Luihin sattuu :/

vaan laihdutan! Ihan oikeesti.

lilla kirjoitti:

vaan laihdutan! Ihan oikeesti.

Minkä takia kirjotit ANOREKSIA palstalle? Vai väitätkö olevas anorektinen? (en tarkoittanut painoa, vaan sun ajatuksia?)

Jos vaan laihdutat, ni lopeta. Ihan oikeesti. Anoreksia EI oo kiva sairaus sitä EI pysty lopettamaa..sun kaverit hiipuu..kukaa ei ymmärrä, oot yksin, oikeesti YKSIN! Se on sellasta helvettiä, että sitä suunnittelee tekevänsä itsemurhan..ei oo ikinä tyytyväinen itteensä, vaikka olis sitte kuinka laiha.

Ja ajattele mitä kaikkea siinä voio käydä..Mulle tullu ääni käheeks ja hampaat kuluneiks ja keltasiks ja reikäsiks oksentelusta. (oksennan pienen pienet annokset pois) ja tajuutsä et mun ihanaa ääntä ei saa KOSKAAN takasin? Kuullostaa aina siltä että olisin ikuisessa kurkkukivussa..Hampaatki on niin paskana. Hiukset kuivat ja niin huonossa kunnossa, että ku niitä "katkoo" sormilla, ni ne todellaki katkee. Mä näytän kamalan kalpeelta..haamulta. Ja niin väsyneeltä ja riutuneelta. Aina on väsyny olo. Luut haurastunu..ei paljoo, mutta sen verran että se rajottaa mun elämää jonkin verran. En voi saada omaa lasta, ehkä..sitä ei tiedä vielä, koska kuukautiset on loppunu. Nytkään en oo syöny kahteen päivään mitää, enkä tajuu miten pysyn vielä tolpillani.

Ja arvaa mikä tässä kaikessa vituttaa eniten? En oo edes laiha! Ja se johtuu siitä että mun aineen vaihdunta on niin hidasta, että en kuluta ollenkaan, en vaikka kuin urheilisin. En kerro painoani ja pituutta. En oo läski, oon oikeesti laiha..normaalista VÄHÄN alaspäin, mutta en niin laiha että minusta aateltaisiin laihuuden vuoksi anorektikkona. Ja heti jos syön vähänkin "normaalimpaan päin", lihoan, koska hidasaineen vaihduntani saa aikaseksi sen että ravinto imeytyy minuun HETI. Se varastoi KAIKEN, ei kuluta MITÄÄN.

Mä tiedän mistä puhun,koska oon ite nyt tässä helvetissä.

Jos koet syömisesi ongelmana, niin hae apua. Mä kadun ikuisesti ku en tehny sitä!

Ja vielä sellanen tieto. Syömishäiriö saattaa kehittyä LYHYESSÄ AJASSA hyvin PAHAKSI. Se riippuu ihan ihmisestä ja mä kuuluin valitettavasti tohon ryhmään. Puolvuotta sitten olin vielä elämäni parhaassa kunnossa! :(

Jos et leiki ni.. kirjoitti:

Minkä takia kirjotit ANOREKSIA palstalle? Vai väitätkö olevas anorektinen? (en tarkoittanut painoa, vaan sun ajatuksia?)

Jos vaan laihdutat, ni lopeta. Ihan oikeesti. Anoreksia EI oo kiva sairaus sitä EI pysty lopettamaa..sun kaverit hiipuu..kukaa ei ymmärrä, oot yksin, oikeesti YKSIN! Se on sellasta helvettiä, että sitä suunnittelee tekevänsä itsemurhan..ei oo ikinä tyytyväinen itteensä, vaikka olis sitte kuinka laiha.

Ja ajattele mitä kaikkea siinä voio käydä..Mulle tullu ääni käheeks ja hampaat kuluneiks ja keltasiks ja reikäsiks oksentelusta. (oksennan pienen pienet annokset pois) ja tajuutsä et mun ihanaa ääntä ei saa KOSKAAN takasin? Kuullostaa aina siltä että olisin ikuisessa kurkkukivussa..Hampaatki on niin paskana. Hiukset kuivat ja niin huonossa kunnossa, että ku niitä "katkoo" sormilla, ni ne todellaki katkee. Mä näytän kamalan kalpeelta..haamulta. Ja niin väsyneeltä ja riutuneelta. Aina on väsyny olo. Luut haurastunu..ei paljoo, mutta sen verran että se rajottaa mun elämää jonkin verran. En voi saada omaa lasta, ehkä..sitä ei tiedä vielä, koska kuukautiset on loppunu. Nytkään en oo syöny kahteen päivään mitää, enkä tajuu miten pysyn vielä tolpillani.

Ja arvaa mikä tässä kaikessa vituttaa eniten? En oo edes laiha! Ja se johtuu siitä että mun aineen vaihdunta on niin hidasta, että en kuluta ollenkaan, en vaikka kuin urheilisin. En kerro painoani ja pituutta. En oo läski, oon oikeesti laiha..normaalista VÄHÄN alaspäin, mutta en niin laiha että minusta aateltaisiin laihuuden vuoksi anorektikkona. Ja heti jos syön vähänkin "normaalimpaan päin", lihoan, koska hidasaineen vaihduntani saa aikaseksi sen että ravinto imeytyy minuun HETI. Se varastoi KAIKEN, ei kuluta MITÄÄN.

Mä tiedän mistä puhun,koska oon ite nyt tässä helvetissä.

Jos koet syömisesi ongelmana, niin hae apua. Mä kadun ikuisesti ku en tehny sitä!

Ja vielä sellanen tieto. Syömishäiriö saattaa kehittyä LYHYESSÄ AJASSA hyvin PAHAKSI. Se riippuu ihan ihmisestä ja mä kuuluin valitettavasti tohon ryhmään. Puolvuotta sitten olin vielä elämäni parhaassa kunnossa! :(

Ja voin lisätä edellä olleeseen kommenttiin, että kun rupeat leikkimään terveydelläs, niin siitä irti pääseminen on helvettiä, eikä se taistelu välttämättä lopu enää koskaan.

Mieti vielä pari kertaa, haluatko vielä viisikymppisenä miettiä, miten paljon kaloreita on yhdessä kurkkuviipaleessa ja elää yksin, kun kukaan ei halua sun kaltasta ihmistä lähelleen. Anteeks, jos kuulosti saarnalta, mutta se on kylmä totuus.

Ei-pappi kirjoitti:

Ja voin lisätä edellä olleeseen kommenttiin, että kun rupeat leikkimään terveydelläs, niin siitä irti pääseminen on helvettiä, eikä se taistelu välttämättä lopu enää koskaan.

Mieti vielä pari kertaa, haluatko vielä viisikymppisenä miettiä, miten paljon kaloreita on yhdessä kurkkuviipaleessa ja elää yksin, kun kukaan ei halua sun kaltasta ihmistä lähelleen. Anteeks, jos kuulosti saarnalta, mutta se on kylmä totuus.

tuosta painosta alaspäin.
Olet ihannepainossasi.
Sinulla on varmasti vielä muutakin sisältöä elämässäsi, ainakin toivon niin.
Itselläni syömishäiriöt ovat johtuneet omalla kohdallani siitä, kun ei ole ollut mitään muuta, ei ystäviä ikinä, ei harrastuksia, en halua opiskella enkä haaveilla tulevaisuudesta.
Siksipä on aivan saman tekevää, vaikka kuihtumalla kuolisin pois.
En jaksa edes syödä, ei tee mieli, kun ei mitään muutakaan.
Tänään söin viipaleen ruisleipää ja itkin vessassa yli tunnin, kun en saanut oksennettua sitä pois. Elämäni sisältö on suurinpiiirtein sitä luokkaa, että istun koneella, välillä itken, kuuntelen musiikkia, käyn lenkillä aina välillä, pakosta, käyn koulussa aina joskus, kun joka päivä ei voi jäädä pois. Yleensä käyn enää vaan n. 2-3 päivänä viikossa sielläkään, en vain jaksa aamuisin nousta ylös enkä ajatella mitään.

Monilla muilla, kuten vaikkapa sinulla on kuitenkin paljon, mitä voi menettää!
Haluatko sairaan, yksinäisen ja murheellisen elämän?
Ei kannata.

laihduttaa enää kirjoitti:

tuosta painosta alaspäin.
Olet ihannepainossasi.
Sinulla on varmasti vielä muutakin sisältöä elämässäsi, ainakin toivon niin.
Itselläni syömishäiriöt ovat johtuneet omalla kohdallani siitä, kun ei ole ollut mitään muuta, ei ystäviä ikinä, ei harrastuksia, en halua opiskella enkä haaveilla tulevaisuudesta.
Siksipä on aivan saman tekevää, vaikka kuihtumalla kuolisin pois.
En jaksa edes syödä, ei tee mieli, kun ei mitään muutakaan.
Tänään söin viipaleen ruisleipää ja itkin vessassa yli tunnin, kun en saanut oksennettua sitä pois. Elämäni sisältö on suurinpiiirtein sitä luokkaa, että istun koneella, välillä itken, kuuntelen musiikkia, käyn lenkillä aina välillä, pakosta, käyn koulussa aina joskus, kun joka päivä ei voi jäädä pois. Yleensä käyn enää vaan n. 2-3 päivänä viikossa sielläkään, en vain jaksa aamuisin nousta ylös enkä ajatella mitään.

Monilla muilla, kuten vaikkapa sinulla on kuitenkin paljon, mitä voi menettää!
Haluatko sairaan, yksinäisen ja murheellisen elämän?
Ei kannata.

Sairastuminen on niin helppoa.Jos vertaa siihen millaista paraneminen on,tai sen yrittäminen.
Tosin ketjun aloittajalla voi jo olla anoreksia.Itse olin monta vuotta "ihannepainossa" oleva anorektikko ennen kuin paino laski reilusti alle normaalipainon alarajan.Paino on vain yksi osa anoreksiaa.