Tieteellisen tietoisuuden tutkimisen mahdottomuus

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0589)

Anon.: "Jos meidän sielumme vaihtaa paikkaa, pystynkö kokemaan miltä tuntuu olla sinä?

Ainakin nagualismin mukaan on tietenkin täysin mahdollista, että näkijä havaitsee samantyyppiset emanaatiot kuin näkemisen kohde, ilman tarvetta edes siihenkään, että kohteen kokoomapiste liikkuisi, koska kaikki ihmiset koostuvat samantyyppisistä emanaatioista ja itseasiassa mikään mielekäs vuorovaikutus ei ole edes mahdollistakaan kuin vain perustuen siihen, että ne jotka vuorovaikuttavat keskenään, koostuvat ainakin osittain samantyyppisistä emanaatioista.

Myös ihmisten kokoomapisteet, jotka koostavat heidän havaintonsa, ovat hyvin tyypillisesti sellaisissa sijainneissa, jotka ovat hyvin lähellä toisiaan, lukuunottamatta niitä poikkeusyksilöitä, joita ns. selittämätön voima on ns. kilauttanut ja heidänkin osaltaan kokoomapisteillä on taipumus palata vähitellen alkuperäiseen sijaintiinsa, tarkoittaen sitä, että asiansa osaavan nagualistisen näkijän on hyvin helppo tietää monenlaisia asioita useimmista ihmisistä.

Ne toisaalta, joiden kokoomapisteet eivät koskaan palaa entiseen sijaintiinsa, ovat joko hulluja tai ylivertaisia näkijöitä ja se, että kumpia he ovat, riippuu vain siitä, että missä määrin heidän toimintansa on energeettisesti moitteetonta. Silti, hekin koostuvat edelleen täysin samoista emanaatioista, kuin muutkin ihmiset.

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0589)

Anon.: "Jos meidän sielumme vaihtaa paikkaa, pystynkö kokemaan miltä tuntuu olla sinä?

Ainakin nagualismin mukaan on tietenkin täysin mahdollista, että näkijä havaitsee samantyyppiset emanaatiot kuin näkemisen kohde, ilman tarvetta edes siihenkään, että kohteen kokoomapiste liikkuisi, koska kaikki ihmiset koostuvat samantyyppisistä emanaatioista ja itseasiassa mikään mielekäs vuorovaikutus ei ole edes mahdollistakaan kuin vain perustuen siihen, että ne jotka vuorovaikuttavat keskenään, koostuvat ainakin osittain samantyyppisistä emanaatioista.

Myös ihmisten kokoomapisteet, jotka koostavat heidän havaintonsa, ovat hyvin tyypillisesti sellaisissa sijainneissa, jotka ovat hyvin lähellä toisiaan, lukuunottamatta niitä poikkeusyksilöitä, joita ns. selittämätön voima on ns. kilauttanut ja heidänkin osaltaan kokoomapisteillä on taipumus palata vähitellen alkuperäiseen sijaintiinsa, tarkoittaen sitä, että asiansa osaavan nagualistisen näkijän on hyvin helppo tietää monenlaisia asioita useimmista ihmisistä.

Ne toisaalta, joiden kokoomapisteet eivät koskaan palaa entiseen sijaintiinsa, ovat joko hulluja tai ylivertaisia näkijöitä ja se, että kumpia he ovat, riippuu vain siitä, että missä määrin heidän toimintansa on energeettisesti moitteetonta. Silti, hekin koostuvat edelleen täysin samoista emanaatioista, kuin muutkin ihmiset.

Lue lisää

"asiansa osaavan nagualistisen näkijän on hyvin helppo tietää monenlaisia asioita useimmista ihmisistä"

Tuota kykyä vois käyttää hyödyksi.

Muuta suurkaupunkiin. Kävele ympäriinsä.

Auta ihmisiä, jotka ovat tekemässä itsemurhaa.

Auta ihmisiä, jotka ovat tekemässä muuta peruuttamattomasti huonoa. Ryöstöjä, raiskauksia jne.


Tämä toiminta olisi myös energeettisesti erittäin moitteetonta. :-) ainakin yhteisön tasolla.

..
Vai pystyisikö auttamistoimintaa tekemään myös etänä.

..

"Jos meidän sielumme vaihtaa paikkaa, pystynkö kokemaan miltä tuntuu olla sinä?"

Ensinnäkin on syytä erottaa yksilöllinen persoonallisuus ja sielu toisistaan.

Persoonallisuudella voi olla fyysinen keho ja sielu joka on lähinnä kiteytynyt hienoainekeho joka tuotetaan elämän aikana aineenvaihdunnan ja kokemusten kautta ja joka voi toimia ainakin jonkin aikaa fyysisen kehon kuoleman jälkeen.

Persoonallisuus sen sijaan on ajaton ja paikaton eli se ei häviä kun se on kerran ilmaantunut mutta voi päätyä olemaan epäaktiivinen hyvinkin pitkiä aikoja esim. jos se ei kykene resonoimaan kunnolla aktuaalisen todellisuuden kanssa.

Persoonallisuus on ainutlaatuinen, epälokaali ja transkendentti ja tyypillisesti syvällä ns.alitajunnassa fysikaalisen elämän aikana varsinkin tässä kulttuurissa.

Ego on ns. väärä persoonallisuus joka samaistuu jokaiseen ajatukseen, tunteeseen, fysikaaliseen kehoonsa,sosiaaliseen statukseen, ammattiin, vertaisryhmään jne. eli psyyken ja kehon automaattisten refleksien summa.

"Vai huomaammeko mitään eroa ja elämä jatkuu normaalisti."

Monissa elintensiirtotapauksissa on todettu että kuolleen elinluovuttajan mieltymyksiä ja luonteenpiirteitä on siirtynyt ikäänkuin psykometrisesti elinten vastaanottajalle joten fysikaalisen kehon vaihdolla on todennäköisesti vielä voimakkaampi vaikutus mutta koska se syvempi persoonallisuus on kuitenkin erilainen niin identiteetti on erilainen.

Kaukovaikuttaminen (remote influencing) saavutetaan syvän kaukonäkemisen pohjalta jolloin voidaan kokea kaikki mitä kohde kokee ja myös samalla vaikuttaa kohteeseen.

Remote Influencing - A Controlled Remote Viewers Guide

https://www.youtube.com/watch?v=-8EdGxtCx5E

Sekä kaukonäkeminen että varsinkin kaukovaikuttaminen voi olla hyvinkin vaarallista myös harjoittajalleen eli kohteen ajatuksia ja intentiota voi siirtyä niiden harjoittajille jos puhdistautumista ei tehdä tarkasti CRV protokollan mukaan (detoxing) . Ei siis kannata kokeilla kotona ominpäin .D

"Entäs walk in ? Pääsevätkö ne käsiksi toisen olion ensimmäisen persoonan näkökulmaan ?"

Walk-in on tavallaan pitkäkestoinen kaukovaikuttaminen jossa alkup. persoonallisuus syrjäytetään kokonaan tai merkittävässä määrin.

....

"Häiritseekö alkoholi tai isku päähän viritintä, kenttää, vai aaltoa?"

Kyllä. Fysikaalinen keho, ympäristö, ilmapiiri (ambience) eli kaikki olosuhteet muokkaavat sitä miten tietoisuus ilmenee ja voi ilmetä kehon käyttäytymisen eli 3. persoonan havainnon suhteen sekä myös kehossa olemisen 1. persoonan kvalian suhteen.

Aivot, hermosto & dna ovat sekä virittimiä että suodattimia ja varsinkin psykoaktiiviset aineet nautittuina heikentävät niiden suodattimien vaikutusta eli voi kokea enemmän kuin normaalisti vaikka myös haittavaikutuksia ilmenee eli se ei ole suositeltava metodi tietoisuuden heräämiselle.

Syvästä unesta heräämisen jälkeen ja ylipäätänsä unen ja valveen rajamailla "viritin" toimii parhaiten vaikka oivallusten muistaminen ja ilmaiseminen voi olla vaikeaa.

ap

"Kaikki kokemus on aina 1 persoonan elämyksellisyyttä. Mitään "kolmatta persoonaa" ei ole, vaan sekin on ajattelutapa on seurausta Descartesin sotkuisesta ajattelusta. Ehkä hänelle muut ihmiset olivat toisia tai kolmansia persoonia, kukapa siitä ottaisi selvää."

Jos luet tarkasti niin kirjoitin edellä että se 3. persoonan kokemus palautuu aina 1. persoonan kvaliaan. "3. persoona" tarkoittaa vain muiden ihmisten aistihavainnon kautta.

"Neurotieteellisesti voidaan tutkia tietoisuutta, koska sekin voi olla 1. persoonan kokemuksen kohteena. Kokemuksessa voidaan havainnoidan omia mielteitä ja sen sisältöjä. Tutkija voi ikään kuin tutkia itseään."

Silloin kyse on neurokorrelaateista. Lue tarkasti ja yritä myös ymmärtää lukemasi.

"Tutkija tosin ei koskaan voi saavuttaa objektiivisesti subjektivisuuttaan, joka siis itse tutkii omaan tietoisuuttaan. Tällaiseen pohdintaan tarvitaan toiselnlaista paradigmaa, fundamentaaliontologiaa."

Fundamentaaliontologia on jo metafysiikkaa ja sellaisena jo ehdokas tai pyrkii paradigmaksi.

Paradigma on aina jollain tavalla puutteellinen näkökulma ja hahmotus ja yrittää olla silti koko totuus vaikka on aina vain osatotuus.

ap

Anonyymi kirjoitti:

"Kaikki kokemus on aina 1 persoonan elämyksellisyyttä. Mitään "kolmatta persoonaa" ei ole, vaan sekin on ajattelutapa on seurausta Descartesin sotkuisesta ajattelusta. Ehkä hänelle muut ihmiset olivat toisia tai kolmansia persoonia, kukapa siitä ottaisi selvää."

Jos luet tarkasti niin kirjoitin edellä että se 3. persoonan kokemus palautuu aina 1. persoonan kvaliaan. "3. persoona" tarkoittaa vain muiden ihmisten aistihavainnon kautta.

"Neurotieteellisesti voidaan tutkia tietoisuutta, koska sekin voi olla 1. persoonan kokemuksen kohteena. Kokemuksessa voidaan havainnoidan omia mielteitä ja sen sisältöjä. Tutkija voi ikään kuin tutkia itseään."

Silloin kyse on neurokorrelaateista. Lue tarkasti ja yritä myös ymmärtää lukemasi.

"Tutkija tosin ei koskaan voi saavuttaa objektiivisesti subjektivisuuttaan, joka siis itse tutkii omaan tietoisuuttaan. Tällaiseen pohdintaan tarvitaan toiselnlaista paradigmaa, fundamentaaliontologiaa."

Fundamentaaliontologia on jo metafysiikkaa ja sellaisena jo ehdokas tai pyrkii paradigmaksi.

Paradigma on aina jollain tavalla puutteellinen näkökulma ja hahmotus ja yrittää olla silti koko totuus vaikka on aina vain osatotuus.

ap

Lue lisää

Valitettavasti samat sanat sinulle. Yritä ymmrtää, mitä kirjoitin.

Ei ole olemassa mitään 3. persoonan näkökulmaa. On vain 1. persoonan näkökulma. Muu on kuvitelmiasi, eikä siis mitään todellista.

"Silloin kyse on neurokorrelaateista."

Ei ole. On vain 1. persoonan näkökulma ja kuka tahansa voi havainnoida omaa tietoisuuttaan ajatuksiensa kohteen.

"Fundamentaaliontologia on jo metafysiikkaa ja sellaisena jo ehdokas tai pyrkii paradigmaksi."

Tietienkin, koska aina on jokin paradigam. Sinulta sen sijaan puuttuu paradigma kokonaan, niin eihän siitä mitään (totuudellista) synny eikä voikaan syntyä. Juttusi on sekasotkua!

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti samat sanat sinulle. Yritä ymmrtää, mitä kirjoitin.

Ei ole olemassa mitään 3. persoonan näkökulmaa. On vain 1. persoonan näkökulma. Muu on kuvitelmiasi, eikä siis mitään todellista.

"Silloin kyse on neurokorrelaateista."

Ei ole. On vain 1. persoonan näkökulma ja kuka tahansa voi havainnoida omaa tietoisuuttaan ajatuksiensa kohteen.

"Fundamentaaliontologia on jo metafysiikkaa ja sellaisena jo ehdokas tai pyrkii paradigmaksi."

Tietienkin, koska aina on jokin paradigam. Sinulta sen sijaan puuttuu paradigma kokonaan, niin eihän siitä mitään (totuudellista) synny eikä voikaan syntyä. Juttusi on sekasotkua!

Lue lisää

"Ei ole. On vain 1. persoonan näkökulma ja kuka tahansa voi havainnoida omaa tietoisuuttaan ajatuksiensa kohteen."

Jokainen voi havainnoida vain omaa tietoisuuttaan introspektiolla. Sinun tietoisuutesi voi kuitenkin olla erilainen suhteessa minun tai jonkun muun tietoisuuteen vaikka käyttäisimme samoja käsitteitä sen kuvaamiseen.

Tiede ja tieteellinen metodi sen sijaan edellyttää aina jonkinlaista konsensusta ja se konsensus on pyritty löytämään tutkimalla tietoisuutta neurotieteen näkökulmasta mikä tarkoittaa käyttäytymisen tutkimista.

Toinen mahdollisuus olisi yrittää kehittää kokemuksellista tasoa esim. opettelemalla jonkinlainen meditaatio tai kaukonäkemisen joka sitten olisi paljon tavallista tehokkaampaa introspektiota josta on pyritty eliminoimaan ns. analyyttinen peite eli kaikki mahdolliset oletukset,uskomukset ja paradigmat.

Tyypillisesti ihminen tässä nykyisessä globaalissa "kulttuurissa" on voimakkaan suggestioalttiutensa takia niin samaistunut omiin uskomuksiinsa että kaikenlainen introspektio on yleensä hyvin epäluotettavaa.

"Tietienkin, koska aina on jokin paradigma. Sinulta sen sijaan puuttuu paradigma kokonaan, niin eihän siitä mitään (totuudellista) synny eikä voikaan syntyä. Juttusi on sekasotkua!"

Heh. Minulla on ja voi olla useita rinnakkaisia paradigmoja tai oikeastaan hahmotuksia samanaikaisesti enkä ole sitoutunut vain yhteen niistä koska jokainen paradigma eli perusoletusten kokoelma on aina jollain tavalla puutteellinen näkökulma tutkittavan asian suhteen. Minua kiinnostaa lähinnä vain kokonaiskuva ja koko totuus jota yritän hahmottaa eri suunnilta samanaikaisesti sitoutumatta uskomaan mihinkään kapeaan hahmotukseen.

Minä yritän aina eläytyä lukemaani eli hahmottamaan sen niinkuin sen kirjoittaja on sen hahmottanut omassa mielessään mutta se ei tarkoita sitä että sortuisin siihen myös sokeasti uskomaan sillä tavalla että pitäisin lukemaani koskaan minään täydellisenä ja lopullisena totuutena joka sulkisi pois kaikki muut erilaiset näkökulmat.

Ontologiat ovat muutenkin ongelmallisia koska niitä on hyvin vaikeaa tai mahdotonta testata kokeellisesti. Minusta tuo Heideggerin fundamentaaliontologia sotkee enemmän kuin selventää asioita vaikka itse pidän joitakin Heideggerin oivalluksia mielenkiintoisina ja myös oikeansuuntaisina kun niihin aikoinaan jonkin verran perehdyin.
Samantapaisia puutteita on kaikissa muissakin filosofisissa suuntauksissa jotka ovat tiukasti sitoutuneet johonkin tiettyyn hahmotustapaan (fysikalismi , idealismi, eksistentialismi, realismi, positivismi, looginen empirismi yms.) samalla sulkien pois muunlaiset hahmotustavat ja muodostaen samalla keinotekoisia vastakkainasetteluja ja vastakohtaisuuksia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fundamentaaliontologia

Tiede taas pyrkii aina yksilöllisestä tietoisuudesta riippumattomuuteen. Eksistentialistinen näkökulma eikä mikään muukaan filosofinen tai metafysikaalinen suuntaus ei minusta ole kovin yhteensopiva sen pyrkimyksen kanssa.

Eli kokeellinen invariansseja ja säännönmukaisuuksia tutkiva ja etsivä tiede on tiedettä ja kaikki muu on sitten lähinnä jonkinlaista oheistarinointia eli lähinnä filosofiaa, ideologiaa ja metafysiikkaa mikä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö filosofia ja metafysiikka olisi tarpeellista ja hyödyllistä mutta sille tasolle ei pidä jämähtää niin ettei enää kykene ajattelemaan tarvittaessa myös toisenlaisten oletusten pohjalta.

Paradigmoihin sitoutumisessa on jotain uskonnonkaltaista.

...
Tämän enempää en jaksa vängätä kanssasi :D

Anonyymi kirjoitti:

"Ei ole. On vain 1. persoonan näkökulma ja kuka tahansa voi havainnoida omaa tietoisuuttaan ajatuksiensa kohteen."

Jokainen voi havainnoida vain omaa tietoisuuttaan introspektiolla. Sinun tietoisuutesi voi kuitenkin olla erilainen suhteessa minun tai jonkun muun tietoisuuteen vaikka käyttäisimme samoja käsitteitä sen kuvaamiseen.

Tiede ja tieteellinen metodi sen sijaan edellyttää aina jonkinlaista konsensusta ja se konsensus on pyritty löytämään tutkimalla tietoisuutta neurotieteen näkökulmasta mikä tarkoittaa käyttäytymisen tutkimista.

Toinen mahdollisuus olisi yrittää kehittää kokemuksellista tasoa esim. opettelemalla jonkinlainen meditaatio tai kaukonäkemisen joka sitten olisi paljon tavallista tehokkaampaa introspektiota josta on pyritty eliminoimaan ns. analyyttinen peite eli kaikki mahdolliset oletukset,uskomukset ja paradigmat.

Tyypillisesti ihminen tässä nykyisessä globaalissa "kulttuurissa" on voimakkaan suggestioalttiutensa takia niin samaistunut omiin uskomuksiinsa että kaikenlainen introspektio on yleensä hyvin epäluotettavaa.

"Tietienkin, koska aina on jokin paradigma. Sinulta sen sijaan puuttuu paradigma kokonaan, niin eihän siitä mitään (totuudellista) synny eikä voikaan syntyä. Juttusi on sekasotkua!"

Heh. Minulla on ja voi olla useita rinnakkaisia paradigmoja tai oikeastaan hahmotuksia samanaikaisesti enkä ole sitoutunut vain yhteen niistä koska jokainen paradigma eli perusoletusten kokoelma on aina jollain tavalla puutteellinen näkökulma tutkittavan asian suhteen. Minua kiinnostaa lähinnä vain kokonaiskuva ja koko totuus jota yritän hahmottaa eri suunnilta samanaikaisesti sitoutumatta uskomaan mihinkään kapeaan hahmotukseen.

Minä yritän aina eläytyä lukemaani eli hahmottamaan sen niinkuin sen kirjoittaja on sen hahmottanut omassa mielessään mutta se ei tarkoita sitä että sortuisin siihen myös sokeasti uskomaan sillä tavalla että pitäisin lukemaani koskaan minään täydellisenä ja lopullisena totuutena joka sulkisi pois kaikki muut erilaiset näkökulmat.

Ontologiat ovat muutenkin ongelmallisia koska niitä on hyvin vaikeaa tai mahdotonta testata kokeellisesti. Minusta tuo Heideggerin fundamentaaliontologia sotkee enemmän kuin selventää asioita vaikka itse pidän joitakin Heideggerin oivalluksia mielenkiintoisina ja myös oikeansuuntaisina kun niihin aikoinaan jonkin verran perehdyin.
Samantapaisia puutteita on kaikissa muissakin filosofisissa suuntauksissa jotka ovat tiukasti sitoutuneet johonkin tiettyyn hahmotustapaan (fysikalismi , idealismi, eksistentialismi, realismi, positivismi, looginen empirismi yms.) samalla sulkien pois muunlaiset hahmotustavat ja muodostaen samalla keinotekoisia vastakkainasetteluja ja vastakohtaisuuksia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fundamentaaliontologia

Tiede taas pyrkii aina yksilöllisestä tietoisuudesta riippumattomuuteen. Eksistentialistinen näkökulma eikä mikään muukaan filosofinen tai metafysikaalinen suuntaus ei minusta ole kovin yhteensopiva sen pyrkimyksen kanssa.

Eli kokeellinen invariansseja ja säännönmukaisuuksia tutkiva ja etsivä tiede on tiedettä ja kaikki muu on sitten lähinnä jonkinlaista oheistarinointia eli lähinnä filosofiaa, ideologiaa ja metafysiikkaa mikä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö filosofia ja metafysiikka olisi tarpeellista ja hyödyllistä mutta sille tasolle ei pidä jämähtää niin ettei enää kykene ajattelemaan tarvittaessa myös toisenlaisten oletusten pohjalta.

Paradigmoihin sitoutumisessa on jotain uskonnonkaltaista.

...
Tämän enempää en jaksa vängätä kanssasi :D

Lue lisää

"Minulla on ja voi olla useita rinnakkaisia paradigmoja tai oikeastaan hahmotuksia samanaikaisesti enkä ole sitoutunut vain yhteen niistä koska jokainen paradigma"

Eklektisyys ei paranna asiaa siihen nähden, että paradigma puuttuisi kokonaan. Ekletistinen hahmotus on vain sekasotkua.

Tähän jää minun panokseni "vänkäämisen" suhteen. :D

Anonyymi kirjoitti:

"Minulla on ja voi olla useita rinnakkaisia paradigmoja tai oikeastaan hahmotuksia samanaikaisesti enkä ole sitoutunut vain yhteen niistä koska jokainen paradigma"

Eklektisyys ei paranna asiaa siihen nähden, että paradigma puuttuisi kokonaan. Ekletistinen hahmotus on vain sekasotkua.

Tähän jää minun panokseni "vänkäämisen" suhteen. :D

Lue lisää

"Eklektisyys ei paranna asiaa siihen nähden, että paradigma puuttuisi kokonaan. Ekletistinen hahmotus on vain sekasotkua."

Asian voisi ehkä ilmaista myös niin että se paradigma on edelleen ja jatkuvasti työn alla eikä sitä ole lyöty lukkoon eikä ehkä koskaan pidäkään lyödä lukkoon vaan lähteä sellaisesta oletuksesta että kokonaisuuden perusta on aina ja tulee aina olemaan tuntematon eikä sitä voi eikä pidä edes yrittää kattavasti ja tarkasti koskaan mitenkään edes yrittää määritellä vaan ainoastaan tutkia sen käyttäytymistä input & output tasolla eli millaisia vastauksia todellisuus tuottaa kun esitämme sille kysymyksiä tieteellisten kokeiden muodossa. Näin siis tieteenfilosofian kannalta.

Yksilötasolla tietysti samalla pitää myös sietää jatkuvaa epävarmuutta mutta parempi sekin kun rakentaa näennäistä varmuutta ideologioiden, metafysiikan, asenteiden, uskomusten ja arvausten päälle joista sitten syntyy loputtomia kiistoja ja joiden näkemysten takia on käyty lukuisia tuhoisia sotia ja aiheutettu kaikkea muutakin haittaa itselle, muille ja ympäristölle.

Ajatusleikkimisen tasolla voi tietysti kehitellä mielessään erilaisia kuviteltavissa olevia skenaarioita kunhan ei ota niitä liian vakavasti ja ala uskoa niihin. Itse harrastan tieteen ja filosofian suhteen juuri tuollaista ajatusleikkimistä ja olen sitä mieltä että käytännössä kaikki harrastavat sitä vaikka yleensä ottavat sen aivan liian vakavasti ja tosikkomaisesti.

...

Kiitos lyhyestä kommentistasi!

Itse jouduin valitettavasti vastaamaan paljon useammilla sanoilla koska väärinkäsitysten selventäminen on aina turhan työlästä ja muistuttaa jossain määrin viemäritukosten korjaamista :D

Ajattelin taas pitää vähän taukoa kirjoittamisessa kun on niin paljon kaikkea muutakin tekemistä.

B

Anonyymi kirjoitti:

"Eklektisyys ei paranna asiaa siihen nähden, että paradigma puuttuisi kokonaan. Ekletistinen hahmotus on vain sekasotkua."

Asian voisi ehkä ilmaista myös niin että se paradigma on edelleen ja jatkuvasti työn alla eikä sitä ole lyöty lukkoon eikä ehkä koskaan pidäkään lyödä lukkoon vaan lähteä sellaisesta oletuksesta että kokonaisuuden perusta on aina ja tulee aina olemaan tuntematon eikä sitä voi eikä pidä edes yrittää kattavasti ja tarkasti koskaan mitenkään edes yrittää määritellä vaan ainoastaan tutkia sen käyttäytymistä input & output tasolla eli millaisia vastauksia todellisuus tuottaa kun esitämme sille kysymyksiä tieteellisten kokeiden muodossa. Näin siis tieteenfilosofian kannalta.

Yksilötasolla tietysti samalla pitää myös sietää jatkuvaa epävarmuutta mutta parempi sekin kun rakentaa näennäistä varmuutta ideologioiden, metafysiikan, asenteiden, uskomusten ja arvausten päälle joista sitten syntyy loputtomia kiistoja ja joiden näkemysten takia on käyty lukuisia tuhoisia sotia ja aiheutettu kaikkea muutakin haittaa itselle, muille ja ympäristölle.

Ajatusleikkimisen tasolla voi tietysti kehitellä mielessään erilaisia kuviteltavissa olevia skenaarioita kunhan ei ota niitä liian vakavasti ja ala uskoa niihin. Itse harrastan tieteen ja filosofian suhteen juuri tuollaista ajatusleikkimistä ja olen sitä mieltä että käytännössä kaikki harrastavat sitä vaikka yleensä ottavat sen aivan liian vakavasti ja tosikkomaisesti.

...

Kiitos lyhyestä kommentistasi!

Itse jouduin valitettavasti vastaamaan paljon useammilla sanoilla koska väärinkäsitysten selventäminen on aina turhan työlästä ja muistuttaa jossain määrin viemäritukosten korjaamista :D

Ajattelin taas pitää vähän taukoa kirjoittamisessa kun on niin paljon kaikkea muutakin tekemistä.

B

Lue lisää

Filosofiseen ajatteluun liittyy toki ajatusleikit ja jokaisella lienee sellainen vaihe elämässään. Valiytettavasti kuitenkaan ilman paradigmaa ajattelu ei ole kestävää pidemmän päälle, sillä työn alla oleva "paradigam" ei ole lainkaan paradigma. Se on vain eklektistä leikkiä, josta syntyy sekasotkua.

Sekosotkuiseuuden voi havaita erittäin hyvin kirjoituksistasi. Hyvä että sen syykin on nyt selvillä.

Yksilön aivoitusmahdollisuus ja aivoston hermoverkot...

Ihmisellä on ihan kokreettisesti sama yhteys valoon kuin kukalla, nimittäin oman sydämensä kautta. Ihminen kokee samoja asioita sydämensä kautta kuin kukka, joka avautuu aurinkoon. Tuo avautuminen on yhtä kuin valoa, luottamusta, rakkautta, elämää.

Ihmisellä voi olla suljettu sydän, sydämellä on kypärä tms. mitä lauluissa kerrotaan. Tai sitten sydämessä voi olla valoa ja mieltä jaloa.

Jos kukka ei olisi luottavainen, että valo tuo sille elämän, niin se pysyisi nupussa ja kuolisi pois. Kukalla ei ole aivoja eikä hermoverkkoja eikä se ymmärrä teidän teknologista kehityksistä tuon taivaallista, mutta silti se tietää mitä kohti kurottua.