Olen kiinnostunut kamppailulajeista ja pidän niiden harrastamisesta, mutta mulla on ongelma.
Olen arkajalka. En pelkää ottaa matsia, mutta ensimmäisen sisään itetun iskun jälkeen muutun pelokkaaksi, hätäileväksi ja epävarmaksi. Koko ottelukokemus on sitten epämiellyttävä tuon jutun takia.
Uskallan astua rinkiin, mutta pelkään ottaa osumia.
Onko kellään muulla kokemusta tuosta samaisesta asiasta. Voiko siitä harjoitella itsensä ulos? Joskus tekis mieli väkisillä matsata niin kauan, että iskujen ottamiseen turtuu. Mutta onko siinä sitten pointtia? Eikös homman pitäisi tuntua hyvältä?
Olen arkajalka. En pelkää ottaa matsia, mutta ensimmäisen sisään itetun iskun jälkeen muutun pelokkaaksi, hätäileväksi ja epävarmaksi. Koko ottelukokemus on sitten epämiellyttävä tuon jutun takia.
Uskallan astua rinkiin, mutta pelkään ottaa osumia.
Onko kellään muulla kokemusta tuosta samaisesta asiasta. Voiko siitä harjoitella itsensä ulos? Joskus tekis mieli väkisillä matsata niin kauan, että iskujen ottamiseen turtuu. Mutta onko siinä sitten pointtia? Eikös homman pitäisi tuntua hyvältä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Iskujen takia räpsyminen ja ns. pelkääminen lähtee vain sparrilla ja sitä treenaamalla. Otat sparrikaverisi kanssa vaikka aluksi hitaalla temmolla ja otatte harjoitteita, joissa lyötte kunnon osumia toistenne suojauksiin matsin aikana. Eli ei yritetäkään osua kaveriin vaan sovitaan, että nyt minä lyön kombinaation suojaukseesi ja päinvastoin. Näin pikkuhiljaa tottuu siihen, että nyrkkiä tulee kohti omaa päätä jne. Lisäksi kunnon suojat kehiin, jotta ei tarpeettomasti satuta itseään.
Usein tuo "pelko" johtuu siitä, että kun tulee kipua osumista ja vähän tärähtää niin alkaa pelottamaan, että kohta sattuu tosissaan. Kunnon suojilla voi kuitenkin ottaa ja antaa varsin kovia osumia turvallisesti.
Vaikka onkin autaampi antaa kuin ottaa, niin pitää harjoitella myös olemaan ottavana osapuolena, jotta sitten juuri se oma peli ei jäädy heti jos tulee vähän osumaa.
On ongelmia ottaa iskuja vastaan, lähinnä kyllä sellainen että jos jokin tekniikka vaatii että toinen saa iskeä vapaasti vatsaan niin todella vaikeaa on antaa iskua. Iskupelosta pääsee kyllä eroon juuri tuolla matsauksella, itse olen aktiivisesti pyrkinyt matsailemaan ja onhan siinä kolhua tullut, mutta ei pieni kipu enää juuri tunnu missään.
Kipua ei opi ottamaan vastaan muutoin kuin ottamalla kipua vastaan.Lyökää oikeasti toisianne,aloittakaa ensin rauhallisemmin ja kovennatte keston mukaan.Ja lyökää oikealla nyrkillä.Aloita kehosta, ensin vatsa ja rinta sitten ympäri kehoa.Avokkaita päähän ja poskiin sekä leukaan.Potkuja myös kehoon ja jalkoihin ja niin että siellä tuntuu kipua.Väliin voi tietysti moukutella matsia suojien kanssa ja kannattaa opetella pitämään lyöntien aikana silmät auki.Keho oppii ottamaan vastaan lyöntejä ja potkuja.Se ei opi silloin jos se tapahtuu vain joskus.Se on parempi olla sellaista että kehoa paukutellaan säännöllisesti,se alkaa reagoimaan kipuun eritavoin.Jos kipu lamauttaa on turha opetella kamppailua, koska tapellessa aina sattuu.
Iskuja oppi ottamaan kyllä vastaan kun karttuu kokemusta. Ehkä olet vain sparrannut itseäsi paremman kanssa ja siksi tunnet saavasi kipeitä osumia. Arkuus katoaa harjoittelun myötä, eikä osumiakaan tule enää niin helposti.
Toki täytyy ottaam huomioon, että toiset ovat parempia ja toiset taas huonompia. Kaikki lajit eivät sovi kaikille. Jos vielä parin vuoden harjoittelun jälkeen tuntuu, että saat vain osumia itseesi, niin kannattaa miettiä oletko vain niin huono. Jos opit kehittämään silmääsi ja liikkumaan järkevästi, sekä tekemään oikea aikaisia hyökkäyksiä niin ongelma katoaa.
Aina tulee silti joku parempi.
Pari vuotta, minkälaisena aikana tarkoitat, että parin vuoden harjoittelun jälkeen?
Pari vuotta on kovin suhteellinen käsite. Toiset saattavat treenata siinä ajassa esimerkiksi 450 treeniä, toiset 1200 harjoitusta. Se on vähän suhteellista tuo pari vuotta.
Pistetäänpä asia niin, että jos harjoittelet suhteellisen usein, ainakin kerran viikkoon hiukan kovempaa sparrausta ja tällä tahdilla edistyen jos edelleen pelkäät otella sen parin vuoden jälkeen, kamppailulajit eivät ole sinua varten. (ottaen huomioon muutkin harjoitukset, mikään treeni ei ole pelkkää ottelua. Eli kerran viikossa ottelua, muita harjoitteita tietenkin lisäksi)