Romantikko

Mun versio olis tällainen, romantikko on;
Henkilö, joka pyrkii pääsemään syvällisempään käsitykseen toisesta henkilöstä. Pelkkä pintaraapaisu ei saa romantikkoa heräämään. Sen romantikon hiljalleen herättää, vasta toisen henkilön pinnan alta löytyvä syvällisyys. Vai pitäiskö sanoakin näin, se romanttisuuden lähde onkin aitous. Oikea ja aidosti itsensä oleva persoona voi oikeassa seurassa aktivoida ton romanttisuuden päälle. Eikä romanttisuus ole mitään kukkakimppuja, tai muutakaan tollasta. Se on mielestäni paremminkin aitoa kiinnostusta toista kohtaan, halua oppia avaamaan sydäntä enemmän. Unohtamatta tietenkään tärkeintä, antaa myös toisen oppia, kerros kerrokselta itsestään nuo samaiset asiat.

En ymmärrä tuota pimeetä puolta, ehkä syvistä vesistä kiinnostunut… paremminkin.

Olen tavannut romantikon. Minulle valkeni tämä ihan oma taiteilija laji; on vähän kuin pahemmin, ilman punaviiniä. Tämä vetää ihan kaksin käsin ja monta päivää. Ei todellakaan sylje pulloon. Oli tapaamisessa niin naamat, ettei varmaan edes muista koko tapaamista. Se mikä mielletään meidän tavallisten ihmisten kesken romanttiseksi, kukkakimput ja kynttiläillalliset, suklaarasiat. Rapisi kyllä kerrasta. Hänestä tuli mieleen ihan surujaan ja demonejaan houkuttava persoona. Ja siis mistään deelusta ei ole kyse, ihan työssä käyvä ihminen. Mutta ei minkäänlaista kontrollia ollut itsestä, kun oli korkin aukaissut. Tilanne oli tutustumiselle mahdoton. On todella ristiriitaiset Tunteet tästä lajista, tätä lajia ei ilmeisesti. Ole luotu yhteyseloa varten vaan nämä on erakkoja..?