Kun täällä on ollut epäselvyyttä voiko kirjoitettua anteeksiantoa ja pyyntöä ottaa tosissaan niin herää kysymys että mistä on kyse?
Millä tavalla anteeksiantaminen eroaa jos saman asian esitän kirjeessä tai soitan puhelimella tai tapaan henkilökohtaisesti?
Luulisi että jokainen ymmärtää että ei sellaisesta asiasta voi tehdä oppia että evankeliumi pitää nimenomaan kuulla.
Kuuleminenhan tulee sanasta. Kyllä se kuuleminen voi tapahtua lukemallakin. Sitä ei pysty kukaan raamattua käyttäen kiistämään. Paavalikin otti esiin sen että Jumala on antanut uneliaisuuden silmät etteivät näkisi.
"niinkuin kirjoitettu on: "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti"Room.11:8
Millä tavalla anteeksiantaminen eroaa jos saman asian esitän kirjeessä tai soitan puhelimella tai tapaan henkilökohtaisesti?
Luulisi että jokainen ymmärtää että ei sellaisesta asiasta voi tehdä oppia että evankeliumi pitää nimenomaan kuulla.
Kuuleminenhan tulee sanasta. Kyllä se kuuleminen voi tapahtua lukemallakin. Sitä ei pysty kukaan raamattua käyttäen kiistämään. Paavalikin otti esiin sen että Jumala on antanut uneliaisuuden silmät etteivät näkisi.
"niinkuin kirjoitettu on: "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti"Room.11:8
Vastaukset 17
Vanhimmat
Keskustelussa on käynyt niinkuin tämänkaltaisella palstalla yleensä käy: asioissa on menty saivarruksen ja ironian puolelle, mutta mikä kaikkein huolestuttavinta on irtaannuttu Jumalan sanasta.
Eikö varminta ole pysyä tässäkin asiassa tukevasti Raamatun sanan mukaisessa uskossa?
Apostoli Paavali sanoo selkiästi: Niin siis tulee usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta(Room. 10:17)
Jeesus itse aikanaan sanoi, ettei pelkästään lukemalla voi tulla autuaaksi vaan on tultava hänen luokseen, ( Joh. 5:36-40)
”Minulla on todistus, joka on Johanneksen todistusta painavampi: teot, jotka Isä on antanut tehtäväkseni. Nämä teot, jotka minä teen, todistavat, että Isä on minut lähettänyt. Myös Isä itse, minun lähettäjäni, on antanut minusta todistuksen. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä nähneet hänen kasvojaan, eikä hänen sanansa pysy teissä, sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt. Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta. Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän.”
Se että on kuuroja, jotka uskovat "sydämmen korvallaan" koska luonnollinen kuuloaisti ei toimi on mahdollista.
Kysymys kuuluu, miksi meidän - jotka kuulemme tarvitsisi askarrella ja pohtia saammeko syntimme anteeksi tekstiviestein tai kirjettä lukemalla? Ei ole sielunvihollinen totisesti jouten näinäkään aikoina.
Minä voisin omasta puolestani vastata tuohon viimeiseen lauseeseen.
Walldorf kirjoitti:
"Kysymys kuuluu, miksi meidän - jotka kuulemme tarvitsisi askarrella ja pohtia saammeko syntimme anteeksi tekstiviestein tai kirjettä lukemalla? Ei ole sielunvihollinen totisesti jouten näinäkään aikoina."
Tiinaliina:
Koska aina on olemassa niitä ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta lähteä tapaamaan toista uskovaa silmästä silmään. Esim. ulkomailla, sairaalassa, keskellä korpea 500km lähimmästä RY:stä jne. Myös tällaiselle ihmiselle saattaa yhtäkkiä tulla hätä saada syntinsä anteeksi. Jos ei silloin voi uskoa, että ne saa anteeksi ilman ihmisen äänellistä synninpäästöä, niin tällä ihmisellä on todella vaikeaa.
Mekin, jotka uskomme, että synnit saa anteeksi ilman ihmistä siinä välttämässä, myös meillä ilmenee tarvetta tunnustaa syntejämme toiselle uskovalle ja kuulla, että syntimme ovat anteeksiannettu. Ja siellä ulkomailla lohduttaisi kummasti saada sellainen kirje. Mutta ei se ehkä lohdutakaan, jos on epävarma siitä, että voiko siinä oleviin sanoihin luottaa vai ei.
T: Tiinaliina
Käppäilijälle haluaisin tuoda esille Raamatun teksin toisesta Korinttolaiskirjeestä:
4. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;
5. ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin,
ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä
on, on Jumalasta,
6. joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton
palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain
kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
Lisänä Saarnatiivistelmä viime suviseuroista:
Eero Hosionaho luki puheen aiheeksi Paavalin epistolasta roomalaisille 1:1-7. Puhuja muisteli, että Luther suositteli tätä opillista kirjettä kaikille kristityille. Kirjeessä Paavali neuvoo, miten Jumala vanhurskauttaa syntisen ihmisen. Mitä meidän tulee tehdä, että kelpaisimme Jumalalle. Paavali itse oli paljon lukenut raamattua, muttei tutkimisen kautta löytänyt Jumalan valtakuntaa. Paavali ei saanut Jumalan rauhaa tunnolleen, ennen kuin hänelle saarnattiin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Raamattu opettaa, että Jumalan valtakunta ei ole luonnollisilla silmillä näkyvä. Paavalille kirkastui, että Jumala neuvoo uskovaisten kautta. Pyhä Henki tekee eläväksi, lohduttaa ja opettaa. ”Kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi”.
Jumalalla on maan päällä valtakunta, jossa ”asukkaina” ovat armahdetut syntiset. Näillä armahdetuilla on sydämessä Pyhä Henki, jonka voimasta he saarnaavat syntien anteeksiantamuksen evankeliumia. Vain Pyhää Henkeä sydämessään omistava ihminen voi antaa synnit anteeksi niin, että ne ovat anteeksi annetut myös taivaassa.
Luther muistaakseni sanoo: että jos tahdot löytää Jeesuksen täältä maan päältä, niin sinun on ensin löydettävä häneen uskovien valtakunta.
Eli Sanan julistaminen niin, että se tuo lohdutuksen ja vaikuttaa sen minkä lupaa, on Hengen virka, ei sanan virka, niin kuin jotkut sen luulevat olevan.
Mitä tulee sitten siihen, että onko kirjoitettu Sana yhtä pätevä kuin kuultu Sana, niin sanoisin näin että tällainen virtuaaliyhteisö ei oikein vastaa raamatun antamaa kuvaa uskovien yhteydestä, missä ”ollaan yhdellä koolla Jumalan Sanan äärellä” tutkimassa ja kuulemassa mitä Jumalalla on meille juuri nyt sanottavaa.
Jos joku ihminen haluaa tehdä parannuksen omista synneistään ja päästä sisälle Jumalan valtakuntaan niin toki hän voi soittaa jollekin toiselle uskovaiselle ja kuulla omalle ”osoitteelleen ” syntien anteeksiantamuksen. Niin kiire ei voi olla että jos netissä ehtii keskustelemaan ettei samassa ajassa ehtisi kännykällä soittamaan.!
Mitä usko sitten vaikuttaa.
Se vaikuttaa sen, että haluaa mennä sinne missä Jumalan lapset kokoontuvat. Tämä on sanoisko ensimmäinen ”hedelmä” uskoon tulosta. Niin voimakkaaksi tulee halu päästä Sanan kuuloon. Tarvitsee yhä uudelleen ja uudelleen päästä niiden seuraan, jotka ”Herran omat ovat”.
kirjoittamalla.
Evankeliumia ei voi ottaa vastaan kuitenkaan Raamatusta tai muista sellaisista pyhien kirjoituksista.
Kirjoitettu evankeliumi vaikuttaa vain silloin, kun se on julistettu eli kirjoitettu juuri jotain tiettyjä ihmisiä tai tiettyä ihmistä varten.
Kyllä myös yleisen evankeliumin voi julistaa kirjoittamalla, aivan kuten radiolähetyksenkin kautta("uskokaa te kaikki siellä radioittenkin ääressä..."). Mutta silloin vastaan ottajalta vaaditaan vahvaa uskoa ja Julistajan täytyy olla voimakkaasti läsnä hetkessä, että hänessä asuva Pyhä Henki pystyy vaikuttamaan julistuksen kautta. Raamatun, lehtikirjoitusten, kirjojen, kerran käytetyn julistetun evankeliumin, muille tarkoitetun evankeliumin julistuksen yms. kirjoitusten lukemisessa ei tällaista Pyhän Hengen vaikutusta pääse tapahtumaan. Myös kovin vanhan evankeliumin julistuksen kautta tuskin
Pyhä Henki pääsee vaikuttamaan. Varma vaatimus on ainakin se, että julistajan täytyy olla vielä uskomassa ja hengissä julistusta vastaanotettaessa, että Pyhä Henki pääsee siinä vaikuttamaan.
Kirjoitettu evankeliumi on kertakäyttöluontoinen aivan kuten puhuttukin. Puhutussa evankeliumissa julistus näet "kirjoitetaan" ihmisen muistiin, josta sitten aivot analysoivat sitä ja ihminen sitten joko ottaa evankeliumin uskolla vastaan tai sitten ei.
Kun evankeliumi on joko hyljätty tai otettu vastaan, sitä samaa evankeliumin julistusta ei voi enää uskoa myöhemmin uudestaan sieltä aivojen muistista, vaan se täytyy saada ottaa uudelleen vastaan Jumalan valtakunnasta. Samoin ei kirjoitettua evankeliumin julistusta voi ottaa enää uudelleen vastaan, kun se on jo kerran hyljätty tai otettu vastaan.
Käppäilijälle haluaisin tuoda esille Raamatun teksin toisesta Korinttolaiskirjeestä:
4. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;
5. ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin,
ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä
on, on Jumalasta,
6. joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton
palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain
kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
Lisänä Saarnatiivistelmä viime suviseuroista:
Eero Hosionaho luki puheen aiheeksi Paavalin epistolasta roomalaisille 1:1-7. Puhuja muisteli, että Luther suositteli tätä opillista kirjettä kaikille kristityille. Kirjeessä Paavali neuvoo, miten Jumala vanhurskauttaa syntisen ihmisen. Mitä meidän tulee tehdä, että kelpaisimme Jumalalle. Paavali itse oli paljon lukenut raamattua, muttei tutkimisen kautta löytänyt Jumalan valtakuntaa. Paavali ei saanut Jumalan rauhaa tunnolleen, ennen kuin hänelle saarnattiin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Raamattu opettaa, että Jumalan valtakunta ei ole luonnollisilla silmillä näkyvä. Paavalille kirkastui, että Jumala neuvoo uskovaisten kautta. Pyhä Henki tekee eläväksi, lohduttaa ja opettaa. ”Kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi”.
löytäminen Evankeliumin julistusta vastaanotettaessa. Jos evankeliumin julistuksen vastaanottaja löytää tuon julistuksen kautta Jumalan valtakunnan eli pyhien yhteisön, jossa Jumala Kolmannen Persoonansa kautta asuu, niin hän paranee syntisairaudestaan joka tapauksessa kun häntä vielä Jumalan valtakunnan multaan uusien ja uusien Pyhän Hengen voimasta julistettujen evankeliumin julistusten kautta juurrutetaan ja kastellaan ja lannoitetaan. Ja hoidetaan Jumalan valtakunnan neuvoissa ja opetuksessa ja armossa. Sitten hän pelastuu ainakin ja kantaa vielä runsaan hedelmänkin jos pysyy evankeliumille ja Pyhän Hengen neuvoille kuuliaisena.
Tärkeintä ei siis ole se, millä tavoin yksittäinen evankeliumin julistus julistetaan ja otetaan vastaan, vaan se että juurtuu kiinni Jumalan valtakunnan maaperään ja imee vettä juurillansa evankeliumin armovirrasta joka virtaa keskellä pyhää kaupunkia.
Jumalan valtakunnan mullalla tarkoitetaa uskovaisia ihmisiä. Ihmisethän on luotu maan tomusta. Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei kuitenkaan ole mullassa kaikkia tarvittavia ravinteita, jotka kyllä Jumalan valtakunnan mullassa ovat. Nimittäin nämä tarvittavat ravinteet ovat Pyhän Hengen voima.
Myös Syyrialaisen Naemanin tarvitsi nöyrästi tunnustaa, että Jumala asuu Henkensä kautta vain Israelissa(vertauskuva Jumalan valtakunnasta). Ja hän otti mukaansa Jumalan valtakunnan multaa juurtuaksensa Jumalan valtakuntaan vielä paremmin. Ja hänen täytyi tunnustaa, ettei hänen entinen väärä hengellisyytensä(Damaskon virrat, Abana ja Parpar) voinut häntä mitenkään auttaa, vaan ainoastaan Jumalan valtakunnan armovirta(jordan on sen vertauskuva):
"2. Kun. 5:9 Niin Naeman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen.
2. Kun. 5:10 Ja Elisa lähetti hänen luokseen sanansaattajan ja käski sanoa: "Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa, niin lihasi tulee entisellensä, ja sinä tulet puhtaaksi."
2. Kun. 5:11 Mutta Naeman vihastui ja meni matkaansa sanoen: "Katso, minä luulin hänen edes tulevan ja astuvan esiin ja rukoilevan Herran, Jumalansa, nimeä, heiluttavan kättänsä sen paikan yli ja niin poistavan pitalin.
2. Kun. 5:12 Eivätkö Damaskon virrat, Abana ja Parpar, ole kaikkia Israelin vesiä paremmat? Voisinhan minä yhtä hyvin peseytyä niissä tullakseni puhtaaksi." Ja hän kääntyi ja meni tiehensä kiukustuneena.
2. Kun. 5:13 Mutta hänen palvelijansa astuivat esiin ja puhuttelivat häntä ja sanoivat: "Isäni, jos profeetta olisi määrännyt sinulle jotakin erinomaista, etkö tekisi sitä? Saati sitten, kun hän sanoi sinulle ainoastaan: 'Peseydy, niin tulet puhtaaksi.'" 2. Kun. 5:14 Niin hän meni ja sukelsi Jordaniin seitsemän kertaa, niinkuin Jumalan mies oli sanonut; ja hänen lihansa tuli entisellensä, pienen pojan lihan kaltaiseksi, ja hän tuli puhtaaksi.
2. Kun. 5:15 Sitten hän palasi Jumalan miehen luo, hän ja koko hänen joukkonsa, meni sisälle, astui hänen eteensä ja sanoi: "Katso, nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa. Ota siis vastaan jäähyväislahja palvelijaltasi."
2. Kun. 5:16 Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, jonka edessä minä seison, en minä sitä ota." Ja Naeman pyytämällä pyysi häntä ottamaan, mutta hän epäsi.
2. Kun. 5:17 Niin Naeman sanoi: "Jos et tätä otakaan, salli kuitenkin palvelijasi saada sen verran maata, kuin muulipari voi kantaa. Sillä palvelijasi ei enää uhraa polttouhria eikä teurasuhria muille jumalille kuin Herralle."
järkeviä vastauksia joilla yritetään perustella oma kanta. Tulen myöhemmin kommentoimaan niitä.
kuin että täytyy muistaa, ettei muoto vaikuta mitään vann Henki yksin vaikuttaa. Ei ole mitään merkitystä sillä missä muodossa ottaa evankeliumin vastaan kunhan vain Pyhä Henki siinä vaikuttaa suurella eläväksi tekevällä voimallansa. Raamatun yms. kautta tällaista ei pääse tapahtumaan, kuten jo viereisessä kirjoituksessani totesin.
Kirjoittamallakin voi kuitenkin evankeliumin julistaa siten, että Pyhä Henki voi sen kautta vaikuttaa ja tuoda sen uskoneen Jumalan valtakuntaan näkemään, asumaan ja siinä kasvamaan. Lue kirjoitukseni kokonaan, ajatuksella ja tarkkaan, niin ei tule väärinkäsityksiä.
Ja mitä tulee ymmärrykseen, niin sitä en voi sanoa itselläni olevan, mutta joskus Pyhä Henki suuresti kehoittaa kirjoittamaan. Ja minä kirjoitan Pyhän Hengen antaman ymmärryksen kautta ja en oman ymmärrykseni. Vaikka on kyllä totta että joskus sitä astian makuakin pääsee kirjoituksiini, kuten kaikkien uskovaisten sanomisiin ja kirjoituksiin.
Juuri sen vuoksi meidän täytyy aina pitää Raamattu uskomme ylimpänä ohjeena.
Eikä etes Lutheruskaan antanut lupaa lukea kirjoituksiaan sillä mielellä, että ne aina olisivat virheettömiä, vaan nosti aina Raamatun omien kirjoitustensakin yläpuolelle ainoaksi ylimmäksi uskon ohjeeksi, jonka kautta kaikki opetus ja oppi ja henget tutkitaan ja tuomitaan.
Ja tottahan onkin, että Lutherus oli harhassa ainakin kasteopissa vaikka olikin elävässä uskossa.
ymmärrän käppäilijän pohdintoja, mutta itse en ole koskaan yrittänytkään sopia asioitani esim kännykän tekstiviestien välityksellä, puhumattakaan netissä käydyssä keskustelussa tai chatissa.
En ole koskaan kuullut seuroissa puhuttavan että myös tekstiviestein saatte laittaa syntiä syntinä pois.
Mutta aihe on mielenkiintoinen- ja senverran tärkeä että haluan ottaa asiasta selvää.
historiasta hieman.
Mielestäsi oli siis harhaoppia, että ennen vanhaan synninpäästöä käytettiin kirjeitse ja vaikkapa Lasten siionissa julistettiin syntejä anteeksi kirjevastauksissa? Milloin tässä asiassa mielestäsi koitti valkeus?
Huh, löysin tämän erään saarnamiehen nimeä googlettamalla. Kylläpä sitä ihmiset jaksavat itseään ja toisiaan kiusata älyttömällä hiuksen halkomisella. Hommatkaa elämä ja lopettakaa raamatulla saivartelu. :)
PERKELE!!!
Ei kysymys olekaan siitä, että tuleeko lukemalla autuaaksi, vaan siitä, voiko USKOVA ihminen saada kiusauksiin ja epäilyksiin synninpäästön toiselta USKOVALTA ihmiseltä kirjoitetun synninpäästön kautta, esim kirjeessä tai s-postissa. Olavi Voittosen opin mukaan ei voi saada, eikä synninpäästöä saa enää kirjoittaa toiselle uskovalle, niinkuin ennen siionin kevään kirjoituksissa saarnattiin.
Raamattu eli Jumalan sana ei erottele kummastako syntinsä saa anteeksi, kirjoitetusta tai suullisesta. Se on vain vanhoillisten päätös, että vain äänellisen synninpäästön kautta.