On se jännä juttu näiden nimien kääntämisen kanssa

Eihän tässä ole kyse nimien kääntämisestä vaan kutsumanimestä, joka on harvoin sukututkijan tiedossa.

Sukututkimuksen kannalta oikea nimi on se mikä on merkitty syntyneiden kirjaan. On hullun hommaa keksiä sille nimelle suomenkielisiä vastikkeita. Näitä nimiehdotuksia kun on yhtä monta kuin ehdottajiakin.

Ruotsalaiset papit kirjoitti nimetvruotsiksi kun oli määräys niin. Alkuperäiset ovat suomeksi.

Tämä on joidenkin tutkijoiden ihan omaa keksintöä. Nimi on se mikä on syntyessä kirjoihin merkitty. Kukaan ei enää pysty sanomaan miksi häntä on eläessään kutsuttu. Yksinkertaistetaan ja kuvitellaan vaan hänelle suomenkielinen nimi.

Se on yksi vääräoppisuuden ilmentymä. Genissä aina korjaan nämä "köllinimet" alkuperäisiksi kun kohdalle sattuu.

"Niin, mutta kumpi on oikea nimi,"

Asia on aivan yksiselitteinen ja vastauksia vain yksi:
Oikea nimi on kirkonkirjoihin merkitty. Sitä tulee sukututkimuksessa ja selvyyden vuoksi käyttää.

Tervemenoa vain Ruåtsiin teille kaikille ruåtsalaisten nimien pakkosyöttäjille! Suomalaiset ovat suomalaisia, vaikka ruåtsalainen virkakoneisto olisi pakottanut kirjoittamaan oikeat suomalaiset nimet väärennetyillä ruåtsinkielisillä.

Oikea nimi pitää hakea virallisesta asiakirjasta. Sellainen ei ole kirkonkirja. Isovaarini on Carl Gustaf Emil syntyneiden kirjassa ja kaikkialla muualla Kustaa, myös kauppakirjassa ja itse maksamassaan hautakivessä. Rippikirjassa Gustaf.

Juha kommentoi: "Rippikirjat, syntyneiden ja kastettujen luettelot ovat kaikki näitä ns. "kirkonkirjoja". Ne ovat menneinä vuosisatoina niitä aikansa "virallisia" asiakirjoja."

Kysyn sitten, miksi näissä on nimi kirjoitettu kuudella eri tavalla?! Asiakirjan väärennös? Oikea nimi löytyy esimerkiksi kauppakirjasta, jolla maatila on ostettu omaksi.

Mitä auneistoa tämä koskee?

Kuka Juha

Ruotsalaismieliset täällä meuhkaa

Kyllä suomenkielisillä oli suomalaiset nimet. Ruotsalainen hallinto pakotti pappeja ja kirjureita kirjaamaan ruotsalaistetut muodot nimistä kirkonkirjoihin. Myös sukututkimuksessa on paikallaan kunnioittaa suomalaista ja suomenkielistä perintöä eikä pakkosyöttää ruotsinnettuja nimiversioita.

Isomummoni tiesi monet nimet 1800-luvulta ja vain henkilön virallisestikin käyttämä nimi harvoin osui yhteen kirkonkirjoissa olevien kanssa.

Kirkonkirjoissakin nimet muuttuvat kirjasta toiseen mennessä. Viralliset nimethän tulivat käyttöön vasta pitkälti 1900-luvulla. Eivät ne ennen ole virallisia.

Dukututlimuksessa käytetään vain ruotsinkielisiä nimiä.

Ihmisten sukujen tutkiminen on samanlaista paskaa kuin joku geokätköily.

Missä ihmeen dukututlimuksessa

Sukututkimusta ei ole se, että nimiä kirjataan epätoivoisesti peräkkäin. Se on kirkonkirjojen kopiointia toiseen muotoon, makdollisesti voisi puhua sukuselvityksestä.

Sukututkimusta on se, että etsitään asioita, niiden syitä ja seurauksia ja kirjataan laajemmin asioihin vaikuttavaa historiaa. Tutkimukseen kuuluu johtopäätösten tekeminen ja erilaisten aineistojen, kokeiden jne tulosten yhdistäminen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tutkimus

Mielenkiintoista on esimerkiksi jonkin talon asukkaiden ja talon historian tutkimus, jossa iso osa on sukututkimuksella (selvityksellä).

Ainoa oikea bnimu on se uo mm enkeli ne en, muut o BF st kek se on tyynjä

Sukututkimuksen raakadata voi olla ruotsinkielistä, mutta viimekädessä pitää ymmärtää sosiaalismaantieteellinen konteksti, ja suomenkielisten nimien arvo osana sukututkimusta.

Eiköhän se nimi siellä kirkonkirjoissakin muutu, ja 1800-luvun lopulla käytännössä myös kirjoissakin ruotsista suomeksi

1700-luvulla nimi muuttuu kirjoitusasusta toiseen, ja välillä ruotsia ja välillä latinaa.

Aivan käsittämätöntä että joku yrittää samaistaa sukututkijan ruotsinkielistä agendaa omaavaksi. Kyllä sukututkijat käyttävät myös suomenkielisiä nimiä.

Kyllä siellä kirkonkirjoissa on samalla henkilöllä useita ruotsinkielisiäkin nimimuotoja. On paljon järkevämpää sukututkijan käyttää suomalaista alueella käytettyä nimimuotoa kuin valita joku ulkomainen nimi.

Olen huvittuneena seurannut tätä ikuisuuskeskustelua. Lyhyt vastaukseni: molemmat nimimuodot ovat oikein. Mitään valintaa ei tarvitse tehdä. Kirjatkaa molemmat nimimuodot, vai mitä? eller hur?

Joo samaa mieltä

Oletteko ihan tampioita? Ainoa oikea muoto on ruotsinkielinen. Kaikki oikeat sukututkijat ovat sitä mieltä.

Meidän tulee kunnioittaa esivanhempiemme elämää, kulttuuria, kieltä ja elinpiiriä. On kaukaa haettu muoti-ilmiö, että heitä kutsuttaisiin ulkomaisilla nimillä - vaikka vieras valta olisikin määrännyt näin tehtäväksi kirjanpidossa. Tuo kirjanpito on vain vieraan vallaan ilmentymä, ja todellinen kulttuuri, kieli ja elinpiiri on suomalainen.

Ainoa oikea nimi on ruotsinkielinen. sukututkijat tietää. Jotka eivät tätä noudata, eivät ole sukututkijoita. Se on sukututkijavaatimus.

Ainoa oikea nimimuoto on ruotsinkielinen. Meidän pitäisi itseasiassa kaikkien muuttaa nimemme ruotsinkieliseksi. Saulin Niinistö voisi näyttää esimerkkiä: Saul Nidestam.

Minun mielestäni nimiä ei pitäisi suomentaa.

Suomessahan lienee vahva joukko molempien kirjaamistapojen kannattajia sukututkijoissa. Perustelut myös molemmin puolin ovat hyviä. Keskustelu lienee jatkunut myös luokkaa 100 vuotta. En usko että voimme linjata sitä, että yksinomaan toista kirjaamistapaa käytetään. Molempien tapojen käyttö jatkuu varmasti.

Mitä auneustoa tämä koskee?

Ruotsinkielinen on oikea mjoto

Suomalaiset vääntävät nimet, esim Elizabeth on Elisabet, Martin Luther on Martti Luther.

Nimenomaan, se on.Martin Luther eikä Martti Luther. Käsittämätöntä että väännätte noinkin tunnetun henkilön nimen tunnistamattomaksi. Jos etsii kirkonkirjoista Martti Lutheria, ei löydy!

Kyllä Martti Lutheria käytetään ninenä

Joo samaa olen ihmetellyt. Miksi käännetään kun on ainoa oikea

Kaikki on hyvin kun syntyneiden luetteloihin kirjattuja nimiä ei mennä väärentämään toiseksi.

Kyllä sukututkimuksen tuloksia voidaan esittää sekä käyttämällä suomennettuja nimiä, että ruotsinnettuja. Molemmat tavat ovat täysin relevantteja.

Vain alkuperäisten rippikirjojen nimet ovst sallittuha. Muut nimimuodot eivät ole oikeaa sikututkimusta ja niiden käyttäjä eu ole oikea sukututkija.

Yläluokka puhui Ruotsia kosta "se oli hienompaa".

Homot

Kyllä suomenkielisiä muotoja nimistä on täysin perusteltua käyttää. Me olemme suomalaisia, ja esivanhempamme olivat suomalaisia. Suomenkieltä ei ole ihan vastikään keksitty, vaan henkilöt olivat suomenkielisiä ja heillä oli suomenkieliset nimet.

Hallintoruotsi on asia sikseen, mutta on väärin sekoittaa sitä varsinaisten suomenkielisten nimien kanssa.

Se, että vetoaa tiukasti kirjan nimimuotoon, liukenee tämä heti kun kirjoissa on useita nimivariantteja. Lisäksi kirkonkirjojen kirjauksissa kyseessä on suomenkielisten kohdalla suurimmaksi osaksi siis käännös suomenkielisestä nimestä, joka oli määräyksenä voimassa noin 1880 asti.

On tärkeää olla kunnioittava suomenkielisiä esivanhempiamme kohtaan, jotka eivät osanneet ruotsia tai muutakaan toista kieltä, on säilyttää alkuperäinen nimistö, jota he ovat käyttäneet. Minusta ollaan nyt ikään kuin kallionkielekkeellä, jossa suomalaista historiaa ollaan työntämässä alas, ja otetaan käyttöön ruotsalainen nimimaailma tilalle.

Hyvin usein on täysin selvää, että kirkonkirjoihin merkitty ruotsinkielinen nimi ei ole se nimi, jota henkilö ja hänen lähipiirinsä käyttivät, ja jonka vanhemmat lapselleen antoivat. Siksi voi perustellusti olla sitä mieltä, että ruotsinkieliseksi muunnettu ja sellaisena kirjattu nimi on väärä.

Suomalaisilla on ollut suomenkielinen nimi, jonka kirjurit ovat kirjoittaneet viranomaisen asiakirjoihin kulloinkin voimassa olevan normin puitteissa. Lähdetietoihin on toki hyvä merkitä, miten viranomainen on kirjannut nimen, mutta suomalaisilla oli suomalainen nimi. Ja sitä on hyvä käyttää. Ainahan ei toki voi olla varma, mikä muoto kullakin oli käytössä. Yksi hyvä sääntö on toki katsoa 1800-luvun lopun kirjauksia, kun suomenkilestä tuli viranomaisen kieli. Ja kun siellä mainitaan henkilön olevan vaikka Matti Yrjönpoika, niin siellä esipolvessa ovat toki olleet Matteja ja Yrjöjä. Tämä näin paras estimaatti. Eikä tässä siis ole kysymys mistään suomentamisesta vaan henkilöiden oikeiden suomenkielisten nimimuotojen kirjaamisesta.

Ai että yrjö = jöran?

Suomenkielinen nimi on se varsinainen nimi

Tämä on ikuisuuskeskustelu. Ei ole oikeaa ja väärää arviota.

Oikeassa sukututkimuksedsa käytetään vain ja ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä

Sukututkimus

Kyllä pitäisin ruotsinkielistä versiota ainoana oikeana, näin sanotaan myös.

Kannatan Suomea

Kannnattaa kuka ja mitä, muta minä en. Isomummoni oli Maja Stina kastettujen kirjassa. Koko elämänsä kulki nimellä Maija rippikirjassa ja koulutodistuksissa jne. SUkunimi isänsä mukaan kunnes menivät naimisiin ja ottivat molemmat ihan uuden, melko harvinaisen nimen. Stina ei näy missään muualla kuin kastetuissa. Genissä hänet on joku ristinyt Maijastiinaksi. Se oli kylillä kulkeneen juoruakan ja povarin nimi.

Kannatan ruotsalaisia nimiä

Alas jälkipolvien nimiväännökset!

Käytän suomalaisia nimiä.

Kyllä ehdottomasti suosittelen ruotsalaisten nimien käyttöä. Ruotsalaiset ovat sentään sivistyskansa, ja ovat nostaneet suomalaiset maakuopasta oikeisiin asuntoihin. Nimet ovat kertaheitolla myös sivistyneitä.

Minä kannatan ihan oikeaa ruåtsikielisen papin närppesissä antamaa kastelunimeä.

Suomea kannatan

Kirjurit oli määrätty noin 1880 asti kääntämään nimet ruotsinkielisiksi. Eivät täysin suomenkielisten paikkakuntien ihmiset ole todellakaan olleet ruotsinkielisiä kuin pieneltä hallinnolliselta vähemmistöltään. Jos vertailee joillain paikkakunnilla 1880 molemmin puolin vaikkapa 25 vuotta, havaitsee samojen ihmisten nimien ruotsinnoksen ja perheenjäsentenkin nimien kirjoitusasu muuttuu.

Miksi pitäisinnimi kääntää ruotsi?

En kannata suomalaisten nimien pakkokäännetyn ruotsalaisversion käyttöä.

Olen sitä mieltä, että virallista nimeä ei pidä muuttaa. Ei nykyäänkään virallisia asiapapereita ei muuteta ilman, että niitä ei ole virallisesti muutettu. Pitää katsoa asiakirjapapereista tieto ja käyttää sitä. Muut kutsumanimet eivät ole oikeita ja virallisia. Virallisuus on tärkeä pointti tässä. Ei saa laittaa epävirallisia nimiä.

Papit aikanaan "väänsivät" = kirjasivat suomenkielisten ihmisten nimet väärin kirkonkirjoihin. Toki he noudattivat virkavelvollisuuttaan, joten valitukset mieluummin senaikaisille päättäjille. Niin tai näin, nykyään sitten yritämme oikaista vääryyden kirjaamalla myös todennäköisimmät normalisoidut nimet.

Itse olen päätynyt käyttämään perusmuotoisia Heikki -ja Erkki-nimimuotoja omassa puussa. Tuntuu että löydän paljon helpommin oikean henkilön tuhansien nimien listasta kun ei tarvitse ulkoa muistaa kirjasinko tämän henkilön Henric, Henrik, Henrich vai Hinrich -muodossa. Tässä yksi päivä myös huomasin kun näytin puun sukulaiselleni, niin hänellä oli lievästi sanottuna vaikeuksia ymmärtää keitä puussa näkyneet Johanit ja Andersit olivat - sai joka nimen osalta muistuttaa että ihan Suomessa ollaan vielä.

Etsikää uusi harrastus jossa ei tartte jankata näin

Kannatan suomalaisia

Käytetään viimeisintä kirkonkirjoissa käytettyä nimeä, ja elossa olevilta voi kysyä itseltään nimeä.

Tämä on ikuisuuskeskustelu, ja sitähän on käyty jo luokkaa sata vuotta. Enpä usko että asia ratkeaa puoleen tai toiseen täällä suomi24-keskustelussa.

Virallisia nimiä ei pidä mennä suomentelemaan.

Nimien kääntäminen on aivan helppoa. Tässä esimerkkejä:
Gunnar Viklund -> Vinnar Guklund
Vihtori Lettunen -> Lehtori Vittunen

Varmaan idea selvisi.

Missä on tuo mainittu Vingliga Kuken?

Ruotsia kannattavilla on tullut tässä keskustelussa esille varsin kevyitä väittämiä. Ensiksi: he väittävät, että nimeä ei mitenkään löydy, jos se on suomenkielisessä asussa. Ajatellaampa nimeä Matti, ruotsiksi Matts. Mitä on todellinen syy, ettei Mattia voi etsiä Matts-, Madz-, Matthias-, Mats- yms. -muodolla. Vastaavuus on ilmiselvää. Ei mikään oikea perustelu. Toiseksi: ruotsalaisfanit väittävät että nimet ovat virallisia. Varsinaisesti ajanjaksona, jona sukututkimusta tehdään, ne eivät olleet. Viralliset nimet tulivat virallisessa muodossa käyttöön vasta pitkällä 1900-luvulla. Niimpä kirkonkirjoissa eri vuosilta sama nimi esiintyy hyvin monenmoisesta muodossa - ei ollut mitään virallisia yhdenmuotoisia nimiä olemassakaan.

Kyllä ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä saa käyttää sukututkimuksessa, kuten on virallisissa asiakirjoissa ja väestötietojärjestelmässä mainittuja.

Virallisia nimiä on sallittu ainoastaan.

Jos kirkonkirjassa lukee Ciccelus Maximus niin mikä se on suomennettuna

Onks sulla verkkarit

Isoa tarjolla

;o?

Niin kuin wnnwnkin

tuure boelius

pkjual

ek niin hyvä pocket deal

päivä

eeiä sua sä

ei voi estää

17159

Käytetään virallisia asiakirjaniniä.

Nimien suomentaminen on täysin sallittua, kun puhutaan ajasta ennen virallisia nimiä (1900-luvulla)

Kirjattua ristimänimeä ei muuksi muutella!

Ilman muuta kannattaa käyttää suomalaisia nimiä suomalaisille

Ei saa muuttaa nimeä

Suomi on ollu Ruotsin vallan alla 1000 vuotta Venäjän noin 100 vuotta eli Suomen laki kirjat perustuu Ruotsin laki ja Suomen käännöksiin....siitä Ruotsin kielisiä suku nimiä ja rannikolta sisämaahan saaka muuto likeen takia muuten olla Suomen sukunimisiä..

Ruotsi oli virallinen kieli, joten asiakirjamerkinnät ovat ruotsinkielisinä. Vuoden 1863 valtiopäivillä päätettiin suomen kielen käytöstä, joten esim. rippikirjoissa 1880-luvulta lähtien käytettiin suomen kieltä. Sinällään keskustelu nimistä ja kirjoitusmuodoista on varsin tarpeetonta, kun ymmärtää historiaa.

Ester-täti kirjoitti nimensä Ester. Tämän vuosituhannen puolella on joku laittanut hautakiveen Esteri. Jokseenkin ärsyttävää. Esteristä toki puhuttiin.

Ei saa laittaa väärää nimeä

Huomaan että täällä on jaettu väärää tietoa. Nimenä käytetään ainoastaan virallisia nimiä, ei muita.

Mikä on motiivina, että nimet ovat ruotsalaisessa muodossa ihan suomalaisille? Talojen nimet ovat kuitenkin suomeksi, ja usein talon nimenä oleva etunimi löytyy perhettä seurattaessa taaksepäin. Voidaan hyvin ajatella, että kuitenkin varsinainen nimimaailma on suomenkielistä, ja ainoastaan pappi on virkakieltä käyttäessään kirjannut ruotsinkielisiä nimiä. Ymmärrän toki, että ruotsinkielisellä seudulla nimet ovat ruotsiksi.

Valtaosasta suomea on helppo tehdä johtopäätöksiä käytetystä kielestä. Kuinka paljon oli ruotsinkielisiä talonpoikia Sydän-Savossa? Entä suomenkielisiä Ahvenanmaan talonpoikaisväestössä?

Homo

Käykääpä lukemassa tämä artikklie: https://www.genealogia.fi/henkilonnimet

On se jännä juttu näiden hurrimielisten kanssa.

Mietin juuri mitä lakipykälää rikotaan, kun mennään omavaltaisesti muuttamaan kuolleen ihmisen nimi.
Olisiko kunnianloukkaus vai hautarauhan rikkominen?

Ei saa laittaa väärää nimeä

Turhaa on suomalaisia nimiä kirjoitella ruotsiksi. Se on lisäksi todella huvittavaa.

Pasanen on sitten varmaan ollut oikeasti Pasain, kun kirkonkirjassa niin lukee?

Virallisesti kastettujen nimiä ei muutella, se oikeus oli vain henkilöllä itsellään hänen vielä eläessään.

Suomalaisille käytetään suomenkielistä nimeä

On se jännä juttu että hurrit yrittää vieläkin määrillä vaikka heidän aikansa meni jo.

Olen koettanut ymmärtää tätä keskustelua ja sen tarkoitusta. Näyttää siltä että jälkimmäistä ei ole, ja sen takia ensimmäinenkään pointti ei toteudu.

Turha keskustelu.

Entä se Ciccelus Maximus?

Vain alkuperäistä kirjattua nimeä käytetään.

Vain ja ainoastaan yms. Tyypit ottakaa silmä käteen ja katsokaa kokonaisuutta

Käyteteään virallista nimeä

Oluff Purhoin

Sukututkijat sano että saa käyttää molempua

Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimimuotoa, ruotsinkielisille ruotsinkielistä, venäjänkielisille venäjänkielistä. Helppoa, vai mitä?

Käytetään ruotsinkielisiä nimiä.

Esivanhempani oli rippikirjoissa aluksi Thomas Olofsson, sitten kun kirjoja alettiin pitämään suomeksi 1880-luvulla, hänen nimensä olikin Tuomas Ollinpoika ja hänen isänsä, joka ennen merkittiin Olof Josefsson, olikin nyt Olli Juusonpoika. Olen aika varma siitä, että he olivat suomenkielisen kylän suomenkielisiä asukkaita, joilla oli suomenkieliset nimet, kirjoitti pappi rippikirjaan ruotsiksi mitä tahansa.

Ei kai nyt sentään ruotsalaisiksi aleta?

Samaa mieltä, ei mitään tolkkua muutella ruotsinkielelle

Sukututkimuksissa käytetään suomalaisia nimiä suomenkielisille henkilöille.

Olisiko sitten parempi että Jöns Hanssonia luullaan nimen perusteella ruotsalaiseksi?

Sirkka Paikkala kannattaa normalisointia

Mitä auneustoa tämä koskee?

Ei sukututkimus ole liian helppoa, vaikka nimiä ei hämäysmielessä muutella tunnistamattomiksi.

Huuhaa

Hieman tuosta suomentamisessa ja ruotsintamisessa. Tässä pitää huomata, että papit olivat pitkään kouluttautuneita ruotsinkielisiä. Suomenkielisilläkin papeilla oli ruotsinkielinen pappiskoulutus hyvin pitkään historiassa.

No, mitä tällä on merkitystä?

No, otetaanpa, että poika, jota äiti ja isä kutsuu Jussiksi viedään kastettavaksi. Papille saatetaan sanoa Juhani, pappi kirjoittaa Juhan. Mikä on oikea nimi?
Sanoisin, että kaikki ovat oikeita nimiä, Jussi, Juhani, Juhan ja Juhot ja Juhanat ja muut väännökset, millä ikinä tuleekaan.

Ongelma on siinä, että meille 1900-luvulla syntyneille nimi menee juuri niin kuin on kirjoitettu. Tämä ei ole mennyt aiemmin samalla tavalla, vaan nimissä on ollut vaihtelua. On ollut lempinimiä, ihmisiä on siis kutsuttu, kuten nytkin, Jusseiksi, Juuhaneiksi ja ties miksi. Näin ne nimet syntyvät. Jos me täällä 1900-luvun ja 2000-luvun tarkassa maailmassa ulotamme omat käsityksemme nimistä ja siitä, mikä on "oikeaa", emme katso historiallista aikaa sen omassa arvossaan.

Pitää ymmärtää, että nimitarkkuus tulee historiassa vasta myöhemmin 1800-luvun lopulla, kun kirjoittaminen yleistyy ja ihmiset alkavat olla enemmän tietoisia kirkonkirjojen sisällöstä. Isoäitini oli Heleena kahdella eellä (eli yhteensä kolmella eellä), mistä hän oli kovin tarkka. Miksi? Koska sillä oli hänelle arvoa. Mitäpä luulette, kuinka paljon arvoa jollain nimen kirjoitusasulla on 1700-luvun torpparille, kun kuitenkin kaikki ymmärsivät, kenestä oli kyse. Ja kun sitä nimeä ei itse kirjoitettu, ei sitä luettu. Jussi kertoi ehkä papille olevansa Juhani ja pappi sen löysi, "Ja, Ja, du heter Johan, då det är här, sitta när, sitta, sitta." (Heleena muuten tuli moniin virallisiin kirjoihin Helenana. Oh well.)

Mutta, kyllä mie löydän Mattsin ja Matin Matsiksi tai Madsiksi naamioituneenakin.

Näin alkajaisiksi minulle riittää yksikin Charlotta.
Katsotaan sitten myöhemmin lisää.

Suomalaisille käytetään suomenkielisiä nimiä, ruotsalaisille ruotsinkielisiä, kiinalaisille kiinankielisiä yms. Helppoa vai mitä?

Kikkeliskokkelis mitäs läksit

On se jännä juttu että hurrit yrittää täällä määräillä

Käytetään ruotsinkielisiä nimiä ja sillä selvä, idiootit

Käytetään oikeita virallisia kirkonkirjoissa olevia nimiä.

Kirjurit oli määrätty noin 1880 asti kääntämään nimet ruotsinkielisiksi. Siitä on aikaa yli 140 vuotta. Olemmeko yhä 140 vuoden jälkeen tuon määräyksen orjia? Emme ole. Sitä paitsi tuo määräyskin jo loppui 140 vuotta sitten! Emme anna periksi käsittämättömille vaatimuksille käyttää sukututkimuksessa ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä.

Suomalaisille käytetään suomenkielisiä nimiä.

Omat esivanhempani tulevat ihan suomenkieliseltä alueelta. Ei ole mitään järkeä käyttää muunkielisiä nimiä heille.

Tästä ei pitänyt tulla keskustelu siitä, miksi joku haluaa kirjoitella eri nimimuotoja vaan ohje siihen, miten toimitaan. Sanokaa nyt suoraan miten toimitaan.

Miksei kerrota miten toimitaan?

Miten toimitaan? En vieläkään saa tästä selvää.

Miksi täällä ollaan eri mieltä nimiasiasta?

Täällä ei suoraan jostain syystä kerrota sitä, miten oikeasti pitää toimia.

Oikeassa sukututkimuksessa käytetään kirjattuja ristimänimiä. Nimiväännökset eivät kuulu sukututkimukseen.

Suomenkielisille käytetään sukututkimuksessa suomenkielisiä nimiä, ei ruotsinkielisiä väännöksiä.

Keskustelu on sikäli huvittavaa, että jotkut täällä tuntuvat ehdottelevan koko ajan, että suomalaisista pitäisi tehdä ruotsalaisia. Minusta tuo ei ole mikään tavoite eikä siihen pitäisi pyrkiä. Suomalaisuus on hieno asia eikä sitä tarvitse hävetä.

Nimi katsotaan kastettujen luettelosta, ei tarvitse miettiä onko kirjaukset tehty latinaksi, saksaksi, ruotsiksi vai suomeksi.

Eihän ne mitään lempinimiä olleet vaan ihan juuri niitä nimiä jotka vanhemmat ovat lapselleen antaneet. Valitettavasti kirkonkirjoihin on ollut käytäntö ruotsintaa nimet. Kun suomenkielisistä puhutaan.

Aivan kuten Thathanka lyontake on lakota-vanhempien antama nimi lapselleen vaikka kuinka virallisissa usa:n kirjoissa kulkee nimellä Sitting Bull (Istuva Härkä).

Mitä auneustoa tämä koskee?

Esi-isäni 1600-luvun lopun Pohjois-Karjalassa oli kirjattu käräjäpöytäkirjaan nimellä Pecka Rautiainen. Kirkonkirjoissa käytettiin nimeä Pehr/Petter Rautia/Rautiain. Suomen- ja ruotsinkieliset nimet elivät tässä tapauksessa rinnakkain. Omiin kantoihini kirjaan kaikki variantit lähteineen.

Suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielistä nimeä.

Miksi Raamatussa käytetään vääristeltyä nimeä Jeesus? Oikea nimi on Yeshua.

Sukututkimuksessa käytämme suomenkielisille henkilöille suomenkielisiä nimiä.

Tärkeintä on sukututkimuksessa aukoton lähdedokumentointi, siihen ei kuulu nimien mielivaltainen muuttelu sellaisiksi joille ei ole osoittaa lähdetietoa.

Suomenkieliset henkilöt kirjataan suomenkielisillä nimillä, ruotsinkieliset ruotsinkielisillä yms.

Ei muuta väliä, kunhan käytetään kastetodistukeen kirjattua nimeä.

Käytetään suomenkielisiä nimiä suomenkielisille

Käytetään vain kastenimeä.

Suomenkielisille tulee suomenkielinen nimi sukututkimuksessa.

Vain papin kirjaamaa nimeä voi käyttää.

Suomenkielisille käytetään suomenkielisiä nimiä sukututkimuksessa.

Pitää käyttää syntyneiden luetteloon kirjattua nimeä. Itse keksittyä nimeä ei saa käyttää.

Suomenkielisille tulee suomenkielinen nimi, eikä vääristeltyä ruotsinkielistä nimeä.

Ihan hölmöä hommaa keksiä sukupuihin ihmisille alias nimiä.

Suomenkielisille henkilöille täytyy lisätä suomenkieliset nimet.

Vain virallista nimeä saa käyttää!

Suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielisiä nimiä.

Kaikille käytetään alkuperäistä virallista nimeä.

Suomenkielisille käytetään suomalaista nimeä

Ristimänimi on ainoa oikea nimi. Syntyneiden luettelosta se löytyy.

Suomenkielisille suomalaiset nimet

Itse keksitty nimi ei kelpaa, kirjoista löytyy oikea nimi.

Sukututkimuksessa suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielisiä nimiä. Tätähän ei nyt ole vaikea ymmärtää.

Päivänselvää on että käytämme kirjoissa jo olevaa nimeä, emmekä ala keksiä muuta nimeä omasta päästämme.

Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä, kuten on järkeenkäypää myös.

Kaikille käytetään sukututkimuksessa ruotsinkielistä nimeä.

Erkki ja Kalle ja Juhani eivät ole suomalaisia nimiä vaan väännöksiä eikä niitä saa sukututkimuksessa käyttää.

Vain papin kirjaamaa ristimänimeä käytetään.

Ainoastaan ruotsinkieliset nimet ovat sallittuja.

Vain kirjattua kastenimeä käytetään.

Suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielisiä nimiä sukututkimuksessa.

Vain kirjattua kastenimeä käytetään.

Suomenkielisille henkilöille käytetään suomalaista nimeä.

Cloetta on iso yhtiö naapurissa. Nimeä pitäisi aina olla ennen mainetta nykyäänkin.
https://youtu.be/r5U65INZfQ4
Jumala toimii tavalla ja toisella ja Hän voi tuoda kaiken esiin jälleen. Senkin mitä maailma ei halua nähdä

Kirjattua kastenimeä käytetään.

Suomenkielisille henkilöille tulee kirjata suomenkielinen nimi, kuten on itsestäänselvääkin.

Käytetään olevaa kirjattua kastenimeä, eikä itse keksitä nimeä!

Suomenkielistä nimeä käytetään suomenkielisille.

Oikeat sukututkijat käyttävät vain ruotsinkielisiä nimiä.

Liittyykö tuo ruotsin-kielen käyttöpakko siihen että sukurutkimuskiejat ovat ruotsiksi?

Käytetään vain olevaa kirjattua kastenimeä, eikä itse keksitä nimiä!

Mistä johtuu tuo pakkoruotsalaistaminen?

Onko uusien nimien keksiminen ihmisille, oire jostain sairaudesta?

Suomenkielisille henkilöille tulee suomenkielinen nimi, eikä hallinnon pakkoruotsintama.

Ei väännellä nimiä omin päin, vaan käytetään kirjattua kastenimeä.

Suomenkielisille henkilöille tulee suomenkielinen nimi

Ainoastaan ruotsinkieliset nimet

Ei väännellä nimiä omin päin, vaan käytetään oikeaa kirjattua kastenimeä.

Suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielistä nimeä tietysti

Ilman mitään vääntelyä, vain kirjattua kastenimeä käytetään.

Suomenkielisille käytetään suomalaista nimeä

Sukutuktimuksessa kuuluu käyttää vain ruotsinkielistä nimiä

Käytetään ainoastaan kirjattua kastenimeä ilman mitään omia vääntelyjä.

Ruotsinkielinen nimi

Ei väännellä nimiä omin päin, vaan käytetään virallista kirjattua kastenimeä.

Oikeassa sukututkimuksessa käytetään vain ja ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä.

Ei väännellä nimiä, vaan käytetään kirjattua ristimänimeä.

Ei väännellä nimiä kuten papit tekivät vaan käytetään alkuperäisiä suomalaisia nimiä.

Ei väännellä omia suomennoksia, vaan käytetään ainoastaan kirjattua ristimänimeä.

Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä.

Käytetään vain ja ainoastaan oikeaa kirjattua kastenimeä ilman mitään omia vääntelyjä.

Rikos poliisi

Vain ja ainoastaan kirjattua kastenimeä käytetään.

Isoisäni on ollut koko ikänsä siis väärällä nimellä, eikä häntä kukaan mistään tiedostoista tuolla kastenimellä löydä. Anonyymi-ap saa pitää mielipiteensä ihan itse - ei jatkoon.

Vain virallista kastenimeä käytetään, itse keksittyjä peitenimiä ei hyväksytä.

Suomenkielisille käytetään sukututkimuksessa suomenkielisiä nimiä.

Bilu

Käytämme suomenkielisille ihmisille suomenkielistä nimeä.

Ruotsinkieliset nimet ovat vääristeltyjä. Suomenkielisille suomenkielinen nimi oli se mahdollisimman oikea ja virallinen nimi. Pappi kirjasi vääristellyn ruotsinkielisen nimen kirjaan. Vanhemmat olivat uskossa että kyseessä on Matti, vaikka kirjassa on Matts. Eikä kukaan jälkeenpäin tunnista että Matti olisi ollutkin Matts. Ihan hölmöä touhua yrittää väkisin vääntää nimiä ruotsalaisiksi.

Kikkeli

Käytetään ainostaan virallista nimeä joka on kastettaessa kirjattu.

Käytetään suomenkielisille suomenkielistä nimeä. Nimet tulivat virallisiksi vasta 1920-luvulla.

Kikkeli

Vain virallista kirjoihin kirjattua nimeä käytetään, ei mitään itse keksittyä.

Kikkeli

Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä. Ruotsinkielinen nimi on vääristelty.

Käytetään kirjoihin kirjattua virallista nimeä, ei mitään itse keksittyä väännöstä.

Kikkeli

Käytetään vain oikeaa kastekirjauksen nimeä, ei mitään itse keksittyä väännöstä.

Suomenkielisille henkilöille käytetään, kuten luonnollista, suomenkielistä nimeä. Ruotsinkielinen nimi on väärennös.

Luonnollisesti käytetään sitä nimeä joka kasteessa on kirjattu, eikä keksitä omia väännöksiä.

Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä.