Vuosia sitten koin omaa elämää mullistavan rakkauden. Se oli sellainen tarina, joka ei päättynyt hyvin. Kumpikin oli varattu, lapsia kummallakin ja monta. Mies valitsi sen, että mitään ei tapahdu, itse olisin halunnut kaiken. Mies oli viisas valitessaan näin, ja pystyn sen vuosien jälkeen näkemään erittäin hyvin. Tuli välirikko, mies työnsi minut pois luotaan. Lähdimme elämään elämiämme tahoillemme. Muistan että minun sydän oli rikki pitkään.
Tämä kuitenkin muutti oma näkemystä siitä mitä elämältä haluan. Olen eronnut. Olen "ensirakkauden" jälkeen ollut muutamassa suhteessa, jotka ovat olleet ihan hyviä, ja joissa olen saanut kokea ehkä sitä, mitä en rakkauteni kanssa saanut kokea. Enkä ole katsonut taaksepäin.
Mutta. Miksi tässä kirjoitan. Tapahtui jotain ja tiedän että elämäni rakkaus tarvitsee minua nyt. Ja kun tuli tämä yhteys, huomaan että ne tunteet toiseen ovat vielä jäljellä. On ymmärrys siitä, että mitään sellaista rakkautta, jossa elettäisiin normaalia arkea, ei tule, siihenkin omat syynsä. Tai näin olen ymmärtänyt. Kaikki on hämmentävää.
Tämä kuitenkin muutti oma näkemystä siitä mitä elämältä haluan. Olen eronnut. Olen "ensirakkauden" jälkeen ollut muutamassa suhteessa, jotka ovat olleet ihan hyviä, ja joissa olen saanut kokea ehkä sitä, mitä en rakkauteni kanssa saanut kokea. Enkä ole katsonut taaksepäin.
Mutta. Miksi tässä kirjoitan. Tapahtui jotain ja tiedän että elämäni rakkaus tarvitsee minua nyt. Ja kun tuli tämä yhteys, huomaan että ne tunteet toiseen ovat vielä jäljellä. On ymmärrys siitä, että mitään sellaista rakkautta, jossa elettäisiin normaalia arkea, ei tule, siihenkin omat syynsä. Tai näin olen ymmärtänyt. Kaikki on hämmentävää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joo
Nyt asioita hetken miettineenä, en tiedä tarvitseeko hän minua kuitenkaan. Ei ainakaan irl. Itse olen nauttinut hyvästä tunteesta toista kohtaan, ilosta, mutta koska tunne on vain omassa päässä, en ehkä halua käyttää sellaiseen liikaa energiaa. Jos kyse olisi vuorovaikutteisesta keskustelusta, miettisin eri tavalla.
Ja elämme kuitenkin ihan erilaisia elämäntilanteita, hänen ollessa naimisissa ja itse ollessani sinkku. Tämä pohdinta siis aloittajan omaa.
Eihän kaikki tunteet välttämättä kuole tai sammu koskaan ihan kokonaan, vaikka kumpikin jatkaa omaa elämäänsä erillään. Erojen jälkeenkin voi jäädä tunteikkuutta sisimpään kytemään. Ne voi joskus syttyä uudestaankin kunnon roihuunkin, jos edellytyksiä on.
Kyllä ihminen sisimmässään tunnistaa ne hyvät asiat joiden vuoksi toinen on tärkeä ja häneen tulee tunteita ja jää tunnesiteitä.
Rakkaus, mihin se ikinä perustuukaan, niin kaikkinainen pintapuoli tai vastaava ulkoinen tekijä sitä ei aiheuta.
Toisinaan sitä vaatii aikaa kuullakseen sen äänen, vielä väärällä hetkellä on ymmärryskin hitaampaa.
Vaan, eipä se ole tuo rakkaus vauhtilaji. Jos malttaa kypsyttää ajalla, on tulema varmasti maukkaampi.
Jotenka liirum, laarum ja tättärää, aika on kypsennyksen määränpää. ;)
Aika hauskasti muotoiltu kommentti.
Mää oonki hassu, niinku elukan tassu!
Anteeksi, luulin sua pyörän vanteeksi. Honk, honk!
T: eri
Eipä hätiä mitiä, annetaan laakerin pyöriä.
T. Sama, ei honk, eikä keli!
Rakastan Juhaa.
Mitä se tähän aloitukseen liittyy? Huomasithan että nainen kirjoitteli miehestä? Ja mainitsemasi nimi ei liity aloittajaan mitenkään.
missä te tapasitte ekan kerran?
Työpaikallani hirveen monta vuotta sitten.
ookei, huh, kuulosti jo liian tutulta tarinalta...
Siinähän ei ollut yksityiskohtia, niin kai tuo on tarina joita mahtuu yleisesti ottaen 13 tusinaan. T. Ap