1. Henkilöstön vähyys
Henkilöstön ja resurssien puute ei enää päde, kun perheet viedään perhelaitokseen, koska nyt kun lastensuojelu keksii ongelmia ja kaikki on keskitetty heille, heillä on näennäinen tarve lisätä resursseja. Perhelaitos on sijaishuoltoa halvempi ja lyhytaikaisempi hoitomuoto.
2. Huonot yksittäiset sosiaalityöntekijät
Sosiaalityöntekijät eivät työskentele perhelaitoksessa sopeutumisen alalla vaan heidät rajoitetaan vain arvioimaan perhelaitoksen tarve. Perhelaitoksessa hoidetaan muita ongelmia vailla heidän osallistumistaan, mutta tietyissä asioissa he ovat mukana.
3. Mielenterveyspalvelujen puute
Perhelaitoksessa on riittävästi tämän alan asiantuntijoita, jotka eivät kuitenkaan tunkeudu yksityisasioihin, jotka eivät ole psykologisia vaan sosiaalipsykologisia tai sosiologisia. Lastensuojelun ohjaama mielenterveystyö johtaa harhaan.
4. Yksityistäminen ja voitonteko (taloudellisuus)
Murhe eettisesti kyseenalaisesta voitonteosta, kun lapsi on riistetty valheilla ei ole enää tarpeen, kun perhe pysyy yhdessä. Sekin voidaan rahoittaa niin kuin yksityinen terveydenhuolto.
5. Lastensuojelulain pirstaleisuus
Sitä haittaa lastensuojeluviraston omapäisyys ja halu määrätä. Se voi aina muuntautua uuden lain näennäiseksi seuraajaksi. Perhetyölakina se koostaa tarpeelliset toimenpiteet ja oikeudet perhelaitoksen kontekstiin.
6. Sosiaaliviranomaisen vision hämäryys
Perheiden asiat eivät kuulu lastensuojelulle vaan jokainen objektiivinen ongelma kuuluu sen alan erikoisasiantuntijalle.
7. (Väärän) Huolen puutteellinen perustelu
Huolia ei ole tarpeen keksiä, kun sosiaalityö ei voi saada niillä vanhempien syrjintää. Perustelijat ovat oikean alan ammattilaisia eivätkä pelkkiä sosiaalityöntekijöitä.
8. Vieraannuttaminen
Perhelaitos poistaa tarpeen vieraannuttamiselle ja sen poliittiselle naamioimiselle "vanhempien soveltumattomuudeksi".
9. Isien epätasaisesti jakautuneet oikeudet
Eronneet vanhemmat ovat yhtä lailla osa lapsen ja perheen tulevaisuutta ja sitä, miten se tule järjestää ja hoitaa. Perhelaitoksessa molemmat asuvat erillään lapsen lähellä.
10. Sosiaalityöntekijän rikosseuraamuksen puute
Perhelaitoksessa perheen yhdessäolo ei oli enää uhannuta sosiaalityöntekijöiden rikosten takia.
11. Hallinto-oikeuden soveltumattomuus käräjän sijaan
Hyvä laki on sellainen, jota ei tarvitse rutiininomaisesti viedä oikeuteen.
12. Muiden pohjoismaiden “hyvien” lastensuojelumallien kopiointi
Niissäkään ei ylitetä ongelmaa virkavallan etuasemasta ja ongelmien puutteellisesta määrittelystä, johon sovelletaan tehottomia ja epäoikeudenmukaisia ratkaisuja. Ne eivät ole hyviä siinä mielessä, että ne eivät hoida ongelmia eivätkä mahdollista inklusiivista toimintaa.
13. Nykytilaselvityksen ja haastattelututkimuksen teettäminen
Perhelaitos tekee haastattelua arkisena rutiina ja osana intensiiviterapioita.
14. Vanhempien vastuuttomuus ja kasvatuskyvyn puute vaatii yhteiskunnan väliintuloa
Vastuuttomuuden tai lapsen vahingoittamisen oletuksen sijaan perhelaitoksessa todistetaan ongelmat vanhemmille kasvokkain, eikä väliitulon ole koskaan pitänyt olla huostaanoton muodossa.
15. Tapaamisoikeuden puute
Vanhempia ja lasta ei koskaan eroteta toisistaan perhelaitoksessa
Henkilöstön ja resurssien puute ei enää päde, kun perheet viedään perhelaitokseen, koska nyt kun lastensuojelu keksii ongelmia ja kaikki on keskitetty heille, heillä on näennäinen tarve lisätä resursseja. Perhelaitos on sijaishuoltoa halvempi ja lyhytaikaisempi hoitomuoto.
2. Huonot yksittäiset sosiaalityöntekijät
Sosiaalityöntekijät eivät työskentele perhelaitoksessa sopeutumisen alalla vaan heidät rajoitetaan vain arvioimaan perhelaitoksen tarve. Perhelaitoksessa hoidetaan muita ongelmia vailla heidän osallistumistaan, mutta tietyissä asioissa he ovat mukana.
3. Mielenterveyspalvelujen puute
Perhelaitoksessa on riittävästi tämän alan asiantuntijoita, jotka eivät kuitenkaan tunkeudu yksityisasioihin, jotka eivät ole psykologisia vaan sosiaalipsykologisia tai sosiologisia. Lastensuojelun ohjaama mielenterveystyö johtaa harhaan.
4. Yksityistäminen ja voitonteko (taloudellisuus)
Murhe eettisesti kyseenalaisesta voitonteosta, kun lapsi on riistetty valheilla ei ole enää tarpeen, kun perhe pysyy yhdessä. Sekin voidaan rahoittaa niin kuin yksityinen terveydenhuolto.
5. Lastensuojelulain pirstaleisuus
Sitä haittaa lastensuojeluviraston omapäisyys ja halu määrätä. Se voi aina muuntautua uuden lain näennäiseksi seuraajaksi. Perhetyölakina se koostaa tarpeelliset toimenpiteet ja oikeudet perhelaitoksen kontekstiin.
6. Sosiaaliviranomaisen vision hämäryys
Perheiden asiat eivät kuulu lastensuojelulle vaan jokainen objektiivinen ongelma kuuluu sen alan erikoisasiantuntijalle.
7. (Väärän) Huolen puutteellinen perustelu
Huolia ei ole tarpeen keksiä, kun sosiaalityö ei voi saada niillä vanhempien syrjintää. Perustelijat ovat oikean alan ammattilaisia eivätkä pelkkiä sosiaalityöntekijöitä.
8. Vieraannuttaminen
Perhelaitos poistaa tarpeen vieraannuttamiselle ja sen poliittiselle naamioimiselle "vanhempien soveltumattomuudeksi".
9. Isien epätasaisesti jakautuneet oikeudet
Eronneet vanhemmat ovat yhtä lailla osa lapsen ja perheen tulevaisuutta ja sitä, miten se tule järjestää ja hoitaa. Perhelaitoksessa molemmat asuvat erillään lapsen lähellä.
10. Sosiaalityöntekijän rikosseuraamuksen puute
Perhelaitoksessa perheen yhdessäolo ei oli enää uhannuta sosiaalityöntekijöiden rikosten takia.
11. Hallinto-oikeuden soveltumattomuus käräjän sijaan
Hyvä laki on sellainen, jota ei tarvitse rutiininomaisesti viedä oikeuteen.
12. Muiden pohjoismaiden “hyvien” lastensuojelumallien kopiointi
Niissäkään ei ylitetä ongelmaa virkavallan etuasemasta ja ongelmien puutteellisesta määrittelystä, johon sovelletaan tehottomia ja epäoikeudenmukaisia ratkaisuja. Ne eivät ole hyviä siinä mielessä, että ne eivät hoida ongelmia eivätkä mahdollista inklusiivista toimintaa.
13. Nykytilaselvityksen ja haastattelututkimuksen teettäminen
Perhelaitos tekee haastattelua arkisena rutiina ja osana intensiiviterapioita.
14. Vanhempien vastuuttomuus ja kasvatuskyvyn puute vaatii yhteiskunnan väliintuloa
Vastuuttomuuden tai lapsen vahingoittamisen oletuksen sijaan perhelaitoksessa todistetaan ongelmat vanhemmille kasvokkain, eikä väliitulon ole koskaan pitänyt olla huostaanoton muodossa.
15. Tapaamisoikeuden puute
Vanhempia ja lasta ei koskaan eroteta toisistaan perhelaitoksessa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Skitsofreeninen aloitus.
Kohta 14: "perhelaitoksessa todistetaan ongelmat vanhemmille kasvokkain, eikä väliitulon ole koskaan pitänyt olla huostaanoton muodossa."
Miten tämä toimii jos vanhempi on kyvytön itsereflektioon ja ongelmiensa myöntämisen sijaan hän vajoaa syvälle defensseihin ja vääntelee pseudofilosofiaa niin kauan että vastapuoli luovuttaa?
Tämä on kieltämättä hyvä kysymys. Aloittaja puhuu mallista, jossa huostaanoton sijaan pyrittäisiin ratkaisemaan ongelmat muilla keinoilla, mutta samaan aikaan hän väittää, ettei hänen tapauksessaan edes ole mitään ongelmaa. On siis vaikea hahmottaa, miten ne muutkaan keinot toimisivat tällaisessa tilanteessa.
Aloittaja puhuu aina "tautologioista", mutta ironisesti hänen oma teoriansa on tautologia. Hänen perhelaitoksensa on kyseenalaistamaton ja suvereeni. Ainut ero nykyiseen malliin on se, että hänen perhelaitoksessaan hän olisi itse huipulla ja hän päättää miten asiat määritellään.
Esimerkkinä kohta 2: "Sosiaalityöntekijät eivät työskentele perhelaitoksessa sopeutumisen alalla vaan heidät rajoitetaan vain arvioimaan perhelaitoksen tarve".
Tässä kirjaimellisesti sanotaan, että työntekijät eivät saa kyseenalaistaa perhelaitosta vaan heidän tehtävänsä on vain määrätä sopiva annos perhelaitosta.
https://www.adressit.com/allekirjoitukset/huostaanotto_on_kiellettava_ja_korvattava_perhekeskuksella_siisti/