Pirust häikäs!

Iskät ja äiskät? Lapset, nuoret, sinkut ja eläkeläiset? Huhuu siellä näyttöjen ja luurien edessä! Saisinko pienen hetken?
Dumppaan tylsän asian naamakirjasi uutisvirtaan muun hömpän sekaan.
Ajattelin kertoa teille, että meinasin tänä aamuna tappaa ihmisen.
Pienen pojan. Tunnetteko pieniä poikia? Saattoi olla tyttökin... Olisiko voinut olla sinun lapsesi? Kaverisi? Kummilapsesi?
Miksi minä aamulla tappaisin ihmisen?
Onko aamu siihen sopiva aika?
Ainakin olosuhteet olivat loistavat. Pimeää, sumua, tihkusadetta. Kaikki elementit kohdallaan.
Vakavan vamman tai kuoleman väliin jäi alle 30 senttimetriä ilmaa. Onko se vähän vai paljon? Jokainen päättäköön itse, mutta minun mielestäni väli on liian lyhyt.
Kysyn jälleen uudelleen: Miksi?
Siksi, että minä en nähnyt. En huomannut. Itseasiassa minulle ei annettu tilaisuutta huomata. Ei sitten niin minkäänlaista.Omasta lähes 30 vuoden ammattiautoilijan kokemuksesta ei ollut mitään hyötyä. Vain lapsen hyvä onni pelasti tällä kerralla.
Olisiko se ollut sinun puhelimesi, joka olisi alkanut soimaan hassulla soittoäänellä, kun viesti onnettomuudesta olisi tullut? Kesken kaffepaussin töissä... Syödessäsi niitä yhdessä leivottuja ja koristeltuja pipareita? Paras Joululahja?
Heijastin. Maksaa pari euroa. Niitä jaetaan ilmaiseksi. Ei olisi vaikea asia.
Asennevamma on vaikea asia. Loppuiäksi vammautuminen on vaikea asia.
Kuolema... Kuolema on lopullinen asia.
Olen nähnyt kuoleman tiellä monta kertaa. Se ei ole ollut kertaakaan kaunista katseltavaa.
Kirjoitukseni on ehkä sekava. Sellaista se on. Aina, kun meinaan tappaa jonkun, niin siitä tulee pikkuisen sekava olo.
Ajattele asiaa. Joka kantilta.

Anna ajokortti suosiolla pois, jos et kerran näe ajaa....

Suihinotto johtaa siemensyöksyyn.