Sanontoihin en usko, tuli vain mieleen se "jos ei helluntaina heilaa niin ei koko kesänä". Minun kohdallani se saattaa pitää hyvinkin paikkansa. En elämäni tässä vaiheessa etsiskele seuraa, mutta mistä sitä koskaan tietää, jos... Olen kai tullut jo niin kyyniseksi kun elämä on monin tavoin koetellut (ketäpä ei?) Kun on monta vuotta jo elellyt yksin, niin ehkä sitä ei osaisi toisen kanssa ollakaan? Joten miksi pyrkiä millään tavalla muuttamaan jo vakiintunutta elämänmuotoa? Ehkä se on tuo "ihmisen ikävä toisen luo", mikä aiheuttaa välillä kaipuuta rakkauteen, epätodellisiakin unelmia... Olisi helpompaa kun voisi unohtaa tällaiset tunteet ja vain elää kuin robotti. Kun on nähnyt paljon elämää ja itsekin kokenut monenlaista, on vaikeaa uskoa että voisi jonkun kanssa olla onnellinen.
Helluntai tulee ilman heilaa
yksinäinen elämä
81224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä hätäile. Niin on mullakin mies 183, 98 paino ja töitä teen kuin hullu.
Paha sanonta. Itse olen monta kertaa ahdistunut juuri tuosta. 27 vuosi menossa, eli nykystantardien mukaan n. 13-14 vuotta ilman sitä heilaa helluntaina. Mielenterveyden romahtaminen. Tietysti syinä on lapsuuden "traumat" ja kasvuympäristö ja perimä. Ja huono sisältö. Meitä tuntuu olevan yllättävänkin paljon.
Kuulin tuossa juuri eilen uuden sanonnan joka sopii minullekin,piristi mielialaa kummasti:
Jos ei heilaa helluntaina,
niin on jonoa juhannuksena ;)
...koskisi tuo sanonta vain jotain marginaaliryhmää... Ainakaan minulla ei ole koskaan ollut juhannuksena jonoa vaikka pääsääntöisesti helluntait olen viettänyt yksikseni. Ja niinhän taas kävi ainakin tämän helluntain osalta. Eli nyt sitten kuitenkin odottelemaan sitä juhannusta :).
Vietin yksinäisen viikonlopun taas kerran. Pesin pyykkiä, siivosin, katsoin TV:tä, kuuntelin radiota, lueskelin. Eli menihän se viikonloppu ja helluntaikin ihan liian nopeasti. Taas on aamulla aikainen ylösnousu ja töihinmeno. Plussana voi sanoa, että kenenkään kanssa ei tullut riideltyä, tapeltua, enkä pahoittanut omaakaan mieltäni. Univelkaakin sain lyhennettyä. Täytyy alkaa enemmän harrastaa ulkoilua, kun kesäkin tulee kovaa vauhtia...
...sentään tässä viikonlopussa oli :). Henk. koht. tuli pitkästä aikaa oltua ulkona koko päivä tai ainakin kunnes aurinko meni pilveen. Onhan se mukavaa kun kesä tulee... mukava oli olla ulkona nytkin mutta lämpimämpää kaipaisi.
Olihan ja olis kait edelleen heila, mut kuten kirjoitit kauan yksin eläneenä monet myrskyt läpikäyneenä, on hirveän vaikea aloittaa mitään juttua. Sitä elämä on asettunut omiin uomiinsa, kukaan ei sua ymmärrä.., sukulaiset, työkaverit jopa lähimmät ystäväsikään, miksi on aina vain yksin ja mikä suhteen aloittamisessa nyt voi niin vaikeata olla!
Mutta kun se vain ON. Ja kerronpa pari syytä miksi vois olla vaikeeta aloittaa.
1) Ei halua alistua kenenkään määräysvallan alle, vaan haluaa edelleen elää omaa itsenäistä elämäänsä
2) Ei tykkää riidellä ja pahoittaa kenenkään mieltä, niinpä sitä sit on ennemmin yksin, koska harvemmin itsensä kanssa riitaa tulee
3) sitoutuminen tuo aina lisää velvollisuuksia ja sitä 'on jo saanut tarpeekseen' ehkäpä jo työelämän puitteissa määräilyä.
4) Sinkkuina voi kulkea silmät avoinna ja ihastella luonnon kauneutta, herätä joka aamu uusin mahdollisuuksin
5) Siitä on muodostunut elämäntapa
Ja kuitenkin.., niinpä niin, toisen sylissä olis niin hyvä olla :o(
Mitä sitä.., jos elää muten tasapainoista elämää, kyllä sitä selviää yksinkin. Sinulla voi olla todella paljon ystäviä, jotka havaitset arvokkaimmaksi vasta sitten kun olet alkanut seurustella, etkä yhtään pidä ajatuksesta että he jäävät taka-alalle! Olettehan jakaneet niin ilot, kuin surutkin.
Hankkii lemmikin... Vaikka koira, sen voi ottaa mukaan retkelle, kalaan ja sille voi puhua..