Voisiko joku perustaa meditaatiota käsittelevän palstan suomi24:ään. Itse en ole ekspertti näissä asioissa.
Meditoida voi kuka tahansa uskontokuntaan katsomatta ja meditaatio leviää monimuotoisena ihmisten keskuudessa. Myös psykologiaan ja hoitotieteeseen meditaatio ja hiljentyminen ovat Suomessakin tulossa. USA:ssa jo jokainen valveutunut kansalainen menee useamman viikon meditaatio- ja tiedostamiskursseille.
Meditoida voi kuka tahansa uskontokuntaan katsomatta ja meditaatio leviää monimuotoisena ihmisten keskuudessa. Myös psykologiaan ja hoitotieteeseen meditaatio ja hiljentyminen ovat Suomessakin tulossa. USA:ssa jo jokainen valveutunut kansalainen menee useamman viikon meditaatio- ja tiedostamiskursseille.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen ehdottomasti samaa mieltä! Zen tai meditaatio ei kuulu yksinomaan johonkin uskontoon tms. vaan kuka tahansa voi niitä harjoittaa, miksi ne nyt sitten ikinä haluaakaan nimetä.
En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta mitä olen elämää nähnyt, niin neuvoisin varauksellisuuteen. Yleensä kaikki meditaatiota käsittelevä kirjallisuus, ja opetus tapahtuu lahkojen ja kulttien toimesta. Kyse on uskonnollisista organisaatioista, ja ehkä pitäisi olla tietoinen mihin sitoutuu kun mukaan menee.
Itse kykenen sulattamaan vain klassikkoja, kuten nyt vaikkapa Puranat ja Upanishadit. (osa on suomennettu..) Bhagavadgita oli Mahatma Gandhin suosikki. Patanjalin Yogasutraa pidetään hatha-joogan klassikkona. Buddhan opetuksia kyllä löytyy myös. Sitten on pyhimyksiä, kuten Shirdi Sai Baba, ja Ramana Maharshi. Maharshin puheita on suomennettu.
Pitäisi määritellä mitä meditaatio on. Onko se jonkinlaista voimistelua, urheilua? Onko se uskonto? Onko se palvontaa? Onko se jotain samankaltaista kuin rukoileminen?
Mitä olen kuullut, niin hatha-joogaa harrastavat kavahtaa "uskonto"-nimitystä, ja siksi usein pidättäytyy esim. pranayamasta(hengitysharjoitukset) tai tratakasta(kynttilänliekkiin tuijottaminen)koska ne voidaan tulkita "uskonnollisiksi" jutuiksi.
Amerikassa kyllä "puhutaan" enemmän joogasta, kun se on ollut trendi siellä. Jos kävelet Amerikkalaisissa kaupungeissa vaikkapa, niin joka kadulta lähes löytyy "holistic yoga massage-therapy", tai vastaava. Ne maksaa rahaa, kyse on liiketoiminnasta.
Toivon ettei kukaan perusta meditaatio-palstaa, koska silloin yksi ihminen saa liikaa valtaa näiden määrittelyjen suhteen. Eikö se ole parempi että jokainen saa valita oman tiensä? Ainakin se tuntuisi turvallisemmalta. Jos päämäärä on "löytää itsensä", niin ei tunnu kovin luontevalta tukeutua siinä asiassa "ulkopuoliseen eksperttiin". Vai?
Mun neuvo on että mars kirjastoon, kirjakauppaan, tai netistä tilaus. Tai jos haluaa vain liikuntaa, niin on parempi harrastaa vaikkapa uimista tai lenkkeilyä. Jooga johtaa syviin ja sameisiin vesiin; äkkisyvään, niin se ainakin omalla kohdalla johti. Tulee niin paljon kokemuksia joita ei ymmärrä, ... joihin ei löydy valmiita selityksiä. Keskustella tietysti voi; ja kuten inhimillisessä keskustelussa tilanne on; niin monta mielipidettä kuin on keskustelijaa. Uskonlahkojen huono puoli ja vaara on siinä, että tätä mielipiteiden ja oman ajattelun kirjoa ei aina kovin hyvin suvaita. Sen sijalle asetetaan se "yksi ja oikea" mielipide.
on cool. Sillä voi saada sellaisia extreme-kokemuksia joita ei muuten saa.
Noinhan sitä näkee ajateltavan. Oma käsitykseni on että meditaatio on kuin lääke, sitä ei saa käyttää yhtään liikaa eikä väärään tautiin.
Ei yleiseen viihtymättömyyteen ja turhautumiseen.
Ja meditaatio on eri asia kuin jooga tai do-lajit.
>>Ja meditaatio on eri asia kuin jooga tai do-lajit.
Luin viestisi vielä suurennuslasin ja ajatuksen kansssa. Onhan siinä muutakin kuin joogakielteisyys.
Niinkuin meditaatio ei kuuluisi joogaan? Ei ehkä karmajoogaan tai hathajoogaan niin kuulukaan. Dhyana/jnanajooga sitten...
En sanoisi että meditaatio on "lääke". Ei mulle niin ole opetettu, enkä sitä niin ole kokenut. Viihtymättömyys ja turhautuminen taas kuuluu varmastikin ihan jokaikisen ihmisen elämään jossain elämänvaiheessa, vai onko jossain norsunluutornissa paremmasta puusta veistettyjä cooleja "mestarismiehiä"?
Meditaatio on asia joka tapahtuu, kuten aurinko nousee aamulla, ja laskee illalla. Se tulee, tai ei tule. Tai en tiedä oonko sitten poikkeus...yleensä kun alan puhua, oon liian avoin, ja ihmiset alkaa syyttelemään, ja etsiä mun kirjoituksesta epäkohtia/virheitä/epäloogisuuksia, mitä niissä on paljonkin, kun roiskin tähän aika spontaanisti maalia.
Jo varhain tajusin olevani erilainen kuin muut.... jonkinlainen "täysidiootti"; totaalisti pihalla kuvioista. Tajusin että toisin kuin muilla, mulla ei ole enää mitään menetettävää, pohja oli saavutettu.
Mulle meditaatio on "shaktipat", persoonallinen suhde Henkeen. Vierastan yleensä ihmisiä jotka harrastaa zeniä, tai kung-fua; koen sen liian tekniseksi, liian machoksi. Että painotetaan omaa päätöstä, omaa tahtoa, omaa tekemistä.
Joo...not-doing, wu-wein. Spontaanius. Mutta jos AIVAN spontaaneja ollaan, niin pitää lakata käyttämästä myös sanaa "meditaatio", ja elää niinkuin sellaista asiaa ei olisi olemassakaan..
Kaikki on, ja mitään ei ole; tekeminen ja miettiminen on yhtä turhaa kuin ei-tekeminen ja ei-miettiminen.
Mitä jää; minun julmuuteni, ihmisen yleinen julmuus, nurkkaan saarrettu villipeto?
- rajaton tyhjyys,
varjot seinällä, eiliset kiisselit hihassa.
Hyvänen aika. Mikä sua oikeen risoo? Tuntuu siltä, että et oo ihan ymmärtäny meditaation olemusta, vaikka niin väitätkin. Sanoit, et jooga johtaa sameisiin vesiin ja tuo asioita pintaan, joita ei voi ymmärtää. Niinhän se tuo, mutta juuri niitä asioita pitää käydä läpi, katsella kuin ulkopuolinen, päästää irti ja hyväksyä. Sillä tavoin voi puhdistautua, vapautua ja elää ja hengittää helpommin. Opettaja on hyväksi avuksi, jos tuollaisia pattitilanteita kuin sinulla tulee eteen.
Mulle ainakin henk.koht. jooga ja meditaatio on ollu hyvin merkityksellisiä asioita, jotka on auttanu mua elämässä eteenpäin. En silti oo sitoutunu mihinkään uskontoon tai lahkoon.
Kuten siis itsekin sanoit, anna jokaisen valita oma tiensä, ja jos joku haluaa perustaa meditaatio-palstan, miksi asettua vastahankaan?
on kiisselit hihassa, joillakin päässä.
Käytät sanaa wu-wei.
Itse ymmärrän sen tekemiseksi joka ei aiheuta karmaa, joka ei perustu halullesi saada jotain, parantaa jotain, muuttaa asiain luonnollista ja kiihkotonta kulkua. wu-wei ei ole spontaanisuus. Tai onhan se. Sen osaa vain valaistunut.
Mitä muutat meditaatiolla?
Se mitä aivan varmasti ei jää on minä ja minun ajatukset itsestäni.
Se joka tietää ei puhu. Ainakaan liikaa.
Sunnuntai-huomenta,
Mikäkö risoo....? Enpä tiedä.. risooko tässä mikään erityisesti. Halusin tuoda esiin yhden näkökannan.
Sanoit että "pattitilanne", se varmasti on totta, mullahan se alkoi jo aika alusta koska kuulun ns. "syntymäidiootteihin". Varmasti myös pitää paikkansa että en ole ymmärtänyt meditaation olemusta. Eri asia on että vaivautuisiko kukaan täysjärkinen opettaja opettamaan tällaista jo etukäteen tuomittua hessuhopoa.
Vastahankaan oleminen on kiva juttu, koska mulla se assosioituu demokratian olemukseen. Näen silmissäni Sokrateen jauhamassa Ateenan kadunkulmissa, ja kaikki vouhkat Hyde Parkin speaker's corner'issa. Missä "korkeammista asioista" puhutaan siellä yleensä olen läsnä jossain hahmossa, taustapiruna, vastarannankiiskenä, mätämunana, "jenginpetturina", mustana lampaana ja sen tyypin hahmossa jolla on se "henkilökohtainen ongelma", ja jota ilman kaikilla muilla olisi paljon hauskempaa ja yksimielisempää. Mutta myös yhtä usein esiinnyn erakon, muukalaisen, ulkopuolisen hahmossa; olen se tyyppi joka on vajonnut samadhiin erämaan kallionkielekkeellä, vesiputous kohisee ja pikkulinnut ja villieläimet pitävät seuraa. Yksin olemisessa on se etu että silloin ei tarvitse pitää huomiota valtapeleissä. Ja se huono puoli, että kun palaa ihmisten seuraan, niin valtapyrkimykset särähtää silmiin entistä kipeämmin.
Tietysti, jokainen päätää itse omista asioista, ja sitä kannatan. Mutta mitä vastustan, on just sellainen sakilainen periaate että mennään vaan massan mukana ja erilaiset yksilöt vaiennetaan joukkovoimalla. Demokratian periaatehan on se että sillä hiljaisimmalla hiirulaisellakin on ainakin yksi ääni, ja jonkinlainen oikeus osallistua keskusteluun. Mä en kannata sitä että joukkovoima, tai vahvimmat, kovimmat egot päätää asioista minun puolesta tai heikompien puolesta.
Joo, oon mä nykyajan John Milton ja Sokrates. Nautin argumenteista, ristiriidoista, dialektiikasta - niistä elän. Kommunikaatiota hengitän, ja varsinkin riemuitsen aina kun erilainen kohtaa erilaisen; vain se on mun mielestä todellista kohtaamista.
Meditaatio on kokemukseni mukaan hankala puheenaihe, kun jokainen yleensä haluaa ekaksi tuoda esiin että "saavutti täyden valaistumisen jo viisivuotiaana mummon kesämökillä" tai tuo esiin sitoutumistaan johonkin lahkoon ja sen valtahierarkiaan. Sivulauseessa sitten mitätöidään muitten ihmiset mahdolliset kokemukset ja heidän persoonansa. Kuka siihen pystyy alistumaan ja leikkimään "keisarin uusia vaatteita", niin hyvä; itse en pysty alistumaan. Halusin vaan tuoda esiiin että monesti kauniiden puheiden ja pyrkimysten takana on silkka egon valtapyrkimys; olen valaistuneempi kuin sinä, jne... Sitten monta egoistia lyöttäytyy kimppaan, ja syntyy kollektiivinen ego, ja ryhmässä uskotellaan olevamme valaistuneita, ja tietävämme kaiken.
Siis, uudestaan. Mun väittämä on se , että todellisuus on tämä, ja että meditaation ensimmäinen vaikutus on se että kohtaa - ehkä ensimmäistä kertaa - paljaan todellisuuden, vailla mitään kollektiivisia tai itsepetoksia. Ihmisten pahin ongelma lienee just ego. Niiden oma erinomaisuus ja kaikkitietävyys. Kun aloitin meditaation, mun tilanne oli päinvastoin; olin se korin mätä omena, niin huono etten ollut edes huono, vaan ulkopuolinen. Ja mun pointti on myös että en ala edes kilpailemaan erinomaisuudessa; jos jossain kilpailen niin humoristisessa mielessä, huonoudessa.
Itseään ei pysty kohtaamaan(tiedostamaan) ellei pysty ottamaan etäisyyttä ja välillä nauramaan itselleen. Sallia itsensä. Roolihahmojahan me ollaan, ja elämä teatteria. Mutta huomaan että aloin puhua vähän sivuun asiasta, joka on meditaatiopalstan perustaminen, ja mä eksyin puhumaan meditaatiosta sinänsä...
My humblest apologies.. *niiaa*
Kaivoin kirjahyllystä esiin Rawsonin kuvakirjan "Tao - The Chinese philosophy of time and change." Viimeksi kun selailin, niin mua kiehtoi tuo symboli jossa kauris(metsäkauris?) pitelee suussaan ling-chih -sientä(fungus). Mitä tuo symboloinee?
Kiihkoton. Mutta jos katsoo kahta luonnon esimerkkiä:
1.) Metsä. Eläimet toteuttavat omia luontojaa, itsetiedottomasti, lapsenkaltaisessa viattomuuden tilassa; osa eläimistä toteuttaa villiä petoeläimen luontoa: karhu, susi, hyeena, käärme. Sitten on herttaisempia luontoja: talitiainen, sitruunaperhonen, leppäkerttu. Ja jos siellä on maalaistalo, niin löytyy olemukseltaan vielä kesympiä luontoja: lehmä, lammas, koira, kissa.
2.) Joki. Kun joki virtaa halki alankojen ja savisten peltoaukeiden, sen kulku on rauhallista ja tasaista. Mutta yläjuoksulla, se syöksyy halki kivikkojen, putoaa alas jyrkänteiltä, ärjyy, kuohuu, sukeltaa luolaan, pulpahtaa jälleen maan pinnalle.
Miksi taolaisuus ihailee villiä luontoa, jyrkkiä kallioita, kuohuvia koskia, jos olisi kuten mainitset että "kiihko" on kielletty, tabu, poissuljettu ominaisuus? Jos se olisi anti-tao, niin miksi tuo villin, pidättelemättömän kiihkon teema niin toistuu taolaisessa symboliikassa? Olisi kiva kuulla mietitty vastaus....
Luonnollisuus ja kiihkottomuuus eivät kuulosta ainakaan mun korvassa synonyymeiltä. Miten selität hurrikaanit? Tai ukonilman? Maanjäristyksen? Komeetat?
Mitä muutan meditaatiolla? Höh? Mistä toi tuli? Mitä vastaisin; että koen niin että elämä on kuin kori omenoita, tai kuin varpusparvi; ja koen myös että omin luontoni on olla se erilainen; se mätä omena, se väriläikkä varpusparven keskellä; että jos tarkoitus on toteuttaa sitä mikä on, niin varmastikin se on niin. Mun olemus on olla syntipukki, ja absorboida pilkka ja syytökset. Mun olemus on seisoa yksin kaikkia muita vastaan, mun olemus on don Quijoten ja Daavidin. Olen inkarnoitunut heikkous. Olen hulluus. Olen kiisseliaivo, ja hyväksyn sen roolin, ja nautin siitä.
Ei sellaista ehdotonta muutosta kyllä olekaan, että kappale A muuttuisi kappale B:ksi, tai lyijy muuttuisi kullaksi, alkuaine toiseksi alkuaineeksi. Mutta sade voi muuttua poudaksi, viha rakkaudeksi, matala äkkisyväksi, tuore voi muuttua pilantuneeksi, ja lehdet voi lakstua syksyllä. Asiat virtaa, mutta ei muutu peruslaadultaan.
Se joka tietää ei puhu, ehkä. En ole väittänyt tietäväni absoluuttisessa mielessä. Oon vaan ihminen joka nauttii kirjoittamisesta. ( puhumissta myös) Kyllähän Buddhakin puhui, piti puheita; ihmiset kuuntelivat kun hän puhui päivät pääksytysten, ja hänen puheistaan koottiin kirjoja. Puhui niin paljon että muuttui aivan pulleaksi muodoltaan, vatsa hytkyi naurun tahdissa, lapset kiipeilivät pitkin käsiä. Miten tämän selität? Toisaalta voi sanoa että hän oli askeetikko, silmät kuopalla suruissaan mietti pukahtamatta vain elämän turhuutta ja kuoleman välttämättömyyttä....
jep. Oletko kuullut sellaisesta kuin "paradoksi" tai että vastakohdat yhtyvät jossain pisteessä, eikö siinä taolaisuuden yin-yang symbolissakin ole ne kaksi pistettä, mitä ne merkitsee?
on ollut ja se mitä siitä vielä Kiinassa on, panteismia, luonnonuskontoa.
Taolaisuuden filosofinen suuntaus on asia erikseen enkä sitä käy tässä läpi. Sen alkuperäinen kirjallisuus on varsin vähäistä. Taolaisuus ei käsittele menetelmiä, esim. meditaatiota. Se kertoo mitä on pyhä elämä: arkinen elämä on pyhää. Kanna vettä ja pilko puita.
Villi, pidättelemätön on tulkintasi. Toinen mahdollisuus on alkuperäinen, luonnonmukainen, koskematon. Aika paljon taolaiseksi käsittämistäsi maalauksista voi olla zen-perinteen luomia. Joidenkin tutkijoiden mukaan zen jatkoi rappeutuneen tao-perinteen pohjalta.
Paradoksia ei ole. Se on kielen harhaa (sanoo mm. L. Wittgenstein).
Vastakohdat ovat erottelua, mielen harhaa. yin-yang symbolit kertovat, että kun toinen on pienimmillään on toinen suurimmillaan. Ne yhdessä ovat se mitä on. On "makuasia" mitä on kauneus, mutta samalla tulee rumuuskin määriteltyä.
Kun kysymykseen "mitä Buddha on" vastataan "viisi naulaa pellavaa" kysyjän tulisi käsittää, että erottelu, Buddhan käsittäminen käsitteiden ja erottelun kautta, on mieletön ajatus.
jäi sanomatta: yin-yang symboleissa pisteet siinä kohtaa kun ko. symboli on suurimmillaan kertoo, että silloinkin siinä on sen toisen "vastakohdan" siemen.
Erottelu, jako kahteen ei ole mahdollista.
Aina ei pisteitä piirretä.
Tuli pahasti ylämäkeen, koneesta loppui vääntö. Ilahduttavaa että joku tietää.
juu, meditoida voi kuka tahansa ja oikeestaan miten tahansa.
Meditaatioita on monenlaisia, jos haluaa harjottaa kunnolla ja saavuttaa tuloksia kannattaisi keskittyä yhteen "koulukuntaan" eikä napsia kaikista vähän.
Olisi todella hyvä perustaa meditaatio palsta jossa saisivat keskustella ne jotka haluavat rentoutusmeditaatioita tai extreme kokemuksia eivätkä ole kiinnostuneita buddhalaisesta harjoittamisesta. menee täällä "buddhalaispalstalla" vähän sekavaksi kun nyt ne kaikki sotketaan.
meditaatiota?
Meditaatiota pitäisi käyttää kuin lääkettä. Vain sen verran kun tarvitaan ja valvonnassa.
Lähes samaa sanotaan buddhalaisuudessa ruoasta.
Jos noudatat jonkun koulukunnan ohjeita saavutat sen koulukunnan tulokset. Miten vapaudut siitä koulukunnasta ?
Minulle meditaatio on vain tarkkaavaisuutta nykyhetkessä. Sitä voi sanoa myös havainnoivaksi tarkkaavaisuudeksi ja läsnäoloksi. Tunnistetaan omat ajatteluskeemat ja pyritään näin pääsemään perille omista ajattelu- ja tunnemekanismeista, jotka häiritsevät ihmissuhteita ja koko elämää.
Tara Bennett-Golemann tarjoaa psykologisen mallin meditaatioon kirjassaan Tunteiden alkemiaa. Meditaatioon liittyvä mindfulness-menetelmä mainitaan jo Time-aikakauslehdessäkin kipuun liittyvässä artikkelissa.
Meditaatiota tutkitaan jo yliopistoissakin, kuten saatoimme todeta katsoessamme Prisma-sarjan jaksoa Himalajan pyhä mies. Siinä Harwardin yliopiston professori tutki tiibettiläisiä munkkeja ja heidän kykyään säädellä ruumiinlämpöään. Veikkaanpa, että vuosisatojen kuluttua vaatimus, että ihmisen tulee itse alkaa säädellä tietoisesti omaa kayttäytymistään ja omia sairauksiaa, tulee olemaan tosiasia.
Me saamme vielä rellestää täällä ei-tietoisina ja toimia esimerkiksi humalapäissämme miten lystäämme muiden vain naureskellessä, mutta ajat saattavat muuttua tutkimuksen myötä, ja sellainen kayttätyminen kenties julistetaan pannaan.
Tietoisena eläminen pitäisi oppia jo lapsena.