Kuinka tunteellisia tyyppejä te "aiotte" olla siellä lukion yo-seremonioissa? Luuletteko, että joku repeää parkumaan siellä kuin syöttiporsas vai meneeköhän kaikki ihan coolisti ohi? Varmaan ainakin monen äidit alkaa volista siellä takapenkeissä... se jännittää ainakin minua eniten (jos ei oteta huomioon sitä kun pitää kaiken kansan edessä mennä hakemaan ne paperit sieltä edestä).
aiotteko itkeä siellä?
yo-juhlissa siis
91019
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No en kyllä ole ainakaan suunnitellut alkavani itkeä, saattaahan sitä kyynel pari vierähtää väkisinkin kun tajuaa, ettei nää kavereita enää kuin kesällä korkeintaan. Äiti onneks on hautajaisia lukuunottamatta teräshermoinen, eikä ala vääntää parkua, mutta itsestäni en ole ihan satavarma. Yritän kuitenkin pysyä rauhallisena.
Eipä siellä tainnut muut uudet ylioppilaat kyyneliä päästellä kuin minä. Äitini puhui (vanhemman puheenvuoro) juhlassa vanhemmuudesta ja muusta, ja vaikkei se päällisin puolin kovin henkilökohtaista tekstiä ollut, niin silti kosketti kovasti.
Muun juhlaväen kyynelistä en sitten tiedäkään.
Itse jostain syystä liikutun aina lakkiaisissa ja häissä, olipa ne sitten kenen tahansa. Elkää kysykö miksi.
Kuitenkin omani menin alusta loppuun kyynelittä. Ei ne omat sillä lailla ollutkaan liikuttavat kun sitä oli itse juhlakaluna.
Tänä vuonna aion satavarmasti taas kostuttaa silmäkulmani sukulaisen lakkiaisissa. Tai aion ja aion... ei tähän paljon voi ennalta vaikuttaa :)
Mä itken aina ja joka asiasta ni taatusti myös omissa lakkiaisissani...
Täytyy yrittää hillitä itteään.
Minulla oli omissa juhlissa 38 astetta kuumetta että lähinnä jänskätti pyörrynkö kesken seremonia ja menevätkö jalat alta kun menen lakkia hakemaan. Ei ollut kyllä minulla yhdessäkään vaiheessa semmosta tunnetta että nyt itkettää. Lähinnä vain jännitti.
Mä olen just semmonn ihminen ketä alkaa parkua, kun kuulee prinsessa dianan kuolleen, tai veljen vaimon kaiman menneen naimisiin...
Itkin, kun ala-aste loppui, itkin, kun yläaste loppui, ja voin kuvitella vollottavani myös yo juhlissa...varmaan jo siellä lavallakin...ei mua itketä, jos kukaan ei puhu mitään, mutta sitten kun eka ihminen tulee sanomaan että "onnea, miltä nyt tuntuu" niin sitten mua ei voi enää pidätellä mikään..
Ja kaiken lisäksi, en haluaisi itkeä ihmisten ilmoilla, vaikka toisten mielestä se on luonnolista, mut mä tunnen itteni aivan hölmöksi. :)
Mutta kai mä pärjään.
Koska en valmistu ylioppilaaksi. Mä valmistun ammattiin! Ja perkeleesti oon saanu tehdä hommia tän eteen. Ei se oo sen vaikeempaa kulkaa lukios.
...tässähän ei ollutkaan kyse siitä missä on vaikeinta tai missä on suurin työn/opiskelun määrä.
Itse olin viime vuonna samassa tilanteessa:
Saadakseen paperit piti ensin nousta muutama
askelma portaita pitkin ja minä tietysti
kömpelyyksissäni kompastuin...
No, ei siinä mitään, näyttelin tehneeni sen tahallani ja löin vielä parit steppiaskeleet
päälle. Hyvin meni...