Hik! Tulipa vietettyä kostea ilta poikain kanssa. Lopputuluoksena lensimme liian kovan naurunremakan vuoksi kuppilasta ja meikäläinen päätti lähteä kotiin vaimon luo hyvän sään aikana. Muut jäivät vielä dokaamaan ja rellestämään.
Oli se ilta. Seurueeseen kuului minä, insinöörituttavani, mba-koulutoverini, pankinjohtajakaverini sekä välittäjäystäväni. Vauraita miehiä kaikki tyynni.
- Myin kupla-asuntoni hyvään hintaan pois, aloitti mba-tyyppi. - Joku asp-säästäjä sen osti päästäkseen putkiremontin keskelle, jatkoi hän vielä. - Hyvä kun tajusit myydä ajoissa, totesi pankinjohtajakaverini. - Itsekin myin loppusyksystä, kun muija alkoi vaatia isompaa Mersua nykyisen kaksi vuotta vanhan tilalle
Välittäjäkaverini kevensi tunnelmaa kehumalla, kuinka nyt kannattaa ostaa, kun korot ovat halpoja. - Nyt voi tehdä hyvät kaupat, sanoi hän nauruaan pidättäen. - Hahahahhahah, voi helevata mitä kaikkea paskaa sitä tuleekaan myydyksi, HAHAAH, jatkoi hän. Muut nyökyttelivät kuorossa.
Paljastui, että muut paitsi yksi pöytäseurueen jäsen kuuluivat kaikki tuhnuttelijoihin. Pidettiin itsestään selvänä, että nyt jos koskaan kannattaa asunto-omaisuus realisoida, ettei jää myyntijunasta. Vain insinööri oli toista mieltä. Hän oli ostanut keväällä, ja kuunteli korvat punaisena muiden juttuja. Kun tuli hänen vuoronsa maksaa, kalpeni hän kaivellen taskujaan. - En tajunnutkaan, että tämä on näin kallis paikka, sanoi hän häpeillen. - Eiköhän me suhnuttelijat tarjota Kakelle myös, virnuili pankinjohtaja muiden nyökytellessä hyväksyvästi. - Möisit sinäkin ennen kuin on myöhäistä, jatkoi välittäjä myötätuntoisesti. Insinööri lupasi laittaa lehteen ilmoituksen välittömästi välitystoimiston auettua. Jospa vaikka ehtisi vielä myyntijunaan mukaan, vaikka epätoivoistahan tuo ilmeisesti alkaa olemaan.
Siinä sitten naurettiin ihmisten hölmöydelle ja sille, miten jonkun menetys on jonkun hyöty. Epäreiluahan elämä on, mutta jos me emme ota, joku muu ottaa meidän puolestamme, totesimme jossain vaiheessa iltaa - ja otimme lisää ravintolan kalleinta konjakkia.
Ravintolan naisetkin näköjään huomasivat, mistä tuuli puhaltaa. Toinen toistaan kauniimpia naisia oli tyrkyllä. Siinähän se ilta sitten menikin mukavasti: juotiin kalliita paukkuja kauniit naiset polvillamme, tuhnuteltiin ja naurettiin. Muissa pöydissä lipitettiin katkeran näköisenä sitä ainoaa keskikaljaa, mihin asuntovelallisella ylipäätään on rahaa. Tasan ei käy onnen lahjat, ajattelin tuolloin.
On hienoa olla voittajien puolella!
Oli se ilta. Seurueeseen kuului minä, insinöörituttavani, mba-koulutoverini, pankinjohtajakaverini sekä välittäjäystäväni. Vauraita miehiä kaikki tyynni.
- Myin kupla-asuntoni hyvään hintaan pois, aloitti mba-tyyppi. - Joku asp-säästäjä sen osti päästäkseen putkiremontin keskelle, jatkoi hän vielä. - Hyvä kun tajusit myydä ajoissa, totesi pankinjohtajakaverini. - Itsekin myin loppusyksystä, kun muija alkoi vaatia isompaa Mersua nykyisen kaksi vuotta vanhan tilalle
Välittäjäkaverini kevensi tunnelmaa kehumalla, kuinka nyt kannattaa ostaa, kun korot ovat halpoja. - Nyt voi tehdä hyvät kaupat, sanoi hän nauruaan pidättäen. - Hahahahhahah, voi helevata mitä kaikkea paskaa sitä tuleekaan myydyksi, HAHAAH, jatkoi hän. Muut nyökyttelivät kuorossa.
Paljastui, että muut paitsi yksi pöytäseurueen jäsen kuuluivat kaikki tuhnuttelijoihin. Pidettiin itsestään selvänä, että nyt jos koskaan kannattaa asunto-omaisuus realisoida, ettei jää myyntijunasta. Vain insinööri oli toista mieltä. Hän oli ostanut keväällä, ja kuunteli korvat punaisena muiden juttuja. Kun tuli hänen vuoronsa maksaa, kalpeni hän kaivellen taskujaan. - En tajunnutkaan, että tämä on näin kallis paikka, sanoi hän häpeillen. - Eiköhän me suhnuttelijat tarjota Kakelle myös, virnuili pankinjohtaja muiden nyökytellessä hyväksyvästi. - Möisit sinäkin ennen kuin on myöhäistä, jatkoi välittäjä myötätuntoisesti. Insinööri lupasi laittaa lehteen ilmoituksen välittömästi välitystoimiston auettua. Jospa vaikka ehtisi vielä myyntijunaan mukaan, vaikka epätoivoistahan tuo ilmeisesti alkaa olemaan.
Siinä sitten naurettiin ihmisten hölmöydelle ja sille, miten jonkun menetys on jonkun hyöty. Epäreiluahan elämä on, mutta jos me emme ota, joku muu ottaa meidän puolestamme, totesimme jossain vaiheessa iltaa - ja otimme lisää ravintolan kalleinta konjakkia.
Ravintolan naisetkin näköjään huomasivat, mistä tuuli puhaltaa. Toinen toistaan kauniimpia naisia oli tyrkyllä. Siinähän se ilta sitten menikin mukavasti: juotiin kalliita paukkuja kauniit naiset polvillamme, tuhnuteltiin ja naurettiin. Muissa pöydissä lipitettiin katkeran näköisenä sitä ainoaa keskikaljaa, mihin asuntovelallisella ylipäätään on rahaa. Tasan ei käy onnen lahjat, ajattelin tuolloin.
On hienoa olla voittajien puolella!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yöllä saapuessani kotiin tai siihen 31 neliön yksiöön, jossa olemme odotelleet romahdusta jo kaksi vuotta, havaitsin vaimoni lähteneen.
Olohuoneen seinustoille "tilapäisesti" varastoiduista tavaroista oli osa hävinnyt ja makuuhuoneen pöydällä oli kaksi kirjettä.
Toinen oli vaimolta ja toinen työnantajalta.
Vaimo kirjoitti: Tänään sain vihdoinkin tarpeekseni tästä läävästä ja lähdin insinöörituttavasi mukaan. Koska sait myös potkut työpaikastasi ei ole enään mitään syytä jatkaa.
Insinöörillä on 240 neliön asunto ja kevyt hyvin palkattu työ sekä optimistinen elämänasenne.
Kuten varmaan olet huomannut, nostin myös yhteistililtämme oman osuuteni asunnonmyyntirahoista eli 2000 euroa. Oman puolikkaasihan olet jo juopotellut kokonaan.
Kun nyt karkaat tapasi mukaan kuppilasta juuri ennen maksuvuoroasi, niin olen varmaan jo lähtenyt..
Luin myös vaimon avaaman kirjeen työnantajalta.
Työnantaja: Olen pahoillani, mutta minun oli pakko irtisanoa joku ja kun muilla on roimasti asuntovelkaa ja sinä olet kehuskellut valtavilla myyntituloilla ja hehkutellut velattomuuttasi, niin valinta oli helppo tehdä.
Maanantaina ei enää tarvitse tulla töihin.
Toivottavasti löydät uuden työpaikan, vaikka siinä vuokraläävässä pärjäät varmaan ilmankin.
Löysinpäs vielä pinosta kirjeen vuokranantajalta..
Vuokra-asuntonne on irtisanottu maksamattomien vuokrien takia. Kirje oli kuusi kuukautta vanha ja heräsin nyt aamulla kun ulosottomiehet tulivat tyhjentämään asuntoa. Nyt on vuorossa tietokone, joten joudun lopettamaan tähän..
Olisivat nyt voineet odottaa edes maanantaihin.
Noin se vain voi maailma ROMAHTAA yhdessä yössä!
Ensimmäistä kertaa elämässäni minua hävettää. Ei mikään muu, mutta kun naapurin mummot ovat pihalla ringissä nuuhkimassa sohvaani naama inhosta väristen..
Sen verran on pakko aluksi korjata, että neliöt ovat vaihtaneet paikkaa. insinöörillä on juuri tuo 31 m2 ja minulla taas 240 m2, olenhan tuhnuttelija. Asunnonmyyntirahaa pyörii yli 200 000 euroa korkeakorkoisella.
Vaimo palasi aamulla häntä koipien välissä. - Ota minut takasin, kultaseni, sopersi hän maahan tuijottaen. - Se insinöörihän on persaukinen velkakimppu, jolla ei ollut varaa edes tarjota aamukahvia Kontulan ostarilla. Ihanaa tulla takaisin tänne kantakaupunkiin sieltä mäyräkoiramiesten seasta.
Otin vaimon takaisin sillä ehdolla, ettei siivous- tiskaus- ym. kotitöistä enää tarvitse keskustella, vaan että vaimo hoitaa jatkossa kiltisti kaiken.
Työnantaja lähestyi puhelimitse. - Voi anteeksi, tässä on tapahtunut aivan kamala erehdys, sanoi työnantaja. - Tajusin aamulla, että sinä olit ainoa, joka ymmärtää meillä talousasioista yhtään mitään. Emme voi jättää firman asioiden hoitoa ikuiseen nousuun uskoville optimisteille, jotka romuttavat firman talouden. - Tulethan takaisin roimasti korotetun palkan kera, kysyi työnantajani rukoilevalla äänellä.
No mä suostuin, mutta sillä ehdolla, että minulle sovitaan kunnon kultainen kädenpuristus vastaavia tilanteita varten. Nyt erorahani on 10 vuoden palkka uusin iso Mersu kaikilla mausteilla.
Vuokra-asuntojupakkakin paljastui virheeksi. Olemme maksaneet vuokramme, joka on muuten vain hieman suurempi kuin yhtiövastike, säntillisesti. Tavarat vietiin kiltisti takaisin ja tulipa samalla teetettyä suursiivous vuokraisännän piikkiin.
Kyllä voittajien puolella on helppo olla!
Yöllä heräsin hikoillen. Voinko olla näin pinnallinen? Jos vaimo on vain rahan perässä, eihän tämä ole aitoa rakkautta. Kaikki maallinen mammona maailmassa ei voi korvata sitä, että hän hylkäsi minut silloin kun olisin tarvinnut läheisyyttä.
Jos nainen on miehen kanssa rahan takia, mitä se tekee naisesta? Taidan itsekin olla melkoinen sovinisti. Miksi minun piti möläytellä siivoamisesta ja tiskaamisesta?
Pomokaan ei arvosta minua työntekijänä, mutta toisaalta töitähän tehdään rahan takia. Työpaikan taidan pitää.
Onko minusta tullut suvaitsematon rahan myötä? Heti kun taloudellinen tilanne paranee, unohdan että ihmiset ovat tasa-arvoisia omaisuudesta huolimatta. Olenhan itsekin taannoin kamppaillut toimeentuloni kanssa. Sitäpaitsi moni parhaista kavereistani on noita 'mäyräkoiramiehiä'.
Aamulla ensitöikseni otan puheeksi suhteeni vaimon kanssa. Hän ei ansaitse minua, enkä minä häntä. Suhteella ei ole tulevaisuutta. Lounastauolla katson myytäviä asuntoja toisella silmällä. Taloudellisen voiton tavoittelun sijaan etsin itselleni asunnon jossa viihdyn. Ehkä ensimmäistä kertaa löydän itselleni kodin. En ole vielä liian vanha oppiakseni olemaan onnellinen.
Jos joku sanoo, että sillä on 200ke tilillä, niin se a) valehtelee b)on tyhmä. Tää kaveri on huumorimies, mutta tällä palstalla joka toinen sanoo makuuttavansa 100-200ke tilillä. no haloo...
Tämä ketju on jälleen kerran loistava todistus siitä mikä on tänne kirjoittavien satu-setien ikä.. 15-17 vuotta?
Kirjoittajien iän. Kertokaapa paljonko on "korkeakorkoisen" korko. 5 vai 10%.
LOL!!! Loistavia herjoja! Näitä ei todellakaan kirjoittele mikään 17v kakara. Tietämystä on takana molemmin puolin!1
Hyvin kirjoitettua, täytyy myöntää:) Tosin alkuperäisellä kirjoittajalla taitaa olla vähän liikaa vapaa-aikaa, kun jaksaa ja ehtii näitä kirjoitella. Tuntuu menevän jo pakkomielteen puolelle noi tarinat pankijohtaja- ja välittäjäystävistä.
Katsopa välillä ulos, siellä odottaa elämä, netistä et sitä löydä:)
Kyllä otti jumalattomasti päähän se itsensä kehuminen ja tuhnuttelu. Ja ne naisetkin vielä, veitte ne nenämme edestä. Hemmetin häiriköt.
Olipas kiva kurkata tavallisen tuulipukurahvaan elämänmenoakin. Itse kun en noissa räkälöissä ole koskaan viihtynyt. Iltaisin pelaamme usein kauniin vaimoni kanssa golfia ja toisinaan jopa saatamme tehdä puutarhatöitäkin. Siitähän ei pääpuutarhurimme oikein pidä, mutta hauskaa se on..
Asuntojen ostamisesta en osaa sanoa mitään, sillä lakimieheni hoitaa sen puolen. Kartanoni kyllä riittää minulle, sillä onhan se ollut suvulla jo 200 vuotta. Opiskeluaikanani Harvardissa kyllä asuin vajaan 400 neliön palatsissa, jossa oli vain kolme kylpyhuonetta ja aika vähän palvelusväkeä, eli on se asumisen nurja puolikin tullut tutuksi.
Lueskelin vain nyt tässä tätä palstaa huvikseni sillä aikaa, kun hovimestari valmistaa iltapalaa.
Mielenkiintoista näyttää teidän köyhienkin elämä olevan. Täytynee ryhtyä seuraamaan enemmänkin..
Sihteeri olikin nyt huolimaton nimimerkki meni väärään kohtaan, mutta sellaistahan sattuu. Hän onkin nyt vasta uusi sihteeri ja nuorta kaunotarta hieman jännittää istua kartanonherran polvella. Näppäilyvirheitä sattuu tällöin helposti.
Kallista se on tämä elämä. Ostin juuri toisen golfkentän. Alkaa noilla yleisillä kentillä jo olla liikaa rahvasta. Omalla kentälläni olenkin pelannut nyt jo viimeiset viisi vuotta.
Tuulipuvun sihinä häiritsee keskittymistäni.
Miten tämä PASKA liittyy asuntoihin?
Kerroppa se SATU-SETÄ
No samalla tavalla kuin muukin rahaan liittyvä puhe. Jotkut eivät ymmärrä että sijoittamisesta puhutaan jossain muualla.
joku sentään tajusi pointtini.. Taitaa "roopeankka" olla ketjun avaaja eli varsinainen kaikkien satutätien äiti!