Moi! olen 14v tyttö. Eli olen 8 luokalla. Minulla on masennus. Olen todella epäsosiaalinen ja pelkään tilanteita joissa olen keskipisteenä tai minun pitäisi puhua. Minulla on koulussa yksi kaveri.
Nyt viime aikoina olen ollut niin väsynyt ja alakuloinen. En ole ollut koulussa viikon sisällä kuin kerran. En vaan jaksa kaikkea sitä hälinää, kirkkaita valoja, opiskelua, ahdistusta ja pelkoa. Pelkään kokoajan olla koulussa, koska en halua puhua kenellekkään ja esitemät, kokeet ja kotitehtävät ahdistavat ja väsyttävät minua. Äiti aikoo kertoa luokanvalvojalleni ja joudun mennä kuraattorille jne. Olen jo mielenterveys neuvolassa käynyt parikin kertaa. Tuntuu ettei mikään auta jaksamisen kanssa. En vaan jaksa käydä koulussa. Ja koulun käynyi ahdistaa minua. Onko kellään kokemusta tai vinkkejä saman tyyppisestä tilanteesta.
Nyt viime aikoina olen ollut niin väsynyt ja alakuloinen. En ole ollut koulussa viikon sisällä kuin kerran. En vaan jaksa kaikkea sitä hälinää, kirkkaita valoja, opiskelua, ahdistusta ja pelkoa. Pelkään kokoajan olla koulussa, koska en halua puhua kenellekkään ja esitemät, kokeet ja kotitehtävät ahdistavat ja väsyttävät minua. Äiti aikoo kertoa luokanvalvojalleni ja joudun mennä kuraattorille jne. Olen jo mielenterveys neuvolassa käynyt parikin kertaa. Tuntuu ettei mikään auta jaksamisen kanssa. En vaan jaksa käydä koulussa. Ja koulun käynyi ahdistaa minua. Onko kellään kokemusta tai vinkkejä saman tyyppisestä tilanteesta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tilanteesi on ihan tyypillinen kuvaus masennuksesta joten apuahan sinun tulisi saada
Onko sinulla sisaruksia joiden kanssa voit puhua, entäs onko tunteita että haluat viillellä itseäsi . Voitko kertoa asiasi avoimesti vanhemmillesi ja mummuille ja papoillesi .
Yritä levätä tarpeeksi ja ulkoile joka päivä vaikka kuinka vastustaisi , tee jotain mielenkiintoista ollessasi kotona , ja yritä syödä kunnolla vaikka ei nälkää olisikaan . Kyllä se siitä paranee ajan kanssa jantulet olemaan taas se iloinen nuori ihminen joka olit ennen masennusta tsemppiä,♥️
Toivottavasti saat apua ajoissa ettei tule seurauksia vanhempana.Itselläni oli myös oneglmia siis ahdistusta ala-asteella ja yläasteella ja ammattikoulussa.En tunnistanut silloin masennusta.Sä oot silleen onnellisessa asemassa että sä tunnista masennuksen.Hain apua vasta ammattikoulun jälkeen kun mielenterveys oli siinä jamassa ettei vaan enää jaksanut.Mitä tästä kaikesta on seurannut.Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä 35 vuotiaasta asti koska mua ei pystytty kuntouttaa työelämään.Taustalla lapsuuden,nuoruuden ongelmat.Vaikka luulen etteí musta olis ollut työelämään vaikka olisin saanut apua kouluaikana.Aikuisena mitkään terapiat ei muuta ihmisen persoonaa ja luonnetta.Jos on huono itsetunto niin se on aika pysyvä piirre.Ainakin mulla.
Ihan niin siis sinun kokemuksesi joka ei ehkä ole toisen
Jokainen ihminen saa masennuksen elinaikanaan ainakin yhden kerran toiset muutaman kerran joten se on aina ohinenevää vaikka tuntuu ettei se mene ohitse
Ja nuori ihminen läpikäy hormoonillisia asioita kehossaan niin että masennus iskee kaikkiin eri tavalla
Tässä tapauksessa on hyvä että hän on tietoinen asiasta täten ehkä saa oikeaa apua myös
Ja ihan varmasti tulee huomaamaan että on taas pian voimissaan ja elämä hymyilee
Meinaat sä että koulukiusaamiseni oli hormoneistani johtuvaa?
Nyt ei ollut mitenkään sinusta kysymys tässä vaan tytöstä joka on juuri nyt iässä jolloin kehossa tapahtuu paljon asioita .
Joten miksi teet tuollaisen kysymyksen ja käytät sanaa ” meinaat” , joten aloittaja tyttö oli minun ajatuksissani
Katso mitä Markus J Rantalan podcastit Puheenaihe-kanavalla youtubessa. Hänellä on kaksi jaksoa. Uskon, että niistä jaksoista saat tietoa, miten voit omalla toiminnallasi parantaa tilannettasi.
Homeopaattisista lääkkeistäkin on apua pelkoihin ja alemmuuden tunteisiin. Jos pääset käymään homeopaatilla. Eläinten kanssa touhuaminen ja hiukan toisten auttaminenkin voisi auttaa itseäsi, jos mahdollista. Apua kannattaa hakea ajoissa muuten ongelmista voi tulla pysyviä.
Eläimillä onkin tutkitusti positiivisia vaikutuksia psyykkeeseen, homeopaattisilla "lääkkeillä" taas ainoa mahdollinen vaikitus on lumevaikutus, kolme molekyyliä jotain lääkeainetta ei vain yksinkertaisesti voi toimia.
Aivan niin, eräillä ihmisillä on aina vaan ihme kyllä kova usko näihin homeopaatttisiin lääkkeisiin.
Ja vielä tyrkyttävät sitä muillekkin.
Ja homeopaattisia lääkkeitä kun ylistää jonain ns apuna, ei ole mitään todisteita että auttaisivat mitenkään ihmisen elimistössä ainostaan usko niihin on se apu, mutta vaikeita sairauksia ei uskolla paranneta , joten pitäisi ottaa selvää ” lääkkeen” koostumuksesta ennenkuin ehdottelee
Niitä muille etenkin nuorille ihmisille .
Joten vaikeat sairaudet hoidetaan lääketieteellisesti hyväksytyillä menetelmillä eikä millään
Humulilupuli napeilla
Keskittymishäiriö/jokin autismin kirjoon kuuluva neurologinen sairaus. Kuulostaa tutulta.
Itseäni myös kiusattiin koko peruskoulu ja vielä amiskin, nyt varttuneempana olen työkyvytön mielenterveysongelmien vuoksi. Se tavallinen tarina, valitettavasti.
Kouluissa on kouluterveyden hoitajat ymm.Joille pitää asia puhua.Ei lehdistö ,ei tämä sivusto.
Aloittajalle sen verran että sulla on jo tukena äitisi, koulukuraattori ja mt-neuvola. Puhu siellä, puhu äidillesi ja unohda tämä palsta. Jännittäminen, pelkotilat, meistä jokainen kokenut. Pelkää että mokaa. Toiset katsoo, arvostelee. Ne on kaikki ihan normi elämää. Olet 14,pahin murkkuikä, hormonit seilaa ja sotkee ajatuksia. Oma keho muuttuu, muotoutuu ja siinäkin on ongelma hyväksyä se. Mutta mt ammattilaiset auttaa, luota siihen. Koeta pärjätä koulun kanssa, jos pakko, onnistuuko etänä? Mutta eristäytyminen muista ei ole hyväksi. Kynnys tulla ulkoelämään kasvaa vain isommaksi, eikä koulun jättäminen tiedä kuin lisäongelmia tulevaisuudessa. Tsemppiä.
Niin hyvin kirjoitettu ,
kiitos
Niin, se menee. 14 vuotiaana(vähättelemättä toki) kaikki tuntuu suuremmalta mitä ne ovat. Tunteet, ihastumiset, ensi rakkaus,pelot, jännittämiset jne. Kuinka moni meistä "vanhoista" teki kuolemaa kun ihastus ei huomannut meitä, tai ensi rakkaus karahti kiville?
Some ja somettaminen koukuttaa toisia kiusaamaan , esittämään jtn, elvistelemään, vaikka tekstien takana on samanlainen epävarma kaveri jolla on samat toiveet,pelot ja haaveet kuin kaikilla muilla. Toiset osaa vain peittää paremmin. Tuskin olet sen epäsosiaalisempi kuin muutkaan, se vain tuntuu siltä.
Yöunet kuntoon, itsetuntoa rakentamaan, tukea löytyy kun vain otat vastaan. Kenenkään ei pidä pärjätä yksin, eikä tarvitse!