Tässä mutustelen kahvin kanssa eilen leipomaani kanelikorvapuustia. Kun aloin kaulitsemaan, maistoin taikinaa ja hokasin että suola on jäänyt pois. Vetinen maku vaikka tehty punaiseen maitoon ja voihin. Ei kun pyttyyn takaisin ja vaivaten ripottelin sirottimesta suolaa sinne tänne.
Ei ihan samalta maistu, mutta ei pilallakaan. Vähän harmittaa.
Mokaatko vai onko huolellisuus ruoanlaittohommissa hallussa.
Ei ihan samalta maistu, mutta ei pilallakaan. Vähän harmittaa.
Mokaatko vai onko huolellisuus ruoanlaittohommissa hallussa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mokia tulee ja mokia menee. Ihmisen elämää se vain on.
Sama satu kaiken ikäisille.Mikään vanhus ei ole 60v.Ei 70vuotias. On ikä kiriisi jos itseään puhuttele syntymä iän myötä vanha,vanhus.
Olis kannattanut sulattaa se suola tilkkasessa vettä ja sitten kaataa taikinan sekaan.
Suolan käyttöähän kehoitetaan vähentämään joten varmasti korvapuusteistasi tuli silti erinomaisia.
Jonkun mielestä varmaan mokaankin kun olen vähentänyt mausteiden käytön minimiin kun haluan maistaa raaka-aineiden maun enkä mausteiden. Esimerkkinä uunijuurekset, ohjeissa yleensä öljyä ja mausteita litania mutta itse en käytä mitään "lisäaineita" vaan pelkästään juurekset. Samasta syystä en tykkää käydä esim ravintoloissa syömässä kun ruoka yleensä kyllästetty pitkällä litanialla mausteita ja aina mausteallergiani takia joudun sitten tilaamaan yleensä erikseen annoksen myös buffetruokailussa.
Pullani leivon myös itse ja olen vähentänyt huomattavasti sokeria, yleensä puolet ohjeen mukaisesta. Kardemummaakin voin laittaa vain vähän ja kanelia en ollenkaan. Makua saan vaniljasokerilla (huom! EI vanilliinisokeria). Hyvä pullataikina tulee myös hunajalla jolloin ei tarvitse sokeria ollenkaan ja myös kakkutaikina onnistuu näin. Suolaa vähemmän kuin ohjeessa jos laitan ollenkaan.
Se etu on kun yksin syö että voi tehdä just sellaista kuin itse haluaa.
vn
Voi kuinka pahan makuinen onkaan pulla ilman suolaa.
Niin, makunsa kullakin. Minä teen pullataikinani yleensä veteen enkä laita sitä suolaakaan niin paljoa mitä ohjeessa sanotaan. Voitakaan en käytä vaan oivariinia.
Lapsenlapsillekin on hyvinkin kelvannut :)
vn
Toki tulee mokia sekä ruuanlaitossa että leipomisessa. Tosin tuo leipominen on jäänyt aika vähiin kun puolison kanssa kahdestaan elellään; minä vielä työelämässä niin ei jaksa enää työpäivän jälkeen rueta leipomaan ja viikonloput menee ulkoillessa ja muuta touhutessa. Eipä kukaan minun leipomisia kaipaakaan, leivon tietty aina kun lapset vierailee heidän lempileivonnaisiaan: mokkaruutua ja kermakakkuja
Sama sattunut mullekkin, erään kerran suolat unohtuivat, toisella kerralla rasvat jotka kyllä olin sulattanut jo valmiiksi. Niin että kun niitä sitten jälkeenpäin yrittää laittaa niin ei ole ihan samanlaista kun pitäis, mutta nyt laitan jo kaikki aineet riviin pöydälle ennen kun edes aloitan taikinan tekoa , sillä konstilla sujuu kuten pitääkin
Helppoa kun tekee yleiskoneella taikinan niin laitan rasvan ja nesteen yhtäaikaa kulhossa mikroon ja lämmitän. Jauhoihin mittaan ja sekoitan kuivahiivan ja muut kuivat aineet ja kippaan ne sitten koneen kulhoon kaikki kerralla ja kone päälle. Heti siinä nakkaan myös kananmunat sekaan ja annan pyöriä reilu 10 minuuttia ja taikina on valmis. Vielä ei ole aineita jäänyt taikinasta pois.
Kohotus kestää yleensä vain vartin ja pääsen leipomaan.
Vuonna -81 lahjaksi saamani Philips Ahkera palvelee loistavasti vieläkin taikinoiden teossa ja puolen nestelitran taikinan saan kerralla tehtyä ja silloin kun enemmän teen niin pyöräytän toisen satsin heti perään.
vn
vn
Ai kauheeta kun "suuri" virhe oli tapahtunut aloittajalle.
Dementiaa se on ilman muuta. Minulla on sama vika.
Eilen keitin perunoita enkä muistanut laittaa perunoita kattilaan.
Ei se mitään, minä en muistanut kuinka makaroonit keitetään,, ja pannulla niitä käristin.
Ei tullut kauhean onnistuneita.
Ja mun mies laittoi perunat kiehumaan ilman vettä ja puhui pitkän puhelun. Kun tulin kotiin, kattilan pohja oli pyöristynyt kuumuudessa käyttökelvottomasti ja perunat palaneet pohjaan kiinni.
Mun ex mies osasi keittää vedenkin pohjaan ja mikrossa sulattaa leipää niin että lieskoja löi. Arvatkaapa kenen vika se oli että mikro meni uusiks kun se kaamee palaneen haju ei lähtenyt millään pois?
vn
Ehkä ei niinkään ja välttämättä vanhuus, vaan keskittyminen siihen tehtävään, mitä tekee. Se olisi aika A ja O kaikessa tekemisessä, jos tahtoo kunnollista lopputulosta. Keskittyminen on asia, jota voi opetella. Vanhanakin.
Milloin on vanha ? Tuskin 60 tai heti sen jälkeen. Itse ajattelen, että vanhuus alkaa 90 hujakoilla. Enkä aio elää siihen ikään asti. Vähempikin riittää. Mutta unohduksia sattuu kaikenikäisille joka asiassa. Se on vain elämää.
Kyllä minullekin riittäisi 80v. Lähes kaikki sukulaiset eläneet 90 ja ylikin, ja sivusta seuranneena olen todennut että itse en samaan jamaan haluaisi toisten armoille vuosikausiksi. Isäni tosin sai lähteä aikaisemmin jo alle 80v kesken kävelyn kun pumppu petti kerrasta. Samanlaista lähtöä toivoisin itsellekin, mutta näillä näkymin olen siihen liian terve. No 10 vuodessa kerkee tapahtumaan vielä vaikka mitä.