Vain huostaanoton kieltäminen korjaa lastensuojelun ongelmat

1. Henkilöstön vähyys

Henkilöstön ja resurssien puute ei enää päde, kun perheet viedään perhelaitokseen, koska nyt kun lastensuojelu keksii ongelmia ja kaikki on keskitetty heille, heillä on näennäinen tarve lisätä resursseja. Perhelaitos on sijaishuoltoa halvempi ja lyhytaikaisempi hoitomuoto.

2. Huonot yksittäiset sosiaalityöntekijät

Sosiaalityöntekijät eivät työskentele perhelaitoksessa sopeutumisen alalla vaan heidät rajoitetaan vain arvioimaan perhelaitoksen tarve. Perhelaitoksessa hoidetaan muita ongelmia vailla heidän osallistumistaan, mutta tietyissä asioissa he ovat mukana.

3. Mielenterveyspalvelujen puute

Perhelaitoksessa on riittävästi tämän alan asiantuntijoita, jotka eivät kuitenkaan tunkeudu yksityisasioihin, jotka eivät ole psykologisia vaan sosiaalipsykologisia tai sosiologisia. Lastensuojelun ohjaama mielenterveystyö johtaa harhaan.

4. Yksityistäminen ja voitonteko (taloudellisuus)

Murhe eettisesti kyseenalaisesta voitonteosta, kun lapsi on riistetty valheilla ei ole enää tarpeen, kun perhe pysyy yhdessä. Sekin voidaan rahoittaa niin kuin yksityinen terveydenhuolto.

5. Lastensuojelulain pirstaleisuus

Sitä haittaa lastensuojeluviraston omapäisyys ja halu määrätä. Se voi aina muuntautua uuden lain näennäiseksi seuraajaksi. Perhetyölakina se koostaa tarpeelliset toimenpiteet ja oikeudet perhelaitoksen kontekstiin.

6. Sosiaaliviranomaisen vision hämäryys

Perheiden asiat eivät kuulu lastensuojelulle vaan jokainen objektiivinen ongelma kuuluu sen alan erikoisasiantuntijalle.

7. (Väärän) Huolen puutteellinen perustelu

Huolia ei ole tarpeen keksiä, kun sosiaalityö ei voi saada niillä vanhempien syrjintää. Perustelijat ovat oikean alan ammattilaisia eivätkä pelkkiä sosiaalityöntekijöitä.

8. Vieraannuttaminen

Perhelaitos poistaa tarpeen vieraannuttamiselle ja sen poliittiselle naamioimiselle "vanhempien soveltumattomuudeksi".

9. Isien epätasaisesti jakautuneet oikeudet

Eronneet vanhemmat ovat yhtä lailla osa lapsen ja perheen tulevaisuutta ja sitä, miten se tule järjestää ja hoitaa. Perhelaitoksessa molemmat asuvat erillään lapsen lähellä.

10. Sosiaalityöntekijän rikosseuraamuksen puute

Perhelaitoksessa perheen yhdessäolo ei oli enää uhannuta sosiaalityöntekijöiden rikosten takia.

11. Hallinto-oikeuden soveltumattomuus käräjän sijaan

Hyvä laki on sellainen, jota ei tarvitse rutiininomaisesti viedä oikeuteen.

12. Muiden pohjoismaiden “hyvien” lastensuojelumallien kopiointi

Niissäkään ei ylitetä ongelmaa virkavallan etuasemasta ja ongelmien puutteellisesta määrittelystä, johon sovelletaan tehottomia ja epäoikeudenmukaisia ratkaisuja. Ne eivät ole hyviä siinä mielessä, että ne eivät hoida ongelmia eivätkä mahdollista inklusiivista toimintaa.

13. Nykytilaselvityksen ja haastattelututkimuksen teettäminen

Perhelaitos tekee haastattelua arkisena rutiina ja osana intensiiviterapioita.

14. Vanhempien vastuuttomuus ja kasvatuskyvyn puute vaatii yhteiskunnan väliintuloa

Vastuuttomuuden tai lapsen vahingoittamisen oletuksen sijaan perhelaitoksessa todistetaan ongelmat vanhemmille kasvokkain, eikä väliitulon ole koskaan pitänyt olla huostaanoton muodossa.

15. Tapaamisoikeuden puute

Vanhempia ja lasta ei koskaan eroteta toisistaan perhelaitoksessa