Eli, jos löytäisitte potentiaalisen treffikumppanin, niin minkälaisen matkan olisitte valmiit kulkemaan?
Itse asun pienessä kaupungissa, eikä täällä itselle ole juurikaan mitään eli täytyy mennä merta edemmäs kalaan.
Itselle sopiva matka olis n 200km ja jos syntyis jotain, niin tommonen matka olis ihan sopiva. Olis kiva kuulla muidenkin mielipiteitä/kokemuksia.
Itse asun pienessä kaupungissa, eikä täällä itselle ole juurikaan mitään eli täytyy mennä merta edemmäs kalaan.
Itselle sopiva matka olis n 200km ja jos syntyis jotain, niin tommonen matka olis ihan sopiva. Olis kiva kuulla muidenkin mielipiteitä/kokemuksia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Välimatka on varmaan sopiva silloin, kun molemmat on valmiita sen kulkemaan. 200 kilsaa on vielä kohtuullinen matka, ainakin mun mielestä. Tietysti se rajoittaa näkemistä, mutta ei oo ongelma. Paitsi jos siitä ongelman tekee. Toisille kun on välttämätöntä olla yhdessä lähes kaiken vapaa-ajan. Heille matka todennäkösesti on ongelma.
Jos en ole ihmistä ikinä nähnyt, niin tuskin kovin pitkälle viitsisin vaivautua.
No tuolla asenteella jää treffailut aika vähiin,jos on potentiaalinen deitti niin kyllä 200km vielä menee.
200km on vielä kohtuullinen matka ajella. Uskonpa, että kun oikein kolahtaa, niin matkakaan ei ole este ellei nyt useita satoja olisi. Toisaalta en lähtisi pitkän matkan päästä kumppania alun perinkään haeskelemaan...
Noin tunnin matka julkisilla.
Tuntihan menee julkisilla helposti pk-seudulla, varsinkin jos pitää matkustaa vähänkään poikittain.
Erityisen naisen takia? Joku n 150km.
Ei jaksa kenenkään takia, ainakaan julkisilla.
200km
Koko juttu riippuu kiinnostuminen asteesta. Aika kauas lähtisin, jos olisin jo kiinnostunut. Toisaalta tuntemattoman, vain tekstin ja kuvan perusteella potentiaalisen, takia tuskin tulisi lähdettyä juuri mukavuusalueen ulkopuolelle.
Monilla 200 km näyttää olevan maaginen etäisyys. Mä voisin periaatteessa kulkea monenkin tunnin matkan, jos siihen tulisi hyvä syy. Yleensä kuitenkin menee niin, että tapaan jonkun jossain missä muutenkin liikun, tutustutaan ja joskus siitä kehkeytyy romanssi tmv. ajan kanssa. Reissussa voisi tutustua kauempanakin asuvaan, mutta ne kontaktit on usein liian lyhyitä ja unohtuvat.
Sama kokemus, joskus on satunnaisia kohtaamisia toisella puolella Suomea, mutta eipä niistä mitään seuraa. Ei törmätä enää koskaan, eikä kummallakaan synny heti tarvetta pitää yhteyttä.
No ihan vaan hypoteesina, en ole sinkku niin en etsi kumppaniakaan nyt. Mutta jos olisin, niin kahden alaikäisen ala-aste ikäisen äitinä en pystyisi hirmu kaukaa ja kauas kurkottelemaan.
Enkä olisi valmis lasteni luota kauas muuttamaankaan, yhteishuoltajuus jo olisi oleellinen syykin.
Mutta noin muuten autot on tehty kulkemaan. Ja etäisyyttä jos molemmat sietää, niin en pitäisi ongelmana sellaista 100 kilometriäkään. Sen nyt ajaa äkkiä.
-Jasu-
Olen ajanut 100 km työpäivä vuosia, kelillä kun kelillä. Niin en pelästy ajelua. Ennen lapsia oisin voinut lähteä, vaikka toiselle puolelle maapalloa rakkauden perässä. Kunhan sai olla yhdessä.
-Jasu-
Toisaalta, jos johonkin rakastuu ja lujaa, niin onko välimatkalla enää merkitystä? ja voihan sitä ajan saatossa laittaa hynttyyt yhteen.
Ei ole enää siinä vaiheessa merkitystä. Ongelma onkin sitä ennen.
Olennaisempaa on miettiä miten kaukana ehtii ja jaksaa vakituiseen käydä. Yksi tai pari tapaamista menee missä tahansa, vaikka 500 km. Siellä kuitenkin pitää sitten jatkossa käydä vähintään kerta viikkoon puolin tai toisin, eihän suhteesta muuten tule mitään valmista. Kahden tunnin matka menisi maksimissaan.