Hei!
Rupesin kirjoittamaan tänne mieltä painavasta asiasta;haluaisimme mieheni kanssa lapsen.
Itselläni on entisestä avioliitosta 2 poikaa.
Nyt onkin alkanut mietityttämään muutama asia;
Olin napatyräleikkauksessa reilu kuukausi sitten, olisiko kenties mahdollisesta tulevasta raskaudesta olla haittaa raskaudelle?
Ikää on jo 38v, eli aika iäkäs synnyttämään, vaikka en ensisynnyttäjä olekkaan.
Toisaalta on saanut jo pojat niin isoiksi, että en tiedä, kahden vaiheilla olen.
Mieheni kanssa menee ok, mutta miettinyt sitäkin, että kun me ei nyt voida olosuhteiden pakosta asua yhdessä, hoitaisin lastamme käytännöllisesti katsoen yksin, paitsi viikonloppuisin.
En tiedä, halu olisi kova saada vielä lapsi, mutta toisaalta riskitkin aika suuret.
Voisitteko kertoa kokemuksianne?
Rupesin kirjoittamaan tänne mieltä painavasta asiasta;haluaisimme mieheni kanssa lapsen.
Itselläni on entisestä avioliitosta 2 poikaa.
Nyt onkin alkanut mietityttämään muutama asia;
Olin napatyräleikkauksessa reilu kuukausi sitten, olisiko kenties mahdollisesta tulevasta raskaudesta olla haittaa raskaudelle?
Ikää on jo 38v, eli aika iäkäs synnyttämään, vaikka en ensisynnyttäjä olekkaan.
Toisaalta on saanut jo pojat niin isoiksi, että en tiedä, kahden vaiheilla olen.
Mieheni kanssa menee ok, mutta miettinyt sitäkin, että kun me ei nyt voida olosuhteiden pakosta asua yhdessä, hoitaisin lastamme käytännöllisesti katsoen yksin, paitsi viikonloppuisin.
En tiedä, halu olisi kova saada vielä lapsi, mutta toisaalta riskitkin aika suuret.
Voisitteko kertoa kokemuksianne?
Vastaukset 10
Vanhimmat
hankitaan parisuhteeseen, ei yksin :)
Osaatko lukea? Sanoiko hän, ettei parisuhteeseen sitä hankkisi?
kun olin 37v. Jos olet muuten kunnossa en näe mitään estettä. Päinvastoin tässä iässä osaa nauttia äitiydestä ihan eri tavalla kuin nuorempana. Siitä tyrästä kannattaa kysyä lääkäriltä.
Minulla kaksi murkkua. Enää en lapsia halua (40v). Hirvittää ihan yöheräämiset, murrosiät, koulunkäynnit, VAPAUDEN menettäminen...Nytkin voin lähteä ja tulla miten itse haluan. IHANAA. Seuraavat n. 16 v. hoitamista ennenkuin rupeavat aikuistumaan. Ja vielä se, että minä olisin 60 v ja 20 v lapseni asuisi vielä pahimmassa tapauksessa kotona. Huh, huh. Mutta tehkää te jos haluatte.... Onhan ne ihania (joskus)....sanoo murrosikäisen äiti.
Joo kyllähän sitä välillä innostuu, että olishan se ihana saada vielä vauva ja etenkin tyttö(mutta kun se voi tietty olla poikain,heh), mutta kun ajattelee, niin todella minä 60v. ja lapsi 20v.
Pitää yrittää puhua miehelle järkeä, kun meidänkään yhdessäolosta ei tiedä, että ollaanko enää vuoden päästä yhdessä,,,on vähän takkuista välillä ja jouduttaisiin asumaan erillään ainakin seuraavat 5 vuotta.
Saanko kysyä, että onko sulla tyttöjä vai poikia?
Itsellä ikää 37, lasta yritetty 3 vuotta. Tuloksena 2 ulkopuolista ja 2 keskenmenoa. Tällä hetkellä olen sinut molempien vaihtoehtojen (lapsi/ei lasta) kanssa, tulee jos on tullakseen.
niin tehkää ihmeessä! mietin vain, kannattaisiko miettiä kahden tekoa. itse olen pahnanpohjimmainen. isot siskot jo molemmat yli 50v, heillä yli 30v lapset. itse olen just 30v ja aivan ulkona isojen sisarusten touhuista. he ovat aina olleet kuin paita ja peppu.
vanhempani ovat jo melkein 80v, joten olen ihan "yksin" tässä perheessä. toivoisin omaavani sisaren tai veljen.
äitini oli aika iäkäs kun sai minut,46v ja isä 49v. eivät he jaksaneet olla kanssani paljoa. olin kuitenkin haluttu lapsi, en vahinko. mutta kaikki valvomiset jne tulivat yllätyksenä äidilleni, ja siitä olen saanut kuulla. heillä oli mielessä isoäitini käyttö lapsenpiikana, mutta mummini kuoli juuri kun olin viisiviikkoinen.
itse olet nuorempi, mutta mieti vielä, olisiko toinen lapsi perään mahdottomuus!
onnea valinnallesi!
Sain kuopuksen 42-vuotiaana. Hän täyttää pian 3 vuotta ja hienosti meillä on mennyt. Koliikit ja yösyötöt menivät ihan huumorilla. Iän puolesta sinulla on vielä hyvät mahdollisuudet lapsentekoon, jos muuten vain uskallat ja halua riittää. Minulle odotusaika oli vaikeahko, kun pelkäsin lapsen terveyden puolesta. Olisin halunnut päästä kromosomitutkimuksiin, mutta en päässyt. Jos sinua riskit pelottavat, niin hankkiudu tutkimuksiin vaikka yksityisesti, jos kuntasi ei niitä kustanna. Meille syntyi terve lapsi eli pelko oli turhaa.
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille, lukuunottamatta 1 viestin kirjoittajaa.
Juu miettinyt olen ja sehän tässä kaikkein kauheinta on, kun ei pystytä miehen kanssa asumaan yhdessä muutamaan vuoteen...nähtäisiin vain viikonloppuisin, kun alkaa sitä asiaa ajattelemaan lapsen kannalta, niin tuleepahan vaan mieleen, että onko järkee vai ei?!!
Tiedän, että minulla olisi laihdutusurakkakin edessä ennen lapsen tekoa....ylipainoa n.20kg, niin riskit taitaisi vaan kasvaa kaikkien muiden riskien lisäksi.
Kohtu on kuulemma alas laskeutunut, toista poikaa odottaessa meinasi tulla kesken,,,en tiedä...kauhean vaikea asia.
Vieläkö jaksaisitte kertoa kokemuksianne?
KIITOS jo etukäteen!
Meillä mies on matkatöissä ulkomailla ainakin 10 pvää kuukaudesta ja yrittäjänä tekee lisäksi 11 tunnin työpäiviä, mutta ei se ole lapsen ja hänen suhteeseen vaikuttanut. Ottavat kaiken sitten irti niistä päivistä, kun saavat yhdessä olla!
Raskastahan se on minulle välillä, mutta niinhän se on esim. kaikille yksinhuoltajille raskaampaakin!
Ja sitten iästä: oma äitini ja isäni saivat iltatähden, kun äiti oli 40 v. Nyt pikkusiskokin on jo yli 20 ja hyvin on mennyt ja isä ja äiti itse asiassa sanovat, että heidänkin on ollut pakko pysyä nuorena, kun se hulivili on siinä pyörinyt... =)