Olen pienen lapsen äiti ja kohta toinen tulossa. Minä joudun hoitamaan lapsen ja kodin yksin vaikka mieskin minulla on. Minua kauhistuttaa jo se, että miten itse jaksan kun pian on kaksi lasta hoidettavana. Nytkin olen väsynyt ja välillä tuntuu etten tahdo jaksaa hoitaa kaikkea itse. Omaa aikaa minulla ei ole koskaan toisin kuin miehelläni. Olen hänelle yrittänyt puhua, että hänen pitäisi myös osallistua enemmän lapsemme hoitamiseen. Se ei tunnu kuitenkaan menevän perille vaikka kuinka valitan.
Mies ei osallistu, olen kuin yksinhuoltaja.
Madeleinevi
7803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ota ero miehestäsi!
Itse olet halunnut tulla raskaaksi ja nauttia siitä seksipanosta!
Olisit voinut käyttää kumia!
Miehesi ei todennäköisesti haluaa sinua. Olet riesana hänellä niskassa.
Olisiko sinulla äitiä tai sisarta, joka tulisi auttamaan sinua. Voisit kysyä kirkolta diakonia ulkoiluttamaan lastasi ja sinä aikana saisit levätä hiukan. Kysy mieheltäsi, sopisiko hänelle, että teillä kävisi yksityinen siivooja vaikka kerran viikossa, kotitalousvähennyksellä omavastuu jää 100 euroon vuodessa. Loput ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. (tai jotain sinnepäin) Yksityinen siivousfirma veloittaa noin 20 alvit tunnissa. Joku harmaa siivooja tekee saman varmasti alle puolella.
Tarvitset apua, aivan selvästi. Sinun on pakko hakea sitä, miehesi tuskin herää horroksestaan.
montako lasta sä sanoit että sulla on? Yksi pieni lapsi, toinen tulossa. Entäs se ISO lapsi, missä hoidossa päivisin, mihin se menee. Millä leikkii iltaisin, autollako? Onko sisäsiisti? Onko noutajataipumuksia>onko sixpäkki vatsalla vai kädessä?
Mihin sun oma elämä valuu, viemäristä alas eritteinä.
Nyt äkkiä apua sille suurimalle lapselle, se ei oo ihan kunnossa! Kotona kaikki tekee osansa, suurimmasta pienimpään.
Turha sen on siivousfirmasta kiljua, kaljakoppa maksaa samanverran.
Kuullostaa pahasti siltä että se ISO lapsi sairastaa parantumatonta sovinismi-lapsellisuus-syndroomaa. Nimenomaan parantumatonta.
On hiukan vailla virallisia tutkimustuloksia päätelmä, että jos miehellä ei herää isäperheenpäävietti vaimonsa ollessa raskaana, se tuskin herää koskaan. Siksi viittasin ensimmäisessä vastauksessani horrokseen ja viittoilin hellästi naista hakemaan apua vaikka ulkoavaruudesta, mieheltään apua tuskin on tulossa.
Aloittaja-nainen on tulevaa yh-kamaa, vastoin omaa tietoaan ja haluaan, mutta näin vanhana pieruna sen osaa jo aavistaa.
Oikein surullista ...... oikein surullista ..... :(
Itse elin samaa elämää. Hoidin kaiken yksin. Mies kävi vain töissä, harrastuksissa ja kotona ollessa mikään ei ollut hyvin.
En ymmärtänyt sitä silloin, mutta hän ei ollut valmis isäksi, ottamaan vastuuta perheestään.
Yritin puhua, kirjoitin hänelle, mutta ongelmat kasaantuivat ja lopulta hän aloitti suhteen toiseen naiseen, kun ei muutenkaan osannut meistä irrottautua.
Niinpä sain lopulta minä syyn irrottautua, loppuun asti yritin pitää perhettä kasassa. Sain miehen perheneuvolaankin. Enkä kadu yrittämistäni, vaikka lopulta erosimme, perheneuvolan kautta mies löysi jonkinlaisen suhteen lapsiinsa ja tapaa nyt usein heitä. Kannatti yrittää kaikkensa ja mitä aikaisemmin, sitä parempi.
Ihan ensimmäiseksi hanki itsellesi jollain tapaa apua lasten hoitoon että jaksat. Älä vedä itseäsi liian tiukoille. Minä vedin ja lapset saivat kärsiä kun olin väsynyt. En jaksanut olla heille sellainen äiti kun halusin.
Ota ohjat omiin käsiisi. Tällä hetkellä miehesi ei ajattele sinun tai lasten hyvinvointia, joten sinun täytyy itse se tehdä.
Tiedän miten toisen välinpitämättömyys satuttaa ja silloin kun elin samassa tilanteessa en nähnyt sitä mitä olisi pitänyt tehdä. Nyt jälkikäteen olisin hankkinut apua itselleni paljon aiemmin. Pitkällä tähtäimellä se on kaikille hyväksi.
Jos et keksi mistä voisit apua saada niin kysele vielä tämän palstan kautta. Mainitse vain paikkakunta missä asut, niin voit saada hyviä neuvoja. Itselläni ei ole sukulaisia jotka voisivat auttaa, joten olen joutunut turvautumaan ulkopuolisiin.
Äläkä tunne siitä huonoa omaatuntoa. On lapsillesi tärkeää että äiti voi hyvin.
Erokaan ei ole maailmanloppu. Nyt kun on se isoin ja vaikein lapsi omillaan, on ne isoimmat murheet myös poissa. Lasten tarpeet on helpompi täyttää ja ehkä joskus löytyy rinnalle aikuinen ihminen, joka pystyy myös itsestään antamaan parisuhteelle ja perheelle..
Voimia ja halauksia!!!
Lapsi oli vuosi 2kk kun kyllästyin. Ei se yh-elämäkään mitään herkkua ollut, mutta oli enää kahden ihmisen talous järjestelyn alla.
,että olen saanut puhuttua järkeä miehelleni. Ehkä häneen teki vaikutuksen se, että itkin yhden illan väsymystäni ja sitä etten minä saa koskaan omaa aikaa. Sanoin hänelle, että tätä menoa on hyvin mahdollista se ettemme ole enää ehyt perhe kun toinen lapsemme syntyy. Sitä en kuitenkaan koskaan toivoisi, mutta en hyväksy sitä ettei mies tee mitään kotona. En aio ottaa itselleni palvelijan roolia kuten eräs tuttavani. Mieheni on vihdoinkin hoitanut pienokaistamme ja olen saanut hieman levätä.
Miehen sukulaiset asuvat kauempana joten heiltä en voi saada apua. Omilla lähellä asuvilla sukulaisillani on itsellä liuta lapsia, joten heiltä ei apua kehtaa edes pyytää. Siivoojasta olen miehelleni monta kertaa puhunut,koska välillä tympii koko siivoaminen. Ei auta muuta kuin siivota itse, rahat on lapsiperheellä muutenkin tiukassa. Omat vanhempani eivät ole edes tarjonneet apuaan, siksi en heiltä ole apua pyytänyt.
Toivottavasti kaikki kääntyy parempaan suuntaan. Katsotaan... päivä kerrallaan.