Jo on hirveä meteli

Ne lehdet lentelee heti takaisin, pitäisi heti kuljettaa pois. Täällä tuo hulluus alkoi kun suuri osa lehtiä oli vielä puissa, monta puhallusmarssia joutuu tekemään. Itsellään niillä on korvasuojaimet.

"Minusta yhteiskunnan pitäisi puuttua asiaan."
Vainajatko vaatii ?

Näin sunnuntaisin on kyllä hiljaista.

Se on pyhää nyt - onneksi.

Havainnollisesti kuvattu aloitus, juuri tuolta se kuulostaa ja näyttää, varsinkin leveänä rintamana se tekee...hmmm...vaikutuksen. Olisiko siinä kyse toinen toisensa kirittämisestä, kukaan ei kehtaa livetä rintamalinjasta. Lehtipuhallin on valittu joskus vuoden turhakkeeksikin, mutta kyllä sillekin on tilauksensa. Kovaa asfalttia on ikävä raapia haravalla, luutiminenkin on varmaan todettu huoltoyhtiöiden laskelmissa kannattamattomaksi. Hartiavaivoista kärsivä ystäväni saa sillä kivuttomasti puutarhansa nurmikon syksyllä lehdettömäksi.

Nurmikko on kaunis ruskalehtien kirjavoimana, kuin toinen maaruska. Lehtikasoja on ihanaa pöllyttää, saa ilokseen kuin luonnon värisateen ja lapsuusfiilistelyä. Mutta sitten koittaa aika, kun lehdet tummuvat, alkavat kosteina mädätä , ei enää näytä kauniilta, tulee jopa tunne, että naapurin puolellakin paheksutaan ellei haravoi. Lehdet eivät naapurirajoja kunnioita, kummasti meidänkin pihalla on valtavasti koivunlehtiä, vaikka ei ainuttakaan koivua omalla tontilla seiso. Minulla on Fiskarsin metallinen viuhkamainen harava, jolla voi todella tomerasti rapsuttaa, joissain kohdissa saman firman oranssi muovinen toimii paremmin. Huomasin Hesarissa jutun keksinnöstä, joka mullistaa haravoinnin. En ole vielä myynnissä tuota huomannut, mutta tekee mieli kokeilla.

https://www.hs.fi/koti/art-2000009117845.html

Sisääntulopihan koetan pitää siistinä ja haravoin useamman kerran syksyn mittaan, muualta huolettomammin. Koetan hyödyntää kasveja, haravoin pensaiden juurille ja perennapenkkeihinkin, ripottelen päälle kasvuturvetta, maatuvat ja ravitsevat siellä. Lehtikompostiin menee suurin osa, arvotavaraa. Ruohonleikkurikin auttaa, vielä keväällä ehtii loput sillä silputa nurmikon ravinnoksi.

Tänä syksynä ulkoistin lehtisavotan. Tunsin voimani riittämättömäksi lehtien paljouden keskellä. Pojillakin oli omat kiireensä joten tein kuten esikoinen on opastanut kutsu ammattimiehet asialle.


Niinpä soitin luottopuutarhurin paikalle. No, kaksi päivää hänellä meni vaikka oli tehokkaampi puhallin kuin omani. Samalla puhdistui räystäskourut ja kaikki lehdet ja risut lähtivät puutarhajätteiden keräyspisteeseen.

No, maksoihan se, mutta hyvä oli palata mökille kun pihapiiri oli siisti. Enää ei lehtiäkään lentele, mitä nyt jostain katon koloista jokunen.

Sain keskittyä oleelliseen siposteluun johon voimani riittävät. Tänään keräsin kesäkukat verennalta sisätiloihin ja näytin lattioille harjaa.

Vielä olisi puutarhakalusteiden peittely, mutta kaikki aikanaan.

Melua ei minun tarvinnut kuunnella sillä olin pois haitolta.