Se, joka lukee pääsykoekirjat 20 kertaa on ennenkaikkea tyhmä.
Täälläkin kehuskellaan miten joku lukee jo viidettätoista kertaa. En edes kehtaisi enää kertoa kellekään jos pitäisi niin monetta kertaa tankata samaa tekstiä.
Jotain häiriöitä pitää olla ymmärryksessä ja muistissa ja lukutaidossakin jo jos ei sisäistä lukemaansa vähemmällä!
HEI! Ei se määrä, VAAN SE LAATU!!
Panostakaa siihen.
Pääsykokeessa ei saa mitään bonuspisteitä lukukerroista....
-OTM-
Täälläkin kehuskellaan miten joku lukee jo viidettätoista kertaa. En edes kehtaisi enää kertoa kellekään jos pitäisi niin monetta kertaa tankata samaa tekstiä.
Jotain häiriöitä pitää olla ymmärryksessä ja muistissa ja lukutaidossakin jo jos ei sisäistä lukemaansa vähemmällä!
HEI! Ei se määrä, VAAN SE LAATU!!
Panostakaa siihen.
Pääsykokeessa ei saa mitään bonuspisteitä lukukerroista....
-OTM-
Vastaukset 18
Vanhimmat
pidä toi
Niinhän se on.
Luin aikoinani yliopistoon kirjat kahdesti, enkä päässyt sisään. Tuolloin totesin, että kohtuullisista papereista huolimatta yliopisto ei ole paikkani.
Jos pelkkiä pääsykoekirjoja pitää tankata 20 kertaa, tulee opiskeluaika olemaan pelkkää tuskaa. Jokaista oppikirjaa en ole valmis lukemaan kolmeakaan kertaa vain siksi, että minusta tulisi akateeminen.
Se siitä.
Niin mikä se on?
oikeustieteen maisteri
Eikös oikiksesta valmistu oikeustieteen kandeja?
Tein nopean tutkimuksen aiheesta ja OTK:t voivat siis "anoa" käyttöönsä maisteris-nimikkeen halutessaan. Mutta ilmeisesti melko harvinaista, kun OTK on alalla vallinnut maisteri-tason tutkinto.
Se on totta.
Yllättävän moni anoo itselleen maisterin nimen. Käytännön merkitystä sillä ei ole.
Tosin nyt tutkinnonuudistuksen myötä ei kandeja valmistu enää ollenkaan. On vain notaareita ja maistereita.
Hra OTM on varmaan aikoinaan päntännyt oikiksen kirjat sata kertaa läpi ja opetellut ulkoa joka lauseen ja lakipykälän...Joten pidä turpasi kiinni!!
Lakiteksti täytyy osata ulkoa, sitä et voi soveltaa.
Niin sinusta varmaan olisi kiva uskoa ;)
Mutta kerronpa nyt kuitenkin että aloitin lukemaan lakkiaisten jälkeen (joskus kesäkuun alkupäivinä) ja siitä kertyi se parisen viikkoa.
Luin ajatuksella ja hartaasti kirjat kerran läpi ja toisen kerran vielä kun aikaa jäi.
kokemuksesi oikeustieteellisessä opiskelusta perustuu märkiin uniisi. Jos jättäisit ton jakomielisen netissä angstailun vähemmälle ja keskittyisit pääsykoekirjojen lukemiseen, voisi unelmasi joskus toteutuakin.
So little you know.
Tottahan se on, että tärkeintä ei ole sen lukemisen määrä vaan laatu, itselläni on kuitenkin se periaate,että luen kirjat niin monta kertaa läpi kuin vain mahdollista. Ei siitä mitään haittakaan ole, vaikka niitä kirjoja useamman kerrankin lukisi! Ja muistakaamme,että meitä oppijoita on monenlaisia! Joten eipä aleta tässä ketään haukkumaan opiskelutyylinsä suhteen! Jokainen tekee sen minkä itse parhaaksi katsoo!
KERTAUS ON OPINTOJEN ÄITI!
Oppijoita on monia, totta.
Mutta eikö se, jonka pitää lukea 20 kertaa, lähinnä osoita, ettei opi ollenkaan??
MIKSI pitää lukea sama asia 20 kertaa jos sen ymmärtäisi vähemmällä?
Totta, että oikiksen pääsykoe edelleen vaan perustuu idioottimaisesti pänttäämiselle, mutta ei siellä kukaan kysy mitä lukee sivulla 56 rivillä 8. KYLLÄ VOI KYLLÄ siellä pitää soveltaa lukemaansa. Jokaisessa pääsykokeessa on aina jokunen oikeustapaus.
Olen pahoillani (tai en) että olen sitä mieltä, että on hakemassa väärään paikkaan jos ei vähemmällä lukemalla ymmärrä!
Oikiksessa pääsykoe on ehdottomasti helpoin koe. Siis sisällöllisesti. Kohdistuuhan siihen varmaan myös eniten paineita, sitä en kiellä.
Ei se, että lukee kirjat useamman kerran läpi tarkoita, etteikö vähemmälläkin ymmärtäisi tai oppisi. Minä olen lukenut kirjat nyt kahdeksan kertaa. Ymmärsin ne ensimmäisen lukukerran jälkeen ja olisin kenties jo ajat sitten ollut valmis kokeeseen. En kuitenkaan halua jättää mitään sattuman varaan, eikä minulla ole parempaakaan tekemistä, joten miksi en lukisi kirjoja niin monta kertaa kuin ehdin ja jaksan? Ei se ole tyhmyyttä, se on varman päälle pelaamista. Vaikka en enää lukiessani uutta opikaan, niin tiedot jäsentyvät jatkuvasti yhä selkeämmäksi kokonaisuudeksi ja asioiden välille syntyy uusia yhteyksiä, joten tiedon palauttaminen mieleen käy aina vaan nopeammin, mistä on varmasti hyötyä kokeessa, kun aika on kortilla.
Mun mielestä tää johtuu ennen kaikkea siitä, että jos kaikki lukee sen alueen 10-15 krt., niin ei enää tarvi olla fiksu vaan huomattavasti fiksujakin fiksumpi päästäkseen sisään. Meillä ainakin lähes kaikki sisäänpäässeistä on kertonut lukeneensa kirjan n. 10krt läpi. MYÖS NE KAIKKEIN FIKSUIMMAT. Ja eikö se fiksuus hakemisessa ole juuri siinä, ettei jätä mitään arvailujen varaan.
Mutta pointtini oli siis se, että kahdella lukukerralla on aika vaikeaa päästä sisään, jos kaikki muut lukevat alueen 10krt. Oikeustieteilijänä varmasti tiedät kyllä, millä perusteella kokeet arvostellaan. Ei sillä, kenellä on paras maalaisjärki ja kuka vaikuttaa älykkäimmältä - vaan kenen vastauksista löytyvät samat asiat kuin pääsykoekirjasta. Tottakai se, joka on lukenut kirjan 10krt. muistaa yksityiskohdat paremmin kuin se, joka luki alueen kahdesti. Oli kuinka fiksu hyvänsä.
Ei se joka lukee kirjat 10 kertaa välttämättä osaa niitä paremmin kuin se joka lukee 5 kertaa. Esim jos hän joka on lukenut kirjat 5 kertaa on ollut aikaisemmin alan töissä (esim nyt kun oikiksesta on puhuttu niin työharjoittelu vaikkapa työmarkkinatuella Käräjäoikeudessa on voinut tulla kysymykseen) ja siten on jo saanut esimakua alalle. Tai jos hän opiskellut alaa jo aikaisemmin (esim avoimessa yliopistossa) ja siten tuntee tekstin tyylin tai termistön. Tai jos on tehnyt hyvin yksityiskohtaiset muistiinpanot ja käyttänyt osan ajasta niiden avulla kertaamiseen: siinä missä 10 kertaa lukeneella tulee lisää kirjojen lukukertoja, 5 kertaa lukeneelle ei tule. Osa ihmisistä oppii lukemalla tekstiä ääneen, osa alleviivaamalla ja osa kirjoittamalla asioita muistiin. Kaksi viimeisempää vaan vievät enemmän aikaa kuin ensimmäinen, mutta ovat varmasti ainakin yhtä tehokkaita.
Kuten moni on jo todennut, kyse on tyylistä. Kiistatonta on varmasti se, että mitä enemmän lukee niin sitä paremmin oppii, mutta uskon että ainakin yllämainitut olosuhteet vaikuttavat.
Olen lukenut pääsykoekirjan tähän mennessä vain kerran. Sen sijaan omia muistiinpanoja olen lukenut yli 500 kertaa.
Minun pääsykokeisiin valmistautumiseni voidaankin tiivistää näihin kahteen kohtaan:
1.) Pääsykokeisiin lukeminen on tekniikkalaji.
2.) Kertaus on opintojen äiti.