Kauan sitten eräälla tasaisella rannalla eleli yksinäisen sydämen mies. Miehellä oli ihmisiä ympärillään, mutta mies tunsi silti olevansa yksin muiden keskellä. Kuin Lonely Rider, ilman lopullista määränpäätä, aina matkalla jonnekin. Mies tunsi olevansa kuin Nuuskamuikkunen, joka halusi aina palata Muumilaaksoon mutta joka ei voinut olla siellä koko ajan. Se ahdisti liikaa levotonta sielua.
Mies kävi töissä varsin miehisellä alalla ja työpaikalla jossa oli vaihtelevat työt. Suurimman osan ajastaan mies piti työstään, vaikka välillä oli kurjia päiviä ja ikäviä ihmisiä. Eräänä päivänä tuonne työpaikalle saapui nainen: Nuorempi, nätti, hymyilevä ja lämpöä hehkuva. Miehen maailma mullistui ensinäkemästä: Tuo nainen. Ihana, hehkuva ja haluttava. Ole joskus mun, ajatteli mies. Mies vaivui hetkeksi toiseen maailmaan, jossa ei kuullut tai nähnyt mitään muuta.
Herättyään transsistaan mies käveli hämmentyneenä työpisteensä luo. Vau, mikä nainen, hän höpisi itsekseen.
Miehen työpaikalla oli eräs toinenkin nainen, josta mies piti. Hän oli melko monimutkainen tapaus, johon mies tunsi hiukan karkeampaa vetoa, mutta joka toisaalta ärsytti häntä usealla tavalla. Kylmää ja kuumaa, pehmeyttä ja piikkejä. Silti miestä kiehtoi tuo n naisen salaperäisyys, äly ja altahuokuva seksuaalinen itsevarmuus. Mies piti ajatuksensa hänestä sisällään, koska epäili naisen tekevän niistä vain pilaa. Mies arvosti tuota naista monella tapaa. On se vaan kätevä emäntä, ajatteli mies monet kerrat häntä katsoessaan.
Naisista se hiukan nuorempi oli kerrasta vienyt miehen sydämestä palasen. Hänelle mies puhui aina pehmeästi, häntä mies auttoi ja huolehti kaikesta. Heillä oli hiljalleen kehittynyt näkymätön yhteys, jossa kumpikin huomasi toisen missä tahansa. Ja miehestä se oli vielä enemmän: Se oli merkki jostain suuremmasta. Mies huomasi olevansa jo ihastunut, ehkä lievästi jopa rakastunut häneen. Apua, en voi, ajatteli mies. Silti hän halusi upota tuohon tunteeseen yhä syvemmälle. Ja sinne mies katosikin.
Monien vaiheiden, sekoilujen, virheiden, niiden korjaamisten, mokaamisten ja totaalisen katastrofin jälkeen, hän löysi tuon naisen uudelleen. Mutta nyt miehellä oli ongelma: Hän epäili. Hän epäili ettei heistä voisi tulla koskaan mitään. Hän epäili omia tunteitaan ja naisen ajatuksia hänestä. Ja lopulta näki sen vaikeamman naisen oikeampana hänelle. Koska rationaalinen mies tekisi niin. Koska jospa kuitenkin se onkin hän, ehkä olenkin erehtynyt kokonaan. Samaan aikaan miehen sydän sykki tuolle ihanalle nuoremmalle, ja samalla mies yritti lähentyä tuota vaikeampaa. Ristiriita repi miestä hajalle, mutta hän jatkoi silti. Koska tunsi paljon ja halusi tavallaan molemmat. Eikä tulisi saamaan kumpaakaan, kertoi miehen alitajunta hiljaisella kylmällä äänellään.
Mies kävi töissä varsin miehisellä alalla ja työpaikalla jossa oli vaihtelevat työt. Suurimman osan ajastaan mies piti työstään, vaikka välillä oli kurjia päiviä ja ikäviä ihmisiä. Eräänä päivänä tuonne työpaikalle saapui nainen: Nuorempi, nätti, hymyilevä ja lämpöä hehkuva. Miehen maailma mullistui ensinäkemästä: Tuo nainen. Ihana, hehkuva ja haluttava. Ole joskus mun, ajatteli mies. Mies vaivui hetkeksi toiseen maailmaan, jossa ei kuullut tai nähnyt mitään muuta.
Herättyään transsistaan mies käveli hämmentyneenä työpisteensä luo. Vau, mikä nainen, hän höpisi itsekseen.
Miehen työpaikalla oli eräs toinenkin nainen, josta mies piti. Hän oli melko monimutkainen tapaus, johon mies tunsi hiukan karkeampaa vetoa, mutta joka toisaalta ärsytti häntä usealla tavalla. Kylmää ja kuumaa, pehmeyttä ja piikkejä. Silti miestä kiehtoi tuo n naisen salaperäisyys, äly ja altahuokuva seksuaalinen itsevarmuus. Mies piti ajatuksensa hänestä sisällään, koska epäili naisen tekevän niistä vain pilaa. Mies arvosti tuota naista monella tapaa. On se vaan kätevä emäntä, ajatteli mies monet kerrat häntä katsoessaan.
Naisista se hiukan nuorempi oli kerrasta vienyt miehen sydämestä palasen. Hänelle mies puhui aina pehmeästi, häntä mies auttoi ja huolehti kaikesta. Heillä oli hiljalleen kehittynyt näkymätön yhteys, jossa kumpikin huomasi toisen missä tahansa. Ja miehestä se oli vielä enemmän: Se oli merkki jostain suuremmasta. Mies huomasi olevansa jo ihastunut, ehkä lievästi jopa rakastunut häneen. Apua, en voi, ajatteli mies. Silti hän halusi upota tuohon tunteeseen yhä syvemmälle. Ja sinne mies katosikin.
Monien vaiheiden, sekoilujen, virheiden, niiden korjaamisten, mokaamisten ja totaalisen katastrofin jälkeen, hän löysi tuon naisen uudelleen. Mutta nyt miehellä oli ongelma: Hän epäili. Hän epäili ettei heistä voisi tulla koskaan mitään. Hän epäili omia tunteitaan ja naisen ajatuksia hänestä. Ja lopulta näki sen vaikeamman naisen oikeampana hänelle. Koska rationaalinen mies tekisi niin. Koska jospa kuitenkin se onkin hän, ehkä olenkin erehtynyt kokonaan. Samaan aikaan miehen sydän sykki tuolle ihanalle nuoremmalle, ja samalla mies yritti lähentyä tuota vaikeampaa. Ristiriita repi miestä hajalle, mutta hän jatkoi silti. Koska tunsi paljon ja halusi tavallaan molemmat. Eikä tulisi saamaan kumpaakaan, kertoi miehen alitajunta hiljaisella kylmällä äänellään.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Todella hieno itsesääli kirjoitus. Varmasti tulee vielä vastaan nainen kuka jaksaa kuunnella tollaista miestä.
👍😆😅👌
😄😄😄😄😂👍
Eli mies ei osaa löytää
Suhteita kuin kututyöpaikastaan
Pordellissako töissä?
Sellaista hevonkukkua sitten taas
Ratkaisu tunteella, ei järjellä. Tai polyamoriaa käyt ehdottelee.
Tunteista kaikki kertoo, ja niiden moniulotteisuudesta.
Yksi sydämessä, yksi mielessä.
Millainen se ns. vaikea nainen olisi ollut, jos olisit hänellekkin hymyillyt, puhunut pehmeällä äänellä ja autellut?
Nainen on nainen, jopa kätevä emäntäkin.
Ite oon pystyvä ja kuuma nainen ja miehet vaan kapinoi mua vastaan, kovistelee ja syyttelee ja vähättelee, yksi toisensa jälkeen. Ei tule kohteliaita treffikutsuja, helliä sanoja eikä lahjoja, miehet ei halua antaa mulle YHTÄÄN MITÄÄN, vaikka vuosikausia jaksavat katsella ja haikailla.
Mieti miltä se tuntuu naisen sydämessä.
Otan sen joka uskaltaa olla mulle hellä. Muille mun sydän pysyy jääkylmänä.
Hyvä kertomus, tsemppiä, elämä on valintoja, eikä kaikki niistä suinkaan ole helppoja.
Hänelle on puhuttu kauniin sanoin, pehmeällä äänellä.
Hänelle on kerrottu kirjoitetuin sanoin, häntä on autettu ja huolehdittu paljon. Tietää miehen tunteet ja mietteet. Ystävällisyyttä mies kaipaa, vastavuoroisuutta kahden ihmisen. Muusta vaikka viis, olisi vain lähellä siis.
Sepä hyvä, ettei jutun naisia ole kohdeltu eriarvoisesti pelkkien heidän luomien mielikuvien perusteella.
Ei kelvannut minun ystävällisyys miehille, sekin katsotaan joksikin hyötymisyritykseksi tai muuksi juonimiseksi eikä siihen ystävällisyyteen vastattu joten silleen eri juttu.
Huijari
Sama mitä ajattelet. Tuo on 98% totuus.
Ihmetyttää itseänikin tuollainen kohtelu. Mutta kai se johtuu miesten huonosta itsetunnosta, pitää ensin yrittää lytätä hovinarrin tavoin kun ei ole muutoin ottamaan kuninkaan paikkaa vierelle.
Ovat siis pelkkiä valekuninkaita, niitä jotka juonivat ja puukottavat selkään edetäkseen.
Harva mies osaa rakastaa naisessa vahvuutta ja pystyvyyttä ja älyä. Feikkikuninkaita tosiaan.
Yleensähän miehet aina haluaa egonjatkeeksi jonkun itseään huomattavasti vähäpätöisemmän yksilön.
Tämän valinnan seurauksena monet naiset kautta aikojen on teeskennellyt heikompaa ja tyhmempää kun oikeasti ovat ja siten omalta osaltaan edesauttaneet naisten alistamista ja väheksymistä ja sitä ettei naisten koulutuksesta ole välitetty. Eli naisten itsenkin mielestä naisen on kuulunut olla tietynlainen ollakseen ns hieno nainen🤏👎
Se älykkäämpi ja parempi nainen menisi hukkaan tuollaisen miehen kanssa.
No ei menisi. Meillä on paljon samaa rationaalista ajattelutapaa ja monitasoista älyä. Silti olemme kovin erilaisia, ehkä liikaakin kestääksemme toisiamme pidempään.
Mulla olis tuohon hyvä, rationaalinen ratkaisu!
Ota se vaikeampi nainen naiseksi ja sit vaan ostat itellesi koiran ja painut vaan koiran kanssa lenkille kun tunnelma tiivistyy liikaa mökissä.
Ja kun sitä riitaa tulee naisen kanssa, niin voi myös halia koiraa se lohduttaa sua ja tarjoaa yksinkertaista onneaan sulle tueksi kun suhde ja kova maailma murjoo.
Vaikka kultanen noutaja. Tykkäätkö blondeista?
T.Saatana
P s. Jos joskus alan seukkaan, niin nyt muuten tiedän mitä annan miehelle joululahjaksi Mahtavaa!
Koira on ihmisen paras ystävä. Blondit on mieleen, mutta noutaja voi olla tummakin.
Parempi jos sen naisenkin kanssa tulee hyvin toimeen.
Tarvi sen koiran kanssa paeta jäätävää ilmapiiriä joka välissä.
🤣🤣🤣
Vai että tummaa noutajaa pohdit..älä nyt hei ainakaan ihan vielä. .
Taidat olla vähän kokematon elämässä? Voin ihan rehellisesti kertoa, että jos nainen on sekä kuuma että jäätävä, niin suhde on samaa sorttia. Toki herttaakin voi olla, mut ite esim kyllästyn aika äkkiä tasaseen menoon ja hyssyttelyyn ja oon sitä häijympi mitä pitempään oon ollut väkisin kiltisti.
Ota joku lässy vaan jos haluat sitä muumilaakso elämää seuraavat 50 vuotta.
Palstannainen olisi jo nussinut miestä jos olisi halukas. Kysessä on salkkeri...
Poistoon
Ja nämä kaksi naista odottelevat rivissä valintaa 😂
Se fiksumpi ei ehkä odottele, mies vaan luulee niin. Sillon on valinta kun jää yksi.
Ja se nuorempi nainen löysi omanikäistä seuraa nuoresta miehestä, joka halusi myös perheen.
Niin fantasioissas ehkä, jos siitä tulee vaikka parempi mieli
Ei. Vaan mies haikailee molempien perään.
Elämä ei ole mikään Napakymppi, missä valitaan yksi rivistä.
Ja sitten kun ei osaa päättää, molemmat muijat löytää jonkun toisen. Roikottaako toi ap niitä?
Ei roikota. Kaikilla on omansa. Mutta kaikki voi muuttua, jos tahtotilat kohtaa.
Menehän sä mies muuttelemaan tahtotiloja
Hehku nainen sai leukemian ja vaikea nainen rintasyövän.
Elämä ei aina ole tasapuolista.
”Nainen sai syytteen 2 000 alkoholilitran tuonnista ja myynnistä – voitti jutun ja valtio joutuu maksamaan korvauksia”
Ota kenet otat ei kiinnosta tai kuulu minulle enää.
Ei varmasti, koska et ole kumpikaan heistä.
Jo kommenttisi kellonaika kertoo sen. Aamuksi töihin menijät kun nukkuu klo 1 yöllä.
Tämähän on tarina. Miksi ihmiset täällä hikeentyy. Miten joku ulkopuolinen muka tietää mitään jonkun toisen tunteista toista kohtaan?
Täällä hikeentyy kaikki ihan kaikesta. Varsinkin jos kirjoittaa kahdesta samalla kertaa. Vaikka syystä.
Lopulta mies ymmärsi että oli ollut harhainen unelmoidessaan kummastakaan naisesta, koska löytyi se oikea ja se oli mies.
Päättää satutuokion.
Ei. Naiset on tuon tarinan miehen juttu.
Varatun miekkosen fantasialegendaa. 🥱
Voi olla. Jospa mies kirjoittaakin aidoista tunteista kahta naista kohtaan. Vaikea paikka, josta yrittää löytää polkua ulos.
Kolmen naisen loukussa se on 😅
Yhden loukussa, kahta kaipaamassa luultavasti.
Miehen sydän tiesi mistä onni löytyisi. Silti se pelotti, koska siinä olisi ehtoja, joihin hän ei olisi valmis. Niiden ehtojen vuoksi mies oli hiljalleen päästänyt irti tuosta naisesta. Vaikkei halunnut sitä. Mies tyytyi vain katselemaan häntä ja toivomaan mielessään tälle onnea valitsemallaan tiellä. Kipua ja tuskaa, kaipuuta ja haavetta, niitä kaikkia mies tunsi häntä katsellessaan.
Sydän. Se teki miehen elämästä kärsimystä.
Kipuna kiivaana suruna sielussain. Niinpä. Sydän. Se kyllä tiesi muutoksesta joka tuli , ehdoista jotka suli, mutta oli niin kuorruttunut ja kylmentynyt ettei tarttunut enää tarjottuun sydänten harmoniaan. Näin päätti oman sydämensä kohtalon, muuttumattoman, tuo mies.
Aika osuva. Melkein itseeni siitä otin.
Maailman tuulissa, mentävä on tuurissa,
sydänten harmoniaa odotellessa,
vain kylmetyn kaamoksessa.
Kylmetyt kaamoksessa, harmoniaa odotellessa. Valintojen vahvuudessa, taot rautaista sydäntäsi, hikikarpaloiden pudotessa, lekan lipsahtaessa märän metallin pinnasta.
Harmoniaa , odotellessa, lekan pöydälle laskiessa. Jäljelle jää vain lämpö, odotellessa. Juuri sitä minkä haluat?
Elämä taontasi mallista. Lämpö hehkuu jostain, kaikesta huolimatta.
Tässä oli paljon osuvaa josta on hyvä jatkaa. Miehen kipuileva sydän keinahteli aina tuon naisen lähellä. Sellaista lempeää aallokkoa, jolla oli rauhoittava vaikutus. Mies tiesi ettei hän voisi vain unohtaa ja päästää irti lopullisesti. Olethan vielä joskus mun?
Miehen päässä oli mahdoton solmu. Suuri pato täynnä kaikkea patoutumaa, jota hän halusi purkaa tuolle naiselle. Mutta ei hän voinut sekoittaa hänen ajatuksiaan sillä kaikella vyöryllä. Mies avasi niistä valittuja kokonaisuuksia tuolle toiselle, joka ei niistä suuremmin hetkahtaisi. Ei hetkahtanut, mutta ei reagoinutkaan, hyvässä eikä pahassa. Kuin metsää huutelua, ei edes kaikua tosin, ajatteli mies aavistuksen pettyneenä. Olinkin pitkälti vain sellainen olankohautuksella ohitettava tyyppi.
Hiki turhan taonnan lämmitä ei,
mieheltä vain voimat ja rauhan vei.
Mahdollisuutta uutta tule ei,
jos vain yksin takoo,
pakkasta halkoo,
meteliä tyhjää taikoo.
Lämpöä sydämen ain kaipaa,
hellyyttä naisen vain halajaa.
Ilman niitä tyhjyys, koleus,
maailman kivi kovuus.
Ja sitten kotona vielä se kolmas, vaimo.
Tunteella ja koskettavasti kirjoitettu tarina.
Ikävä kyllä, monen kohdalla voi olla hyvinkin totta.
Toivottavasti löydät sen oikean. Silloin ei tarvitse miettiä vaihtoehtoja. Onnea matkaasi. 👍
Olet pelottavan naiivi tai valheessa elävä.
Joku osaa lukea näitä oikein. Kiitos siitä.
Tarkoituksena on löytää se oikea oma polku kaikkien risteävien polkujen seasta. Ehkä siellä astelee hänkin, ehkä joku muu. Aika näyttää.
Niin aika näyttää. Huominen on eilistä viisaampi sanotaan, mut ei se paljon lohduta kun mieli on ihan sekasortoisessa tilassa. Kokemusta on. Mä hakeudun aina yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen saadakseni jotenkin ajatukseni selkiytymään. Esim. luonnossa liikkuminen ja oleminen on antanut mielenrauhaa. Toivottavasti löydät polkusi ja sen sulle oikean kanssa kulkijan. Ei se varmaan heti tapahdu, mutta tapahtuu
varmasti joskus, kunhan annat siihen itsellesi luvan. Jos noista vaihtoehdoista ei kumpikaan ole se, niin usko pois, jossain on ihan sua varten joku sinunlainen olemassa.
Aika näyttää mitä tuleman pitää. Elämässä ei pidä jumittua liiaksi, vaan löytää uusi kurssi, jos vanha vie aina takaisin matalikolle. Apunavigoijaa tässä etsiskelen. Ihmistä joka haluaa löytää sen kurssin kanssani, kuin kaksi löytöretkeilijää yhteisellä matkalla kohti tuntematonta seikkailua.
Olen samaa mieltä. Vanhaan ei kannata jumittua liiaksi.
Kannattaa kuitenkin kun päätöksiä teke, harkita tarkkaan, ettei kaatuisi kun on jo myöhäistä. Itselle on näin käynyt. Lähinnä kaduttaa eniten se, että olen tehnyt päätöksiä lähinnä miellyttääkseni muita ja unohtanut omat haaveeni ja unelmani. Toivottavasti sinulle ei käy niin.
Saako kysyä, onko jo ajatuksesi selviytyneet?
Joko apunavigaattori istuu tukevasti tuolillaan ja aloitettu yhteinen löytöretki tuntemattomia seikkailuita kohti?
.
*tekee. *katuisi
Päätöksiä ei ole tehty suuremmin. Olen itsekin tehnyt päätöksiä vain miellyttääkseni muita, eli "koska niin on oikein". Miten se voi olla oikein, jos siitä jää paha olo ja kaihertaa kun ei tehnyt toisin?
Sydän oli silloin jo ehkä löytänyt paikkansa, mutta mieli arkaili totutussa pysymiseen. Jos samaan tilanteeseen pääsen jälleen, teen juuri niin kuin sydän sanoo. Olkoon se hyppy tuntemattomaan. Omapa on valintani ja kohtaloni.
Omapa on valintani ja kohtaloni. Pääsit asian ytimeen. Joskus ympäristön paineet, omat arvot, moraali ja omatunto sotii sitä vastaan mitä sydän haluasi tehdä. Silloin täytyykin miettiä sitä pystynkö,, jaksanko kestää seuraukset jos hyppy tuntemattomaan osoittautuukin vääräksi.? Jos uskot kestäväsi, niin tee kuin sydän sanoo aina muissakin päätöksissäsi. Muuten voi ajan mittaan katkeruus sisälläsi kasvaa ja tehdä sinut onnettomaksi. Järjen käyttö on hyväksi, mutta ei se välttämättä onnelliseksi tee.
Itse luotan intuitioon. Varmaan moni pitää sitä huuhaana, mutta kohdallani se on toiminut. Tapasin jonkun aikaa sitten ihmisen, jossa oli outoa vetovoimaa, mutta samaan aikaan alkoi hälytyskellot soimaan. Varo! Tuo ihminen on vaarallinen. Ei siksi, että hän olisi ns. paha ihminen,(päinvastoin) mutta hän olisi vaarallinen mielenrauhalleni, siten, että hän herätti pohtimaan omia aikaisempia valintojani. Olenko sittenkään kuunnellut herkällä korvalla omaa sisäistä ääntäni.
Olen ollut tyytyväinen tähän asti omaan pieneen elämääni, kaikkine suruineni ja iloineni mitä on vastaan tullut. Onnelinenkin. Mutta, miksi näitä pohdin jos kaikki muka on niin hyvin kuin voi olla.
Taitaa olla parasta sittenkin lopettaa ajatteleminen ja luottaa siihen kohtaloon.
Elämä kantaa. Kävi miten kävi.
Kertomatta jäi, että kotona huijattu vaimo ja teini-ikäinen lapsi. Toistaiseksi.
Impotenssiakin ja nvelrikkoa esiintyy..
Minä olen muistanut sinut hyvin. Niin paljon paremmin kuin ketään muita. Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana surina sielussani. Valona yössä vain.
Tätä hyräilen kun mietin ja kaipaan erästä ihmistä. Jota en vain voi unohtaa.
Pian kuuskymppisen ukon mahdottomia mielikuvitusjorinoita !
Livenä IRL lähes puhumaton jääkimpale.
Elää elämänsä osia sivupersoonillaan.
Palstalla runoilee pöljää teinimäistä vuodatusta, ikäänkuin olisi jopa tavoiteltukin.
Mies katseli tuota sydämeensä juuttunutta naista lempeästi. Hän ei ollut kaukana, vain käsivarren mitan päässä. Teki mieli hivellä hänen poskensa kaarta, suudella kerrankin hänen kauniita huuliaan ja sanoa jotain pysyvää. Muuttaa kaikki minkä vain vielä voisi. Silti mies sanoi vain jotain tylsän arkista katsellen käsissään olevaa työkalua. Koska he eivät olleet siinä kaksin. Koska paikalla oli eräs toinenkin. Ihan lähistöllä sivusilmällä seuraamassa, kuulemassa ja rekisteröimässä kaiken sanattomaan muistioonsa.
Mikä työkalu sulla oli kädessä?
Oliko työkalu kädessä vai pöydällä edessäni?
Kuitenkin, sellaiset jykevät pihdit ne olivat.
Fillarivarkaillekin tutut välineet.
Miksi älykäs nainen haluaisi miehen, jonka sydän sykkii jollekin toiselle🤔
Miehen sydämessä oli paikka molemmille.
Ei maailma ollut mustavalkoinen, vaan siinä loistivat kaikki harmaansävyt. Oikeaa vastausta ei ollut, oli vain vähinten vääriä. Se joka tulisi lähemmäs, saisi helposti miehen sydämen itselleen.
Mies oli jo menettänyt sydämensä sille toiselle, eikä sitä takaisin saa. Älykäs nainen huomasi sen, eikä siksi laittanut tikkua ristiin.
Sydämestä pieni pala on ehkä menetetty, mutta loput on miehellä itsellään. Siitä on vielä iso pala jaettavaksi.
Ongelma on se ettei mies saa selvyyttä itsestään ja tunteistaan. Pitäisi olla selkeämpi, jotta kukaan nainen uskaltautuisi lähemmäs.
Lauantaiaamuna mies heräsi levottoman yön jälkeen. Mielessä oli pyörinyt oikea hulabaloo, joka päättyi kuumottavan seksuaaliseen uneen. Unessa mies jutteli naisen kanssa kasvotusten lähekkäin. Hän nosti kätensä, hiveli naisen pitkiä hiuksia, kaulan kaarta ja lopulta kohotti tämän leukaa suudellakseen häntä. Tilanne eteni rutkasti pidemmälle, muttei sentään loppuun asti. Herätessä miestä harmitti kesken jäänyt kiihkeä uni. Kerrankin kun päästiin yli siitä rajasta, mitä on koeteltu jo joskus aiemmin. Tuo unen nainen oli se monimutkaisempi tapaus, miehen mielestä.
Luen paljon näitä sun kirjoituksia kun ovat niin lähellä omaa tilannetta, mutta väärä kaupunki kyseessä.
Aina voi unelmoida. *Huoh*
Kirjoitan näitä aina kun pääni sisäinen joki tulvii kaikesta vaihtelevien tunteiden ja kaipuun aallokosta.
Se on tulvinut jo kolme vuotta, siksi tätä tuotosta on riittänyt. Aika universaali tilanne se on sydän avoimena ihmisten kanssa tekemisissä ollessa. Huokaus, se on helppo kuvaus monimutkaisille tunteille. Vielä helpompaa se olisi jos sydämmeen todella mahtuisi kerrallaan vain se yksi "ämmä"....
Pakkaspäivän kääntyessä iltaan mietti mies kuinka mukava olisikaan istua takkatulen loisteen lämmössä hehkeäposkinen nainen kainalossa. Katsella tulta, katsella toista pehmeällä makuuhuonekatseella, kuiskata korvaan jotain, josta toisen silmät kirkastuisivat ja poskille nousisi suorastaan kiihkeä puna. Kaksin, ilman häiriötekijöitä.
Miehen mielessä oli selvä kuva kuka tuo nainen oli. Se oli ....