Puhun nyt sellaisesta uhrina olosta, että toivoo tällä uhriutumisella muiden vahingoittavan henkilöä, jonka uhrina väittää olevansa.
Koulukiusaajien taktiikka.
Että uhri on herkkä jne.
Siis ei ole rehellinen ja kerro, että kiusaa tahallisesti jotain henkilöä.
Vaan väittää itse olevansa tämän uhri.
Tällainen on todella yleistä.
Miksi ihmisillä tällainen tarve.
Varsinkin lapsiperheet menneisyydessä halusi olla esim suden uhreja.
Jostain piti löytää uhka, vaikka ihminen on vienyt sudelta elintilan ja tappaa niitä paljon enemmän kuin susi ihmisiä.
Millaisia psykologisia tarpeita tämä täyttää.
Jos ihmiset ovat empaattisempia toisiaan kohtaan, niin väheneekö tällainen tarve esittää uhria ja samalla tehdä pahaaa.
Vai onko tällaisella henkilöllä, joka värvää pahaa siillä uhriutumisellaan, siis haluaa muiden vahingoittavan jotain henkilöä porukassa, joku vakava luonnehäiriö alun alkaen.
Vai onko tämä jatkumo, jatkumon päässä luonnehäiriö jossa värvätään pahaa ja nautitaan siitä ja siinä välissä esim joutuminen tilanteeseeen, jossa on tehnyt pahaa mutta välttääkseen kiinnijäämistä ja seurausta esitetäänkin uhria.
Miksi ihmiselle on niin vaikeaa kertoa, että tein pahaa tahallisesti mutta lopetan sen.
Koulukiusaajien taktiikka.
Että uhri on herkkä jne.
Siis ei ole rehellinen ja kerro, että kiusaa tahallisesti jotain henkilöä.
Vaan väittää itse olevansa tämän uhri.
Tällainen on todella yleistä.
Miksi ihmisillä tällainen tarve.
Varsinkin lapsiperheet menneisyydessä halusi olla esim suden uhreja.
Jostain piti löytää uhka, vaikka ihminen on vienyt sudelta elintilan ja tappaa niitä paljon enemmän kuin susi ihmisiä.
Millaisia psykologisia tarpeita tämä täyttää.
Jos ihmiset ovat empaattisempia toisiaan kohtaan, niin väheneekö tällainen tarve esittää uhria ja samalla tehdä pahaaa.
Vai onko tällaisella henkilöllä, joka värvää pahaa siillä uhriutumisellaan, siis haluaa muiden vahingoittavan jotain henkilöä porukassa, joku vakava luonnehäiriö alun alkaen.
Vai onko tämä jatkumo, jatkumon päässä luonnehäiriö jossa värvätään pahaa ja nautitaan siitä ja siinä välissä esim joutuminen tilanteeseeen, jossa on tehnyt pahaa mutta välttääkseen kiinnijäämistä ja seurausta esitetäänkin uhria.
Miksi ihmiselle on niin vaikeaa kertoa, että tein pahaa tahallisesti mutta lopetan sen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ja tietyllä tavalla hämmentää sekin, että jos on liian vähän ystäviä, niin eikö niistä vähäisistä kannattaisi pitää entistä tiukemmin kiinni?
Miten tämä aloitukseen liittyi?
Ellei siten, että koulukiusaajat yrittävät eristää uhrinsa, ja pitävät lukua uhrinsa ystävistä ja mahdollisia ystäviä kiusataan, niin että kukaa ei ole uhrin ystävä.
Todella luonnehäiriöisen touhua.
"pitää kiinni"
En usko pakottamiseen. Tykkään suostumuksesta ja vapaaehtoisuudesta.
Kyseessä on luonnehäiriö, jos todellisuutta pitää vääristää tuolla tavoin. Jotkut ehkä "kypsyvät" ajan mittaan ja näkevät oman inhottavuutensa. Jotkut ei.
Nyt en kyllä ihan tajunnut? On olemassa uhreja, ja sitten on uhritujia.
Syytätkö sinä nyt narsistina uhriasi siitä että hän uhriutuu?
Ei se tee kenestäkään narsistia, jos ihmettelee pahuutta, kieroutunutta luonnetta, joka saadakseeen muut tekemään pahaa jollekin, esittää itse uhria.
Pyytää muita tekemäänjollekin pahaa väittäen olevansa uhri.
Historiassa tämä on ollut lapsiperheiden toimintaa. On ollut lapset vastaan sudet, on olllut noitaroviot, on ollut yksinäisten naimattomien naisten syyllistäminen, leimaaminen, syrjiminen, on ollut pedojahdit ym vainoaminen
Mitä se kertoo patriarkaalisesta parisihdesysteemista, että voodakseen hyvin se vaatii jonkun vihollisen. Jota muka pelätään vaikka kyse on vainosta kaikissa tapauksissa
Olen itsekin kohdannut mielestäni uhrin esittäjänkin, mutta annoin hänen rauhassa esittää sitä vaikka kovin yllätyin kun parhaani tarjoamisen johdosta hänestä tuli uhri,
Tämähän oli kyseessä venäjän sotilaiden keskuudessa. Raiskattiin lapsia ja pistettiin perhe katsomaan vierestä. Joku pulju teki suomessakin samanlaiset ”temput” keväällä. ts. reilukerho.
Sitten vielä f-diagnoosi herkille kyseenalaistajille, niin kukaan ei ihmettele. Toiminta on kuin venäjällä.
Miksi viharikos/vainoketjuun ilmestyy aina joku vääristämään valehtelemaan siirtämään aiheen pois alkuperäisestä aiheesta.
Nyt oli aiheena uhrin esittäminen niin että värvää muut tekemään pahaa.
Aihe ei olluti länsimedian yksipuolinen uutisointi jossa vain venäjä tekee pahoja tekoja, tai sotateot.
Aihe oli siinä että esittäö itse uhria niin että värvää muut tekemääänpahaa.
Jahtaamaan susia, noitia, loukkaantumaan kritiikistä, jajulistamaan somessa. Aihe oli pahuus. Muiden värvääminen.
Joku esittää aina että ei ymmärrö aihetta ja yrittää manipulointi ketjussa manipuloida ihmisiä luomalla kuvia muists aiheista
Vihan ja kaaoksen kuvia. Luoda vihaa ja kaaosta.
Vaikuttaa tinteisiin
Kun puhutaan pahuudesta, manipuloinnista värväämisestä, joku tumee aina ketjuun malliksi.
Näitä ilmiöitä tapahtuu kaikin päin kaikin tavoin,
Siis näitä valehdellaan monilla eri tavoilla ja tulkintaa riittää joka lähtöön.
Nyt en oikein ymmärtänyt. henkistä väkivaltaa ja manipulointia käytävät ne ihmiset jotka nostavat itsensä jalustalle haluavat olla kaikessa 1. Oli kyse lapsi päiväkodissa. koulussa ja aikanaan työpaikalla.Koska en lääkäri,luulen heillä on heikko itsetunto?Sanalisella voimalla kyvät pälle ja kasvuss lisävät rumilisen voimansa.Sitten on luku sinäänsä aikuiset jotka alkoholisoitunet yksin jädessä. esin lähenelään jo 60 v ylikin naiset. Juodan kaljaa viniä,tupakoidaan.Ollan kaljassa kunigatar.Itse oiketetusti aihetavat harmia muille ja puhet känissä myös toisen loukamista. Paarissa viellä menevät tupalalle ulos. Mutta itse oiketta käytäen.Heillä oikeus tupakoida parvekella ,lasitukset kiinni.Vuokraa talossa jossa tupakointi kielto on.Ovat vaan uhreja,huono lapsuus,huono ex oikeus olla masetuntunut saada huomiota sen takia että nuoruden tapahtumat muka pällä vellä lähes 60v. ja jatku loppu elämän.
Uhriutuva tyyppi uhriutuu yleensä vain lisää vuosien myötä. Kun käy paljon terapiossa, alkaa helposti odottaa kaikkien ihmiskontaktien olevan terapiasuhteita ja käsitys todellisuudesta himmenee. Uhriutuminen on elämänasenne ja -tapa.
Ongelmat koulussa tai työpaikalla eivät uhriututujan mielestään liity millään tavoin omaan itseen, koskaan. Arkiöiden juhliminen ja ryyppääminen on luonteva tapa rentoua, kun käy töissä. Seuraa työttömyys, joka johtuu yksinomaan v-mäisestä pomosta ja ilkeästä työyhteisöstä. Vuorossa on lisää ryyppäämistä ja huonoa irtoseksiseuraa. Rahat menee ja kela-anomuksia unohtuu tekemättä, mutta sehän on muiden vika. Unettomuus alkaa vaivata, joten mielenterveys kärsii ja elämäntavat näkyvät olemuksessa, mutta ketäpä siitä voi syyttää? Ei ainakaan itseä, vaan ilkeää lääkäriä joka on varoitellut viinasta ja ylipainosta. Kun kuntouksessa yritetään auttaa, uhriutuja tekee päinvastoin kuin neuvotaan. Ongelmat ovat sukulaisten ja tuttavien vika, joten eipä muuta kuin välit poikki. Sitten saa rauhassa ryypätä ja ainoat ihmiskontaktit ovat somessa peukuttavat kanssauhriutujat.
Uhriutuvasta ei ollut kyse.
Aloituksessa on kyse ihmisestä joka värvää uhrina olollavihaa.
Lapsiperheet.
Halutaan olla uhreja jotta saadaan muut netsästämään sutta, pedofiilia, noitaa,
Puhuin enemmäm joukkoilmiöstä.
Sinä käännät asian niin että sellainen uhriutuva olisi paha joka ei tee muille pahaa,
Joo tommonen sosiaalinen temppu on mahdollinen.
Itse olen ollut oikeana uhrina, mutta sitten yllättaen elämääni tupsahti henkilö aivan muista kuvioista, joka oli mielestään minun uhrini minun pyrkiessäni olemaan niin hyväntahtoinen ja fiksu kuin ikinä pystyn olemaan. Ja kas, olinkin yllättäen "syyllisen" asemassa ihmettelemässä, että mihinkä oikein olenkaan päätynyt, Mutta selvitin koko jutun yrittämättä kieltää tuota väitettyä "syyllisyyttä". Myönsin nöyrästi että okei olen virheellisesti toiminut jne, Ja selvisin siitä silleen.
Uhriutuminen ei rajoitu pelkästään työpaikoille tai kouluun. Sitä voi harrastaa myös siviilissä, tai vaikka hoidossa.
Suoraan sanottuna en ymmärrä aloitusta ja sen tarkoitusta. Johtunee siitä, että itselläni ei ole ollut koskaan tarvetta näytellä, tai esittää olevani uhri, tai jotakin, mitä en ole. Voisin aivan hyvin tehdä sitä, mutta koska jo perusakasvatus, oma luonne ja persoona ovat sellaisia, että en sellaista ole tehnyt, enkä tule koskaan tekemäänkään.
Itselleni tuo sana "uhriutuminen" kuulostaa kuitenkin enemmän keksityltä. Tottakai on heitä (uhriutujia) varmasti ollut, valtiosta, sukupuolesta ja iästä riiippumatta. Yleensä sellaiset lienevät narsisteja, tai psykopaatteja.
Mutta omat ikävät koulukokemukseni ja kokemukset miehistä esim. myöhemmällä iällä, epäilemättä vaikuttivat ainakin itsetuntooni. Joskus sattuu vain ikävä kyllä käymään niin, että kohtaa vääriä ihmisiä.
Silti en ole huolissani niinkään uhriutujista, vaan oikeista traumatisoituneista uhreista, jotka tässä maassa aika harvoin saavat kunnollista ja oikeaa tukea, apua ja hoitoa. Syitä lienevät kategorisointi ja priorisointi. Lisäksi alalla olevat osaavat olla valikoivia sen suhteen, kenellä sitä myötätuntoa ja välittämistä osoitetaan, Ja tämä on oikeasti totta. Aika monen kohdalla taitaa mennä niin, että kyllä siellä sairaalassa saa sanoa omista kokemuksista, mutta kukaan ei oikeastaan hoitohenkilökunnasta sano ja reagoi yhtään mitenkään. Mistään empatian osoittamisesta puhumattakaan. Lieneekö vika hoitokulttuurissa, vai missä? Sen sijaan hoitoalalla olevia, etenkin psykiatreja näyttää kiinnostavan se, että onko potillas psykoottinen, että pääsisi aloittamaan vahvoja neuroleptilääkityksiä, ja onko potilas rapa-alkoholisti. Viimeksi mainitustakin saatetaan verikokeista etsimällä etsiä todisteita siitä. Muista veriarvoista, somaattisesta ja neurologisesta viis. Tätäkin on tapahtunut ainakin mm. P-Savon sairaanhoitopiirin alueella olevissa sairaaloissa.
Taitaa olla parempi, ettei puutu muiden keskinäisiin kähinöihin, ym.
Ainakin aikuisten kohdalla, miksi olisi tarvetta alkaa joksikin välikädeksi, tms.