Kaikella on tarkoitus..

Mitään ei tapahdu sattumalta, kaikki on tarkoitettu menevän niinkuin tapahtuu.

Kaikella on tarkoitus huomata mikä elämässä on tärkeää. Mikä on tärkeintä,aidointa,oikeinta. Jostakin paljon suuremmasta. Tämä elämä on varjo siitä.

En minäkään usko enää.

Kaikella on tarkoitus-ajattelu on ansa.

Ajattele hiuskaan ei päästäsi katkea,jos Jumala ei
sitä ole sinulle sallinut.

Kaikella on tarkoitus, se vain on ihmisen järjelle ja tunteille tavoittamattomissa, Jumalan luona. Eikä ihmisen ole aina tarkoitus ymmärtääkään mikä tarkoitus asioilla on. Jeesus ei kertonut opetuslapsilleen, niin että he olisivat sen ymmärtäneet, että hän uhraisi itsensä syntien sovittamiseksi ja hän ei sallinut heidän ymmärtää että hän oikeasti heräisi kuolleista. Hän piti sen salassa heiltä. Tunteiden ja järjen varassa he menettivät toivonsa. Kaikki mikä tapahtuu on tarkoitettua mutta kaikki mikä tapahtuu ei ole hyvää, oikein tai kaunista. Ilman Jeesusta ihminen on tunteen ja järjen varassa. Tarkoitus tulee Jumalalta. Sen hän myös tahtoo antaa. Ja se, lopullinen tarkoitus, on rakkaus, Jeesus Kristus, kuka tuomitsee pahat ja armahtaa ne ketkä uskovat. Hän on Jumala. Pahuutta on Jumalan silmissä sekin ettei hänen hyvyyteensä uskota. Moni ateisti on loukkaantunut Jumalaan. Pitävät häntä vastuullisena siitä minkä Raamattu sanoo paholaisen ja ihmisten syyksi. Kuten Aadam syytti Jumalaa kun tämä teki hänelle vaimon. Samaa vastuun pakoilua.

Kaikella on tarkoitus oivaltaa ettemme ole tästä maailmasta. Emme ole kertakäyttö sieluja vaan ikuisia,ajattomia ja iättömiä. Että ymmärtäisimme jo nyt täällä maan päällä olevamme jumalallisia,emmekä alentaisi iteämme ihmisporsaiksi jota just nyt teemme.

Minä en usko tällaisiin aloittajan kaltaisten trollien vedätysyrityksiin.

äidin oomme porsaita,

ja, vieläpä täysin kiittämättömiä ja jumalaa rienaavia ja herjaavia,


Suomi laulun voisi tehdä, tuosta, niin, koko maailma näkee, suomen sellaisena,

kuin, se on,

N

Kaivoin nenää ja rapsutin pakaraa. Nyt pohdin näiden asioiden tarkoitusta.

siinähän SINÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!,

olet mestari, kaivamaan omaa, nenää,

kuten, 99,99 suomalaisista,

;)

terveisin, N, eli PAKSU PEKKA,

Kyllä Late tietää https://youtu.be/qswAUHCzxOc

Ei kaikella ole tarkoitusta. Ei ainakaan sellaisella mikä saa voimaan huonosti vuosien ajan. Elämän kauheimmat vuodet.

Se on totta. Paljon turhaa tapahtuu. Ei kaikella ole tarkoitusta.

Pakko olla. Muutenhan missään ei olis mitään järkeä.

Onko esimerkiksi vauvojen tai eläinten rääkkäämisellä tarkoitus. Vitut. Se on ihmisen vapaavalintaista pahuutta. Valintoja valintoja

No ainakin Lauri Tähkä on sitä mieltä että kaikella on tarkoitus! Kaunis biisi kuunnelkaa rakkaat ystävät!!

Benjaminikin tanssii kaikkien tähtienhenkien kanssa tarkoituksella.

Olen aina pitänyt tota sanontaa sellasena vastuun siirtona itseltään pois.

Ihminen tekee itselleen tarkoitukset ja jokainen tapahtuma on usein aika looginen seuraus jostain aikaisemmin tapahtuneesta.

Esim. itse olen sairastanu vakavan masennuksen, ollu koulukiusattu ja huostaanotettu 15 vuotiaana. Loput teinivuosistani asuin perhekodissa jossa mun lisäksi asui 11 muuta huostaanotettua lasta tai nuorta. Nuorin oli 5 vuotias.

Ajattelin teininä että kaikki vaan tapahtuu ja elämä on ennustamatonta, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut sitä selvemmin näen että jokainen tapahtuma elämässä on aika looginen jatko menneille tapahtumille.

Munkin kohdalla tapahtuneet on oikeestaan vuosien tapahtumaketjujen tulos joka lähtee liikkeelle jo ennen mun olemassa oloa. Mun vanhempien valinnoista.

Vanhempani valitsi elää yhdessä parisuhteessa joka oli sairaalloisen mustasukkainen, väkivaltainen, myrskyisä, epävakaa ja vaikka heidän suhteensa kesti 15 vuotta yhteensä se oli on/offia ja jopa pettämistä. Hyvin riitainen suhde ja siellä oli alkoholin liiallista käyttöä ja hyvin epävakaa ja tasapainoton kiikkulaudalla keinuva ja heilahteleva suhde.

Kun me lapset tultiin maailmaan, me oltiin kai lahoavaan suhteeseen suhteen pelastukseksi tehtyjä ja meidän kautta luultiin suhteen paranevan, mutta minun syntymästäni vain 3 vuotta ja 10 kuukautta niin lopullinen ero tuli. Suhde pysyi hädin tuskin kasassa vanhemmillani ennen lapsien tuloa, mutta kun tasapainottomaan eroa koko ajan tekevään riitaisaan suhteeseen tuli 2 lasta vajaan kahden vuoden ikäerolla niin kuormitus kasvoi yli suhteen sietorajojen.

Oli aika loogista jos vanhempani olisi osanneet ajatella ettei oikeesti sellaiseen suhteeseen lasten tekeminen ainakaan paranna suhdetta. Vaan kaataa sen kokonaan kun ne lapset vie kaiken ajan parisuhteelta, uni on vähäistä ja lasten itku ja uhmat kiristää hermoja. Eikä parisuhdeseksillekään jää aikaa.

Seuraava looginen jatko ois pitäny tajuta et se väkivalta, mustasukkaisuus, uskottomuus, raivoisa tappelu jne yltyy ja sen seuraukset on vahingollisia isoihinkin lapsiin, joten miten se vaikuttaa vauvaikäisiin?

Jokainen vanhempieni valinta vain ajoi asioita siihen mikä tuli oleen mun elämäni kohtalo murrosiässä. Minut oli kasvatettu varhaisessa vauvaiässä alistumaan väkivallan alle joten en osannu pitäää puoliani koulussa josta seurasi että olin helppo koulukiusauksen uhri, Alistuva.

Lisäksi depression alusta alustettiin valmiiksi jo vauvaiässä kun näin ja koin kaltoinkohtelua ja väkivaltaa. Elin turvattomassa ympäristössä ensimmäisen elinvuoteni.

Huostaanotto oli sitten jo ennen syntymääni käynnistyneen tikittävän aikapommin räjähdys. Kaikkien menneiden valintojen lopputulos.

Se on aika karua, mutta totta että joskus joku täysin syytön joutuu kärsimään muiden valinnoista ja parisuhde puolen virheistä usein joutuu maksajaksi ne parisuhteeseen syntyneet lapset.

Kaikki ei ole tarkoitettu, vaan kaikki on tyhmien valintojen summa ja joskus niistä joutuu maksajaksi joku täysin asioihin syytön. Epäreilua..

mutta... näin ne hommat etenee

Aina sanotaan niin. Kiinostavaa ettet usko siihen. Joku filosofi pystyy ehkä auttamaan. Jos kaataa kahvit vahingossa niin mikä tarkoitus sillä voi olla. Voi ajatella että korkeampi voima haluaa koetella jotenkin.