On se näköjään että ihmiset eivät halua tietää jos raskaus tai synnytys on mennyt hyvin.Huomaa siitä että jos keskustelu alkaa jollain noista sanoista siis hirvetä,kauheta ,voiko olla totta tms niin ihmiset lukevat hulluna niitä .Mutta jos joku haluaa kertoa jotain mukavaa,niin vähenee lukijat heti..ja mielipiteitä ei ole kellään.Kauhistelkaa kaikessa rauhassa vaan "kauhusynnytyksiä",niihin uskotaan näköjään enemmän kuin ns. hyviin synnytyksiin,vaikka suurin osa synnytyksistä ja raskauksista on ,ns,normaaleja.Ihmiset vaan ovat "sensaatiohakuisia"
kauheata,järkyttävätä,hirveätä ,ei voi olla totta...
peikkoko koko raskaus ja sy...
91821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että tunnen itseni huonoksi lukiessani kammottavista synnytyskertomuksista..koska itselläni ns. helppo synnytys..tulee aina sellainen olo etten saisi puhua siitä vaan pitäisi vain valittaa kokoajan..itselläni kohtapuolin toinen tulossa ja en kyllä pysty edes lukemaan kunnolla näitä juttuja,koska alkaa tuntua siltä kuin kauhuelokuvaa katsoisi yksin yöllä.ensimmäinen raskauskin meni hyvin eikä mitään komplikaatioita tullut,nyt tällä kertaa raskaus on ollut huomattavasti vaikeampi varsinkin fyysisesti mutta silti iloitsen tästä ja uskon että vaikka tämä synnytys olisikin karmaiseva en silti halua "luovuttaa" ja alkaa uskomaan että synnytys on maailman hirvittävin asia.joten yritän lukea paljon positiivisista synnytyksistä.ei se helpoinkaan synnytys parasta ole mutta kun vastasyntynyt ihme makaa sylissä on se jotain niin suurta ja vasta aluillaan että tuntuu hyvin pieneltä hetkeltä se synnytys.synnytys kestää kuitenkin "vain" joissain tapauksissa vuorokausia mutta on se vähän kun on saanut alulle elämän joka saattaa kestää jopa yli satakin vuotta.mikäli tässä synnytyksessä kävisi niin että se olisi tuskallisin kokemus ikinä en usko että se jäisi viimeiseksi lapsekseni.on vain uskallettava luottaa koska hyvää tässä elämässä on paljon.
totuus = Synnytys on kokemuksena sellainen, etten vaihtaisi sitä pois, mutta on se vaan niin kivulias juttu, että juuri tuon kivun vuoksi en meinaa enää synnyttää.. synnytykseni: pitkittynyt ponnistusvaihe, imukuppi (repeämä ja välilihan leikkaus) .. ja niin minäkin itselleni uskottelin että suurimmalla osalla synnytys on säännöllinen..
Oli synnytys kenen mielestä hyvä tai kamala, niin kyllä siihen aina valtavia tuskia kuuluu! Miksi niitä pitää vähätellä? Onko hienoa vähätellä tuskia vaikka aivan varmasti on kironnut ja huutanut loppupuolella? Ei se ole häpeä myöntää että synnytys oli tuskaisa, mutta typerää kehua sillä, että minäpä en valita, en ainakaan sano!
Kenen mielestä synnytys on ollut mukava??? Heh hee... kuinka moni niin voi sanoa? Ja kuinka moni on tosissaan?
Mulla synnytykset ovat olleet helvetillisiä kipuja täynnä! Toivoin olevani jossain muualla sillä hetkellä. Mukavaa se ei todellakaan ollut.
Mutta sen sanon, että lapset ovat niin ihana asia, että se kärsimys on aina kannattanut. Niitä varmasti olisi enemmänkin kuin neljä, jos helpommalla pääsisi.
"Onko hienoa vähätellä tuskia vaikka aivan varmasti on kironnut ja huutanut loppupuolella?"
No ei tietenkään ole hienoa vähätellä tuskia JOS sellaisia on kerran ollut. Itse en kyllä ole synnytyksissäni huutanut tai kironnut. Sen sijaan naapurisalin synnyttäjän huutamista olen joutunut kuuntelemaan.
"Ei se ole häpeä myöntää että synnytys oli tuskaisa, mutta typerää kehua sillä, että minäpä en valita, en ainakaan sano!"
Ei tietenkään ole häpeä myöntää että synnytys oli tuskaisa JOS se kerran sellainen on ollut. Mutta pitäisikö synnytystä sanoa tuskaiseksi, jos se ei ole ollut sellainen, vaan että toisille ei tule paha mieli?!
"Kenen mielestä synnytys on ollut mukava??? Heh hee... kuinka moni niin voi sanoa? Ja kuinka moni on tosissaan?"
Minun mielestäni. Heh hee. Ja olen ihan tosissani. Mielestäni synnytys oli huisin kivaa. Jos synnytyksen JÄLKEEN ei tarvitsisi ollenkaan kärsiä, niin voisin synnyttää joka viikko.
**"Onko hienoa vähätellä tuskia vaikka aivan varmasti on kironnut ja huutanut loppupuolella?"
*No ei tietenkään ole hienoa vähätellä tuskia JOS sellaisia on kerran ollut. Itse en kyllä ole synnytyksissäni huutanut tai kironnut. Sen sijaan naapurisalin synnyttäjän huutamista olen joutunut kuuntelemaan.
Entä jos se ON ollut tuskainen? Kyllä minä huusin, kirosin ja karjuin, enkä liioittele yhtään.
**"Ei se ole häpeä myöntää että synnytys oli tuskaisa, mutta typerää kehua sillä, että minäpä en valita, en ainakaan sano!"
*Ei tietenkään ole häpeä myöntää että synnytys oli tuskaisa JOS se kerran sellainen on ollut. Mutta pitäisikö synnytystä sanoa tuskaiseksi, jos se ei ole ollut sellainen, vaan että toisille ei tule paha mieli?!
Miksi sanoisi tuskaiseksi pahoittaakseen toisten mielen? Minä ainakin sanon tuskaiseksi vain siksi, että puhun asiosta oikeilla nimillä ja tosekseen on hyvä varautua siihen, että kokemus voi olla vaikea! Turha tuudittautua siihen uskoon, että helpolla menee.
**"Kenen mielestä synnytys on ollut mukava??? Heh hee... kuinka moni niin voi sanoa? Ja kuinka moni on tosissaan?"
*Minun mielestäni. Heh hee. Ja olen ihan tosissani. Mielestäni synnytys oli huisin kivaa. Jos synnytyksen JÄLKEEN ei tarvitsisi ollenkaan kärsiä, niin voisin synnyttää joka viikko.
Joillakin näinkin päin. Eiköhän anneta kaikille synnytyskokemuksille tilaa, hyville ja huonoille!
Kyllä, kaikkien kokemuksille tilaa. Senpä takia juuri oli pakko oma kommenttini laittaakin, kun synnyttäminen oli mielestäni mukavaa.
Taitaa vähän kropasta ja kipukynnyksestäkin riippua tuo asia; joillekin synnytys vaan sopii, toisille ei.
Jotenkin näistä viesteistä paistaa se, että ne joiden synnytys on ollut hirveetä kauheeta, ovat epäuskoisia, että jonkun mielestä se voisi olla ihan mukavaa. Toisaalta taas ne jotka ovat saaneet hyvän synnytyskokemuksen, uskovat että toisille synnytys on täyttä tuskaa.
Minä ainankin olen niin paljon kuullut: "Synnytys oli ihana" yms. juttuja, että sen takia synnytys meni väin helvettiä.
Se että synnytys olikin kivulias helvetti tuli täytenä yllätyksenä. Tai siis, sanotaan näin että en uskonut että se koskisi niin paljon ettei todellakaan tee mieli synnyttää uudelleen. Jos joku olisi rehellisesti sanonut, että synnytys on täyttä helvettiä, niin en olisi ehkä niin kovasti hangoitellut kipua vastaan. Olisin osannut jo etukäteen valmistautua johonkin todella kamalaan.
Että ei sekään ole hyväksi että joka paikassa vaan ihastellaan kuinka ihanaa synyytys oli.
Synnytys jos mikä on henkilökohtainen asia. Minulla se oli kauheata tuskaa ja pelkoa koko ajan; syyn siihen tajusin vasta vuosien päästä. Esikoisen synnyttäminen kesti reilun vuorokauden, ja sen jälkeen tiedän mitä tarkoittaa sanonta "kärsii kuin eläin". Juuri sitä se oli: pelkoa ja tuskaa, täyttymätöntä kauheaa odotusta ja kärsimistä, joka ei koskaan unohdu vaikka eläisin satavuotiaaksi. Kolmen lapsen jälkeen voin kertoa ettei se aina ole niin kauheata: keskimmäinen (tyttö) tuli aika helposti ja nuorimmainenkin (poika kuten esikoinen) aika vähillä vaurioilla, mutta silti sanon: eivät miehet voi koskaan tietää, mitä se on kun uusi ihminen syntyy!! ja sitten kun vielä kotona jossakin vaiheessa tajuaa, että on saanut vieraakseen ENKELIN, niin se on jo melkein liikaa...
Terv. äiti joka tietää paljon enkeleistä
Kauheinta on kipu. Se lyö pitkin lantiota kuin joku käärmeen pituinen paska olisi tulossa. HUUDAN! Mies antaa ilokaaasua ja olen hetken tyytyväinen.. Sairaalassa on kiirettä, kukaan ei ehdi käymään. Viereisessä huoneessa on ensi synnyttäjä. Mullahan ei ole hätää kun on jo neljäs laps tulossa.. Naapuri huoneen huuto vaimenee sinne syntyi lapsi.. Kätilö tulee käymään, kehoitan menemään kahville rankan synnytyksen jälkeen. Hän ei suostu menemään minnekkään ennen kuin katsoo äidin ja vauvan voinnin.. ja kuinka ollakkaan se käärmeen pitunen paska makasi minun lalkojeni välissä odottamassa napanuoran katkaisua. Luojan kiitos vauva oli juuri tullut "ulos" kun kätilö tuli paikalle. Itse en edes tajunnu koko asiaa vaik oli jo neljäs lapsi..