Olen ollut näköjään poissa. Sen todisti tuo ryökäleen postilaatikko palattuani. Olin keventämässä suurta ruhoani Kajaanissa ja Oulussa. Sillä aikaa postikorttia ennätti kertyä. Vain yhdessä niissä oli jonkilaista sisältöä, eli minua toivottiin kummiksi jollekin helevetin sulttaanille Petsamoon.
Olen tässä ainakin pari vuorokautta purkanut tuota postisumaa ja toivonut ihmisten käyttävän omaa kynäänsä...
Mittee sinä minnuu tuijotat, oun vast'ikkään herännyt. Halluutko sinä minut jonnekin pirunportille?
Ei ukko hyvä, me emme halua sinua minnekään kuin pienelle lenkille. Alatte näköjään kuntoutua suuresta leikkauksesta nuorempia nopeammin.
Kyllähän tässä ittesä nuoreks tuntoo, kun leikkasitte multa viärän keuhkon. Mie oun aina itseäni katsonut peilistä eestä päin ja työ katotte minuu takkaapäin. Siinä tulloo virhe, jos ei niä nuamoo. Niinpä veitte miulta keuhkon nukkuessa ja se ol aika vittumainen teko. Onneks mulle jäi toinen js siinä on se syöpä.
Ei, ukko ei. Me teemme virheitä harvoin. Odottakaa hetki, niin käyn hakemassa tilastopaperin, jossa kerrotaan virheistämme keuhkoleikkauksissa. Ja älkää edes yrittäkö vielä nousta istumaan.
No miten yrittäs. Joka paikkaan männöö kaikenkaista letkua ja johtoa ja joka paikasta tulloo niitä. Ei tässä paljon nousta, kokkeilin jo tuossa äsken.
No niin ukkeli hyvä. Tässä paperissa kerrotaan meidän tekevän virheleikkauksia vain kerran kahdessa vuodessa, eli silloin teemme virheitä. Teidän kohdalla ollutta virhettä ei ole vielä kirjattu, joten teiltä ei tämän mukaan ole poistettu vielä mitään.
Miks sitten minun keuhkot vinkuu? Välillä kuin sikkoo tapettas ja välillä kuin kissanhyrinöö? Ja sitten tämä sekamelska näissä johtolaisessa ja vielä kusettaakin vielä.
Teille on laitettu katetri, jonka kautta virtsaatte ja tuosta vinkumisesta ette nähtävästi ole aiemmin ollut huolissanne. Me olemme olleet ja siksi te kohta nukutte ja myös heräätte. "TULETKO XXX APUUN, SAADAAN HERRA X saliin.
Viekee vain. Viekee vaikka minne ja jos eukko soittaa, niin en oo tavattavissa!
Edellinen teksti oli painajainen, jossa myös tupakat oli loppu!
Niin totta puhuen en osaa kertoa tuntemuksistani tällä kertaa enempää. Joskus joulukuun alun jälkeen tulen kertomaan kaiken. Minulta ei tosiaankaan leikattu väärää keuhkoa, vaan vietiin oikeasta keuhkosta alalohko ja matkatoverini syöpä. Tiesin sen jo olevan aiemmin, niinpä sen kasvaimen luvalla poltan nyt tupakkaa ilman pelkoa.
Neuvoni on kaikille samasta tai samankaltaisesta kärsivälle: Ei elämä syöpään lopu, se loppuu turhaan ajattelemiseen. Minä elän kuin ennenkin ja ikääni nähden sopivan raisusti. En sure ennakkoon, vaan teen suunnitelmia entiseen malliin. En minä sillä itseäni petä, enkä muitakaan. Syöpä ei tartu muihin ja entisten sairauksien ohella se on kuin muut.
Ihminen on se jännä paketti. Kieltää pahan ja kuitenkin tekee itse sitä pahaa. Syöpä on tabu ja paha. Se ei muuta ihmistä kuin jossakin vaiheessa ja jokainen syöpään sairastunut tietää sen ja pelkää. Pelkää kyllä. Itseään ja kestävyyttään, hoitotoimenpiteitä sekä myös omaa itseään. Niin teen minäkin, jos ennätän. Nyt en ennätä pelätä, koska jännitän jouluntuloa ja lompakon kestävyyttä. "Ehkäpä näen ensi joulun". Sellaista minä en sano, vaan elän vielä monta. Ne eivät ole unelmia, ne ovat minun ajatuksiani. Ne ajatukset jaan teille tarvitseville.
Toivon, että joskus vielä palaan kirjoittamaan. Enteitä jo on. Siihen voi vielä kulua aikaa jonkin verran, mutta hyvältä näyttää. Siis joku muu kuin minä.
Koittakaa jaksella. Kuhmolaisissa on paljon sytykettä minulle ja sen sytykkeen turvin leimahtaa joskus liekki. Silloin annan kaikille luvan vittuiluun, mutta perusteiden pitää olla hyvät. Ihan mukavaa oli tänäkin yönä lukea ikivanhoja jutttuja näiltä sivuilta. Moni kirjoittaja tuntuu itse potevan jotakin sairautta. On reilu teko uskaltaa kertoa .
Perukan ukkeli
Motto: elämä on kuin kissanpieru. Se tuoksuu ja kuuluu, mutta ei lopu koskaan. Hyvää yötä!
Olen tässä ainakin pari vuorokautta purkanut tuota postisumaa ja toivonut ihmisten käyttävän omaa kynäänsä...
Mittee sinä minnuu tuijotat, oun vast'ikkään herännyt. Halluutko sinä minut jonnekin pirunportille?
Ei ukko hyvä, me emme halua sinua minnekään kuin pienelle lenkille. Alatte näköjään kuntoutua suuresta leikkauksesta nuorempia nopeammin.
Kyllähän tässä ittesä nuoreks tuntoo, kun leikkasitte multa viärän keuhkon. Mie oun aina itseäni katsonut peilistä eestä päin ja työ katotte minuu takkaapäin. Siinä tulloo virhe, jos ei niä nuamoo. Niinpä veitte miulta keuhkon nukkuessa ja se ol aika vittumainen teko. Onneks mulle jäi toinen js siinä on se syöpä.
Ei, ukko ei. Me teemme virheitä harvoin. Odottakaa hetki, niin käyn hakemassa tilastopaperin, jossa kerrotaan virheistämme keuhkoleikkauksissa. Ja älkää edes yrittäkö vielä nousta istumaan.
No miten yrittäs. Joka paikkaan männöö kaikenkaista letkua ja johtoa ja joka paikasta tulloo niitä. Ei tässä paljon nousta, kokkeilin jo tuossa äsken.
No niin ukkeli hyvä. Tässä paperissa kerrotaan meidän tekevän virheleikkauksia vain kerran kahdessa vuodessa, eli silloin teemme virheitä. Teidän kohdalla ollutta virhettä ei ole vielä kirjattu, joten teiltä ei tämän mukaan ole poistettu vielä mitään.
Miks sitten minun keuhkot vinkuu? Välillä kuin sikkoo tapettas ja välillä kuin kissanhyrinöö? Ja sitten tämä sekamelska näissä johtolaisessa ja vielä kusettaakin vielä.
Teille on laitettu katetri, jonka kautta virtsaatte ja tuosta vinkumisesta ette nähtävästi ole aiemmin ollut huolissanne. Me olemme olleet ja siksi te kohta nukutte ja myös heräätte. "TULETKO XXX APUUN, SAADAAN HERRA X saliin.
Viekee vain. Viekee vaikka minne ja jos eukko soittaa, niin en oo tavattavissa!
Edellinen teksti oli painajainen, jossa myös tupakat oli loppu!
Niin totta puhuen en osaa kertoa tuntemuksistani tällä kertaa enempää. Joskus joulukuun alun jälkeen tulen kertomaan kaiken. Minulta ei tosiaankaan leikattu väärää keuhkoa, vaan vietiin oikeasta keuhkosta alalohko ja matkatoverini syöpä. Tiesin sen jo olevan aiemmin, niinpä sen kasvaimen luvalla poltan nyt tupakkaa ilman pelkoa.
Neuvoni on kaikille samasta tai samankaltaisesta kärsivälle: Ei elämä syöpään lopu, se loppuu turhaan ajattelemiseen. Minä elän kuin ennenkin ja ikääni nähden sopivan raisusti. En sure ennakkoon, vaan teen suunnitelmia entiseen malliin. En minä sillä itseäni petä, enkä muitakaan. Syöpä ei tartu muihin ja entisten sairauksien ohella se on kuin muut.
Ihminen on se jännä paketti. Kieltää pahan ja kuitenkin tekee itse sitä pahaa. Syöpä on tabu ja paha. Se ei muuta ihmistä kuin jossakin vaiheessa ja jokainen syöpään sairastunut tietää sen ja pelkää. Pelkää kyllä. Itseään ja kestävyyttään, hoitotoimenpiteitä sekä myös omaa itseään. Niin teen minäkin, jos ennätän. Nyt en ennätä pelätä, koska jännitän jouluntuloa ja lompakon kestävyyttä. "Ehkäpä näen ensi joulun". Sellaista minä en sano, vaan elän vielä monta. Ne eivät ole unelmia, ne ovat minun ajatuksiani. Ne ajatukset jaan teille tarvitseville.
Toivon, että joskus vielä palaan kirjoittamaan. Enteitä jo on. Siihen voi vielä kulua aikaa jonkin verran, mutta hyvältä näyttää. Siis joku muu kuin minä.
Koittakaa jaksella. Kuhmolaisissa on paljon sytykettä minulle ja sen sytykkeen turvin leimahtaa joskus liekki. Silloin annan kaikille luvan vittuiluun, mutta perusteiden pitää olla hyvät. Ihan mukavaa oli tänäkin yönä lukea ikivanhoja jutttuja näiltä sivuilta. Moni kirjoittaja tuntuu itse potevan jotakin sairautta. On reilu teko uskaltaa kertoa .
Perukan ukkeli
Motto: elämä on kuin kissanpieru. Se tuoksuu ja kuuluu, mutta ei lopu koskaan. Hyvää yötä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tervetuloa Perukan Ukkeli! Aattelin jo, että minnekkä hävisit kun ei oo täällä palstalla näkynyt. Alahan toki jo tervehtyä ja pokloomeja rustailla. Tack ja adjöö!