Melkein puolivuotta tuli matkattua kaudella -22 ja mukavaa merielämää vietettyä. Tämä siirtymä vaihe on jotenkin aina vaikea ja ahdistava, viikko kaksi, niin löytyy taas rytmi maissa oloon, toivottavasti.
Mieli tekisi lähteä kokonaan merille, mutta käärinliinat ovat vielä tiukassa ja jotenkin saamaton realisoimaan taloa yms. vaikka nekin ahdistavat.
Löytyisiköhän mielen rauha mereltä vai nykyisellä huopaamisella.
Oletteko pohtineet vastaavaa omalla kohdalla?
Mieli tekisi lähteä kokonaan merille, mutta käärinliinat ovat vielä tiukassa ja jotenkin saamaton realisoimaan taloa yms. vaikka nekin ahdistavat.
Löytyisiköhän mielen rauha mereltä vai nykyisellä huopaamisella.
Oletteko pohtineet vastaavaa omalla kohdalla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos kauden päättyminen noin kovasti ahdistaa, niin miksi lopetit kesken? Onhan tässä vielä pari kuukautta hyvää veneilykautta jäljellä. Sitten muutama kuukausi taukoa, ja taas pääsee.
Ahdistaa, mutta märkää, kylmää, pimeää ja oikukkaita tuulia. Taitaa olla viimeinen viikonloppu vesillä.
Ymmärrän hyvin, itelläki kävi sellanen harmi juttu, että loukkasin itseni ja kausi jäi pahasti kesken. Yleensä itelläki jatkunut jouluun asti.
Mutta kyllä tästä vielä pystyyn noustaan.
Ens kesänä uudestaan!
Ymmärrän hyvin aloittajan tuskan, itselläni myös sama vaikken ympärivuotisesta veneilystä haaveilekaan, Aina tämä paatin noston aika kirpaisee...
Juu, syksy on raskas souvi veneilyssä, keväällä kaikki sujuu hienosti positiivisin mielin, kun kaikki on vasta alussa ja kautta on edessä enemmän, kuin jaksaa katsoa eteenpäin.
Kyllä se on tämä viileys, tuuli ja päivän lyheneminen kohti synkkyyttä, niin alkaan matkaveneilijän mieltä masentamaan.