Kadulla ei jaeta hopeamitalleja, ei siis kannata hävitä, eikä osallistua kisaan jos ei ole pakko.
Pakkotilanne on harvinainen, mutta ei mahdoton.
Jos voittaa henkisesti, niin tarvitseeko enää todistella mitään fyysisesti?
Pakkotilanne on harvinainen, mutta ei mahdoton.
Jos voittaa henkisesti, niin tarvitseeko enää todistella mitään fyysisesti?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jido on palannut kehiin.Great...
Mitähän mahdat tuolla henkisesti voittanut etc. lauseella? Meni vähän ohi, ehkä en vain tajunnut...
Sehän tarkoittaa sitä, että
"en silti sisään pääse diskoihin, vaan palaan kotiin takaisin ja avaan telkkarin...." (Leevi and the leavings)
Eli kokee olevansa henkisesti voittaja, koska ei koskaan ole missään käynytkään.
Niin,ehkä asian laita on kuitenkin aivan toinen.
Alkuperäisen kirjoittajan aihepiiri oli erittäin hyvä, mutta liian monimutkainen tälle palstalle jossa nuoret ninjasoturit leikkii.
Jidon meriiteistä on ollut puhetta ja niitä ei pidetä todellisina. Ne eivät ole todellisia, sillä Jido on vähätellyt niitä. On paljon enemmän.
Uskoisin Jidon tarkoittavan tilannetta jossa riidanhaastajalla menee kakat housuun jo ennen fyysistä kontaktia. Miettimisen arvoinen asia se, mikä saa riiteljiän perääntymään.
Tulkitsen henkisen voiton tarkoittavan sitä, että itsellä on munaa lähetä kävelemään riitatilanteesta jopa siten, että hyväksyy sen, että riidahaastajalle ja "yleisölle" saattaa jäädä sellainen kuva, jossa sinut arvioidaan altavastaajaksi, vaikka itse tietäisitkin asian olevan päinvastoin.
Hei lapset; Ei aina tarvitse näyttää olevansa kova, jos on tarpeeksi kova.
Kyllä toikin on henkinen voitto.
Aina ei tarvitse todistella paremmuuttaan.
Riittää kun itse tietää.
Ihanteellinen tilanne on saada riitapukari perääntymään itsevarmalla käytöksellä, se kai on henkisen voiton huippu. Henkiseen voittoon tarvitaan itsevarmuutta ja kokemusta. Itevarmuus ja kokemus yleensä kulkevat käsi kädessä.
Puhut vähän mutta asiaa. Ihanteellista olisi juuri noin tapahtuva henkinen voitto.
Tässä henkisessä voitossa on vain semmoinen pikku varjopuoli, että kun olet muutaman kerran tehnyt noin, saat mainetta kaverina, joka ei uskalla pitää puoliaan.
Maailmasta tapaa löytyä kavereita, jotka haluavat päteä kyykyttämällä tällaisia. Jossain vaiheessa pitää sitten valita, paljonko haluaa sietää.
Ikävää asiassa on myös se, että liikkuessasi samoilla paikoilla, kuten ihmisten tapana on asuessaan samalla paikkakunnalla, törmäät väkisinkin uudestaan samaan sakkiin.
Siinäpä sitä on henkistä voittoa kerrakseen kun ottaa taas jalat alle.
Henkinen voitto ei ole pakenemista tilanteesta, se ei olisi mikään voitto. Henkinen voitto on sellainen jossa vastapuoli perääntyy.
Jos sinua uhkaillaan kadulla ja vastaat uhkauksiin kovaan ääneen, mutta olet epävarma ja pelokas, niin se paistaa läpi. Joudut silloin helpommin mukaan kähinään. Voit silti voittaa kamppailun, mutta vain fyysisesti.
Henkisesti vahvempi pystyy välttämään kamppailun helpommin, koska hyökkäävä osapuoli tulee epävarmaksi kohdatessaan pelkäämättömän ja itsevarman vastustajan. Itsevarmuus tulee siitä kun tietää pärjäävänsä ja osaa arvioida vastustajaa. Toki voi käydä niin, että kamoistaan sekaisin oleva narkki ei näe itsevarmuutta, eikä yleensä mitään ja hyökkää sumeilematta, silloin pitää painaa narkki katuun.
Asialla on myös kääntöpuolensa. Liiallinen itsevarmuus ja voiman esiin tuominen kääntyy itseään vastaan. Jos pahojen poikien on tarkoitus hakata joku pahanpäiväisesti ja se joku on itsevarma, kokenut ja voimakas, niin silloin hyökätään isommalla kalustolla. Heikomman päälle käydään rohkeasti pienemmällä porukalla. Joskus se heikomman näköinen voi osoittautua vahvaksi.
Ikääntynyt Silat opettaja oli Saksassa pitämässä seminaaria ja illalla ei saanut unta ja lähti hotellista vielä kävelylle.
Kaksi paikallista konnaa yrittivät ryöstää vanhuksen, mutta saivat maistaa puista kävelykeppiä hyvin kipeästi.
Vanhus näytti heikolta ja helpolta uhrilta, mutta olikin erittäin vahva. Nuorempana hänen olemuksensa varmasti huokui itsevarmuutta ja piti konnat loitommalla, mutta nyt ikä hämäsi konnia. Toiminta oli edelleen itsevarmaa, vaikka ulkonäkö ei huokunut voimakkuutta.
Tuo on totta. Aina ei voi perääntyä, mutta aika usein voi. Kotikulmilla peräänyminen aiheuttaa oravanpyörän ja joutuu kohtamaan tilanteen aina uudestaan. Asia pitääkin hoitaa kohtaamalla tilanne tai vaihtamalla kokonaan maisemaa.
Tilanteen kohtaamisen voi hoitaa monella tapaa ja se on jo aivan toinen juttu.
Nämä asiat ovat joskus hyvin monipiippuisia. Olen hieman erimieltä siitä, että tilanteessa jossa joku ahdisteleva idioottikonna jää siihen uskoon, että hän olisi voittaja ja se - oikeasti vahvempi/kovempi - joka perääntyy tilanteesta olisi häviäjä. Ei se niin mene. Tätä juuri tarkoitin sillä, että todella kovan ei tarvitse näyttää olevansa kova - riittää kun hän itse tietää mihin tarvittaessa pystyy. Siinähän se juju juuri onkin - ellet ole tarpeeksi kova, niin sinun pitää näyttää se muille, koska olet heidän huomiostaan riippuvainen.
Täysin eri asia taas on se, miten jatkuvaan terroriin pitää suhtautua. Ei kovakaan jannu viitsi loputtomiin mielistellä/perääntyä, jos saman henkilön tai ryhmän taholta saa kärsiä vittuilusta tai ahdistelusta. Siinä vaiheessa kun terrori alkaa rajoittaa normaalia elämää on tietenkin parasta toimia, sehän on selvää.
Tässä tullaankin siihen tilanteeseen, että miten suuria riskejä olet valmis ottamaan todistaaksesi kovuutesi. Tiedän ettei nuori "kovanaama" välttämättä suuremmin ajattele seurauksia, mutta jo miehen ikään ehtinyt perheellinen joutuu punnitsemaan asioita aivan toiseen malliin esim. onko joku persereikä sen arvoinen, että siihen viitsii liata käsiään ja maksaa kivusta ja särystä käräjäreissun päätteeksi, puhumattakaan että lähtee istumaan tapon vuoksi?
Tavallaan kadehdin niitä itsepuolustuslajien harrastajia, jotka hallitsevat erilaiset lukot ja muut vähempiä vaurioita aiheuttavat menetelmät. Minä itse olen joutunut selviämään fyysisen voimani ja nyrkkeilytaitojeni varassa ja niillähän saattaa tulla vakaviakin vahinkoja tositilanteissa, koska iskutehoa on silloin vaikea hallita. Joku sanoi tuolla viisaasti, että kokemus näistä hässäköistä tuo sitä tarvittavaa itsevarmuutta, jolla henkinen voitto mahdollistuu ja se on kyllä totta. Olen nuorempana joutunut muutamaan tositilanteeseen ja mm. tyrmännyt kaksi hyökkääjää, jotka todella haastoivat riitaa ja tulivat syyttä päälle. Pakoon en päässyt joten oli pakko toimia. Noista tilanteista tuli sellaista "kokemuksen rintaääntä", että myöhemmin olen pärjännyt ihan puhumalla, eikä ole tarvinnut jäädä "vääntämään kättä", eikä ole tippaakan hävettänyt vetäytyä tilanteista ilma voiman osoittamista. Kovan ei tarvitse osoittaa olevansa kova, välttämättä.
Pitkästä aikaa keskustelu jossa on syvällisempää näkökantaa itsepuolustukseen. Henkinen voitto on mielestäni suurempi kuin fyysinen. Uhkaaja perääntyy huomatessaan ettei onnistu peloittelullaan ja uhoamisellaan saamaan toivottua vaikutusta. Kahina alkaa usein suunsoitolla ja tönimisellä. Tässä vaiheessa itsevarmalla käytöksellä voi voittaa ja saada uhoajan perääntymään, silloin ei tarvitse todistella itselleen enää mitään.
Henkinen vahvuus tarkoittaa myös sitä, että on valmis tarvittaessa ottamaan fyysistä kontaktia, mutta se ei ole tavoite.
Henkinen itsevarmuus siis tulee kokemusken kautta.
Itsevarmaa ei voi esittää. Olen samaa mieltä.
Miksi pitää voittaa?
Mitä sen voiton jälkeen pitäisi tehdä? Pitääkö tehdä jotakin? Miksi piti voittaa?
Oliko siitä mitään hyötyä?
Se riippuu siitä mihin voittoa rinnastetaan.
Onko kyseessä voittaminen tilanteesta selviytyjänä vai pokaali kilpailuista. Täsää keskustelussa kyse on ilmeiseisesti selviytymisestä, siksi kannattaa voittaa. Jos kyse on vain kunniasta niin sekin voi olla voiton arvoinen. Jos kyse on vain selviytymisestä, mikä ei ole vähäinen asia, mutta jos selviytyä voi osallistumatta koko tilanteeseen, niin voitto ei ole tärkeä.
Selviytyminenhän ei ole voitosta tai häviöstä kiinni, vaan siitä että selviää.
Hetkittäinen selviytyminen (ei selviäminen haha) ei ole kiinni voitosta tai häviöstä, vaan siitä että pääset pois ehjin nahoin. Kadulla ei ole voittoja ja häviöitä, on vain pahoinpitelyitä lain silmissä.
Jos pakenet paikalta ja jäät kiinni olet lain silmissä lainrikkoja. Jos jäät paikalle ja jäät kiinni, olet lainrikkoja. Yleensä tilanteesta tulee pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely. Voipa tulla lieväkin pahoinpitely.
Sitten tästä seuraa selviäminen oikeuskäsittelystä tai sovittelu. Jos sovittelua ei saada aikaan, mennään saman heebon kanssa käräjille. Siellä sitten taas selvitään, useimmiten rahalla ja/tai vankeustuomiolla (ehdollinen/ehdoton).
Henkinen voitto voi tarkoittaa myös sitä, että kaveri joka ei yksin/kaksin uskaltanut tulla päälle, tulee henkisen häviön ansiosta ison sakin kanssa päälle. Voita siinä sitten henkisesti.
Aina ei ole kyseessä lainrikkominen.
Suomen laki tuntee myös hätävarjelun.
Jokaisella on oikeus puolustaa itseään.
Ei puolustautuminen ole aina sitä, että irtaudutaan ja juostaan pakoon. On tilanteita joissa ei voi antaa hyökkääjälle enää toista mahdolisuutta (hyökääjällä veitsi).
Sen ei tarvitse silti olla lainrikomista.
Itsepuolustus on selviytymistä.
Selviytyminen on myös voitto.
En halua muuten osallistua näin naurettavaan keskusteluun, mutta itse käsittelen hyökkääjää kovalla kouralla, jonka jälkeen liukenen paikalta vähin äänin - hoitakoon hyökkääjä itsensä sairaalaan jos siltä tuntuu. Näin lakimme opettaa käytännössä tekemään.
Kuitenkin, jos jäät kiinni, maksat. AINA.
Maksat, koska olet aiheuttanut vahinkoa. Vain aniharvoin hyökkääjää voi mukiloida ilman pelkoa pahoinpitelysyytteestä. Lyönti on lyönti, missään kohti laissa ei sanota, että jätetään syyttämättä jos lyöt takaisin.
Lyönti -> pahoinpitely -> käräjille -> korvauksia. Niinpä ei kannata jäädä kiinni tai mikä vielä parempaa, ei lyödä ollenkaan. Se, ettei lyö ollenkaan, taitaa olla kuitenkin syvä uni vain useimmissa tilanteissa.
Täysin samaa mieltä Varjon kanssa. Pullistelijat eivät meinaa millään tajuta sitä, että kun voitat tappelun kadulla, niin oikeussalissa häviät sen.
Näin se vain menee.
Että olen itse joutunut maksamaan useamman kuin yhden kerran niin hampaita kuin leukaluitakin.
Kalliita ovat, ihan liian kalliita. Käräjillä ei auta se perinteinen "mutkun toi alotti". Siellä ei ketään kiinnosta, kuka alotti. Siellä kiinnostaa vaan tapahtumat, jotka siitä aloituksesta ovat seuranneet.
Kuka on lyönyt, ketä on lyöty, mitä vammoja. Vammoista sitten katsotaan, onko pahoinpitely mitä luokkaa, paljonko tulee korvauksia ja niin edelleen.
Eli kun lyöt, maksat.
Jouduin kerran tappeluksiin kadulla ja huomasin kädestäni vuotavan runsaasiti verta.
En ollut huomannut tappelukaverillani olevaa veistä lainkaan. En myöskään tuntenut tappelun tiimellyksessä käteeni tullutta viiltoa kuin vasta sitten kun havaitsin vuotavani runsaasti.
Tämän jälkeen löin sitä hamppia niin lujaa tauluun että meni unten maille.
tuli poliisit paikalle ja vielä ambulanssi.
Asiaa selviteltiin sitten puolenvuoden kuluttua oikeudessa. Hampilta oli mennyt hampaita poikki ja nenä murtunut, sekä saanut aivotärähdyksen.
Asianajajani vetosi hätävarjeluun ja siihen, että en voinut mieltäni malttaa kun hyökkääjällä oli veitsi jolla oli jo minua kerran lyönyt käteen. En saanut mitään tuomiota.
Sain pienen korvauksen haavastani kädessä.
Hamppi sai sakkoja ja joutui maksamaan kaikki kulut. Minulla oli todistajat jotka kertoivat, että en aloittanut tappelua vaan puolustin itseäni.
Se oli varmaan niitä alkoholisteja.
Tällainen "Jidon" spekulointi löytyi toisaalta, mitä hän teksisi tilanteessa, jossa kotiin tunkeutui useita humalaisia miehiä, ja eräällä heistä sapeli.
"Tää juttuhan menee jo kotirauhan piirin ja silloin isänällä on aika hyvä oikeusturva kun puolustaa itseään ja kotiaan.
Jos tälläinen tilanne sattuisi omalle kohdalle niin vaikeaa olisi hyökkääjillä.
Minulla on näköyhteys ikkunasta ovelle joten tiedän ketä on tulossa.
Oveni on kestävä ja ikkunat korkealla joten ehtisin hälyttämään poliisit paikalle, mutta ehkä en sitä tekisi.
Eteisessä on vieraita vastassa pari Rotweilleria ja minä.
Kaapista löytyy järeämpää kalustoa tarvittaessa, mutta en usko sellaista tarvittatavan humalaisiin naistenhakkaajiin.
Uskon vahvasti, että tälläisillä Peeloilla olisi tukalat oltavat pelkästään minun kanssa. Voisin jopa nauttia tilanteesta."
Niitä miehiä varmasti pelottaisi aivan kauheasti noin hurja heppu.