Vielä pari Heinon kirjoitusta

Laitan vielä tähän pari Heinon vanhaa kirjoitusta. Tänne i taida syntyä keskustelua, mutta toivon, että syntyisi uteliaisuutta lukea noita Hulluinhuonelaiseen kirjoitettuja kommentteja. Kommentit ovat syvällistä pohdiskelua - kannattaa lukea, vaikkei palstalle voikaan enää kirjoittaa, mutta tänne palstalle voi.

Eksklusiivisten, toisten kristinuskovien uskoa pelastustienä torjuva näkemys, on hyvin vaikea ymmärtää. Toisaalta pitäisi olla tuomitsematta ja antaa Jumalan sanan tuomita, mutta sitten pitää kuitenkin ilmoitta ihmisille Jeesuksen käskyn mukaan: ”ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.” (Matt.10:7,20)

Eikö tämmöinen saarna osoita, että nyt ihmisiä puhutellaan Jumalan valtakunnasta. Minkälainen saarna olisi sellainen, joka kehottaisi uskomaan miten sattuu? Esimerkiksi katoliset uskovat, että uskova joutuu kuolemansa jälkeen kiirastuleen, jossa hänet puhdistetaan. Omaiset voivat tätä piinaa lyhentää antamalla kirkolle almuja.

Ortodoksit eivät oikein hyväksy kiirastulta, mutta rukoilevat kuolleita ihmisiä, jotka kirkko on julistanut pyhimyksiksi. Lutherilainen kirkko uskoo, että vauva osaa uskoa, vaikka vauva ei vielä osaa puhua, eikä ymmärrä puhetta, ei siis tiedä mitään Jumalasta. Helluntailaiset ja muut karismaattiset liikkeet kieltävät lapsikasteen, eikä heidän kirkkoon voi liittyä jos ei lapsikasteen saanut käy ns. uskon kasteella, eli hekin kieltävät pelastuksen semmoiselta, joka on kastettu vain lapsena. Tätä he eivät ääneen sano, mutta ei heidän uskoon voi liittyä kuin aikuiskasteen kautta.

Entä sitten suuret kirkkoisät! Heitä on kymmeniä, mutta vaikka heidän opetuksiaan tutkisi kuinka tarkasti, ei löydy yksimielisyyttä heidän uskonymmärryksestään. En tiedä, mistä johtuu, että olen jo lapsena ollut kiinnostunut uskosta ja siitä miten alkuajan uskovat ovat uskoneet. Nyt ajattelen, että olisipa minulla ollut jo lapsena mahdollista lukea netistä Joonan kirjoituksia.

Lapsena kuuntelin tarkasti saarnoja, ajattelin; entä jos nuo puhujat juksaavat minua, kun minulla ei ole itsellä tietoa! Ehkä tämmöinen ajattelu oli osasyynä, että aloin itse tutkia raamattua ja kirkkohistoriaa, mutta vaikeaa oli tiedonsaanti. Vanhat ihmiset kyllä lukivat ja osasivat paljon Bibliaa, mutta siitäkin löysin monia käännösvirheitä ja ristiriitaisuuksia.

Kun tutkin kirkkoisien kirjoituksia, minun uskoni meinasi lopahtaa kokonaan. Augustinus ja Luther, eivät hekään ole kaikilta osin yhteisessä ymmärryksessä. Augustinus esimerkiksi uskoi, että
kaikki, jotka kuolevat kastamattomina, myös pienet lapset, joutuvat helvettiin kärsimään loppumattomia tuskia.

Lutherin postillat luin useampaan kertaan mutta niistäkin löytyi monia ristiriitaisuuksia. Onnekseni kotonani vieraili monia vanhoja, no sanotaan lapsen mielestä vanhoja puhujia. (eivät he ollen niin vanhoja kuin minä tänään) Heissä oli, sanoisinko Pyhän Hengen antamaa viisautta ja juuri he ohjasivat minut takaisin kirkkoisien opetuksista raamatun ilmoitukseen Jumalan valtakunnasta.

Jumala taisi hoitaa minua näiden vanhojen puhujien välityksellä, niinpä en menettänyt uskoa Jumalaan ja hänen Poikansa lunastustyöhön, vaan sain iloita, että Jumalan armo on minut löytänyt ja Jumala on huolinut minut lapseuteensa.
Mutta sen nämä tutkimukseni opettivat, etten ole koskaan itse ollut aktiivinen eksklusiivisten kannattaja. Olen kyllä kertonut, miten itse uskon, mutta antanut toisille vapauden uskoa erilailla ja sanonut, etten ole esteenä heille, jos he ajattelevat, että he pääsevät taivaaseen uskomalla erilailla kuin minä uskon.
--------
Kiitän Matleena kommentistasi, se, että oivalsit mitä viestissäni halusin sanoa, se tuntuu hyvältä. Jupe penää samaa asiaa, minkä sinä oivalsit, eli mikä on oikea polku, mitä uskovan tulisi kulkea tämän monien uskontojen maailmassa? Jätän sinulle Matleena tilan vastata Jupelle omin sanoin, mutta haluan selventää tuota edellä olevaa viestiäni.

Ensinnäkin hain ja etsin, en uskoa Jumalaan ja Jeesukseen, mutta uskovien joukkoa joka uskoisi ihan samalla tavalla. Lisäksi tutkin, saarnaavatko puhujat oikein raamatun ilmoitusten mukaisesti. Yhdenmukaisesti uskovien joukkoa en löytänyt, jokaisessa kirkossa olivat omat erikoispiirteensä, joita kuitenkin aika muokkasi.

Pienten saarnamiesten tulkinnat raamatun kirjoituksista poikkesivat toisistaan. Yhdenmukaisuutta muodostui siten, että arvostetuimpien puhujien tulkintaa pienemmät puhujat toistelivat, näin syntyivät fraasit. (pieni puhuja tunsi turvalliseksi olonsa näin tulkittuaan)

Luterilainen kirkko, eli kirkon papit ovat ihan oikein saarnoissaan pitäytyneet Lutherin ymmärrykseen raamattua selittäessään. Juuri tähän minä kompastuin ja pahasti kompastuinkin, sillä en löytänyt samanlaista ymmärrystä raamatun kirjoituksista ns. kirkkoisiltä. Juuri tämä oli viedä uskoni karikkoon. Silloin nuo vanhat puhujat sanoivat minulle, että emme me ole uskomassa kirkkoisiin, emme edes kirkkoon / seurakuntaan, vaan uskomme pitää ja tulee seisoa kalliolla.