Hörhön määritelmä

Onpas tämä suomen kieli kaunis.

Hörhötkö pännii muita vai pänniikö muut hörhöjä? Miksi hörhöt pännii? Onko hörhöllä vain yksi kiinnostuksen kohde, vai onko hän enää hörhö jos häntä kiinnostaa useat asiat?

Onko asiaansa uppoutunut hörhö paremmin asiaan perehtynyt kuin sellainen, jolla on monta rautaa tulessa? Ehdottomasti on. Erikoisasiantuntija tietää asioiden nippelitiedot paremmin kuin otsikoiden lukija.

Mutta! -Jos ne muut kiinnostuksen kohteet auttaa ymmärtämään paremmin ja monipuolisemmin sitä päätutkimuksen alaa johon on hurahtanut, niin silloin voidaan puhua moniosaajasta ja huippuasiantuntijasta.

Siispä hörhö on sitä parempi alallaan, mitä enemmän hän tietää asian tiimoilta. Hörhöys on siis positiivinen piirre tutkijassa.

Intohimoisesti asiastaan kiinnostunutta objektiivista tutkijaa ei pidä sekoittaa sellaiseen, joka hakee tukea vain omalle ennakkoasenteelleen. Silloin puhutaan uskovaisuudesta ja älyllisestä epärehellisyydestä, eikä tutkimuksesta.

Älyllistä epärehellisyyttä ja uskovaisuutta esiintyy myös useissa mielisairauksissa ja persoonallisuushäiriöissä, näistä yleisin lienee skitsofrenian eri muodot.

Sanotaan että älykkäät ihmiset tuntevat itsensä usein yksinäisiksi, koska heidän näkökulmastaan muut ovat ennalta-arvattavia ja tylsiä, eivätkä kykene syvälliseen ajatteluun eikä keskusteluun. Tyhmältä ei ole odotettavissa mitään mikä yllättäisi älykkään positiivisesti.

Älykkäillä on myös taipumusta masennukseen ja päihteisiin. Hyvän muistinsa vuoksi he kelaavat elämänsä ikäviä tapahtumia koska heidän on vaikeaa unohtaa.

Sanotaan myös että hyvä tutkija tai johtaja ei saa olla liian älykäs, koska muuten hän alkaa kyseenalaistamaan tehtävänsä mielekkyyttä, koska tehtävässään pitäisi olla vain suoraviivaisen tehokas. Parhaiden johtajien ÄO on kuulema 115 paikkeilla, eli hieman yli keskiverron. Selkeästi, mutta ei paljon.

Millainen sitten on paras ufotutkija? Hänen tulisi tuntea luonnonilmiöt, ilmailualaa, tähtitiedettä, fysiikkaa, biologiaa, ihmisen psykologiaa, fysiologiaa, historiaa, satelliittien ja rakettien perusperiaatteet, meteorologiaa, astrobiologiaa jonkin verran, tapusten historiaa ja tutkimusta erittäin kattavasti, olla keskustellut ja väitellyt aiheesta laajasti, kuullut kaikenlaisia ihmisiä, lukenut kirjoja, kuullut luentoja, pitäisi olla hyvä matemaattinen suhteellisuudentaju, ymmärtää tilastotieteitä ja hänellä tulisi olla kyky muodostaa kokonaiskäsityksiä.

Siinä on melkoinen vaatimuslista parhaalle ufotutkijalle. Lieneekö tuollaista superhörhöä olemassakaan ja voidaanko häntä sanoa enää hörhöksi tuossa kohtaa?

Siksipä USA:n kongressin alla toimiva ufotutkimus on koonnut parhaat eri alojen asiantuntijat yhteen pohtimaan mistä on oikein kyse, mistä ne tulee, mitä ne on, ketä ne on, miksi ne on, miten ne on ja mitä ne aikoo.

Yksi ihminen ei kaikkeen yksin pysty, oli sitten millainen hörhö hyvänsä. Kukas se oli se matikkahörhö joka ratkaisi Poincaren otaksuman viettämällä yksin erakkona pimeässä huoneessa vuosikaudet sitä miettimässä, taisi olla Grigori Perelman.

Siinä vasta hörhö! 8)