Meidän neiti, ex-varju Tara tuli virosta, tallinnasta. Kauan olin katsellut neitiä sivuilta, pohtien miten??? Sitten löysin PETSin netistä. Ja chatissa tutustuin Laraan, illat ptkät turistiin koirista yleensä. Halusin olla aivan varma yhdistyksen luotettavuudesta. Olihan minulla ollut aiemmin huonoja kokemuksia. Lara kuitenkin osoittautui hienoksi ihmiseksi joka tosissaan välittää eläimistä. Sellainen ihminen ei voi olla paha eihän?
Ja niin varasin Taran :) !
Yllätys oli iloinen kun Lara kertoi pitkin matkaa koska koira oli sirutettu ja rokotettu jne. Erityisen iloinen olin PETSin tavasta hoitaa viralliset paperi asiat.
Raha ja paperit vaihtoivat omistajaa kasvotusten, molempien osapuolten läsnä ollessa kirjoitettiin luovutus sopimus ja Lara näytti kaikki kohdat passista, mitä mikin tarkoitti.
Sainpa vielä lääkärin todistuksenkin koirasta vaikkei laki sitä enää vaadikaan :))
Vasta silloin tajusin miten iso homma siinä on saada koira lähtö valmiiksi. Vaikka alkuun mietinkin että olisin hakenut koiran omatoimisesti huomasin nyt että en olisi ikinä saanut kaikkea hoidettua ilman Laran apua!!!
Jos haluat käydä sivuilla osoite on http://www.pets.ee
Siellä on galleriat kotia etsivistä koirista, kodin saaneista ja kuulumisia uudesta kodista.
Myös oma galleria jossa kuvia Laran vierailuista eri tarhoilla virossa :)
Mukavaa katseltavaa siis paljon!
Ja niin varasin Taran :) !
Yllätys oli iloinen kun Lara kertoi pitkin matkaa koska koira oli sirutettu ja rokotettu jne. Erityisen iloinen olin PETSin tavasta hoitaa viralliset paperi asiat.
Raha ja paperit vaihtoivat omistajaa kasvotusten, molempien osapuolten läsnä ollessa kirjoitettiin luovutus sopimus ja Lara näytti kaikki kohdat passista, mitä mikin tarkoitti.
Sainpa vielä lääkärin todistuksenkin koirasta vaikkei laki sitä enää vaadikaan :))
Vasta silloin tajusin miten iso homma siinä on saada koira lähtö valmiiksi. Vaikka alkuun mietinkin että olisin hakenut koiran omatoimisesti huomasin nyt että en olisi ikinä saanut kaikkea hoidettua ilman Laran apua!!!
Jos haluat käydä sivuilla osoite on http://www.pets.ee
Siellä on galleriat kotia etsivistä koirista, kodin saaneista ja kuulumisia uudesta kodista.
Myös oma galleria jossa kuvia Laran vierailuista eri tarhoilla virossa :)
Mukavaa katseltavaa siis paljon!
Vastaukset 21
Vanhimmat
kaupan koiraparkista kai joku oli unohtanu kunn oli niin yksin ja ulis niin mä otin sen siitä ja vein kotiin muute olis joku voinu se varrastaa oli sillo vielä pentu nyt on iso sillee minä sai sen ollaa taas yksi kotia kun äitee ja iskä meni ravintolaa nyt mul on kuiteskii kaveri me kattotaa videoo hauveli kanss
viime kesänä vanhan koirani sisko sai pennut, ihan tuossa naapurissa.
Niitä käytiin sitten miltei joka päivä katsomassa ja aina minulle tuli paha mieli, mies ei tahtonut toista koiraa.
sitten juhannuksena pennut alkoivat olla luovutusiässä ja mies oli umpijurrissa ja minä pidin yhtä loistavan näköistä urosta sylissä ja sanoin, että kato miten hyvin me käydään yhteen.
Ja niin siinä sitten kävi että pentu ja minä saimme toisemme ja mies jopa maksoi sen pennun.
Täällä on vähän samanlainen tarina. Kuukausikaupalla selailin netistä kodittomia koiria ja sitten löysin Petsin sivut ja ihastuin pieneen Snur-koiraan. Olen tosi tyytyväinen Petsin toimintaan. Tuo koira on mahtava tyyppi. Meni vaan aikansa ennenkuin siitä vapisevasta luukasasta tuli peipas ja peloton persoonallisuus... Tuolla sohvalla se nyt kuorsaa ja piereksii onnellisena :)
Snur - http://www.pets.ee/gall/main.php?g2_view=core:ShowItem&g2_itemId=571
nimen omaan näihin koiratarha touhuihin. en nyt tarkoita tätä petsiä koska kuulin siitä, vasta nyt.
varmasti voi olla hyvä paikka, ja asiantuntevia ihmisiä. Nykyinen koirani on kotimaasta ja ihan lehti-ilmoituksen kautta hankittu. Mutta, minulla oli koira joka oli tallinnalaiselta koira tarhalta.
netissä koirasta oli kaunis kuva..
Kun hain koiran, suomesta, ihmettelin kun turkista oli osa hävinnyt. No, ajattelin sen olevan tilapäistä ja et otan koiran kuitenkin.
Kuinka ollakkaan, koira oli todella sairas.
Viimeisellä eläinlääkäri kerralla, lääkäri totesi lopetuksenolevan ainoa vaihtoehto.
Niin koira lopetettiin ja otin yhteyttä koiran suomeen tuoneeseen henkilöön.
Hän totesi, että olisko parempi et koira ois joutunut kuolemaan tarhalla. Että, näin.
Ja lopuksi minulla on yli 30 vuoden kokemus koirista, mut harhaan menin, kun ajattelin auttavani.
Snurillakin todettiin suomessa munuaisvaivoja ja kaihia, mutta hyvä etten niistä tiennyt Snuria hakiessani koska jos nuo asiat olisin tiennyt, en sitä varmaankaan olisi ottanut enkä myöskään näinollen olisi saanut maailman kultaisinta otusta. Munuaisvaivat saadaan oikeanlaisella ruokavaliolla kuriin ja kaihi ei haittaa menoa.
Koirien historiasta ei tiedetä paljoakaan joten yllätyksiä saattaa ilmetä, sekä mukavia että vähemmän mukavia. Koiria on tarhalla todella paljon enkä usko että tarhan ihmisillä on mahdollisuuksia tehdä hirvittävän perusteellisia terveydentarkastuksia kaikille koirille. Eivät he tahallaan johda harhaan.
Jos Snur olisi vielä Tallinnan kaduilla, saattaisi se olla jo koiraenkeli, mutta hyvällä hoidolla se voi vielä elää monta vuotta. Se saa viimeiset vuotensa elää kodin lämmössä, pikku vatsa pullollaan, rakastavien ihmisten keskellä. Ihanaa että se on nyt meillä eikä tuolla julmassa maailmassa yksin potkuja väistelemässä. Me rakastetaan sitä ihan vimmatusti :)
Ja eikö niin että autetaan jos voidaan noita puolustuskyvyttömiä ja viattomia luontokappaleita.
Minua todellakin johdettiin tahallaan harhaan, muuten en olisi tätä edes kirjoitanut. Sairaus joka koiraani vaivasi oli tiedossa jo toisessa päässä.
Ja olisi ollut edes vähintääkin kohteliasta kertoa siittä minulle, koska koiralla ei ollut mahdollisuuksia edes hoidoilla/ lääkityksellä selviytyä. Ja kuten kerroin, kyseessä ei ollut Pets, josta nyt vasta kuulin. Olen keskustellut aikanani, järjestön puheenjohtajan(josta koirani tuli), kanssa ja hän myönsi et asia oli kertomallani tavalla. Hyväntekeväisyyttä saa olla ja pitääkin, Mut ei toisten kustannuksella.
Olisin varmasti antanut rahat et kyseinen koira olisi lopetettu jo tarhalla, jos nyt siitä on kiinni.
Mut koiraan ehti kiintyä myös lapseni, ettei ollut helppo homma.
Ja vielä kerran minä olen hoitanut, kouluttanut, kasvattanut koiria yli 30 vuotta, mutta hellyin kun näin koiran ja KUVITTELIN AUTTAVANI.
Oliko se Amalia (collie)?
.. se Amalia. Suomessa menehtyneistä koira enkeleistä löytyy.
Kerran pettynyt: Ottaisitko yhteyttä osoitteeseen [email protected]
Tärkeää!!!
otin yhteyttä..
Rotu oli päätetty etukäteen ja pentuja mentiin katsomaan, tarkoituksena oli ottaa samalla kertaa pentu mukaan, kun haku matka oli niin pitkä. Istuin lattialle pentujen joukkoon ja yksi niistä kiipesi tomerana syliini ja lirautti päälle. Asia herätti suurta huvittuneisuutta ja totesin vaan et "tää se on, viedään kotiin". Ja niin musta karvapallo muutti Joensuuhun =)
Puolitoista vuotta koira-asiaa. Saksanpaimenkoira tai belgi väikkyi koko ajan takaraivossa. Pentu vai aikuinen? Seropi vai rotukoira? Samalla luin koirista ja surffailin netissä tietoa keräten. Puoli vuotta ennen Nallen tuloa näin kuvan netissä ja ajattelin, että onpas kaunis koira, joku saa ihanan kaverin itselleen. Musta puolipitkäkarvainen spk-seropi herra hieman harmaata partaakin jo. Kävin katsomassa yhtä pentuetta vuoden vaihteessa, Ei natsannut. Yksi pentu oli kovasti tulollaan, mutta en pitänyt emästä ja koirahan perii vanhempiensa ulkonäön jne. Tämän jälkeen laitoin yksi ilta hakusanat hakukoneelle ja kuinka ollakaan tuleva koirani pomppasi sieltä ensimmäisenä. Soitin ja kysyin koirasta. Juteltiin ja lopulta sovittiin luovutus. Enkä ole päivääkään katunut tai ehkä hiukan silloin, kun makasin kurassa ja mudassa koiran peppu nenän edessä, kun se innostui vastaantulevasta koirasta niin, että riuhtaisi kunnolla.
minun haukkuni tuli sillai. että meillä on aina ollut 2 koiraa, ja toinen meijän haukuista kuoli vanhuuteen. niin halusin ottaa pienemmälle sitten kaverin kun sillä oli ollut aina kaveri. ja muutenkin rakastan koiria ylikaiken niin halusin ottaa. mies ei oikein innostunut asiasta heti, mutta kyllä se siitä suostu sitten! rupesin katsomaan keltasta pörssiä ym. muita lehtiä. ja sitten netistä löysin sen lemmikkipalstan sitä kävin joka päivä katsomassa aina kun silmäni sain auki. sitten siellä oli yhtenä päivänä ilmoitus sekarotuisesta haukusta ja mikä oli lutunen! kirjoittelin haukun omistajien kanssa sähköpostin kautta, ja he pitivät heti meijän perhettä hyvänä heijän haukulle! no sitten viikonloppuna lähettiin ajamaan ulvilasta, saloon asti. ja kun näin koiran livenä niin ihastuin siihen heti! haukku tuli heti nuolemaan naamaa ja oli tosi iloinen outoja ihmisiä kohtaan. sitten me saatiin se ja laitettiin koira autoon ja lähdettiin kotio kohti ajelee! autossakin se oli niin nätisti ja meni innolla. että tälläinen tarina! nyt se on ollut meillä pian 2kk.
Mietittiin avokin kanssa puolisen vuotta koiran ostamista ja sitten satuin eksymään eräille sivuille, jossa koiria (ei mitään massatuontia) tuotiin suomeen ja myytiin. Soitin sitten kyseiselle naiselle joka koiria myy, pidimme siinä parisen viikkoa yhteyksiä ja sitten päätin lähteä koiraa katsomaan ja kenties hakemaankin.
Paikan päällä sitten tuli oikeen suloinen, vähän laihanpuoleinen pikkuneiti vastaan, hyppäs syliin ja alko pusuttelee naamaa. :) Tosi ilonen ja reipas tyttö, johon ihastuin heti ja siinä sitten päätin että tuon koiran otan. Allekirjoitettiin siinä kauppakirjat ja rahat ja kys. nainen antoi koiran paperit.
Hyvin on koiran kanssa sujunut ja terve on. :)
ovat melkein järjestään omia kasvatteja. En ole oikeastaan koskaan valinnut, vaan sukutaulun perusteella tuonnit ovat tulleet niin koti kuin ulkomailtakin. Tintti on oikeastaan ainut jonka olen ihan itse omakätisesti valinnut. Tintti syntyi Vantaalla ja ennen edes Tintin emon astuttamista soitin kyseiseen kenneliin jonka kantanarttu on oma kasvattini ja kerroin haluavani mustan narttu pennun. Kasvattaja soitti kertoi juuri astuttaneensa kasvattini tyttären jenkkituonti uroksella Johnylla. Samalla varoitti että uros jättänyt ainoastaan uroksia. Esitin leikillisen toiveen urokselle niistä narttupennuista. Aikanaan puhelin soi ja kasvattaja kertoi pentujen syntyneen ja kaikkien olevan narttuja. Joukossa kaksi mustaa ja ilmoitti myös selvin sanoin, haluavan minun itseni valitsevan tyttöni paikan päällä.
Oli se ihana tulla kotiin 8-viikkoisen pennun kanssa, jota en itse ollut auttanut maailmaan, ja toinen opettanut syömään. Tuntui ylelliseltä.
Eli minulla on nyt ollut n.kuukauden aivan ihastuttava puolivuotias collie-sakemanni narttu. Hän on kyllä ylittänyt kaikki odotukset, vaikka ongelmia onkin, mutta tiesinhän sen jo kun lähdin koiraa hakemaan. Eroahdistusta, arkuutta ja isojen koirien pelkoa, pentu ei myöskään osannut leikkiä kun menin leikkiin mukaan koira vain antoi lelun, eli se ei ymmärtänyt että myös ihmisen kanssa voi leikkiä. Tottelevaisuutta ei ollut, sille kun ei oltu opetettu ainuttakaan käskyä, mutta neiti on nyt jo melkoisen innostunut oppimaan. Viron päässä oli myöskin kaikki paperit valmiina ja selvästi huomasi että järjestön ihmiset olivat aidosti kiinnostuneet koirien hyvinvoinnista, vaikka heillä olikin kädet täynnä töitä vastasivat kärsivällisesti kaikkiin kysymyksiin. Tosin kannattaa tarkkaan miettiä onko rahkeita ottaa aikuista ehkä pahoinpideltyä koiraa, itselläni ei ollut vaikka heille koti pitäisi löytääkin kiireimmin, joten otin meko nuoren jonka kanssa pärjäisin, mutta kuitenkin aivan pienen pennun ottamista en harkinnut, heillä on parhaimmat mahdollisuudet löytää koti, halusin auttaa niin paljoin kuin pystyin, katunut en ole ja suosittelen kaikkia ainakin harkitsemaan öytökoiran ottamista, teet hyvän teon.
Olen pitkään harkinnut ottavani koiran ja kerran tässä jouduin vahingossa pelastetaan koirat yhdistyksen sivuille. Olen ajatellut ottavani pentukoiran tuolta Virosta, mutta tuntuu, että sivuille ei ilmesty lainkaa pentuja. Onko se niin, että pennut saavat jo Virosta heti kodin ja siksi niille ei tarvitse etsiä Suomesta kotia?! En usko, että rahkeeni riittävät ottamaan jo aikuista koiraa, koska en ole mikään kokenut koiraihminen.
Sillain että itse olin pienestä pitäen halunnut koiran, äitini oli aina jyrkästi sitä vastaan. Liikaa vaivaa ja hoidettavaa oli aina perustelut.Aina kun pyysin koiraa, äitini sanoi että sitten saat hankkia kun omaan kämppääs muutat ja pystyt elättämään sen. No nyt sitten kun aikaa on kulunut ja avopuolisoni kanssa sitten mietittiin koiran hankkimista. Silloin päätettiin että ensin katsotaan kämppä ja sitten muut jutut. Kämppä löytyi ja siitä 5kk jälkeen, minulle tuli hirveä koira kuume ja ehdottelin sitä koiraa taas avopuolisolleni. Suostui viimein. Katselin ja selailin kasvattajien sivuja ja keltaista pörssiä ja sitten löysin yhden kasvattajan ilmoituksen keltaisesta pörssistä,soitin ja kysäisin ja varasin tapaamisen. Kävimme sitten katsomassa pentuja ja juttelemassa omistajan kanssa. Silmääni pisti kaikista pullukaisin pentu. Se oli niin suloisen näköinen,ja se on sitten nyt 5kk vanha ja ilonen Tepsuttaja,en ole katunut kertaakaan hankintaani. =) avopuolisonikin on todella kiintynyt koiraan,illat pötköttelee koira kainalossa sohvalla. =)
tuli niin,että ensi katottiin lehdestä joku ilmotus (mieheni ei vielä siinä vaiheessa ollu varma haluaako mutta mä olin :) ja mentiin kattomaan (pienen suostuttelun jälkeen).. varattiin sieltä sitte yks tosi sulonen (olivat 5vkoa). omistaja sano että pitäis kyllä itekkin just sen jos ottais.
noo,soittelin kun koirat oli 8vkoa,ei kuulunu mitää, ei vastannu puhelimeen,ei viestiin. ennenku sitte laitto viestin että "valitettavasti pentu kuoli.söi varmaan pihalla jotain." juu.. uskoisin että piti itse kyseisen pennun.
no, etittiin uutta ja löytyi kaupan seinältä :) heti mentiin katsomaan ja ihastuttiin aivan täysillä ja sielä se ny porhaltaa,melkein 9kk. :) eikä kyllä enää haittaa vaikkei saatukaan sitä ekaa pentua, kyllä toi meidän koissu on niin rakas että
tämä isompi ja vanhempi "Tito" päätyi niin, että olin haaveillut tamskandogista nuoresta asti ja kerran vain huomasin lehti-ilmoituksen sekarotuisista tanskandoggi/labradoreista ja tottakai mentiin katsomaan mieheni kanssa. niinhän siinä sitten kävi, että mukaan tuo lähti vaikka muille ei etujalan epämuodostuman takia ollut kelvannutkaan. ei nyt sitten ihan puhdas doggi, mutta maailman paras koira se on.
Pipa tuli pitkän etsinnän jälkeen, kun pientä koiraa etsittiin Titolle ystäväksi. (pieneksi ei sitten kyllä jääkään kun on nyt viisikuisena kasvanut jo äitinsä ohi) netissä ilmoitin etsivämme koiraa ja sain sitten vastauksen ja kuvia Pipasta ja sisaruksista, jotka ovat sekarotuisia. ainakin shetlanninlammaskoiraa ja saksanpaimenkoiraa niissä on. käytiin hakemassa helsingistä. on mukava riiviö, eikä käy Titon aika pitkäksi pennun kouluttajana =)