Onko tämä liian vakava aihe viikonloppua vasten :)
Mutta kysymys kuuluu siis: Uskotko Jumalaan ja jos uskot, niin miksi? Jos et usko, niin mihin sitten uskot vai et mihinkään?
Mutta kysymys kuuluu siis: Uskotko Jumalaan ja jos uskot, niin miksi? Jos et usko, niin mihin sitten uskot vai et mihinkään?
Vastaukset 29
Vanhimmat
En usko Jumalaan. Uskon ihmisten hyvyyteen.
Jumalaan ja joitakin hyväntahtoisia ihmisiäkin olen tavannut....
luterilainen olen. En ole sellainen tiukkapipoinen kumminkaan, mutta rajansa on kaikella. Miksi uskon? Elämä on itsessään opettanut niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina, että Jumala on, sitä en voi kieltää, mutta kiitollinen olen siitä.
Jumalaan. Minulla Hänen Sanansa merkitsee pysyvyyttä ja jotain, johon nojata..
niin se on kuin kirjoitat. Kasvit tarvitsee maata ja ravinteita kasvaakseen ja ihminen sanaa, siinä on perusta.
Jumalaan koska ihminen on jumala ei ole muuta.Jumala toteuttaa itseään ihmisessä siksi ihminen ja jumala on sama.
uskoa jumalolentoihin? Se luo turvallisuutta ja on siinä mielessä hyvä asia. Kuitenkin hyvyyttä -ja pahuuttakin- on ilman jumaliakin.
Siis ei, en usko, koitan pärjätä ihan itse.
uskonto luo eräänlaista turvallisuutta, sen takia opetan lapsille Jumala ja enkelit ovat olemassa... vaikka en itse niihin usko.
Minusta on vaikeampi uskoa, että Jumalaa ei ole. Ja on tosi vaikea uskoa, että kaikki on sattumalta tullut alkupaukusta. Kun kaikki on kuitenkin niin nerokkaassa järjestyksessä. Esim. ihmisen keskushermoston toiminta.
kaikki suurimmat keksinnötkin ole tehty matkimalla sitä mitä luonnossa jo on...esim. kamera tehtiin matkimalla silmän rakennetta...olisi hullua väittää että kaikki olisi sattuman tulos...
vertaan Sanaa vanhaan ja tukevarunkoiseen puuhun..oli se vaikka tammi. Mielenterveyspotilaitakin viedään luontoon juuri sen pysyvyyden takia..
yhtä lailla siihen pimeämpään puoleen?
Tämä ei ole mikään kompakysymys, en aio väitellä teidän kanssa, uskonto on kaunis asia, enkä halua riistää sitä keneltäkään. Kiinnostaa vaan, kun siitä niin harvoin puhutaan...
Jokaisessa ihmisessä, on se valoisa ja pimeä puoli.. ;))
Varmaankin se pimeä puoli on myös olemassa. Jos ihminen olisi sellainen kuin Luoja tarkoitti, niin tuskinpa esim. henkirikoksia tehtäisiin. Paha puoli eli sielunvihollinen on meidän kimpussamme, olimmepa uskossa taikka emme. Joskus tuntuu, että juuri uskovien kimpussa enemmän; eihän esim. uskova piispa muuten kai voisi olla uskoton. Ei Luoja ainakaan sitä halua. Toisaalta puhutaan ihmisen vapaasta ratkaisuvallasta. Hän joko uskoo tai ei. Sitä on jokaisen kunnioitettava!
että kaikissa ihmisissä on pahuus. On ihmisiä jotka sen pystyvät hallitsemaan ja toisilla se kumpuaa ulos teoissa. Mutta kaikilla se tulee ajoin ulos jotenkin ainakin ajatuksissa.
En usko jumalaan, mutta kahteen asiaan uskon, nimittäin joulupukkiin ja itseeni. Vaikka usko itseeni sillointällöin horjuukin, on joulupukki aina olemassa.
Hei!
Täytyy sanoa,että minä uskon Jumalaan. Uskon,että kaikella on aikansa ja tarkoitus jokaisella tapaamallani ihmisellä,valinnoillani on oma tarkoitukseni.
Uskon,että me voimme itse päättää mitä tietä kuljemme.Suoraa tietä, vaiko kiertotietä , valinnat vaikuttavat siihen.
Raamattu on hyvä elämän oppikirja mistä löytyy vastauksia elämän eri tilanteisiin.Lohdutusta, uskoa, toivoa antavaa, rakkautta, kehotuksia parempaan.
Olen itse puhunut lapsille Jeesuksesta Jumalan pojasta ja siitä,että Taivaan Isä näkee meidät aina. Mikäli olemme surullisia, onnellisia, peloissamme tms.Hänelle voimme kertoa kaiken ja pyytää apua,kiittää mm.terveydestä.
Uskon myös,että meillä kaikilla on suojelusenkelimme matkallamme.
Mottoni on; usko hyvään ja vältä pahaa.
Tärkein oppini mikä on jäänyt mieleeni; tee toisille mitä haluat heidän tekevän sinulle. Tämä on hyvä meidän kaikkien muistaa elämän matkan varrella ja miettiä onko siinä sanonnassa mitään perää.
ja luotan, että kaikki mitä ihmiselle tapahtuu on Hänen sallimaansa.
Pahatkin asiat vaikuttavat pitkällä tähtäimellä parhaaksemme.
Voimme löytää aarteita pimeän peitosta, niinkuin Raamatussa sanotaan.
Uskon myöskin persoonallisen pahan olemassaoloon ja Hän (sielunvhollinen) on erittäin ahkera ja kekseliäs saadakseen ihmisen palvelemaan itseään ja tekemään asioita jotka ovat tuhoisia ja tuottavat suurta ahdistusta ja tuskaa itselle, sekä muille ihmisille.
Viimekädessä Jumalalla on kuitenkin valta ja hän sanoo :"Tähän asti...ei yhtään edemmäs!"
Meillä on valinnan vapaus ja kuten näemme, sitä vapautta käytetään kauhistuttavalla tavalla väärin esm. sodat ja kaikki julmuus ja riisto, mitä ihmiset toisilleen tekevät.
Kuitenkin tiedämme, ettei hiuskarvaakaan päästämme putoa Hänen sallimattaan.
Se on vaikee ymmärtää,,, tai siis jos niin on nii mikis useimmat uskovat ihmiset kokee niin paljon ahdistusta ja tuskaa.
Onko sillä joku kasvatus idea ja kun on kasvanut niin miksi ne ei lopu ongelmat.
toisiaalta jos ihmien uskoo,,niin eikös se jumala suojele siltä persoonalliseslta pahalta.
Ja vielä yksi kysymys... miks kaikki elämän viisaus on raamatussa peitossa, piilossa.
Eiks raamatussa sanota että jumala opetta ja ohjaa omiaan, niin kuin isä lapsiaan.
Mä en tajuu siis miks se on niin salattua!!!!1
pahemmiltakin näyttävät ahdistukset ovat uskovan osa täällä maailmassa lyhyen elämämme aikana.
Jumalan Sanahan sanookin ."Monen ahdistuksen kautta teidän pitää mennä sisälle Jumalan valtakuntaan."
Minä ymmärrän vain vähän, mutta ajattelen niin, että eivät ongelmamme lopu täällä maailmassa kokonaan, mutta usko siihen, että viimekädessä kaikki vaikuttaa parhaaksemme...näytti miltä näytti..tuntui miltä tuntui.
Siitä olen täysin varma, että Jumala suojelee omiaan persoonallisen pahan (Saatanan) voimalta, jos lapsenomaisesti luotamme Häneen ja pyydämme varjelusta, edellyttäen, että oman ymmärryksemme mukaan olemme kuuliaisia Hänelle ja Hänen antamilleen elämänohjeille.
"Minun tieni eivät ole teidän teitänne, eivätkä minun ajatukseni teidän ajatuksianne."
Jumala on salattu, mutta neuvoo Pyhän Henkensä kautta hiljaa vähän kerrallaan ymmärtämään tarkoitusperiään, mitkä näyttävät meistä käsittämättömiltä, jopa epäoikeudenmukaisilta ja julmilta.
Monissa asioissa ihminen tahtoo mennä Taivaallisen Isämme suunnitelmien edelle.
Vasta aikanaan...joskus vuosien kuluttua huomaamme...niin oli hyvä kun kävi...kaikki oli Suuren Arkkitehdin suunnittelemaa ja minulle parhaaksi.
bluepoemilla. Noita minäkin olen miettinyt. Jotenkin se kai on niin, että samat asiat kohtaa uskovaa niinku uskomatontakin. Joskus tietysti uskovaisen omatunto voi varjella tekemästä typeryyksiä ja hankkimasta vaikeuksia itselleen. Vaikka voi ihmisellä olla herkkä omatunto muistakin syistä.
Kyllä minä kuitenkin uskon JUmlaan ja Jeesus Nasaretilaiseen ja siihen, että ei hyvillä teoilla, vaan vilpittömällä halulla uskoa, ihminen voi armosta päästä ikuiseen elämään. Teot oli perusta vanhassa testamentissa, mutta ne osoittautuivat liian vaikeaksi tieksi erehtyväiselle ihmiselle. SIksi tuli usko ja armo.
evankeliumi pienoiskoossa.
Muuta nimeä ei ole ihmiselle annettu, missä hän voi pelastua kuin Jeesus.
Raamattua lukemalla pääsemme eteenpäin taivastiellä kulkiessamme.
Minua kehoitettiin aikoinaan aloittamaan Uuden Testamentin puolelta Johanneksen evankeliumista.
Kiinnostuin...innostuin jatkamaan lukemista ja tänäpäivänä vietän aikaa Raamattua lukemalla aina kun siihen on tilaisuus.
Jumalan Sana on kuin loppuun ammentamaton lähde. Aina avautuu jotain uutta. Kokee Ahaa - elämyksiä.
Usko Jumalan viisauteen antaa ihmisille vapaa valinta tehda oikein tai vaarin.
Vapaa valinta taas johtaa (oikein kaytettyna) parempaan elamaan, itsensa kunnioittamiseen, tahtoon parantaa itseaan ja auttaa tarvittaessa toisia.
Vapaa valinta (vaarin kaytettyna) auttaa myos ehka hetkelliseen "hyvaan" mutta jo kohta siita vaaryydesta saa maksaa tavalla tai toisella. Alyta Luojan antama vapaa valinta korjata tekemansa virheet on jo askel edistykseen.
Jumala on ainoa johon voi turvata 100%. Hanelta saa lohtua ja tukea kun mikaan muu ei auta.
Ehka vika onkin siina etta unohdamme hanen olemassaolonsa!
Jumalanpalveluksissa käyn silloin tällöin, tänään viimeksi kummipoikani kanssa. Lapsuuden kodista sain hyvän ja itselleni oikeanlaisen kasvatuksen uskontoon. Elämän vaikeuksissa ja myös hyvissä tapahtumissa muistan hiljentyä kiittämään *tukijaani*.
En voi keksiä yhtäkään syytä miksi uskoisin jumalaan tai joulupukkiin tai hammaskeijuun tai Allahiin.
Kyllä uskon, kun tiedän että Jumala on olemassa. Se on vaikea selittää, kun en voi ottaa jumalaa ja näyttää toiselle, että kato tässä se on. Mutta mulle on tapahtunut sellasia asioita, että en voi olla uskomattakaan, muun muassa monet rukousvastaukset ja sellaset "sattumat" joita ei voi järjellä selittää. Uskon Jeesukseen ja uskon että Raamattu on totta. Lisäksi olen kokenut elämässäni että Pyhä Henki toimii maan päällä.
Paha henkikin toimii, mutta ei saa lopullista voittoa. Monista ihmisistä kyllä on saanut.
on minulle antanut jaksamista, toimimaan parhaaksi katsomallani tavalla vaikeissa asioissa ja hyväksymään tosiasiat, joille itse ei voi mitään. Rukous ei anna lupaa jättää asioita oman onnensa nojaan. Se rohkaisee ja vaatii toimimaan, jotta saavuttaisi päämäärän, jolloin voi auttaa toisia.
Rukoile ja tee työtä.
Kiitoksen sanominen on monille vaikeaa. Se on vain pieni sana, mutta sen vaikutus on suurta. Luen kiitoksen rukoukseen kuuluvaksi. Mikään elämässä ei ole itsestään selvää.......
uskon sen menevän näin..rukous ja kiitos kuuluvat yhteen. Monelle rukous on kuin viimeinen oljenkorsi johon tartutaan hädän hetkellä..minullekin on sattunut tapauksia, jotka todistavat rukouksen voiman..
uskon Jumalaan,kyllä jonkun pitää meitä ohjata, kun emme aina itse tiedä mitä teemme tai mihin menemme, mutta en ole uskovainen olen vain joutunut monen monta kertaa turvautumaan rukouksiin ja olen saanut vastauksi niihin ja kaikki on kääntynyt parhain päin,mutta en ole unohtanut myös kiittämisen taitoakaan.