siitä, mitä jouduin kokemaan. Teit ja puhuit mulle sillä tavalla, että olen saanut hyvin syvät haavat ja nyt olen jo epävarma siitä, toivunko niistä koskaan. Toivoin parasta ja odotin hyvää, uskoin ja luotin sinun olevan hyväsydäminen ihminen ja ymmärtävän. Olen antanut anteeksi, mutta silti kipu haavoista on jäänyt enkä voi sille mitään. On kuin olisin menettänyt käteni, ei sitä saa takaisin vaikka yrittää unohtaa. Toivon vieläkin, että tilanne muuttuisi ja meillä voisi olla jotain yhteistä. Leikinkin varjolla voi tulla peruuttamatonta vahinkoa. Ei ihmisestä näe ulospäin, kuinka valmiiksi raadeltu toinen on ja siinä tilanteessa ei paljon tarvita, kun ollaan jo murtumispisteessä.
Vieläkään en ole toipunut
Anonyymi-ap
361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukaanhan ei aina tiedä toisen sisäisistä taisteluista. Tämä kannattaa muistaa myös silloin, kun kokee itse tulleensa kaltoin kohdelluksi.
Sellaista se on kun lopulta itsekin tulee hylätyksi ja etsii toisesta sitä vikaa.
Ihmissuhteissa on aina useampi osapuoli, vähintään kaksi. Hylätyn on joku hylännyt, syystä tai toisesta. Niitä syitä voi olla todella monenlaisia.