Isäni on alkoholisti ja on juonut ainakin 5vuotta joka ilta. Hän vain istuu sohvalla, juo, ja katsoo televisiota. Lopulta sammuu/nukahtaa ja kömpii siitä sänkyyn joskus aamuyöstä, herää ja menee töihin.
Hänellä ei ole harrastuksia, paitsi moottoripyöräily, tätäkään hän ei tykkää tehdä yksin. Kaksi hänen kaveriaan ovat jotenkin jääneet taakse, heilläkin on pyörät ja ne tekivät ennen yhdessä kaiken maailman reissuja.
Äitini muutti pois 1½vuotta sitten, ja sen jälkeen tilanne paheni. Asun 18-vuotiaan veljeni kanssa samassa talossa isäni kanssa. Olemme kaksin puhuneet asiasta, emmekä todellakaan jaksa katsoa tai seurata sitä. En ole puhunut isäni kanssa käytännössä vuoteen. Hänellä ei ole tietoakaan elämästäni, kavereistani, menoistani, koulun käynnistä tai muustakaan. Osaksi sen takia, että päivisin hän ei ole koskaan kotona, ja iltasin kun hän on, pullo on pöydällä, jolloin sekä minä että veljeni menemme yläkertaan huoneisiimme tai jauhamme yhdessä jotain tapahtumia toisen huoneessa. Veljeni ja minun välit ovat todella hyvät ja läheiset.
Toissailtana sanoin isälleni yläkerrasta, että mikäli juominen ei lopu, muutan pois ja hän saa rauhassa miettiä elämänsä arvoja.
Veljeni ei ollut tällöin kotona. Isäni vastasi, että mieluummin hän muuttaa tapansa, ja minä sanoin että hyvä. Sitten sanoin, että ei ole ollut kovin mukavaa seurata juomista kaikkia näitä vuosia, ja hän pyysi anteeksi. Lupasin antaa anteeksi, mikäli käytökseen tulisi muutos.
Hän ei ole juonut sen jälkeen, eli kahteen iltaan.
Kyselisin vain sen verran, että kuinka todennäköistä on, että juominen on nyt ohitse? En todellakaan halua muuttaa, ja sanoin uhkaukseni lähinnä vain pelotteluna. Ei minulla ole paikkaa mihin muuttaa, eikä loppujen lopuksi haluakaan! En halua muuttaa pois veljeni luota, tai koiriemme. Rakastan muutenkin tätä asuinaluetta ja taloa. Mikäli muutosta ei kuitenkaan tule, muutan pariksi viikoksi kavereilleni ja olen kotona niin vähän kuin mahdollista.
Mitä tilanteelle voi edes tehdä? Ja miten minun ja veljeni pitäisi nyt suhtautua isäämme? Pitäisikö meidän istua ja katsoa hänen kanssaan televisiota, ikäänkuin "palkinnoksi?". Tukea kuulemma pitäisi antaa, mutta miten?
Hänellä ei ole harrastuksia, paitsi moottoripyöräily, tätäkään hän ei tykkää tehdä yksin. Kaksi hänen kaveriaan ovat jotenkin jääneet taakse, heilläkin on pyörät ja ne tekivät ennen yhdessä kaiken maailman reissuja.
Äitini muutti pois 1½vuotta sitten, ja sen jälkeen tilanne paheni. Asun 18-vuotiaan veljeni kanssa samassa talossa isäni kanssa. Olemme kaksin puhuneet asiasta, emmekä todellakaan jaksa katsoa tai seurata sitä. En ole puhunut isäni kanssa käytännössä vuoteen. Hänellä ei ole tietoakaan elämästäni, kavereistani, menoistani, koulun käynnistä tai muustakaan. Osaksi sen takia, että päivisin hän ei ole koskaan kotona, ja iltasin kun hän on, pullo on pöydällä, jolloin sekä minä että veljeni menemme yläkertaan huoneisiimme tai jauhamme yhdessä jotain tapahtumia toisen huoneessa. Veljeni ja minun välit ovat todella hyvät ja läheiset.
Toissailtana sanoin isälleni yläkerrasta, että mikäli juominen ei lopu, muutan pois ja hän saa rauhassa miettiä elämänsä arvoja.
Veljeni ei ollut tällöin kotona. Isäni vastasi, että mieluummin hän muuttaa tapansa, ja minä sanoin että hyvä. Sitten sanoin, että ei ole ollut kovin mukavaa seurata juomista kaikkia näitä vuosia, ja hän pyysi anteeksi. Lupasin antaa anteeksi, mikäli käytökseen tulisi muutos.
Hän ei ole juonut sen jälkeen, eli kahteen iltaan.
Kyselisin vain sen verran, että kuinka todennäköistä on, että juominen on nyt ohitse? En todellakaan halua muuttaa, ja sanoin uhkaukseni lähinnä vain pelotteluna. Ei minulla ole paikkaa mihin muuttaa, eikä loppujen lopuksi haluakaan! En halua muuttaa pois veljeni luota, tai koiriemme. Rakastan muutenkin tätä asuinaluetta ja taloa. Mikäli muutosta ei kuitenkaan tule, muutan pariksi viikoksi kavereilleni ja olen kotona niin vähän kuin mahdollista.
Mitä tilanteelle voi edes tehdä? Ja miten minun ja veljeni pitäisi nyt suhtautua isäämme? Pitäisikö meidän istua ja katsoa hänen kanssaan televisiota, ikäänkuin "palkinnoksi?". Tukea kuulemma pitäisi antaa, mutta miten?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja huomasit että isäsi otti onkeensa vinkistä.
Hänelle kannattaisi kenties puhua AA-ryhmistä, A-klinikasta ja ehkäpä katkaisuhoidostakin, silleen varovasti, mutta tasaisen varmasti.
Kertoa myös, että tähä kaikki on siksi, koska välitätte isästänne ja että haluaisitte vain hänen parastaa.
Itsenne kannattaisi käydä Al-Anon sivuilla tai ryhmissä.
Jos te väkisin yritätte istua isänne seurassa töllöä katsomassa, niin sitä ei kestä pirukaan.
Kukaan siitä ei nauti. Isänne aavistaa kyllä, että siinä ne pojat hänen takiaan nyt kärvistelee, kun nuorilla ois muitakin menoja.
Paras tuki on hoitoonohjaus ja sieltä saa myös kavereita, tuttavia, ystäviä, uusia harrastuksia ,, mitähän vielä.
Oli todella hyvä, että sait sanotttua hänelle asiasi ja toivottavasti kylmän rauhallisesti.
Tässä oli minulta joitain ripellyksiä, mutta odottele vielä. Uskon että vieläkin parempia neuvoja on tulossa.
Muistakaa, että ratkaisu puoleen tai toiseen on AINA hänen, ja teidän ei IKINÄ pidä syyllistää siitä itseänne.
Hyviä poikia olette.
Isäsi on menettänyt otteen elämään, kärsii masennuksesta,alkoholismista ja on turhautunut.
Luuletko, että en ehkä ole sitä itse huomannut?
Mutta onko isäsi sen tajunnut,lääkitsee tautia viinalla? eli pahentaa sitä!
Kysyt kuinka todellista on isäsi juomisen lopullinen lopettaminen kahden selvän illan jälkeen? Luulisin että erittäin, erittäin epätodennäköistä. Tämä uhkauksesi ehkä kyllä "pysäytti" hänet hetkeksi ja hän varmaankin ajattelee vaihtoehtoja. Käytännössä juoppo ei onnistu raitistumisessaan uhan tai uhkailujen alaisena.
Silloin on toivoa kun hän itse huomaa ongelmansa, ymmärtää sen ja I T S E haluaa raitistua.
Nyt kun hän on selvä, teidän poikien kannattaisi ottaa asia hänen kanssaan puheeksi ilman uhkailuja.
Ehkä hän alkaa ymmärtämään asian vakavuuden?
Ise olen myös isä jota uhkailemalla yritettiin raitistuttaa, onnistumatta. Vasta saatuani oman halun raitistua alkoi tervehtymiseni.
Hiljaa, hitaasti mutta asiat kuitenkin etenivät. Monta kertaa piti juoda mutta oma haluni raitistua oli kuitenkin mukana.
Tukekaa isäänne jos hänelle tuo halu syntyy.
avatkaapas pojat linkki http://www.suomenaa.fi ja yrittäkääpä saada isänne lukemaan sitä (sitten kun se lopettamisen halu on tullut).
Siellä voisi olla ratkaisu.
Tänään katsoimme veljen kanssa ikkunasta, kun äijä tuli kotiin moottoripyöräilemästä. Otti 'tarakalta' sellaisen pienen matkakassin ja kantoi sen ulkovarastoon. Sitten hän kävi sisällä ja ilmoitti lähtevänsä käymään kahvilla läheisessä huoltamossa. Tämän jälkeen me sitten lähdettiin katsomaan tuon kassin sisältöä, vaikka hyvin tiedettiin, että mitä sieltä löytyy, ja niinhän se oli, kaljaa, mitäs muutakaan. Siinä sitten ihmeteltiin, kuinka typerinä se meitä pitää, kuvitteliko se ihan tosissansa pystyvän juomaan, ilman, että me huomataan. Haettiin sitten vähän vaatteita ja muita kamppeita ja lähdettiin. Tämän yön olemme äidillämme, ja huomisesta en tiedä, tännekkään ei oikein voida jäädä. Yksiöön kun ei oikein kolmea mahdu, eikä muutenkaan innosta tämä ädin luona asuminen.
Enne lähtöä haettiin se sixteri ja jätettiin tyhjä kassi sinne. Kaljat myytiin neljällä eurolla kaverille.
Tässä vaan mietin, että mitäs nyt? Mihin mä muutan tai menen? Peruskoulua jäljellä ne viimeset 2½viikkoa. Veljelle en voi muuttaa, kun meillä on ihan eri paikoissa opiskelut. Mä menen lukioon ja se on amitsussa. Ei sillä tosin kämppää vielä ole, mutta jonkun se kuulemma saa.
Äidilleni en muuta, hajoo pää jo nyt, vaikka pari tuntia täällä vasta on oltu. No, ettehän te tähän osaa vastata, että se siitä.
Mitä nyt se äijä tekee?? Eihän sillä ole pienintäkään syytä olla juomatta! Sitäpaitsi enhän mä edes voi muuttaa, kun on ne koiratkin! Ei se niistä ikinä ole huolehtinut, eikä tule koskaan huolehtimaankaan. Alanko mä niitä nyt kanniskelemaan mukanani. Täytyy jotain keksiä.
kotiin palaaminen tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta, ja vastenmieliseltä, mutta mitä mä voin tehdä?? jos siellä ei ole ketään, sehän juo joka ilta niin paljon kun vaan pystyy!! Kyllä se jonkun verran vähensi, koska eihän se ole samalla tavalla voinut juoda, kun ei se halua meidän näkevän. Toisaalta, ei se tunnu auttavan, kun uhkailee.. Se vaan piilottaa ne juomansa.
Eli siis en voi asua himassa, mutta ensieltä poissakaan. Tästä tuli nyt tälläinen itsesääli teksti, mutta jos joku voisi kertoa kokemuksiaan tai muita hyviä neuvoja, että millä sen saisi lopettamaan?
jokainen voi kuvitella, miltä tuntuu, kun kalja on jollekkin se kaikki. Kun se menee yli perheenkin. Tässä on vähän paskamainen fiilis, kun ei omalle isälleen ole kaljapulloa arvokkaampi. Ja millä oikeudella se tuhoaa kaiken? Siis kirjaimellisesti kaiken? Millä mä lähden johonkin lukioon, kun ei ole edes kotia missä asua? Lastenkotiin en mene tai muuhunkaan vastaavaan. Kaverit on kyllä luvanneet mua majoitella, mutta en mä nyt jatkuvasti voi nurkissa pyöriä. Tässä meni nyt sitten kaikki.
Kyllä mä itsestäni huolen osaan pitää, mutta jos joku keksii niille koirille jotain? Kyllä se ne ruokkii, mutta ei lenkitä, eikä ole kotona pitämässä seuraa. Ei niille ole mitään paikkaa.
Jos siellä nyt joku alkoholisti isä/äiti lon lukemassa tätä, niin toivottavasti tämä valoittaa edes jonkun verran! Mun isä on tehnyt meidän kaikkien elämästä helvetin! Se ei lyö eikä ilkeile, mutta syövyttää koko ympäristön. Ei ole oikein, että 16-vuotias ei kestä asua kotona! Se on häätänyt meidät meijän omasta kodista! Sielä on kaikki, mitä mulla on ikinä ollut!!! mä en voi mennä sinne takaisin, se on ohi, mutta en tosiaan keksi, miten saan järkättyä itelleni kodin, ja niille koirille hyvän mestan elää.
Lopettakaa se juominen ja menkää hoitoon!! Miten alkoholi VOI olla tärkeempää jollekkin, kun omat lapsensa??
Ihan lyhyesti. Älä mene enää kotiisi. Rakenna oma elämäsi. Vie koirat esim. kenneliin ja selitä tilanne. Oletko alle 18? Hakeudu nuorisoneuvontaan ja kerro tilanteesi. Muuta tuttavalle mene töihin ja saa rahaa. Myöhemminkin voi kouluttautua. Itse tein näin aikoinani monen vuoden puhumisen jälkeen. SINÄ et voi isääsi parantaa ja asioiden kulkua muuttaa.