Jos kuitenkin...

Viisi vuotta sinkkuna ja luulin saavuttaneeni loppuelämän onnellisuuden tilan enkä ole muuta miettinyt. Hyvä työ, koti ja perhe ystävineen - elän siis hyvää normi arkea.
Kunnes, ei sittenkään. Viime aikoina mieleeni on taas tullut ajatus parisuhteesta, sellaisesta kahden itsenäisen ja tasapainoisen ihmisen kivasta yhdessäolosta. Sellaisesta, jossa voisi vain ja ehdottomasti voida hyvin, viettää aikaa molempien tarpeista lähtöisin. Ja tarpeet voivat olla leffaseura, kahviseura - mitä vaan, kun tuntuu onnelta olla omanlaisensa seurassa.
No mikä mättää - miksipä ei, miksen jo juokse tukka suorana etsimässä?
Siksi, etten luota nykyään someen, tinderi ei ole minun reilusti yli 50 vee juttu..
Tiedän, että meitä on useita, joille hengailu ja kivat tapaamiset tekisivät terää arjen keskellä, mutta kun ei löydy ratkaisua, ehkei enää uskallusta.
Nuorena kaikki oli helpompaa 😄
5273
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Miitit ja yhteiset tapaamiset voisivat olla, se ratkaisu ja jos ei, sieltä kumppania löydä, niin kenties uusia ystäviä.

Äänestä

Sama "ongelma " vaikka en asiaa varsinaisesti ongelmana pidä, siis sinkkuutta.
Tosin en hae kivaa yhdessäoloa, vaan jotain vähän kuumempaa. Enkä tarkoita seksisuhdetta.

Äänestä
  • Mun mielestä arki on sitä ihanaa yhdessä oloa. Toki siinä on sitten enemmän kuin ystävyyttä. Mutta en ole kovin seksuaalinen

    Äänestä

  • Anonyymi00004 kirjoitti:

    Mun mielestä arki on sitä ihanaa yhdessä oloa. Toki siinä on sitten enemmän kuin ystävyyttä. Mutta en ole kovin seksuaalinen

    Joo, niin minunkin mielestä arki on sitä. Ajattelin, että tarkoitit kivalla yhdessä ololla elokuvissa ja kahvilla käyntiä.

    Äänestä

Eihän siinä paljon vaihtoehtoja ole, kuin deittisivustot, miitit ym. Harvoin ketään naista muualta löytää ja varsinkaan pieneltä paikkakunnalta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Viisi vuotta sinkkuna ja luulin saavuttaneeni loppuelämän onnellisuuden tilan enkä ole muuta miettinyt. Hyvä työ, koti ja perhe ystävineen - elän siis hyvää normi arkea.
Kunnes, ei sittenkään. Viime aikoina mieleeni on taas tullut ajatus parisuhteesta, sellaisesta kahden itsenäisen ja tasapainoisen ihmisen kivasta yhdessäolosta. Sellaisesta, jossa voisi vain ja ehdottomasti voida hyvin, viettää aikaa molempien tarpeista lähtöisin. Ja tarpeet voivat olla leffaseura, kahviseura - mitä vaan, kun tuntuu onnelta olla omanlaisensa seurassa.
No mikä mättää - miksipä ei, miksen jo juokse tukka suorana etsimässä?
Siksi, etten luota nykyään someen, tinderi ei ole minun reilusti yli 50 vee juttu..
Tiedän, että meitä on useita, joille hengailu ja kivat tapaamiset tekisivät terää arjen keskellä, mutta kun ei löydy ratkaisua, ehkei enää uskallusta.
Nuorena kaikki oli helpompaa 😄

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu