Hyvät ystävät sanon nyt suoraan,
Kieltäytykää hoidosta jos teiltä löytyy yleis veren myrkytys, on sitten ihan helvetillinen paranemis sirkus.
Itseltä leikattiin selkäranka kun bakteeri oli selkärangassa ja kaikissa sisäelimissä.
Keuhkoista toinen on menetetty samoin sisäelimet osittain, lisäksi joudun nyt opettelemaan kävelyn ja kaikki muut asiat.
Jos olisin tämän jo oireiden tullessa ymmärtänyt mikä on niin olisin sitten jättänyt menemättä lääkäriin ja kuollut omaan asuntoon.
Tässä taudissa kuolema parempi vaihtoehto, itseään ei kannata kiusata ja nöyryyttää.
Terveisin Tampereen mies 48v.
,
Kieltäytykää hoidosta jos teiltä löytyy yleis veren myrkytys, on sitten ihan helvetillinen paranemis sirkus.
Itseltä leikattiin selkäranka kun bakteeri oli selkärangassa ja kaikissa sisäelimissä.
Keuhkoista toinen on menetetty samoin sisäelimet osittain, lisäksi joudun nyt opettelemaan kävelyn ja kaikki muut asiat.
Jos olisin tämän jo oireiden tullessa ymmärtänyt mikä on niin olisin sitten jättänyt menemättä lääkäriin ja kuollut omaan asuntoon.
Tässä taudissa kuolema parempi vaihtoehto, itseään ei kannata kiusata ja nöyryyttää.
Terveisin Tampereen mies 48v.
,
Vastaukset 4
Vanhimmat
En kyllä suosittelisi kieltäytymään hoidosta.
Olen myös saanut yleisverenmyrkytyksen, sepsiksen, erään leikkauksen yhteydessä.
Samaan aikaan oli vatsakalvon tulehduskin.
Sairaalassakin pitivät jokseenkin ihmeenä, että jäin ylipäätään henkiin.
Pahimman vaiheen jälkeen ensin liikkuivat vain vähän kädet ja päätä sain käännettyä maatessani sängyssä.
( Pakko mainita, että vähästä voi ihminen onnelliseksi tulla, iloitsin siitä, kun pääsin sängyssä kääntymään ihan itse selinmakuulta kyljelleni. )
Toipuminen vei pitkän aikaa, en saanut minkäänlaista kuntoutusta, en fysioterapiaa.
Käveleminen oli aloitettava alusta viiden viikon makaamisen jälkeen, alkuun eivät jalat kantaneet ollenkaan.
Kun istuin jossain, minut oli nostettava pystyyn, kun jaloissa ei ollut voimia.
Missään vaiheessa en ole kuitenkaan ajatellut, etteikö olisi kannattanut siitä kaikesta selvitä, vaikkei loppuelämä enää täysin normaalia olekaan.
Ihminen selviää yllättävistäkin asioista, jos niin haluaa. Tosin voimia se vaatii, enimmäkseen kai niitä henkisiä.
Jokainenhan tietysti päättää oman toimintansa asioiden sitä vaatiessa, mutta itse en kuitenkaan suosittele hoidosta kieltäytymiseen ( toistan vähän itseäni tässä ).
Aloittajalle tsempit kaikesta huolimatta, vielä varmasti on ihan hyvääkin elämää edessä, vaikket täysissä voimissa ja täysin kunnossa olisikaan.
Vanha klisee, mutta asenne ratkaisee.
Tässä On niin että viime viikolla oli halu mennä eteenpäin ja parantua, enään ei ole mitään kiinnostusta koko elämää kohtaan, niin sillä juuri päätin sen että kun tuo ensimmäinen bakteeri ei tappanut niin tuo toinen sitten kun tulee niin on se joka tappaa.
Itse olen lopulta pettynyt kun tuo ensimmäinen ei hoitanut hommiaan, itse olin niin tyhmä että menin liian aikaisin lääkäriin kun olisin mennyt pari tuntia myöhemmin niin se olisi ollut loppu.
Itselläni on aina ollut kiinnostus hukassa elämään , niin siksi juuri ihmettelen että miksi ihmeessä elimistöni kestää kaikki nämä kun päätä ei kiinnosta elää, no juuri sillä päätin että kun bakteeri uusii niin en mene lääkäriin kiusallanikaan, viimein ajattelin armahtaa itseni kun ei tämä mun elämä ole koskaan ollut mitenkään miellyttävää mitenkään vaikka muuta väitetään itse en siitä mitään hyvää löydä.
Terveisin Tampereen mies48v
Nämäkin kokemukset ovat erinlaisia koka ihmisellä niin se mikä on sinun tuntemus asiasta on vaan sinun, yleensä sepsis hoidetaan hyvin ja potilas ei saa mitään jälkiseurauksia , niin että joka tapaus on individuduelli riippuen ihmisen pohja kunnosta
Niin hyvin sen hoitivat kun pystyivät itse vaan mielummin olisin kuollut olisi päässyt tästä turhasta paska elämästä pois.