Onko tää tilanne kuinka paha?

Oon kohta 18 vuotias poika ja aattelin sellasta kysästä että kuinka paha tää tilanne on teiän muitten mielestä. Mä nyt yritän vähän selventää tässä tekstissä et mitä mä tarkotan ja varotan et tästä saattaa tulla vähä epäselvä teksti mut yritetään...
Mulla on paska itsetunto, mulla on masennus, oon herkkä, ujo ja arka. Oon seurustellu 1 kerran mun koko elämässä ja suhde kesti alle kuukauden. Se johtuu ihan siitä että mun on ihan hiton vaikee lähestyä tyttöjä ja pelkään aina sitä että mitä kaikki aattelee. Seksiä en ikinä oo harrastanut. En varmaan olis siihen valmiskaan vielä. Se ajatuskin tuntuu ihan mahdottomalta enkä usko et olisin siihen valmis siihen vielä pitkään aikaan. Ei johdu siitä että en haluais vaan siitä että pelottaa. En usko että uskallan ikinä tehdä alotetta seurustelun suhteen ja mollaan itteäni koko ajan. Tuntuu vieläkin et oisin ihan alakouluikäsen tasolla siinä et en vaan uskalla lähestyä tyttöjä. Jos mä kiinnostun jostain tytöstä niin mä vaan aina huomaamattakin saatan aatella et ihan turhaa mä mitenkään etenen tässä jutussa koska pelkään liikaa. Tätä on niin vaikee selittää et miltä tää tuntuu mut onko mahollista että tää sairaalloinen ujous menis ohi ku vähän vanhenen. Tää oli vaan yks esimerkki siitä että mitä mun sairaalloisen huono itsetunto ja arka luonne saa aikaan. Mua ahdistaa mennä nykyään kouluun ja ylipäätään mihinkään missä on menoa. Ennen mä olin kavereitten kanssa isoissakin porukoissa mut nyt vaan tuntuu et ei kykene lähtä kotoonta mihinkään. Psykologilla mä käyn mut ongelma on siinä että oon ihan hukassa itteni kanssa enkä tiiä mistä puhuisin siellä. viimeks kun yritin puhua niin mä vaan selitin jotain sekavaa ja ei ne vissiin ymmärtäny oikeen et mitä mä yritin sanoo. Mulle monet asiat on tosi isoja haasteita esim. koulussa mitkä muille on ihan simppeleitä. Jotkut mun koulukaverit sanoo että oon yksinkertanen ja tyhmä kun en tajuu välttämättä heti joitain asioita mitä muut tajuaa ja se pahentaa vaan mun itsetuntoa. Jotenki mulla on semmonen kuva ittestäni että olisin oikeesti täysin epäonnistunu. Kaikki vaan tuntuu tässä maailmassa niin vaikeelta ja haastavalta. Mulle on aina sanottu et pakko jaksaa ja ei saa luovuttaa et vaikka ois kuinka vaikeeta niin ei saa luovuttaa, muuten on heikko ja luuseri. Mut musta vaan tuntuu en jaksa kohta enää ja haluisin vaan lopettaa tän kaiken. Tiiän että tää kaikki on vaan mun pään sisällä mut tää kaikki tuntuu vaan niin tuskalliselta. Semmonenkin kokemus mulla on ala aste ajan lopulta et olin tosi paska koulussa ja mulla oli paha masennus sillonkin ja mulla oli paljon riitaa mun äitin kanssa ja sit mä tulin yks päivä kotiin koulusta ja muistan vaan sen että olin yrittäny tehä itsemurhan mut epäonnistuin ja siitäkään en kertonu kellekkään. Mä oon elänyt tän kaiken paskan keskellä ja mä en uskalla puhua asioista. Eli onko teiän mielestä mun tilanne kuinka paha ja voiko esim. tää arkuus ja paska itsetunto olla ikuista vai voiko mennä ohi vanhetessa? Asiallisia vastauksia kiitos...