Vai onko se hävinnyt vain yhteiskunnallisesta keskustelusta ?
Onko "sukupolvien välinen kuilu" hävinnyt ?
Anonyymi-ap
591493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Vaikea kysymys? Jos itse olen pian 70vuotias, Ja matkan takaa kaukaa viikonlopuksi tulee 22 vuotias yliopistossa opiskeleva tyttö ,Tekee myös työtä. Elättää itsensä ja maksaa opiskelunsa itse. Sanoo mummo tulin luoksesi ihan sinuna katsomaan. Kertoo jotain sekin nyky nuorisostamme!Kun esim toine 24 vuotias,samassa asema tyttö tulee 24v. Tulee vain matkan takaa mummolle jos Helsinki kaveri tapaamisia,_mummo Helsinki 94
Sama täällä, mummo kokee olevansa kestikievari, kun Helsinkiin halutaan tulla
shoppailemaan, kavereita tapaamaan ja "kokemaan asioita".
Mitä sukupolvien väliseen kuiluun tulee, se on ehkä syventynytkin.
Nuorten maailma arvoineen on muuttunut vieraammaksi vanhemmalle ymmärtää.
Lisäksi on tullut taloudellisen eriarvoisuuden kuilu. Se koskee kaikkia sukupolvia, vanhemmat ja nuoremmat sukupolvet keskenäänkin ovat "eriarvoisia",
toisilla on rahaa, toisilla ei.
Niitä, joilla ei ole syrjitään, syyllistetään ja jopa halveksitaan,
koska menestyminen ja ulkoiset asiat määrittelevät nykyään ihmisen arvon.
Näin hiljakkoin ilmoituksen jossa tarjottiin kielikurssia vanhemmalle väelle. Kurssin nimi oli jotain tyyliin "Päivitä suomenkielentaitosi. Opi puhumaan suomea nuorten ihmisten tavalla. Jaha. Että nyt niillä on sitten oma kielensäkin, joka meidän vanhemman porukan pitäisi oppia.
Nuorilla on "oma kielensä", joitten sanoja ei todellakaan tajua.
Se perustuu aika paljon englanninkielisiin ilmaisuihin,
muttei heidän keskinäinen "uuskielensä" minusta kuiluja tee,
vaan eriarvoistuminen, mikä johtuu taloudellisesta tilanteesta.
Hesarissa oli juttu, että (nuorten) ystävien tiet voivat erkaantua,
kun köyhemmällä ei ole varaa harrastaa yhdessä varakkaamman ystävänsä kanssa.
Varakkaamman harrastukset saattavat maksaa liikaa vähävaraiselle
nuorelle.
Kyllä ne näyttää vanhatkin puhuvan ihmeellisillä sanoilla että oikein joskus ärsyttää kun melkei 80 menee ” terkkarille” ja sillä on ” pikkarit” jalassa sitten valittaa vaivojaan että kun on ” kilppis ” lääkkeet lopussa . Ja sitten menee ” kirppikseen” katselemaan halpoja tavaroita . Sen tyttärellä on ” menkat” joten naurettavia sanoja jotenkin kun lapsetkin menee
” eskariin” ja poika sai ” jälkkärit” joten luulisinettä vanhemmat ihmiset haluaisivat vaalia suomen kieltä mutta puhuvat samalla tavalla kun teinit
En muista enää
MITÄ TARKOITTAA SUKUPOLVIEN VÄLINEN KUILU?
Onko se sitä, ettei ymmärretä toinen toisiaan ?
Nuoret ei ymmärrä vanhempia eikä vanhemmat nuorempia.
Sukupolvien välinen kuilu oli vuosia esillä keskusteluissa ja tutkimuksia tehtiin.
Yksi tutkimustiivistelmä oli täällä tunti sitten, mutta se on poistettu jostain
käsittämättömästä syystä. En ehtinyt sitä kunnolla lukea.
Jotenkin tulee mieleen kysyä, tarkoitettiinko sillä sodanajan sukupolvia ja sodan jälkeen
syntyneitten sukupolvien välistä "kuilua".
Poistettu tutkimustiivistelmä on kokonaisuudessaan saatavana vielä kirjana
divarissa. Kunto erinomainen.
https://www.finlandiakirja.fi/fi/elina-ym-haavio-mannila-sukupolvien-ketju-0211796
Turkimus on Kelan julkaisema (tuskin siis epäasiallinen)
Tässä tiivistelmä uudelleen:
"Sukupolvien ketju. Suuret ikäluokat ja sukupolvien välinen vuorovaikutus Suomessa
Tekijä: Haavio-Mannila, E; Majamaa, K; Tanskanen, A; Hämäläinen, H; Karisto, A; Rotkirch, A; Roos, JP
Julkaisija: Kela
Päiväys: 2009
Tiivistelmä: Tutkimuksessa selvitään sukulaisten välistä vuorovaikutusta sekä avunantoa suomalaisissa perheissä ja suvuissa.
Tutkimuskohteena on kolme perhesukupolvea: suuret ikäluokat, heidän aikuiset lapsensa ja vanhempansa, joista on kerätty laaja postikysely-, lomakehaastattelu- ja teemahaastatteluaineisto.
Tutkimuksessa kysytään, miten eri sukupolvet auttavat toisiaan, millaisia sukupolvikohtaisia eroja auttamiskäytännöissä esiintyy ja mitkä taustatekijät selittävät auttamista. Lisäksi selvitetään sukulaisten auttamisasenteita ja tyytyväisyyttä saatuun apuun sekä auttamiseen liittyviä ristiriitoja.
Tutkimuksen keskeinen tulos on se, että suuret ikäluokat antavat apua enemmän lapsilleen kuin vanhemmilleen. Sukupolvien väliset erot auttamisessa liittyvät yleensä vastaajien ikään tai elämänvaiheeseen. Vastaajat ovat tavallisesti saaneet pyytäessään apua ja ovat yleensä myös tyytyväisiä saamaansa apuun.
Sukulaisten auttaminen onkin valtaosalle itsestään selvää riippumatta siitä, koetaanko sitä varsinaisesti velvollisuudeksi. Huolimatta siitä, että sukulaisten auttaminen on runsasta, vain harvat mieltävät esimerkiksi vanhusten auttamisen yksinomaan perheen velvollisuudeksi."
Suomessa maksetaan valtavasti veroja sen takia, että niillä turvataan vanhuus.
Vuosikymmenet sitten yhteiskunta edellytti, että ikääntynyttä henlkilöä kunnioitataan hänen ikänsä perusteella, ja ikäihminen suljettiin pois yhteiskunnasta. Oli vanhainkodit, taloissa vanhaisäntä, eläkkeelle siirtyneet elivät hiljaisesti osallistumatta yhteiskunnan rientoihin, koska oli sopivampaa toimia seurakunnassa ja pakanalähetyksessä. Ikäihmisen kanssa ei syntynyt keskustelua, koska oli epäkunnioittavaa joutua väittelyyn itseään paljon vanhemman ihmisen kanssa, esimerkiksi omien vanhempien tai peräti isovanhempien kanssa. Vanhempia saatettiin teititellä, ja ainakin kaikkia edellisen sukupolven ihmisiä kutsuttiin "sediksi" ja "tädeiksi".
Tänä päivänä ikä on kadonnut keskinäisissä keskusteluissa ja yhdessäolossa. Jopa vanhempia nimitetään etunimellä, olemme yksilöitä, eri-ikäisiä, mutta kukin oman arvonsa tuntevia.
Pelkkä ikä ei tuo viisautta. Vanhempi ikäpolvi on huomattavasti vähemmän koulutettu kuin vuosituhannen vaihteessa oppinsa saaneet.
"Vuosikymmenet sitten yhteiskunta edellytti, että ikääntynyttä kunnioitetaan
hänen ikänsä perusteella"
En osaa sanoa edellyttikö "yhteiskunta" mitään. Ihmiset odottivat, että ikääntyille
annetaan arvo.
Eikö annettu ? Minusta kaikille annettiin arvo. Köyhiäkin ymmärrettiin ja autettiin.
Nykyään köyhille käännetään selkä. Köyhä on alinta paariaa.
En tiedä "kuilusta".
Suhtaudun nuorempiin samoin kun aina ja he minuun. Oma lapseni on myös mummoiässä.
Nuorempi jälkikasvu on ihan mukavaa, mutta on myönnettävä että en oikein osaa jutella heidän kanssaan. Saattaa johtua myös pitkästä välimatkasta, asuvat ruuhkasuomessa ja minä susirajalla.
Tahtoisin kunnon juttuhetken lapsenlapsenlapseni kanssa. Olen isomummi, hieno, kohtelias nuori mies on, komeakin. Tyttären pojan kanssa olin enemmän kun asuivat lähellä. Nyt tämän pojan lapsetkin alkavat olla isoja, varsinkin vanhempi. Tulevat käymään viikonloppuna, odotan kovasti.
Taisin kirjoittaa epäselvästi.
Haluaisin jutella kunnolla tämän vanhemman isomummon jälkikasvun kanssa. Hän on 17v. Nuorempi ei tule, ovat äitinsä kanssa matkustaneet muualle.
Ongelma on omalla kohdallani siinä, etten osaa jutella nuorison kanssa luontevasti,
kun tuntuu, ettei heitä ikäisteni jutut kiinnosta, pitkästytän vain heitä.
Enemmän toivoisinkin, että he pitäisivät puhepuolesta huolen, juttelisivat elämästään
ja ajatuksistaan. Haluaisin kuulla ja kuunnella.
Olin enemmän kuin onnellinen, kun lapsenlapseni poikaystävä alkoi purkaa minulle maailmakuvaansa, kuvaili työtään, mietti opiskelujaan jne, ja minä oli 85 vuotias isoäiti, jolla ei ole neuvoa antaa vähän yli parikymppiselle nuorelle miehelle. Mutta annoin suuren arvon sille, että 60 vuoden ikäero ei estänyt häntä avautumasta mietteistään.
En voi kuvitella, että itse olisin nuorena osannut omien sukulaisteni kanssa asioistani puhua, sillä ainakin minun sukulaiseni olisivat ottaneet kasvattajan ja tietäjän roolin ja vain korostaneet omaa viisauttaan ja tietämystään.
Se oli hieno "kohtaaminen" niinkuin nykyään sanottaisiin.
Onko meillä iäkkäämmillä luulo tai usko, että meiltä odotetaan aina neuvoja ?
Omasta nuoruudesta muistan, että iäkkäitten neuvot eivät olleet "tätä päivää".
Useimmiten ihminen iästä riippumatta haluaa kuulijan, ehkä selventääkseen
omia ajatuksiaan ja mietteitään.
Olen ottanut kannan, etten neuvo ketään jos ei nimenomaan kysytä neuvoa tai
mielipidettä ja sen kysytynkin neuvon esitän kysymyslauseena:
Mitä mieltä itse olisit sellaisesta vaihdoehdosta, että . . .
Olen huomannut itsestäni että "vanhemmiten viisastuu", mutta sitä ei kannta tyrkyttää kovin innokkaasti seuraaville sukupolville.
Joissakin asioissa viisastuu, mutta nyky-yhtesikunta vaatii sellaista mistä nuoremmat voivat olla paremmin perillä.
En neuvo nuoria, mutta kuuntelisin mielelläni.
Pidän mielipiteeni itselläni jos ei ole pakko tilanne sitä kertoa.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä selvemmin ymmärrän että maailma on muuttunut elämäni aikana monin tavoin. Kuuntelen kunnioittavasti, kun he kertovat maailman menosta. Heillä on korkeampi koulutus, erinomainen kielitaito, työkielenä englanti, ystäviä ja tuttavia ympäri maailman. 40-luvulla saatu koulutus juuri sodan jälkeisissä oloissa ei riittäisi tämän päivän nuorelle.
En voi kehua viisastuneeni, mutta tietoa ja kokemusta on vähän karttunut.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmäksi ole havainnut kysymisen taidon. Nojaudun työelämässä omaksuttuihin tietoihin 30 v. takaa. Koetan muistaa aina että kaikki asiat ovat toisin kuin ennen. On muistettava, kuinka monipuoliseksi somekin on muodostunut. Monet nykypäivän seikat ovat meille vieraita. Nuoret jaksavat valistaa.
Sukupolvien välinen kuilu ei ole varmastikaan minnekään hävinnyt. Jo antiikin roomalaiset huudahtivat "voi aikoja voi tapoja!" tarkkaillessaan nuoremman sukupolven käytöstä. Meidän länsimaisessa yhteiskunnassamme se on osittain keinotekoisesti luotu lokeroituminen, joka edistää markkinatalouden päämääriä luoda erityisiä kuluttajaryhmiä, kuten esim. nuorisokultttuurin vahva nousu ja kouluikäisen nuorison aineellinen vaurastuminen omaksi kultuttajaryhmäkseen.
Nuorisokulttuuri ja aineellinen vauraus kulkevat käsi kädessä ja kun ikäjakaumia yhteiskunnassa alkaa vahvasti kallistua nuoremman ikäluokan hyväksi, sodat tms. eivät verota liikaa noremman ikäpolven aineellista ja numeerista kehitystä, niin olemme pian tilanteessa, jossa yhteiskunnassamme vanhuuta ei paljoa arvosteta.
*
Juuri tämä lokeroituminen, joka on ajallemme tyypillistä, pirstoutuminen ja ryhmittyminen samanikäisten ja samanmielisten ryhmittymiin, jossa suurperhe, jossa vanhukset ja lapset ja myös nuoriso ovat eläneet samassa taloudessa, auttaen ja tukien toisiaan on nyt vain muisto menneestä ajasta , tulee jatkumaan niin pitkälle kuin aikamme yltiöyksilöllisyys ja omanvoitontavoittelu tulevat olemaan aineellisesti mahdollisia.
Nykyisin on paljon tasa-arvoisempaa kuin ennen. On sosiaalihuolto, ilmainen koulutus ja terveydenhoito kaikille. Työssä käyvä pienipalkkainen on kyllä ahtaalla, kun maksaa itse asumisensa ja muut elämisen kulut..
"kouluikäisen nuorison aineellinen vaurastuminen omaksi kultuttajaryhmäkseen."¨
Tarkoittanet heidän vanhempiensa vaurastumista ?
"kun ikäjakaumia yhteiskunnassa alkaa vahvasti kallistua nuoremman ikäluokan hyväksi"
Suomessa ikäpyramidi on vahvasti väärinpäin ja pitkään vielä.
Sekä vanhempien että sen että vaurautta jaettiin yhä runsaammin nuorten ja lasten omaan käyttöön, ilman vastavaatimuksia. Kun lapsilisiä ja opiskelutukia ei enää tarvittu perheen yhteisiin menoihin, ruokaan jne. niin nuoret saivat kerrankin omaa käyttörahaa ja kun heillä oli omaarahaa ja omia tuloja, omille tileille isovanhemmat ja vanhemmat ja muut sukulaiset säästivät rahaa syntymäpäivälahjojen jne. muodossa, niin monesti teini-ikäisen nuoren tilillä oli enemmän rahaa jota hän sai käyttää vapaasti, kuin esim perheen äidillä omiin menoihinsa. Nuoret joko käyttävät rahansa esim. matkusteluun, festareihin, merkkivaatteisiin, juuri heille räätälöityihin markkinatalouden houkuttimiin, mutta onneksi jotkut järkevämmät säästävät pankkeihin, osakkeihin, jne. ajokorttia, omaa autoa ja omaa asuntoa varten.
On usein toistettu asia että meidän ikäluokkamme lapset ovat ensimmäinen sukupolvi joka on taloudellisesti heikommassa asemassa kuin edellinen. En ole aivan varma siitä, Ainakin enemmän velkaa he ovat tehneet, lapsemme ja mahdollisesti lapsenlapsemme myös, helpon rahan ja noususuhdanteiden aikana, pankit ovat houkutelleet nuorempia suuriin asunto-yms. lainoihin ja nyt kun tilanne on huonontunut globaalisti, niin kupla on puhkeamassa.
"Sekä vanhempien että sen että vaurautta jaettiin yhä runsaammin nuorten ja lasten omaan käyttöön, ilman vastavaatimuksia. Kun lapsilisiä ja opiskelutukia ei enää tarvittu perheen yhteisiin menoihin, ruokaan jne. niin nuoret saivat kerrankin omaa käyttörahaa ja kun heillä oli omaarahaa ja omia tuloja, omille tileille isovanhemmat ja vanhemmat ja muut sukulaiset säästivät rahaa syntymäpäivälahjojen jne. muodossa, niin monesti teini-ikäisen nuoren tilillä oli enemmän rahaa jota hän sai käyttää vapaasti, kuin esim perheen äidillä omiin menoihinsa."
Keillä tällaista on ollut ? Että lapsilla on ollut enemmän rahaa kuin perheen äidillä ?
Ja että koko suku on tuputtanut rahaa lapsille ?
Mielestäni rahasta on yleensä oltu tarkkoja ja lapsia on opetettu oppimaan rahan arvo
itse tienaamalla.
"Nuorisokulttuuri ja aineellinen vauraus kulkevat käsi kädessä"
Sinunko mielestäsi vai ketä siteeraat ?
Ei voi yhtyä käsitykseesi.
"ja kun ikäjakaumia yhteiskunnassa alkaa vahvasti kallistua nuoremman ikäluokan
hyväksi,"
Ikäjakauma ei kallistu vahvasti nuoremman ikäluokan hyväksi meidän
elossaoloaikanamme Suomessa.
"ja kun sodat tms. eivät verota liikaa noremman ikäpolven aineellista ja numeerista kehitystä,"
Toiveajattelua. Emme pysty ennustamaan tulevia sotia emmekä nuorempien sukupolvien
kehitystä.
"niin olemme pian tilanteessa, jossa yhteiskunnassamme vanhuuta ei paljoa arvosteta."
Tällä palstalla on juuri kehuttu kuinka fiksuja nykynuoret ovat.
Miksi he eivät vanhusta/vanhuutta arvostaisi ?
Kysymys:
Keiden perheessä on ollut tällaista ökyilyä, että lapsilla on ollut enemmän rahaa
kuin äidillä ?
"Sekä vanhempien että sen että vaurautta jaettiin yhä runsaammin nuorten ja lasten omaan käyttöön, ilman vastavaatimuksia. Kun lapsilisiä ja opiskelutukia ei enää tarvittu perheen yhteisiin menoihin, ruokaan jne. niin nuoret saivat kerrankin omaa käyttörahaa ja kun heillä oli omaarahaa ja omia tuloja, omille tileille isovanhemmat ja vanhemmat ja muut sukulaiset säästivät rahaa syntymäpäivälahjojen jne. muodossa, niin monesti teini-ikäisen nuoren tilillä oli enemmän rahaa jota hän sai käyttää vapaasti, kuin esim perheen äidillä omiin menoihinsa"
Onko tavallista, että perhe ja koko suku on tuputtanut rahaa lapsille ?
Ei ole. Säästäväisyyteen opetettiin ja neuvottiin että "työn kautta opit
sitten rahan arvon"
Monessako perheessä on ollut varaa antaa lapsilisät lasten käyttöön? Monissa perheissä raha käytetään niin kuin se on tarkoitettu, eli lasten vaatteisiin ja muihin tarpeisiin.
Olen 72v ja en ole nähnyt tuollaista kuilua koskaan. En ennen, enkä nykyäänkään.
Koululainen ei voi töitä tehdä, että varakkaitten vanhempien lapsilla
on rahaa ja köyhempien ei.
Tyttärenpoika, hiljakkoin 16 täyttänyt käy lukiossa omalla mopoautolla, jonka hän osti omilla rahoilla ja osaksi isältä lainatuilla, joita hän maksaa takaisin palkasta, jonka saa kun käy 10 tuntia viikossa töissä koulun jälkeen. Hän ansaitsi omaa rahaa jo 12-vuotiaana jakamalla mainoksia ja ilmaislehtiä. Pojilla on ollut tili aivan pienestä pitäen, jonne isovanhemmat laittavat kuukausittain jonkun lantin, josta kertyy pesämunaa.
On tietenkin totta, että varakkaiden vanhempien lapsilla on enemmän marginaaleja ja käyttörahaa, mutta elintason noustua köyhemmätkin nuoret pääsivät osalliseksi kulutusyhteiskunnan iloista. Erona meidän sukupolveen oli se (oman kokemukseni pohjalta) että meillä ei ollut omaa käyttörahaa juuri nimeksikään ennen kuin hankimme ensimmäisen työpaikkamme tai otimme opintolainaa. Ei meidän vanhempamme jakaneet meille kuin satunnaisesti jotain karkkirahaa tai elokuvalippuun, tasaraha. Jos olimme kesätöissä, niin sekään raha ei ollut kokonaan omaan käyttöön, vaan siitä oli annettava valtaosa vanhemmille.
Edelleenkin, mahdollisesti eri perheissä on ollut erilaisia käytäntöjä, Olen kuitenkin näkevinäni että nykyisin nuorilla on paljon enemmän rahaa omaan käyttöön ja paljon enemmän mahdollisuuksia käyttää niitä pyörittämään nuorison tarpeihin (usein keinotekoisesti luotuihin) perustuvaa sektoria ekonomiasta.
Suomessa on noin 60000 köyhää lapsiperhettä.
Ainoa havaitsemani kuilu on tietotekniikan soveltamisessa.
Omat lapsemme reagoivat hienovaraisesti "kuiluun".
Ottavat sen huomioon mutta kommentoimatta mitenkään.
Sama koskee aistitoimintoja. Ensi vuotena 80v täyttävänä on valon tarpeeni suurempi kuin aikaisempina vuosina.
Käydessään perheensä kanssa luonamme hän antoi kaksi led valoilla varustettua myssyä. Valojen aikaan tuhrasin tietsikan näppäimistöä pötkölamppu toisessa kädessä. Nyt on kätevää kun valo tulee otsasta.
Molemmat penskani luottavat fyysiseen toimivuuteeni mutta eivät lähimuistiini.
Vaimoni väittää minun lahoavan yläpäästä nopeammin kuin alapäästä.
Mitään suurempaa "kuilua" sukupolvien välissä en ole minäkään havainnut, mitä tulee sosiaaliseen kanssakäyttäytymiseen meidän ja ja meitä seuraavan sukupolven välillä. Mielestäni kuilu oli suurempi meidän ja meitä edeltävän sukupolven välillä ja että nimenomaan arvomaailmat erosivat suuresti. Nyt kompassimme näyttävät suureksi osaksi samaan suuntaan ja ne arvot jotka iskostimme lapsiimme siirtyvät seuraavalle sukupolvelle ilman suuria heittoja.
Tietotekniikan soveltaminen, jonka lapsenlapsemme osaavat jo paremmin kuin me, kielen kehitys ja muutokset teknologian kehityksen myötä, globaalisuus nuorten ajattelussa, joka usein puuttuu ikäluokaltamme ovat aika paljon ennakoitavia eroja edelliseen sukupolveen ja niinhän se menee....onneksi eteenpäin, eikä taaksepäin.
" ne arvot jotka iskostimme lapsiimme siirtyvät seuraavalle sukupolvelle ilman suuria heittoja."
Ihanko aivopesit lapsesi ? Toivottavasti he ovat myöhemmin itsenäisesti kehittyneet,
etteivät siirrä seuraavalle sukupolvelle sinun metodejasi.
Mitä pahaa siinä on, että kasvattaa lapsensa perusarvoihin, kuten rehellisyys, tasa-arvo, toisista välittäminen?
Lasten kasvatus hyviin arvoihin ei ole aivopesua!
Enpä tiedä tuosta sukupolvien kuilusta.
Poikani, joka on jo 4lapsen vaari, on monissa asioissa vanhanaikaisempi ajatusmaailmaltaan, kuin minä.
Sitä seuraava sukupolvi elää ihan erilaista elämän- ja maailmanaikaa, jossa ajatusmaailmakin on toisenlainen.
Kehitys kulkee eteenpäin sukupolvisukupolvelta. Niinhän sen kuuluu ollakin.
Ei se silti mitään kuilua välttämättä tee.
Se lienee jokaisesta itsestä kiinni, niin nuoresta, kuin vanhastakin, miten elämän näkee ja ymmärtää.
Elämä kouluttaa ihmisen ja asenteet kehkeytyvät ympäristön ja oman perheen mukaan. Vuosikymmeniä sitten omaksutuilla asenteilla olisi vaikea sopeutua nykyisiin avoliittoihin, maahanmuuttajiin, naispappeuteen ja metoo- kampanjaan. . . Meidän pitää muuttaa myös omaa ajatteluamme, eikä vaatia maailman muuttuvan halumme mukaiseksi.
Eläkeläisen silmin yhteiskunnassa tapahtuu niin nopeasti erilaisia muutoksia,
että sopeutuminen voi olla joskus vaikeaa tai hidasta.
Koko elämähän on pelkkää muutosta, johon pitäisi oppia sopeutumaan.
Toisilla on paremmat sopeutumiskeinot kuin toisilla. Mitkä keinot auttaisivat ? Ennakkoluulottomuus on yksi keino helpottaa sopeutumista.
Joka tapauksessa muutoksiin sopeutuminen on erittäin tärkeä elämäntaito.
Sopeutumattomuus tekee elämästä hankalaa.
Ei avoliittoon tarvitse sopeutua! Voi valita myös avioliiton, niin saa tietyt lailliset oikeudet.
Ei tarvitsekaan sopeutua avoliittoon. Se on vapaaehtoista. Se perustuu haluun ja tahtoon
jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa.
Voi valita myös avoliiton. Nykyään ei miestä hankita elättäjäksi.
Ei avioliitossakaan kummankaan tarvitse olla elättäjä tai elätettävä. Tasa-arvo ja samat oikeudet ja velvollisuudet on pohja, laki suojaa molempien puolisoiden ja lasten efut.
edut.
Laki ei takaa tasa-arvoa eikä samoja oikeuksia ja velvollisuuksia.
Ne on ihmisistä itsestään kiinni.
Niihin ei papin aamen vaikuta.
Lasten oikeudet ovat joka tapauksessa samat niin avo- kuin avioliitossa
ja perimysjärjestyksessä.
Ei olie suurta eroa onko avo- vai avioliitossa.
Ero onkin sukupolvien välisessä kuilussa. Ajattelussa.
Yhteiskunnassa. Ennen piti saada mies papin eteen,
että pärjäsi taloudellisesti. Kaikki miehet kävivät kaupaksi.
Naiset eivät ole enää taloudellisesti riippuvaisia miehistä.
Ajat on paljon muuttuneet. Avioero oli kauhistus vielä 60-luvulla.
Pitihän sen miehen tienata rahaa, että kävi kaupaksi.
Nyt sossu elättää työtävieroksuvat naiset.
Persuja sossu elättää. Muut käy töissä.
Miksi vasemmisto ja vihreät sitten ajaa niin innokkaasti sosiaalietuja työttömille ja muille vähäosaisille, jos persut ovat niitä? Omilleen heidän luulisi etuja antavan. Demarit on köyhien puolue.
Suomen laki kieltää syrjinnän.
Laki kieltää myös persujen syrjinnän.
Vihreät on eliittipuolue, joka ei vähäosaisista välitä.
Vihreälle eliitille olisi kauhistus joutua tekemisiin kansanihmisen kanssa.
Vihreitten äänestäjät ja ystävät ovat opiskelijoita ja yhteiskunnallisesti
valistumattomia kulttuuri-ihmisiä, Kun opiskelijat varttuvat ja tulevat järkiinsä
he vaihtavat puoluetta.
Yhteiskunnallisesti valistuneet kulttuuri-ihmiset eivät äänestä vihreitä
Kirjoitti henkisesti köyhä klo 12:28
Sen takia niitä työikäisiä sossussa niin pirusti onkin.