Olen aina vahingossa ilkeä, ja sitten tulee sanottua jotain ilkeitä asioita joita ei tule edes mietittyä. Sitten aina mietin ennen nukahtamista mitä kaikkea ilkeää olen sanonut. Se on ihan hirvee tunne.
Miten tästä ”tavasta” pääsis pois?
Tai miten ilkeitten asioitten sanomisen voisi hyvittää?
Miten tästä ”tavasta” pääsis pois?
Tai miten ilkeitten asioitten sanomisen voisi hyvittää?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Pyydät minulta anteeksi.
Niin nyt teet julkisen anonyymin anteeks pyynnön ja jätät ihmiset rauhaan.
Oletko kuinka nuori?
Sitä vaan, ettet ole sinut itsesi kanssa, koska ilkeilysi on päivittäistä.
Vaikea uskoa, että olisit vahingossa ilkeä. Kyllä sellaiseen on yleensä jokin syy joka aiheuttaa tarpeen ilkeilyyn.
Se on kiero luonteesi nainen :)
Miks mietin että ap on mies???
Ei kaikki naiset ole kieroja.
AP on mies ja tuo järjenvastaisesti hymiöitä käyttävä tyyppi jolle kommentoit.
Lämpimästi ja aidosti välittäen sanon terapia.
Enpä usko, että vahingossa. Itsessäsi on jotain, minkä toisten ihmisten olemuksessa oleva seikka tai toiminta aiheuttaa sen reaktoitumisen. Ehkä jonkinlainen ärsyyntyminen tai loukkaantuminen, joka aiheuttaa halun loukata takaisiin. Se toinen saattaa olla ihmeissään siitä, mitä oikein tapahtui. Ilkeyttä siedetään vaihtelessa määrin, mutta luultavasti sen jatkuessa kadotaan näköpiiristä.
Kannattaa tutkia tuota itsessään ja miettiä sitä, miten itse suhtautuisi vasttaavaan.
Vähennä lääkkeiden käyttöä
Ne vie hermot
Onpa ilkeitä vastauksia, vaikka kysymys oli asiallinen 🤔
On onni omistaa ystävä
Joka sanoo miten asiat ovat oikeesti
Ja on mukava kuulla, jos omatunto soimaa
Etkö sinä pyydä anteeksi?
Ettei vaan ole joku toistuva tilanne jossa ilkeilet?
Kokemuksella on merkitystä, miten sen itse kokee, ei ne sanat ole kuitenkaan niin pahoja kuin teot, joita tekee ilkeyksissään. Pahimman jälkeen, ei haluakaan sit olla enää toisen kanssa missään tekemisissä. On asioita, joita ei vain voi antaa anteeksi. Loukattu ei unohda. Paluuta ei ole silloin. Miksi pitäisikään, jollei ole lapsia huomioitavana, silloin mennään yleensä pienemmän pahan kautta.
Kiitos aamusta iltaan elämöivä miesyksilö tästä alustuksesta.
Pisti pohtimaan, että vaikka oma ilkeyteni kohdistuu ilkeyteen vastaamiseen ilkeydellä ja siitä saa hetkeksi euforisen olon, niin ihan hyödytöntä humpuukia pidemmän päälle
Sanon vaan jotta kieroon kasvanutta ei suoraksi saa.
Parempi onni seuraavassa elämässä.
En ihan ole samaa mieltä. Jos riittävästi kärsii, niin voi kieroon kasvamisesta parantua. Minulla se vaati todella paljon tuskaa ja uskoon tulon. Olen myös joutunut kohtaamaan ilkeyttä ja haluan sellaisesta tilanteesta pois. Minulle ei ilkeillä, eikä oikeastaan kiinnosta syyt siihen. Anteeksipyyntö ja katuminen on ainoa, millä teon voi sovittaa.
Sun pitää vain alkaa olemaan mun kanssa. Mä olen liian kiltti ja me tasapainotettaisiin toisiamme:
Mä saisin sulta särmää ja sä pehmenisit ihan pikkaisen(vaikka et sä liian ilkeä ole).