Äitini on kohta 90-vuotias ja muisti heikko ja dementoituu.
Hän kysyy hetken kuluttua samoja asioita ja sukulaisten
nimiä on vaikea muistaa ja mitä hän teki aikaisemmin päivällä.
Mutta kun puhun hänen kanssa veljestäni joka on ollut
ongelmainen ja hulttion tapainen melkein koko ikänsä
niin hän heti muistaa veljeni ja sanoo että tänne taloon
veljelläni ei ole asiaa ja kävelykepillä iskee lattiaan että
kuin painottaakseen ja alleviivaten sanomisiaan.
On outoa että äidin aivoista on moni asia niin hyvät kuin ikävät
muistot liuenneet iäksi pois vaikka hän syö lääkkeitä ja liikkuu
paljon mutta kun hän kuuleekin vain veljeni nimen niin hänen
verenpaineensa kohoaa ja kasvot muuttuvat irvistykseen.
Tuntuu että kun äitini aivoista lopulta kaikki liukenee pois
niin veljeni nimi ja muistot liukenevat viimeiseksi
kun aivoista sammuvat lopullisesti valot.
Hän kysyy hetken kuluttua samoja asioita ja sukulaisten
nimiä on vaikea muistaa ja mitä hän teki aikaisemmin päivällä.
Mutta kun puhun hänen kanssa veljestäni joka on ollut
ongelmainen ja hulttion tapainen melkein koko ikänsä
niin hän heti muistaa veljeni ja sanoo että tänne taloon
veljelläni ei ole asiaa ja kävelykepillä iskee lattiaan että
kuin painottaakseen ja alleviivaten sanomisiaan.
On outoa että äidin aivoista on moni asia niin hyvät kuin ikävät
muistot liuenneet iäksi pois vaikka hän syö lääkkeitä ja liikkuu
paljon mutta kun hän kuuleekin vain veljeni nimen niin hänen
verenpaineensa kohoaa ja kasvot muuttuvat irvistykseen.
Tuntuu että kun äitini aivoista lopulta kaikki liukenee pois
niin veljeni nimi ja muistot liukenevat viimeiseksi
kun aivoista sammuvat lopullisesti valot.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Muistia osaa tuskaan selittää, mutta normaalistikin tunnetasolla merkitykselliset
asiat jäävät mieleen, sekä positiiviset että negatiiviset asiat.
Muistia osaa tuskin kukaan selittää 100%:sti , mutta normaalistikin tunnetasolla merkitykselliset asiat jäävät mieleen, sekä positiiviset että negatiiviset asiat.
Arjen toistuvissa rutiineissa ei ole mitään kovin merkittävää, että niitä muistaisi tarkkaan.
Jaa, äitisi on kuitenkin veljesi äiti myös.
Äiti on äiti kaikesta huolimatta,oli sitten aikuisesta lapsesta huono tai hyvä äiti. Äiti on kaikille lapsilleen äiti.
Viha on jäänyt muorin aivoihin kytemään, siitä olisi ollut hyvä päästä ajoissa eroon, aurinkon laskiessa!😇
Luulis siihen terapian auttavan. Terapiaahan on monenlaista.
Elämänikäinen viha ei lähde terapialla ja se sairastuttaa uhrinsakin.
Onpa surkea tilanne.
Miksi joku äiti (tai isä) olisi niin jääräpää että ei koskaan
muuttaisi asennetta omaan lapseen positiivisemmaksi.
Ymmärrän että vanhemmilla voi olla hampaankolossa
jotain kitkerää menneisyydestä mutta pitää mennä
eteenpäin ja yrittää löytää hauskoja ja iloisia asioita.
Lässyn lässyn.
Kyllä sitä saattaa olla asioita ihmisten suhteissa jotka ovat loukanneet niin syvästi ettei tietä takaisin ole . Vaikea mennä edes spekuloimaan , koska ymmärtää että jokin asia on ottanut enemmän kun kun kipeää ihmisen tunteisiin . Ollaan niin erinlaisia
Vanhemmat ihmiset saattavat vihassaan
Ja mielipiteissään olla pahempia kuin nuoret.
Jos vanhukselle vahingossa ei avaa ovea
kioskissa saa siitä kuulla selän takana vuosia.
Kyllä aloittajan äidin mieli on mustunut muusta syystä kuin kioskin ovesta.
Kun kärsivällisyys katkeaa, on usein yhteys mennyttä. Äiti ymmärtää ja antaa anteeksi paljon pitempään lapselleen kuin kenellekään muulle, mutta yhteisymmärrystä pitää molempien rakentaa. Usein lapsi on sitä mieltä, että äidin on ymmärrettävä ja autettava, tapahtuu sitten mitä hyvänsä, ja jos apua ei saakaan, pitää äitiä itsekkäänä ja vallanhimoisena.
Tiedän tapauksen jossa vanha äiti meni takaamaan poikaansa suureen lainaan talo panttina , se loppui siihen että talo meni mummolta ja sai muuttaa vanhusten asuntolaan surusta sekaisin , joten eivät voineet edes keskustella tapauksesta koska äiti meni ihan silmissä muistisairauden maailmaan. ei ollut erityisen vanhakaan vielä.
Noin joka viides äiti on tuhoava äiti. 13 koskettavaa tarinaa,
millaista on olla vaikean äidin lapsi
https://www.is.fi/perhe/art-2000005151331.html
Pahalta tuntuu ajatus, että joka 5. äiti on luonnevikainen ihminen. Vaikea uskoa, koska ei ihminen voi olla tuhoava vain yhdelle ihmiselle. Kyllä pahansuopaisuus näkyy muissakin ihmissuhteissa.
Väite ei armoa anna naisille.
Pahansuopa äiti voi ottaa uhrikseen vain yhden lapsen, tai vaikka puolisonsa.
Muistatteko Jouppilan neloset ? Siinä on yksi esimerkki. Yksi nelosista oli tyttö.
Äiti vihasi häntä: Sinä et ole minkään arvoinen
Edes kuolinvuoteellan äiti ei tyttärelle armoa antanut.
Kauhea tarina äidin kovuudesta.
https://seura.fi/ilmiot/tarinat/jouppilan-nelosten-aiti/
Aoittajan äiti voi vielä elää pitkäänkin, kunhan vain muistaa edelleenkin olla huomauttelemasta toisten lihavuuksista ym. asioista!
Eräs tuntemani ikätoverini oli nuorena myöntyväinen ja rakastava äiti ja vaimo. Aviomies oli narsisti, joka ylenkatsoi vaimoa ja nujersi häntä vuosikausia. Hän korosti aina omaa arvoaan ja julisti, että heikosti koulutettu vaimo ei selviäisi ilman häntä, ja lapset hän ottaa milloin tahansa ja muuttaa muualle, eroaa, eikä vaimo ikinä heitä tule näkemään.
Vaimo sieti varmaan parikymmentä vuotta, mutta kun poikakin siirtyi isänsä puolelle ja alkoi manipuloida kotona, isän suostumuksella ja yhteisymmärryksessä, sai vaimo eräänä päivänä tarpeekseen. Kun mies jälleen ilmoitti ottavansa eron, niin vaimo innostui asiasta ja alkoi ajaa asiaa, Hän järjesti miehelle häädön, pani eron vireille ja käski miehen muuttaa pojan kanssa niin pian kuin mahdollista.
Mikään ei enää kääntänyt hänen päätään, ja välirikko oli lopullinen. Se ei koskaan korjaantunut, eikä äidillä ja pojalla ollut puhevälejä enää koskaan.
Kirjaimellinen esimerkki höyhenestä, joka katkaisee kamelin selän.
Hyvä esimerkki narsismin tuhovoimasta. Oliko poika perinyt sen geeneissä....
vai ottanut vaan mallia ... ?
Miten se nainen pystyi häätämään miehen asunnosta? Oliko asunto yksin naisen omistuksessa? Millä rahoilla sen oli ostanut, kun oli kouluttamaton eikä töissä ?
Karmaiseva tosi tarina,
eikä taatusti suomessa ole ainut tarina jossa vaimoa sorretaan,
vaikka vaimo on tuonu yhtäpaljon työllään rahaa perheeseen
ja kaiken huipuksi on pitäny käytännössä yksin perheen siistinä ja kaikki kotihommat hoitanu,
ostanu ja huolehtinu perheeseen vaatteet , kodin koneet, huonekalut ,
ja koko palkkansa aina perheen hyväksi,
suomessa voi olla todella törkeää naisten kohtelu,
Meneppä johonkin muslimimaahan, esim Afganistaniin, niin tiedät mitä on naisten huono kohtelu.
Oli. Kouluttamatonkin voi säästää ja ottaa lainaa. Hän voi myös periä. Häntä voi auttaa ihmiset. jotka näkevät tilanteen. Kaikkien ei ole välttämättä taisteltava yksin vaikeuksia vastaan. Mistä arvelet, ettei ollut töissä?
Tule mukaan, mennään yhdessä. Matkustaminen avartaa.
Mennään vaan, kietoudutaan päiväpeittoihin ja huivit naaman eteen ja päähän.Ei tarvii kampaajalla käydä eikä ole vaatepulmia.
"Kirjaimellinen esimerkki höhenestä, joka katkaisee kamelin selän." ? Ai "parikymmentä vuotta" nujertamista, alistamista ja vähättelemistäkö? Vai mitä ihmettä meinaat?
Niskavuoren emäntä, muistaakseni Heta, oli lujaa tekoa.
Piti asiat järjestyksessä.
Niskavuioren emäntä oli hyvä esimerkki sairaudesta nimeltään vahvuus. Siitä kertoo myös sellainen näytelmä kuin Liian paksu perhoseksi. Yksikään ihminen ei ole niiin vahva. Oikeasti.
Loviisa omi se vanha emäntä. Ylpeä tytär Heta meni naimisiin renki Akustin kanssa ja he rakensivat Muumäen torpasta kunnon maatilan ja Akusti sai aseman kunnallispolitiikassa. Heta vasta Akustin kuoltua myönsi, miten hyvä mies Akusti oli ollut.Liian myöhään.
Muitten ylikävelijät ovat pieni-itsetuntoisia raukkoja.
Eivät välttämättä aina tai toiset ovat, toiset eivät. Niskavuoren emännällä lie ollut itsetuntoa vaikka muille jakaa, hän vain käytti sitä väärin. Kuulunee elämän paradokseihin.
Heta oli vihan vallassa.
Ei Hetalla itsetuntoa ollut. Hänellä oli valta, joka muuttui vihaksi.
Well, jos hän vihasi, niiin miksi? Muoaliman paras kymysys.
Ihan. Totta ihmisen muisti on ihmeellinen vekotin , juuri ne ennenvanhaiset tapahtumat on muistissa. Olen aina ajatellut että muistisairaan ihmisen aivot ovat kun kuollut puu jossa oksat vielä ovat vihreinä , rungon jo ollessa kuihtunut ja rapistunut ,
ne vihreät oksat ovat kuin ne vanhat muistot vertauskuvallisesti , ja runko joka on rapistunut on aivot jotka eivät enää opi uittaa eivätkä muista asioita .
Minun paras ystävätär on dementia kodissa , ja suren kovasti kun emme enää voi keskustella asioista , kun soitan niin kyselen ne tavalliset mitä ruokaa olet syönyt, onko vieraita käynyt, jne joskus sattaa tulla oikeakin vastaus mutta enimmäkseen ihan muita sanoja . Joten mielessä käy että eihän sitä tiedä jos itsekkin saa sellaisen sairauden takuita ei ole kellään .
Voisiko olla niin, että nuorempiin terveempiin aktiivisiin aivoihin on
tallentunut hyvin kaikki ja pysyy siellä muistissa paremmin.
Myöhemmällä iällä aivot eivät ole enää niin kyvykkäät tehtäväänsä,
ottamaan vastaan tietoa ja tallentamaan sitä.
Viimeiseksi tullut "heikosti" tallentunut tieto haihtuu ensimmäisenä eli ns. lähimuisti.
Muistin heikentyminen tekee elämän vaikeaksi ja sen menettäminen
on lohdutonta. Mitään takuuta ei todellakaan ole mikä meitä kohtaa.
Olet ihana ja hyvä ystävä, kun soitat ystävättärellesi, se on varmasti hänelle
hyvin tärkeää.
Hän haluaisi puhua sinulle kuin ennen jos muistaisi sanoja.
Miltähän se tuntuu itsestä, kun alkuvaiheessa saattaa tajuta,
että maailma katoaa ympäriltä sanojen mukana,
kun ei voi ilmaista itseään !
Tuleekohan ihmiselle henkinen hätä ja ahdistus ?
Mitä ihminen tuntee, vaikkei pysty ilmaisemaan ?
Miten ylipäätänsä käy tunteitten, ovatko ne muistiin sidottuja,
laimenevatko tunteetkin ?
Tunteeko halauksen ? Tuoko se hyvän mielen ?