niitä vuosia ja mitä silloin tapahtui, se tuntui siltä kuin sinut olisi toistuvasti henkisesti raiskattu. Omilla ajatuksillasi siitä mitä sinä elämältä halusit ei ollut mitään merkitystä. huudit hätääsi jotta se loppuisi, mutta kukaan ei halunnut kuunnella sinua. Lopulta olit vain väsynyt ja hyvin surullinen, ihan vähäiset äänet lähellä, saivat voimaan huonosti. Kaikki mitä näit ympärilläsi tapahtuvan sai sinut kokemaan kauhun tunteita yhä uudestaan. Et ymmärtänyt miksi sinua niin kohdeltiin, ei sellaisella toiminnalla ollut koskaan mitään mahdollisuuksia saada aikaan mitään hyvää. Miten joku edes kuvitteli niin tapahtuvan! Ehkä joku eli mielikuvitusmaailmassa, eikä erottanut kuvitelmaa totuudesta. Tai hän ei vain uskaltanut katsoa totuutta silmiin, koska luuli saavansa tehdä niin kuin hänelle sopii ottamatta huomioon sitä, että jokaisella on oma mielipiteensä ja ne on otettava huomioon! Kenelläkään ei ole oikeutta toimia omavaltaisesti.
Kun muistelit kaikkia
Anonyymi-ap
271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En muisteloi noin pitkää tekstiä anonyymun nkanssa
Näin jälkikäteen ajatellen musta tuntuu että se itsessään on jo raiskaus että päädyin syntymään tänne. Ei siis se akti mistä sain aikoinaan alkuni vaan se kun jouduin syntymään ja olemaan täällä. En koe että olisin tarpeellinen ja ei tässä hommassa tunnu olevan mitään järkeä. Aika kuluu niin se seikka on ainakin puolellani.