mielenkiinnolla seuraan keskustelujanne ja olis kiva tietää, minkälaiset on teidän erityisesti luontoa innokkaasti suojelevien taustat...
lähinnä vain noin ikää, sukupuolta ja asuinpaikka (kaupunki/taajama/maaseutu)
itse olen nainen, ikää alle 30vee, asun taajamassa enkä oikein jaksa niellä kaikkea luonnonsuojelu-vouhotusta...
lähinnä vain noin ikää, sukupuolta ja asuinpaikka (kaupunki/taajama/maaseutu)
itse olen nainen, ikää alle 30vee, asun taajamassa enkä oikein jaksa niellä kaikkea luonnonsuojelu-vouhotusta...
Vastaukset 15
Vanhimmat
"luonnonsuojelu-vouhotuksessa" niin hankalaa on niellä? oletko itse perehtynyt asioihin ollenkaan vai eikö sinulle sitten todellakaan merkitse mitään se mitä tälle pikku planeetalle tapahtuu? ja muuten millaisia kausaalisuhteita nyt olet hakemassa tämän taustan ja luonnonsuojeluinnostuksen välille? vähän oudolta tuntuu, että kiinnostuksesta ympäristöön riittäisivät kertomaan pelkästään ikä, sukupuoli ja asuinpaikka.. varmasti kun asiaan vaikuttaa miljoona muukin tekijä... itselläni (olen myöskin alle 30-vuotias nainen ja asun lappilaisessa kaupungissa) ympäristönsuojeluinnostukseen on vaikuttanut koulutus (yliopisto erityisesti toi uusia näkökulmia ja lisää tietoa ympäristöasioihin), oma asioihin perehtyminen, lähiympäristö ja kokemukset muun muassa luontoharrastusten kautta.
Kijoittamaan ei ainakaan ole yliopistossa oppinut.
Oletkos koskaan ollut oikeissa töissä?
ainakin tietää ettet ymmärrä mitä työllä yleensäkään tarkoitetaan.Avustuksista kylläkin.
Koulutukseni ei nyt niin erikoisen korkea ole.Työntekoon ja ihan mukavaan palkkaan on kumminkin riittänyt.Riittää myös tajuamaan kuka on lähellä nollaa älyllisesti ja kuka vähän kauempana.Tuo toisten oikeinkirjoitukseen puuttuminen on ainakin täysin varma merkki lähellä olemisesta.Etenkin jos itse ei oikeinkirjoitusta hallitse.
Vai onko kijoittaminen suunnilleen sama asia kuin kajottaminen?Pysyisit poissa näinkin vaativilta foorumeilta.
tuo sinunkaan oikeinkirjoituksesi erityisemmin vakuuta.. :) oliko ihan pakko vain päästä jotain sanomaan? mitähän sellaiset "oikeat työt" sitten mahtavat olla..? ei ilmeisesti mitään mitä yliopistossa opitaan.. just just.. säälittävää tuollainen hyökkääminen..
on olemassa ainakin kaksi pääryhmää:
Nuoret innokkaat idealistit, palavan maailmanparannustahdon kyllästämät. Kova sisäinen tarve tarttua epäkohtiin eikä apaattisesti hyväksyä "maailman hukkumista paskaan". Usein lähtöisin ns. paremmista perheistä, ei aina. Hyvä tarkoitus mutta hutejakin tulee kun innostutaan liikaa. Toiminta huipentuu joskus aktivismiin ja varttunutta väkeä pohjattomasti ärsyttäviin tempauksiin.
Tietoon ja harkintaan kantansa rakentavat, usein luontoon ammatillisesti suhtautuvat varttuneemmat. Kokemus ja näkemys ja usein koulutus ovat rakentaneet luontosuhteen ja tietoargumentein perustellaan asiat. Lajit eivät ole "öttiäisiä" vain monimutkaisen ja hienostuneen kellokoneiston tarpeellisia osasia, ja tämän mekanismin tasapainoisesta toiminnasta olllaan huolissaan. Toiminta usein työ- tai virkauran kautta, miksei myös järjestöjen johtoportaissa.
Em. ryhmät erotan seuraavista siitä syystä että heille luonto on arvo sinänsä, ilman hyötynäkökulmaa. Voi olla että tällainen henkilö ei koskaan edes käy luonnossa, hänelle riittää tuottamaan tyydytystä pelkkä tieto sen olemassaolosta.
Erilleen lukisin itseänsä oikeiksi luonnonsuojelijoiksi tituleeraavat utilistisen, käyttö-tuotto luontosuhteen kautta asioita katselevat - metsäammattilaiset ja maanviljelijät. Hekin tavallansa luontoa suojelevat, mutta tärkein näkemysero edellämainittuihin on siinä että tässä ryhmässä luontoa pitää säätää ja muuttaa "paremmaksi" eli täyttämään talouden vaatimat tuottokriteerit. Luonto on heille resurssivaranto, josta voi ammentaa omaan hekilökohtaiseen elantoon ja hyvinvointiin tarvittavia pelimerkkejä, ja luonnon "hyvyys" määrittyy boniteettiajattelun kautta.
Metsästäjät ja kalastajat ja jopa luontokuvaajat ovat jossain välimaastossa, luonto on välillisesti tärkeä elementti koska se tuottaa saalista ja elämyksiä. Retkeilijänkin voisi lukea tähän ryhmään - elämysten pyydystäjiin.
Mutaatioita ja välimuotoja on tietysti pilvin pimein mutta tuossa nuo pääkategoriat jotka tulivat mieleen.
44v, maaseutu.
En oikein jaksa niellä tätä jatkuvaa vouhotusta luonnonsuojeluvouhotuksesta, enkä tätä loputonta ahneutta, joka ajaa Homo consumentuksen tuhoamaan luontoa ja omaa elinympäristöään.
semmosen 110000 asukkaan kaupungissa.En ole asunut Suomessa kymmeniin vuosiin mutta olen Suomen kansalainen.Kolmeenkymmeneen vuoteen en periaatteessa kirjoittanut sanaakaan Suomeksi.Kylläkin erittäin paljon muulla kielellä.Nyt on neljäs vuosi kun täällä netissä olen opetellut kirjoittamaan Suomeksikin.Oli tosi outoa alussa.Nyt alkaa sujumaan.
Hyväksyn jotenkuten asialliset kirjoitukset niin luonnonsuojelusta kuin sitä vastaankin.Risuparroista,viherpiiperöistä jne kirjoittajia pidän joko tynnyrissä kasvaneina turvenuijina tai metsästäjinä.Riippuu tietysti kirjoittajasta ja kirjoitustavasta.
Ikä 61 vuotta.9,5kk sopimuseläkkeelle.
Luonnonsuojelu on välttämätöntä.Jos sitä ei olisi ollut tähänkin asti,olisi tilanne karannut käsistä jo kauan sitten.Tasapaino tietenkin siinäkin.
En laske itseäni innokkaaksi luonnon suojelijaksi.Metsästän itsekin.Voin sen kumminkin lopettaakin jos tunnen siihen jossain vaiheessa tosi tarvetta.Metsästän sellaisia lajeja joista en katso olevan vaaraa lajin jatkuvuudelle.
Sitäpaitsi harvoin Suomessa.
Kirjoitat että luonnonsuojelu on välttämätöntä. En usko sitä koska tuhansiin vuosiin ei edes suomen kielessä ollut moista sanaa.
Ruokaa, viljaa, riistaa ja kaloja kyllä on suojeltu joka on täysin ymmärrettävää koska ihmiset elivät niillä. Ja elävät muuten vielä tänäpäivänäkin vai mistä luulette sen ravinnon "mäkkäreihin "tulevan.
Valitettavasti olen rasisti siinä suhteessa että minulle ihmiselämä on eläintä tärkeämpi.
Mutta kun nyt on tullut yhteiskunnan elättämä sukupolvi joka on siinä käsityksessä että joku korkeampi voima on käskenyt juuri heidät suojelemaan luontoa, ei ihmistä eikä heidän elantoaan.
Tämän uskon kaltaisen nimissä voidaan jopa osalta kansaa viedä elanto !
on taas ihan sitä itseään.Suomessa ei miljooniin vuosiin ollut metsien turmelijoitakaan.Puhumattakaan tehokkaista metsästysaseista tai öljyjen tai muitten myrkkyjen levittäjistä sen enempää pelloille kuin metsiinkään.On erittäin korkea aika ottaa mainitsemasi sana käyttöön.
Lähden tästä nyt mökille ja luultavasti jätän ainakin vähäksi aikaa vastailun täysin turhauttaviin olettamuuksiin muitten hommaksi.
Turha mikä turhaa.
Mutta kun tulet mökiltä vastaa miksi ruuan ja leivän hankkiminen on tehty niin kielteiseksi.
Ei yksikään viljelijä tahallaan turmele satoaan, ei yksikään metsänomistaja tahallaan hävitä metsäänsä.
Mutta jos hävitätte viljelyn ja metsätalouden Suomesta ette te saa sen parempaa ruokaa tai paskapaperia mistään muualtakaan.
Minusta me tarvitaan niitä molempia, siitä on minun mielestäni kysymys.
Ja jos jotain haluatte suojella ottakaa kohteeksi esimerkiski geenimanipulaatio ja torjunta-aineteollisuus.
Tällä palstalla taitaa pikaisen lukemisen perusteella olla niinkuin muillakin Suomi24-foorumin yhteiskuntapalstoilla: otsikon alle kerääntyy väkeä haukkumaan otsikkoa kuvitellen että olisivat oppositiossa. Luonnonsuojelijoita täällä tuskin kovin paljon on.
Ne, jotka todella tekevät jotain, esim. Luonto-Liitossa, Greenpeacessa, Maan ystävissä ym. jakaantuvat käytännössä raudanlujiin ammattilaisiin ja tukijäseniin. Tukijäsenet ovat aika heterogeenistä porukkaa, enkä ihmettelisi vaikka enemmistö olisi kaupunkilaisia. Se ei sinänsä ole mikään synti: enää ei puhuta yksinomaan luonnon- vaan yleensä ympäristösuojelusta. Ikä- ja koulutusjakauma on kokemukseni mukaan tukijäsenillä vaihteleva.
Ns. ammattilaiset näyttäisivät olevan keskimäärin 25-50-vuotiaita, painottuen kuitenkin alapäähän. Vaikuttaa jotenkin siltä, että nimenomaan leimallisesti luonnonsuojelijat (metsä, suurpedot) olisivat alunperin useammin kotoisin maalta, "ympäristöön" yleensä suuntautuvat (ilmasto, 3. maailma) ehkä kaupungista. Siis stereotyyppinä. "Ammattilaiset" ovat usein akateemisesti koulutettuja, biologeja ja ympäristö- tai yhteiskuntatieteilijöitä. He harvemmin saavat työstään ainakaan vakituista palkkaa, joten sivutoimisia on paljon. Esimerkiksi toimittajia. Kansalaistottelemattomuus tai mielenosoituksetkin ovat aika pieni osa toimintaa. Suuri osa tehdään eduskunnassa ja virastoissa, lobbaamista ym. niinkuin muussakin yhteiskunnallisessa työssä (talous & teollisuus, palkansaajat, eturyhmät).
Nämä siis vain stereotypioita omien kokemuksien perusteella. Itse olen alle 30-v mies pikkukaupungista, yliopisto-opiskelija humanistisella alalla - eli luonnosuojelun vastustajien vihankohde muuten kuin sukupuoleni mukaan. Nuori, "tunteilla toimiva" kaupunkilaisnainenhan se on se pahin piipertäjä.
" Nämä siis vain stereotypioita omien kokemuksien perusteella. "
- tarkennusta: en ole ainakaan raudanluja ammattilainen. Satunnainen turisti ja tukijäsen eräissä järjestöissä.
Mutta ehkä näin virkatyönä ympäristöä suojelevan näkökulmasta tuo jaottelusi;" jakaantuvat käytännössä raudanlujiin ammattilaisiin ja tukijäseniin."
ei ehkä pidä ihan paikkaansa omien havaintojenin kanssa, se on kylläkin totta mitä puhut näistä luonnonsuojelun ammatilaisista, itseasiassa aika samat kriteerit taustojen suhteen sopivat myös ympäristönsuojelun ammattilaisiin, eli näistä alalle jotenkin koulutetuista varsin suurella osalla on juuret maaseudulla. Varsinaisesti ei ehkä maanviljelijä perheessä kuten itselläni, vaan enemmänkin ehkä maalla asuviin virkamies- tai työläisperheessä.
Tuokin pitää paikkaansa mitä sanoit näistä tukijäsenistä ja heidän kaupunkilaistaustoistaan, joten ei niistäkään sen enempää.
Sen sijaan mielestäni kyllä unohdit näiden ryhmien väliin jäävät aktivistit. He eroavat näistä ammattilaisista lähinnä siinä ettei heillä ole yleensä mitään ympäristö- tai luonnonsuojelupuolen koulutusta, vaan ovat esim. opettajia, insinöörejä, tehdastyöläisiä tai jonkin alan opiskelijoita. Periaatteessa nämä aktivistit ovat paljolti näiden käyttämiesi tukijäsenten kaltaisia, mutta niistä heidät erottaa juuri tämä aktiivisuus. Luulisin että yleensäkin näistä erilaisten tempausten osanottajista on suurin osa näitä aktivisteja, toiminta jäisi aika vaatimattomaksi, jos se jäisi vain ammattilaisten tai muutaman satunnaisesti asiasta innostuvan tukijäsenen varaan. Osa näistä aktiiveista on moniaktiiveja, eli olipa asia mikä hyvänsä niin sama nimi tai naama tulee aina vastaan, ja osa esim. luonnonsuojelupuolelle taas on tullut jonkin muun harrastuksen tai yhdistystoiminnan kautta.
" "ympäristöön" yleensä suuntautuvat (ilmasto, 3. maailma) ehkä kaupungista."
Koska itseni identifioin nimenomaan ympäristönsuojelijaksi, niin kyllä tuo ympäristösuojelu pitää sisällää varsin suuren määrän asioita. Eli ihan kulttuuriympäristön rakennussuojelusta, teollisuuden päästöjen valvontaan ja yleiseen vesiensuojeluun. Ei se nyt väärinkään ole käyttää ympräistönsuojelua yleisterminä jonka alle kuuluu luonnonsuojelu, mutta periaatteessa ne ovat asioita.
Luonnonsuojelussa suojelun kohteena on nimenomaan luonto, eli sen säilyminen tai ihmisen toiminnan vaikutuksien rajoittaminen. Tausta-ajatuksena on lähtökohta luonnon ja lajien olemassaolon ja säilymisen itseisarvosta. Ympäristönsuojelussa kyse on ihmisen toiminnan säätelystä, sillä tietenkin on hyviä vaikutuksia myös luonnonsuojelulle, mutta lähtökohta on ihmislähtöinen, eli ihmisten elinympäristön parantaminen ja monipuolistaminen, jossa luonnollakin on oma sijansa. Ympäristönsuojelussa taustaideana voidaan pitää näitä ns. kolmannen polven ihmisoikeuksia, eli myös tulevilla sukupolvilla on oikeus hyvään elinympäristöön ja saastumattomaan luontoon ja luonnonvaroihin.
Tarkennus hyvin ajateltu. Hyvä huomio nuo väliin osuvat jokapaikan aktivistit. "Raudanluja ammattilaisuus" jota juuri virkamiehet ja toisaalta lobbaajat edusvat ei ulotu pääosin heihin, ja miksipä ulottuisikaan. He tekevätkin korostetummin kansalaistoimintaa, eivät esim. anna asiantuntijalausuntoja niinkään.
on ihan kiva huomata, että tänne kirjoittaa aikuisia ihmisiä eikä pelkästään teinikettutyttöjä...
jaksaa arvostaa mielipiteitäkin paljon enemmän kun vähän tietää kuka niitä kirjoittaa...