Joskus mä todella toivon etten olis luonteeltani niin ujo kun olen.. Kumpa siitä ujoudesta pääsis jotenki eroon :( Tietäs vaan miten.. Tai olis edes vähemmän ujo..
Ne jotka on seurannu sitä mitä olen tänne kirjottanu, muistaa varmaan kun mä sanoin pari viikkoa sitten (just ennen vappua), että sain vihdoin kirjotettua kirjeen sille joka on ulkomailla ja johon olen ollu jo kauan rakastunu (Ma**a)..
Siitä on nyt tasan kaks viikkoa kun mä kirjotin sen, mutta mä en ole uskaltanu lähettää sitä kirjettä.. :( Ne kivat ihmiset jotka mulle vastas aikasemmin täällä sai mut melkeen uskaltaan.. Mutta mä en ymmärrä miten tää voi olla näin vaikeeta, olenhan mä ennenki uskaltanu sille kirjottaa.. Monena päivänä on ollu hiiri sähköpostiohjelman lähetä napilla.. Mutta mä en vaan uskalla, tunnen meneväni ihan lukkoon ja mulle tulee aika kamala olo siitä, kun samaan aikaan ikävän tunne vaan on lisääntyny :(
Ehkä syynä on se, että me ei olla nähty niin pitkään aikaan, ei olla voitu jutella.. Ehkä siks mä tunnen itseni näin epävarmaksi.. On tässä sekin, että kun mä hölmö menin lukeen muiden kirjotuksia. Sellasia missä joku varattu on itse ihastunu kolmanteen eikä olis halunnu olla. Mä en voi sille mitään että mulle tulee vieläkin sellanen tunne, että mä oon vaan ulkopuolinen kun viimenen mitä mä tiedän on että se seurustelee :(
Jos mä en tietäs sitä, mä varmaan olisin jo lähettäny sen kirjeen..
Musta on viimesen parin viikon aikana tuntunu täysin samalta kuin sillon vuosia sitten kun vielä opiskeltiin samalla luokalla, ihan samalta kuin sillon kun olin vasta tajunnu olevani rakastunu siihen.. Mä en sillonkaan aluksi meinannu uskaltaa mennä jutteleen sen kanssa.. Mä en sillonkaan meinannu aluksi uskaltaa sanoo sille että olen siihen rakastunu..
Lopulta se kuitenki sillon onnistu ja mä kerroin sille, kumpa nytkin jotenki.. Tulispa se suomeen kesäksi ja törmättäsoä vaikka sattumalta jossai, ehkä sitte olis helpompi jutella naamakkain kun kerran toi sähköpostin lähettäminen on noin vaikeeta..
--
Moni on nää varmaan jo lukenu viikkoja sitten, mutta haluun edelleen pitää linkattuna toisiinsa ne tärkeimmät mitä oon sanonu, samaten kun ne runot:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000407&posting=22000000007977794
http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=25714&lue=1
Ne jotka on seurannu sitä mitä olen tänne kirjottanu, muistaa varmaan kun mä sanoin pari viikkoa sitten (just ennen vappua), että sain vihdoin kirjotettua kirjeen sille joka on ulkomailla ja johon olen ollu jo kauan rakastunu (Ma**a)..
Siitä on nyt tasan kaks viikkoa kun mä kirjotin sen, mutta mä en ole uskaltanu lähettää sitä kirjettä.. :( Ne kivat ihmiset jotka mulle vastas aikasemmin täällä sai mut melkeen uskaltaan.. Mutta mä en ymmärrä miten tää voi olla näin vaikeeta, olenhan mä ennenki uskaltanu sille kirjottaa.. Monena päivänä on ollu hiiri sähköpostiohjelman lähetä napilla.. Mutta mä en vaan uskalla, tunnen meneväni ihan lukkoon ja mulle tulee aika kamala olo siitä, kun samaan aikaan ikävän tunne vaan on lisääntyny :(
Ehkä syynä on se, että me ei olla nähty niin pitkään aikaan, ei olla voitu jutella.. Ehkä siks mä tunnen itseni näin epävarmaksi.. On tässä sekin, että kun mä hölmö menin lukeen muiden kirjotuksia. Sellasia missä joku varattu on itse ihastunu kolmanteen eikä olis halunnu olla. Mä en voi sille mitään että mulle tulee vieläkin sellanen tunne, että mä oon vaan ulkopuolinen kun viimenen mitä mä tiedän on että se seurustelee :(
Jos mä en tietäs sitä, mä varmaan olisin jo lähettäny sen kirjeen..
Musta on viimesen parin viikon aikana tuntunu täysin samalta kuin sillon vuosia sitten kun vielä opiskeltiin samalla luokalla, ihan samalta kuin sillon kun olin vasta tajunnu olevani rakastunu siihen.. Mä en sillonkaan aluksi meinannu uskaltaa mennä jutteleen sen kanssa.. Mä en sillonkaan meinannu aluksi uskaltaa sanoo sille että olen siihen rakastunu..
Lopulta se kuitenki sillon onnistu ja mä kerroin sille, kumpa nytkin jotenki.. Tulispa se suomeen kesäksi ja törmättäsoä vaikka sattumalta jossai, ehkä sitte olis helpompi jutella naamakkain kun kerran toi sähköpostin lähettäminen on noin vaikeeta..
--
Moni on nää varmaan jo lukenu viikkoja sitten, mutta haluun edelleen pitää linkattuna toisiinsa ne tärkeimmät mitä oon sanonu, samaten kun ne runot:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000407&posting=22000000007977794
http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=25714&lue=1
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin siis kyllä mä edelleen haluisin sen kirjeen sille lähettää.. Ehkä mä kaikesta huolimatta joku päivä vielä uskallan sen tehdä.. Ei vaan haluis odottaa yhtää pidempää..
Sama juttu on koettu ja jälkeen päin on helkatin helpottunut olo ja varsinkin siinä tapauksessa jos makailet kysyinen nainen kainalossa. ja jos ei niin kävisikään, niin voi sitten siirtyä eteenpäin. Sinuna mä lähettäisin sen kirjeen ja olen lähettänytkin, monia;)
Väännät sen lukon siihen sormees, jotta saat painettua send.. eikö niin. Se helpottaa heti. Luulen että itse tiedät kuitenkin varmasti ne parhaat keinot. Itseluottamustakaan sulle ei paljon tarvita lisää, painat vain yhdesti sitä..niin siitä se lähtee. Muiden jutut on niiden juttuja ja sun tilanne on sun ja olet sen paras asiantuntija. Eli älä stressaannu niistä muista. Mä en halua, ettö sulla on kamala olo tuollaisen takia. Saat mun virtuaalituen kokonaan. Älä odota turhaan kuvitellen, että sattumalta törmäisitte.
Kuule, naismarkkinoilla pärjäävät vain röyhkeät ja nopeimmat. Dumppaa se ulkomaalainen eukko, hanki anonyymi netti-identiteetti ja ala iskemään eukkoa kuin karjaa.
Typerin virhe mitä mies voi tehdä on valittaa naiselle ongelmiaan. Valehtele muijalle että olet seurustellut koulun/työpaikan/naapuruston jokaisen mimmin kanssa, nainut jokaista kulmakunnan mimmiä ja kaupungin kuumin sinkkumies. Ei sitä tarvitse edes sanoa. Ajattele että kyseessä on pano numero #517. Siitä tulee itseluottamusta ja muijastakin tuntuu että on juttelemassa todella halutun miehen kanssa.
En ole oikeasti mikään seurapiirileijona, ja pohjimmiltani myös ujo, mutta mielikuvadopingilla olen pärjännyt baareissa ja chateissä.
Toivotan rohkeutta lähettää sen mailin! Mieti, miten paljon voit voittaa sen sähköpostin lähettämisellä. Et varmaankaan halua, että teille käy niin, että tapaatte siinä vaiheessa kun on perheet ja lapset jo kuvioissa, vain saadaksenne tietää että molemmat rakastitte toisianne nuorempina.
Ootko sä niin nössis, että et uskalla sen tietokoneen ruudunkaan takaa laittaa viestiä.
Parempi se onkin ettet sä sitä saa, kun sulla ei tunnu olevan selkärankaa sen vertaa, ettet kestä sitä riskiä, että voi käydä huonosti. Voithan sä myös pelätä sitäkin, että sulle kävis hyvin sen kans, mut et ehkä tiedäkään, mitä sit tekisit..
Enivei, oisit mies, ne on valmiita ottamaan vaikka turpaakin hyvän asian puolesta ja kokeilelmaan. Et sä siihen kuolis, mut tohon jahkaamiseen loppuelämäs varmaan kuluu. No sun on valinta. Ja muista ettet sä nyt maailman ainoo mies oo. Tää homma menee niin, et jos jotain haluu, niin se pitää ottaa!
Sun olis kyllä kannattanu lukea eka noi mitä kirjotin aikasemmin ennenkuin aloit teken jotain analyysia siitä millanen muka olen. Tuolta ne löytyy kunselaat sivuja taaksepäin.
"Parempi se onkin ettet sä sitä saa, kun sulla ei tunnu olevan selkärankaa sen vertaa, ettet kestä sitä riskiä, että voi käydä huonosti."
Se, että mä tunnen itseni ujoksi ei tarkota sitä, että mä en olis koskaan tehny alotetta tän jutun suhteen.
"Voithan sä myös pelätä sitäkin, että sulle kävis hyvin sen kans mut et ehkä tiedäkään, mitä sit tekisit.."
Siitä ei todellakaan ole kyse. Mä en haluis mitään niin paljon kuin tilasuuden yrittää sen kanssa.. Mä kyllä tiedän mitä mä tekisin, jos tilasuus olis...
"Ja muista ettet sä nyt maailman ainoo mies oo. "
Mä en ole koskaan kuvitellukaan mitään päinvastasta. Tuskin juuri kenelläkään ujolla on mitään harhakäsityksiä ton suhteen.. Sitäpaitsi kuten sanottua mä tiedän sen olevan varattu,
"Tää homma menee niin, et jos jotain haluu, niin se pitää ottaa!"
Ongelma on vaan siinä, etten mä pysty ajatteleen tätä vaan itseni kannalta. Mä välitän siitä ihan liikaa, että voisin ajatella vaan itseäni. Mä haluisin sen, mutta en keinolla millä hyvänsä. Mä otan vaika kolhun itselleni ennemmin kun satutan sitä tai sotken sen elämän.
Se, että mä ajattelen noin yhdistettynä siihen että mä olen tosi ujo luonteeltani, ei ola nähty pitkään aikaan, ja tiedän sen olevan varattu on tehny tästä tosi vaikeeta :(
Jos nyt kuitenkin lähettäisit jonkun viestin rakkaallesi, vaikka ihan kaverillisen "mitä kuuluu" -viestin. Tuollainen kaveriviesti ei loukkaa ketään, päin vastoin sellainen ilahduttaa jokaista. Ja sinusta tuntuisi varmasti mukavalta kuulla, miten hänellä menee, ja ehkä samalla pystyisit rivien välistä lukemaan hänen tyytyväisyytensä nykyiseen elämäntilanteeseensa ja kiinnostuksen asteensa sinuun.
Sorry mika. Tuon aikaisemman olikin tarkoitettu vähän herättelemään, siis ei miksikään analysoinniksi. Aika kovastikin ehkä sanottu, mutta myös totta toinen puoli. Mutta sä tiedät sun vaihtoehdot, joko otat tai jätät. Jos jätät, et voi olla onnellinen ja jos otat, niin on mahdollista että te olette onnellisia. Jos on suhteessa, niin se ei tarkoita että se suhde välttämättä on hyvä. Sulla on se tilaisuus, vaikka pienikin, mutta se on. Sä jätät sen joka päivä käyttämättä. Sekin on valintaa. Miten sä voit ajatella että toista rakastamalla sitä voi satuttaa? Ainut keino miten toista voi syvimmin satuttaa on olla välinpitämätön. Sun rakkaus on myös lahja sille ja se voi ottaa sen vastaan, jos tahtoo. Eli se voi myös valita.
Kuitenkin vaikuttaa että sä pelkäät jyrääväsi itsesi sen elämään. Mika, ei mikään suhde ole yhdestä mailista tai tekstarista valmis. Eli yhdellä tekstarilla tai maililla ei ole maatakaatavia vaikutuksia. (Älä pety, jos sulla ei ole yhdestä yhteydenotosta suhdetta sen kanssa.) Voisitko kuvitella olevasi hänen ystävänsä esimerkiksi? Sä tarvit nyt tähän aikaa ja sekin, että et tiedä toisen elämäntilannetta tarkkaan on hyväkin siinä mielessä, että aina voit ottaa yhteyttä ja kysellä kuulumisia. Kirjoittaa sä kyllä osaat.
Miten kävi? Uskalsitko lähettää kirjeen? :)