Vartiopäällikkönä Intissä

Olin vartiopäällikkö tykistössä. Siellä aina välillä joutuu vartiopäälliköksi jonkun varastoalueen turvaamiseksi. Mikäs siinä, kun saa VALTAA.

Kerran sitten everstiluutnantti tuli ajoneuvollaan vartiopaikalle ilmeisestikin sisään päästäkseen. No, minäpä sanoin vartiomiehelle , joka oli alaiseni, ettet sitten avaa sitä porttia ennen kuin annan merkin. Tietenkin alainen tottelee ja esimies käskee, näinhän se meni intissä.

No, everstiluutnatti ojensi minulle auton ikkunasta henkilökorttia. Tutkin sitä siinä käännellen käsissäni ja välillä ylösalaisinkin. Pitää näet olla tarkkana, ettei millään kirjastokortilla kävellä sisään puolustusvoimien alueelle sentään. Ev. lut. alkoi siinä hermostua, kun tarkastustoimenopide kesti ja kesti. Hän rythyi ihan huutamaan: "Mikä siinä kestää?" Tähän en vastannut mitään, vaikka toki mieli olisi tehnyt Rokan Antin sanoin virkata, että "näethän sie, et mie olen vartiomiäs".

Vihdoin annoin kortin takaisin ev.lutille ja annoin käsimerkin portille avata se. Ev. lut. virkkoi sitten, ettei tämä jää tähän. En sanonut mitään, vaan tuijotin vain suoraan upseerismiestä silmiin.

Myöhemmin hän oli laatinut valituksen toiminnastani esimihelleni, joka vain nauroi jutulle. Hänen mielestään olin asianmukaisesti tarkistanut perusteellisesti kulkuoikeuden, kuten kuuluukin tehdä.

Nyt tiedän, miltä pikkuhitleristä tuntuu. Kivaahan se!