Psyykenlääkkeet tuhonneet terveyden

Myös esim Paris Hilton on puhunut siitä että on joutunut laitoksessa olleen seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja pakkolääkintä laitoksessa oli osa väkivaltaa. Myöskin rikkaasta perheestä mutta se ei näytä estävän nykyisen medikalisaatiohirviön hyökkäyksen kohteeksi joutumista vaan peräti kenties altistaa sille.

https://www.vice.com/en/article/5d3kad/paris-hilton-sexual-abuse-provo-canyon-school

Vastikään kuollut entinen teinitähti Aaron Carter oli kanssa varmaan osiltaan psykiatrian uhri vaikka hänellä oli myös päihdeongelma. Hän eli viimeisinä vuosinaan aika kaoottista elämää missä veteli melkoista määrää reseptilääkkeitä ja päälle huumaavia aineita. Hän yritri päihteistä irti mutta ei varmaan tajunnut että myös hänen psykiatrinsa on myös laillinen huumediileri.
Hän oli jossain haastattelussa sanonut että lääkekoktaili jota hänelle määrättiin sisälsi: Xanax, Seroquel, gabapentin, hydroxyzine, trazodone, omeprazole.” Carterilla oli diagnosoitu skitsofrenia, ahdistus, kaksisuuntainen ja ilmeisesti jonkin sortin dissosiaatiohäiriö. Mietin vain kuka ihminen voi olla täysin koostunut tuollaisen määrän lääkkeitä kanssa,josta jo yksi voi sekoittaa nuppia. Jos ihminen saisi kunnon terapeuttista trauma-apua ja joku ymmärtäisi lääkkeiden ongelmat voi olla että saisi elää pitempään kuolematta pää tuhannen sekaisin erinäisistä aineista kylpyammeeseen.

Aika moni julkkis on kuollut veressään iso määrä psykiatrian määräämiä reseptilääkkeitä varmaan osittain medikalisaation uhrina. Amerikassa medikalisaatio on vielä omalla tasollaan ja siellä röyhkeät lääkeyhtiöt ovat esim syyllisiä opioidiepidemiaan. Psyykenlääkkeitä pidetään silti vielä muka täysin syyttöminä turvallisina lääkkeinä. Jokainen uhri tietää mikä asianlaita oikeasti on.

Anonyymi kirjoitti:

Myös esim Paris Hilton on puhunut siitä että on joutunut laitoksessa olleen seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja pakkolääkintä laitoksessa oli osa väkivaltaa. Myöskin rikkaasta perheestä mutta se ei näytä estävän nykyisen medikalisaatiohirviön hyökkäyksen kohteeksi joutumista vaan peräti kenties altistaa sille.

https://www.vice.com/en/article/5d3kad/paris-hilton-sexual-abuse-provo-canyon-school

Vastikään kuollut entinen teinitähti Aaron Carter oli kanssa varmaan osiltaan psykiatrian uhri vaikka hänellä oli myös päihdeongelma. Hän eli viimeisinä vuosinaan aika kaoottista elämää missä veteli melkoista määrää reseptilääkkeitä ja päälle huumaavia aineita. Hän yritri päihteistä irti mutta ei varmaan tajunnut että myös hänen psykiatrinsa on myös laillinen huumediileri.
Hän oli jossain haastattelussa sanonut että lääkekoktaili jota hänelle määrättiin sisälsi: Xanax, Seroquel, gabapentin, hydroxyzine, trazodone, omeprazole.” Carterilla oli diagnosoitu skitsofrenia, ahdistus, kaksisuuntainen ja ilmeisesti jonkin sortin dissosiaatiohäiriö. Mietin vain kuka ihminen voi olla täysin koostunut tuollaisen määrän lääkkeitä kanssa,josta jo yksi voi sekoittaa nuppia. Jos ihminen saisi kunnon terapeuttista trauma-apua ja joku ymmärtäisi lääkkeiden ongelmat voi olla että saisi elää pitempään kuolematta pää tuhannen sekaisin erinäisistä aineista kylpyammeeseen.

Aika moni julkkis on kuollut veressään iso määrä psykiatrian määräämiä reseptilääkkeitä varmaan osittain medikalisaation uhrina. Amerikassa medikalisaatio on vielä omalla tasollaan ja siellä röyhkeät lääkeyhtiöt ovat esim syyllisiä opioidiepidemiaan. Psyykenlääkkeitä pidetään silti vielä muka täysin syyttöminä turvallisina lääkkeinä. Jokainen uhri tietää mikä asianlaita oikeasti on.

Lue lisää

Saa nähdä montako raatoa ja tuhottua terveyttä vielä tulee kun biopsykiatria pääsee laittamaan likaiset näppinsä kuluttavassa viihdebisneksessä jo lapsesta asti olleisiin ihmisiin, jotka kärsii varmaan jo lähtökohtaisesti ihan luonnollisestikin siitä että he ovat jo nelikymppisinä loppuunajettuja kehäraakkeja jotka on lapsuuden eläneet korkeiden vaatimusten alla epäluonnollista henkisestikin kuluttavaa elämää.

Toivon todella että Britney kirjoittaa jonkun paljastuskirjan jossa esittelee paskaa psykiatrista hoitoaan ja puhuu haitoista. Sydäntä on lämmittänyt kansanliike, jossa ihmiset on ajaneet hänen holhouksen purkua ja varmaan tiedostavat Britneylle aiheutetun harmin.

No juorulehdet eivät tietenkään ole tiedon lähde, ainoastaan kirjoittavat asioista siksi että lehteä ostetaan, ei siis mitään faktaa asioista mitä julistavat .
Siis mitä jännempää asia kirjoitetaan sitä enemmän skandaalin haluaisit ihmiset imevät niitä omaan itseensä

Anonyymi kirjoitti:

No juorulehdet eivät tietenkään ole tiedon lähde, ainoastaan kirjoittavat asioista siksi että lehteä ostetaan, ei siis mitään faktaa asioista mitä julistavat .
Siis mitä jännempää asia kirjoitetaan sitä enemmän skandaalin haluaisit ihmiset imevät niitä omaan itseensä

Lue lisää

Itse saan iloa aina siitä kun joku julkisuuden tai muuten vaikutusvaltainen henkilö tuo surkeat psyykenlääkekokemuksensa tai hoitokokemuksensa julkisuuteen. Psykiatrian määrätessä aineita massiivisissa määrin kyllä tietoisuus harmeista lisääntyy. Vaikka sitten juorulehdessä tai muissa kanavissa. Tasaisesti mutta varmasti. :)

Pointsit esim suomessakin vastikään esiintyneen psykologi Jordan Petersonin tyttärelle Mikhailalle että on jakanut kammottavat SSRI-kokemuksensa ja alkanut tehdä podcasteja aiheesta. Myöskin hänen isänsä on avannut kokemuksensa psykiatrian aineista. Toki Mikhailasta voi olla montaa mieltä dieettivalintojensa suhteen (toki hän on kokeillut erikoisella dieetillään hoitaa autoimmuunisairauttaan), minkä vuoksi hänet voisi nähdä "hörhönä", mutta on hienoa että hän uskaltaa nostaa kissaa pöydälle.

https://youtu.be/9HEqM-4KwYY

Kommenttikenttä on myös mielenkiintoista luettavaa.:)

Anonyymi kirjoitti:

Itse saan iloa aina siitä kun joku julkisuuden tai muuten vaikutusvaltainen henkilö tuo surkeat psyykenlääkekokemuksensa tai hoitokokemuksensa julkisuuteen. Psykiatrian määrätessä aineita massiivisissa määrin kyllä tietoisuus harmeista lisääntyy. Vaikka sitten juorulehdessä tai muissa kanavissa. Tasaisesti mutta varmasti. :)

Pointsit esim suomessakin vastikään esiintyneen psykologi Jordan Petersonin tyttärelle Mikhailalle että on jakanut kammottavat SSRI-kokemuksensa ja alkanut tehdä podcasteja aiheesta. Myöskin hänen isänsä on avannut kokemuksensa psykiatrian aineista. Toki Mikhailasta voi olla montaa mieltä dieettivalintojensa suhteen (toki hän on kokeillut erikoisella dieetillään hoitaa autoimmuunisairauttaan), minkä vuoksi hänet voisi nähdä "hörhönä", mutta on hienoa että hän uskaltaa nostaa kissaa pöydälle.

https://youtu.be/9HEqM-4KwYY

Kommenttikenttä on myös mielenkiintoista luettavaa.:)

Lue lisää

Jordan Peterson jolla on miljoonia seuraajia on avautunut kammottavista kokemuksistaan seikkailussaan psykiatristen aineiden maailmassa jossa psykiatria yritti hoitaa harmia uutena diagnoosina. Onneksi sai itseään tolpilleen aineiden vaurioista huolimatta.
https://youtu.be/UIfllfH0k3I

Anonyymi kirjoitti:

Itse saan iloa aina siitä kun joku julkisuuden tai muuten vaikutusvaltainen henkilö tuo surkeat psyykenlääkekokemuksensa tai hoitokokemuksensa julkisuuteen. Psykiatrian määrätessä aineita massiivisissa määrin kyllä tietoisuus harmeista lisääntyy. Vaikka sitten juorulehdessä tai muissa kanavissa. Tasaisesti mutta varmasti. :)

Pointsit esim suomessakin vastikään esiintyneen psykologi Jordan Petersonin tyttärelle Mikhailalle että on jakanut kammottavat SSRI-kokemuksensa ja alkanut tehdä podcasteja aiheesta. Myöskin hänen isänsä on avannut kokemuksensa psykiatrian aineista. Toki Mikhailasta voi olla montaa mieltä dieettivalintojensa suhteen (toki hän on kokeillut erikoisella dieetillään hoitaa autoimmuunisairauttaan), minkä vuoksi hänet voisi nähdä "hörhönä", mutta on hienoa että hän uskaltaa nostaa kissaa pöydälle.

https://youtu.be/9HEqM-4KwYY

Kommenttikenttä on myös mielenkiintoista luettavaa.:)

Lue lisää

Mainos on aina mainosta erityisesti kun se on negatiivistä niin silloin lehdet tienaa hyvin, silti ei näitä juttuja ole todistettu tosiksi. Niin että lue sinä juorulehtiä mutta muista että niillä on aina jokin syyte kirjoitella asioista mihin heikoilla ihmisillä on kova veto
Kukaan ei tiedä jonkun julkkiksen sairaudesta mitään , mutta arvellaan kovasti .

Anonyymi kirjoitti:

Mainos on aina mainosta erityisesti kun se on negatiivistä niin silloin lehdet tienaa hyvin, silti ei näitä juttuja ole todistettu tosiksi. Niin että lue sinä juorulehtiä mutta muista että niillä on aina jokin syyte kirjoitella asioista mihin heikoilla ihmisillä on kova veto
Kukaan ei tiedä jonkun julkkiksen sairaudesta mitään , mutta arvellaan kovasti .

Lue lisää

Juorulehdet on toisaalta enemmän vanhempien sukupolvien juttu. Nykyään on some jossa julkimot voi ihan itse avata tarinaansa.

Ja psyykenmyrkyt hajottaa loppuviimeksi kehon ja voi viedä myös loppuviimeksi hengen.

Ihan niin! Ihmisillä on kova luulo että julkkisten elämä olisi jotain ruusuilla tanssimista vaan siksi että on rahaa.
He ovat ainostaan tavallisia ihmisiä jotka tarvitsevat mainostamista itselleen että pysyvät pinnalla , sitten että moni heistä on herkkiä ihmisiä jossa haavoittautuminen aiheuttaa masennuksia
Niin että miksei ihmiset opi koskaan näkemään sitä miksi asioita kirjoitetaan , ja uskovat kaikkiin draama asioihin , mainos on aina mainosta oli se laitettu pränttiin missä muodossa hyvänsä . Ja kaikista pahinta että joku lukija jolla on masennus alkaa samaistamaan julkkiksen tilannetta omakseen, ilman ajatusta että kaikki ei ole totta mitä jossain juorulehdessä kirjoitetaan

Anonyymi kirjoitti:

Ja psyykenmyrkyt hajottaa loppuviimeksi kehon ja voi viedä myös loppuviimeksi hengen.

Etenkin kun ei tajuta että sairaus sinänsä on se joka on se eniten vaikuttava asia ihmisessä eikä lääkkeet .
Sillä nykyajan psyykkeen lääkkeet eivät ole mitenkään niin vahvoja kun niiden syöjä luulee. Joten ero pitää nähdä lääkkeistään ja sairaudesta, ja jos tuntee ettei joku lääke auta niin se vaihdetaan toiseen, ilman mitään maata mullistavia ajatuksia

Anonyymi kirjoitti:

Etenkin kun ei tajuta että sairaus sinänsä on se joka on se eniten vaikuttava asia ihmisessä eikä lääkkeet .
Sillä nykyajan psyykkeen lääkkeet eivät ole mitenkään niin vahvoja kun niiden syöjä luulee. Joten ero pitää nähdä lääkkeistään ja sairaudesta, ja jos tuntee ettei joku lääke auta niin se vaihdetaan toiseen, ilman mitään maata mullistavia ajatuksia

Lue lisää

Haittavaikutukset eivät aina johdu lääkkeen vahvuudesta, se on typerä luulo.
Enemmän ne lääkkeen sisältämät aineet siinä on vaikuttamassa.

Anonyymi kirjoitti:

Etenkin kun ei tajuta että sairaus sinänsä on se joka on se eniten vaikuttava asia ihmisessä eikä lääkkeet .
Sillä nykyajan psyykkeen lääkkeet eivät ole mitenkään niin vahvoja kun niiden syöjä luulee. Joten ero pitää nähdä lääkkeistään ja sairaudesta, ja jos tuntee ettei joku lääke auta niin se vaihdetaan toiseen, ilman mitään maata mullistavia ajatuksia

Lue lisää

"Sillä nykyajan psyykkeen lääkkeet eivät ole mitenkään niin vahvoja kun niiden syöjä luulee"
No nyt.:D

Niiden vahvuudesta kertoo esimerkiksi kyky sotkea jonkun kehoa niin että he ei kykene olemaan paikallaan, vaan pitää olla jatkuvassa liikkeessä (akatisia) mikä on yhteydessä itsemurha-ajatuksiin, saada naaman nykimään jopa pysyvästi(tardiivi dyskinesia) mikä johtuu siitä että aineet säätelee välittäjäaineita jotka säätelee kehossa esim motoriikkaa, tehdä vieroitusoireita jotka voi olla vaikeita ja pitkäkestoisia joista esimerkki on sähköiskutuntemus aivoissa ja hermostossa, unen vaikeudet ynnä muu, kyky viedä ihmisen seksuaalisuus käytön ajaksi tai käytön jälkeen. Osa joutuu pikkuriikkisinä muruina vähentelemään aineet johon ei pitänyt tulla riippuvuutta kärsien PITKÄÄN oireista.

Ja sinusta nämä ei on ihan vähäpätöisiä pikku juttuja. On sinulla otsaa!

"Etenkin kun ei tajuta että sairaus sinänsä on se joka on se eniten vaikuttava asia ihmisessä eikä lääkkeet ." psyykenlääkeharmit on ihan oma "sairautensa" ja häiriö kehon toiminnassa jota psykiatria ei tiedosta. Kukapa ei reagoisi siihen jos on PSSD, saa puoskareilta lääkkeitä joiden sanotaan ettei aiheuta riippuvuutta ja voi lopettaa milloon vain mutta saavatkin kammottavat viekkarit tai eivät voi lopettaa liikkumista kun motoriikka on sekaisin aineen myötä. On normaalia reagoida asioihin mitkä aiheuttaa tuskaa esim kehon toimintaan jääneet häikät. Tai hoidon puhkaisemat traumat jossa joku puoskari lääketieteellisissä "kokeiluissaan" kokeilee veivata aivosi aivokemiallisesti uusiksi ja siitä koituu harmia ja hän ei edes ymmärrä mitä teki sinulle ja mitä henkisiä ulottuvuuksia sillä oli myäs.

'jos tuntee ettei joku lääke auta niin se vaihdetaan toiseen, ilman mitään maata mullistavia ajatuksia"

Niin tai varmaan moni aineista haittaa saanut lopettaa ne kun ymmärtävät vihoviimein että psykiatrian aineet ei korjaa biologisia poikkemia ja on muitakin keinoja diilata henkisten ongelmien, vaikeuksien kanssa. Vähän sääliksi käy jotkut ihmiset jotka on pitkissä lääkekokeilukierteissä etsien jotain pysyvää hyvää oloa aineista, mikä ei valitettavasti sisälly todennäköisesti aineen ominaisuuksiin(stabiilina pysyvät aina jatkuvat hyvät efektit) ja mahdollisuus haitoille on aina olemassa. Nähden ne ainoana ratkaisuna koska tiettyä määtää aineita kokeillutta pidetään hoitoresistenttinä.

Joskus lääkekokeilut puhkaisee sellaisen helvetillisen kierteen jossa jos saa pahan haitan sitä lääkitään uudella ja uudella ja yritetään paikata pahaa oloa. Lääkekokeilutkaan ei ole riskittömiä jos saa haitallisen reaktion lääkkeeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Haittavaikutukset eivät aina johdu lääkkeen vahvuudesta, se on typerä luulo.
Enemmän ne lääkkeen sisältämät aineet siinä on vaikuttamassa.

Sanopa mitä tehdään potilaalle jollakin paniikki häiriö, tai masennus tai psykoosi ?
Miksi nämä ihmiset hakeutuvat hoitoon kun eivät usko edes siihen ,miksei olla,paniikissa ihan rauhassa niin kauan kun se kestää,

jakun psykoosi on ajankohtainen niin miten auttaa ihmistä jollakin harhaluuloja esim että hänen ruokansa myrkytetään ja heittelee roskiin jääkaapin sisällön , entäs masennus sitten kun ei jakseta edes aamulla nousta ylös,sängystä , miksei nousta ja mennä töihin vaikka onkin masennus . Joten kuka näistä potilaista vastaa mielestäsi . Jotkut ovat vaarallisia ympäristölleen , mutta soitetaankon poliisi apuun ja viedään putkaan, vai laitetaanko sairaalaan tervehtymään .
Siis asioista kuten ihmisten sairaudet ei tarttis edes keskustella netissä sillä kukaan ei voi toisen olotilaa muuttaa miksikään omien kokemustensa perusteella
Ihmiset jotkamobat tyytyväisiä lääkityksensä eivät vieraile netissä huoppaamassa miten heitä on kohdeltu eivätkä vertaa omaa tilannettaan kenenkään julkkiksen elämän

Anonyymi kirjoitti:

"Sillä nykyajan psyykkeen lääkkeet eivät ole mitenkään niin vahvoja kun niiden syöjä luulee"
No nyt.:D

Niiden vahvuudesta kertoo esimerkiksi kyky sotkea jonkun kehoa niin että he ei kykene olemaan paikallaan, vaan pitää olla jatkuvassa liikkeessä (akatisia) mikä on yhteydessä itsemurha-ajatuksiin, saada naaman nykimään jopa pysyvästi(tardiivi dyskinesia) mikä johtuu siitä että aineet säätelee välittäjäaineita jotka säätelee kehossa esim motoriikkaa, tehdä vieroitusoireita jotka voi olla vaikeita ja pitkäkestoisia joista esimerkki on sähköiskutuntemus aivoissa ja hermostossa, unen vaikeudet ynnä muu, kyky viedä ihmisen seksuaalisuus käytön ajaksi tai käytön jälkeen. Osa joutuu pikkuriikkisinä muruina vähentelemään aineet johon ei pitänyt tulla riippuvuutta kärsien PITKÄÄN oireista.

Ja sinusta nämä ei on ihan vähäpätöisiä pikku juttuja. On sinulla otsaa!

"Etenkin kun ei tajuta että sairaus sinänsä on se joka on se eniten vaikuttava asia ihmisessä eikä lääkkeet ." psyykenlääkeharmit on ihan oma "sairautensa" ja häiriö kehon toiminnassa jota psykiatria ei tiedosta. Kukapa ei reagoisi siihen jos on PSSD, saa puoskareilta lääkkeitä joiden sanotaan ettei aiheuta riippuvuutta ja voi lopettaa milloon vain mutta saavatkin kammottavat viekkarit tai eivät voi lopettaa liikkumista kun motoriikka on sekaisin aineen myötä. On normaalia reagoida asioihin mitkä aiheuttaa tuskaa esim kehon toimintaan jääneet häikät. Tai hoidon puhkaisemat traumat jossa joku puoskari lääketieteellisissä "kokeiluissaan" kokeilee veivata aivosi aivokemiallisesti uusiksi ja siitä koituu harmia ja hän ei edes ymmärrä mitä teki sinulle ja mitä henkisiä ulottuvuuksia sillä oli myäs.

'jos tuntee ettei joku lääke auta niin se vaihdetaan toiseen, ilman mitään maata mullistavia ajatuksia"

Niin tai varmaan moni aineista haittaa saanut lopettaa ne kun ymmärtävät vihoviimein että psykiatrian aineet ei korjaa biologisia poikkemia ja on muitakin keinoja diilata henkisten ongelmien, vaikeuksien kanssa. Vähän sääliksi käy jotkut ihmiset jotka on pitkissä lääkekokeilukierteissä etsien jotain pysyvää hyvää oloa aineista, mikä ei valitettavasti sisälly todennäköisesti aineen ominaisuuksiin(stabiilina pysyvät aina jatkuvat hyvät efektit) ja mahdollisuus haitoille on aina olemassa. Nähden ne ainoana ratkaisuna koska tiettyä määtää aineita kokeillutta pidetään hoitoresistenttinä.

Joskus lääkekokeilut puhkaisee sellaisen helvetillisen kierteen jossa jos saa pahan haitan sitä lääkitään uudella ja uudella ja yritetään paikata pahaa oloa. Lääkekokeilutkaan ei ole riskittömiä jos saa haitallisen reaktion lääkkeeseen.

Lue lisää

Älä hae hoitoa, pärjää vaan ilman lääkkeitä , mutta älä vaivaa sitten sairautesi kanssa muita ihmisiä,.
Moni luulee olevansa joku Einstein ja että ovayåt nyt ratkoneet sairauksien ongelmat
Ota aspiriini kun paniikki yllättää mutta älä hae apua niin ei tartte syytellä ketään

Anonyymi kirjoitti:

Sanopa mitä tehdään potilaalle jollakin paniikki häiriö, tai masennus tai psykoosi ?
Miksi nämä ihmiset hakeutuvat hoitoon kun eivät usko edes siihen ,miksei olla,paniikissa ihan rauhassa niin kauan kun se kestää,

jakun psykoosi on ajankohtainen niin miten auttaa ihmistä jollakin harhaluuloja esim että hänen ruokansa myrkytetään ja heittelee roskiin jääkaapin sisällön , entäs masennus sitten kun ei jakseta edes aamulla nousta ylös,sängystä , miksei nousta ja mennä töihin vaikka onkin masennus . Joten kuka näistä potilaista vastaa mielestäsi . Jotkut ovat vaarallisia ympäristölleen , mutta soitetaankon poliisi apuun ja viedään putkaan, vai laitetaanko sairaalaan tervehtymään .
Siis asioista kuten ihmisten sairaudet ei tarttis edes keskustella netissä sillä kukaan ei voi toisen olotilaa muuttaa miksikään omien kokemustensa perusteella
Ihmiset jotkamobat tyytyväisiä lääkityksensä eivät vieraile netissä huoppaamassa miten heitä on kohdeltu eivätkä vertaa omaa tilannettaan kenenkään julkkiksen elämän

Lue lisää

Täysin ymmärrettävää, ja tiedossakin, että on paljon ihmisiä, jotka ovat lääkkeisiinsä ihan tyytyväisiä.

Paniikkihäiriö, psykoosi, olen jopa itsekin niistä nuorena aikuisena kärsinyt.
Niiden seurauksena syönyt kourakaupalla lääkkeitä vuosikaudet.
Lopputuloksena se, että aloin voida paremmin, kun lakkasin lääkkeiden käytön.
Lääkitykseni oli niin vahva ja runsas, että lähinnä pysyin psykoosin kaltaisessa olotilassa monet vuodet.

Vertailusta ei ole sinänsä mitään hyötyä, koska jokainenhan kokee nämä lääkitysasiat, ja lääkkeiden hyödyt ja haitat vain omakohtaisesti, ei toisen puolesta pysty tietämään, mikä toisella on tilanne.
Täällä palstalla monet kertovatkin omista kokemuksistaan, kuinka he itse ovat kokeneet esim. lääkkeet, ei täällä tarvitse kilpailla mistään, eikä myöskään vertailla.

Itseäni ajatellen, en ole myöskään oikea henkilö kenellekkään sanomaan, pitääkö toisen käyttää vai vältellä lääkkeitä. Se asia ei minulle kuulu.

Anonyymi kirjoitti:

Täysin ymmärrettävää, ja tiedossakin, että on paljon ihmisiä, jotka ovat lääkkeisiinsä ihan tyytyväisiä.

Paniikkihäiriö, psykoosi, olen jopa itsekin niistä nuorena aikuisena kärsinyt.
Niiden seurauksena syönyt kourakaupalla lääkkeitä vuosikaudet.
Lopputuloksena se, että aloin voida paremmin, kun lakkasin lääkkeiden käytön.
Lääkitykseni oli niin vahva ja runsas, että lähinnä pysyin psykoosin kaltaisessa olotilassa monet vuodet.

Vertailusta ei ole sinänsä mitään hyötyä, koska jokainenhan kokee nämä lääkitysasiat, ja lääkkeiden hyödyt ja haitat vain omakohtaisesti, ei toisen puolesta pysty tietämään, mikä toisella on tilanne.
Täällä palstalla monet kertovatkin omista kokemuksistaan, kuinka he itse ovat kokeneet esim. lääkkeet, ei täällä tarvitse kilpailla mistään, eikä myöskään vertailla.

Itseäni ajatellen, en ole myöskään oikea henkilö kenellekkään sanomaan, pitääkö toisen käyttää vai vältellä lääkkeitä. Se asia ei minulle kuulu.

Lue lisää

No voin itse "masennuspotilaana" sanoa että aika auttaa, elintavat, asteittainen itsensä aktivointi hyvin paljon enemmän kuin pillerit.

Sanon tämän vuosien kokemuksella aineista.

Tunteiden käsittely, elämän ymmärtäminen, kärsimyksen ymmärtäminen, kokonaisvaltaisuus olon kohentamisessa ynnä moni muu asia on auttanut. Masennus on usein reaktio asioihin ja niiden ratkaiseminen voi auttaa. Masennus voi olla myös reaktio ikäviin asioihin jota ei voi ratkaista esim ongelmat terveyden kanssa.

Psykiatriassa ratkaisu pitää tulla kuin kaapin hyllyltä heti, oikeasti kestävät oivallukset ja selviytymiskeinojen opettelu vie aikaa. Kun aletaan sorkkia tunteita aineilla monimutkaistetaan prosessia selvitä asioista ja oppia kohtaamaan tunteita.

Menetin vuosia aineille jossa en koskaan ollut kontaktissani tunteisiini. Tämä sotki elämääni lisää.

Joo itse olin sellainen joka ei paljon päätänsä vaivannut millään, vedin vain aineeni, painoin menemään ja tuhosin elämääni niillä. Nykyään ajattelen laatikon ulkopuolelta.

Elämäni ekat kunnon paniikit sain itseasiassa masennuslääkityksissä ja vieroituksissa niistä. Tiedän mitä paniikki on. Ja paniikeista ja ahdistuksistakin voi kokemukseni mukaan päästä irti ilman aineita. Esim elämäntapakeinot, tunteiden kohtaaminen, siedättäytyminen, stressin hallinta, hermoston rauhoittaminen eri keinoin ynnä muu. Toki nämä ei tule helpolla. Toki kamalia tunnetiloja on kamalaa kohdata, ja joku kokee aineiden vetämisen auttavan enemmän. Olen itse kiinnostunut esim mahdollisuuksista helpottaa ravinnolla ja elintavoilla ahdistusoireilua mitä uskon että väheksytään tosi paljon.

Eka kannattaa varmaan "psykoosipotilaana" tsekata että ei ole sotkenut päätänsä jollain aineella, päihteet ja mukaanlukien psykiatrian aineet jotka voi sotkea unen, aiheuttaa sekavuutta, maanisia reaktioita, kenties altistaa psykoosille, haitallisia reaktioita niihin, vieroitusoireita, paniikkeja ja levottomuutta. Ynnä muuta vastaavaa.

En toki vastusta "lääkkeitä" kokonaan jos joku niitä haluaa vetää. Mutta olen ehdottomasti informed consentin kannalla. On vain potilaan etu että lääkkeisiin suhtaudutaan kritiikillä varovaisesti mitä nykyään en näe psykiatriassa tehtävän koska ainereseptit jää päälle pitkiksi ajoiksi, informaatio on hataraa ynnä muuta. Ensisijainen keino on lääke ja ihmisiä jopa painostetaan lääkkeiden käyttöön tuen saamiseksi. Jos ei vastaa lääkkeisiin puhutaan hoitoresistenttiydestä. Puhutaan lääkkeistä nimillä mitkä ei vastaa edes niiden toimintamekanismia ja tehoa. Naurettavin termi on "psykoosinestolääke". En ole henk koht koskaan ollut niin pihalla kuin kyseisissä aineissa jonka näen enemmänkin lisäävän sekavuutta sekä täydellistä irtautumista omasta tunne-elämästä heikentäen kognitiivista kapasiteettia.

Ja yleensäkin tutkailla omia elintapoja, elämäänsä ulkopuolelta kärsiessään. Lisääkö tämä hyvinvointiani?

Ai onko täällä kirjoittelu muiden vaivaamista. :) Voit toki mennä pois jos joku asia vaivaa sinua. Muuta sinä et minun elämästä tiedäkään.

Moni ihminen hakeutuu hoitoon koska he pelkää jotain äärimmäisiä tunnetiloja mitä he ei ole ennen kokeneet. He eivät siedä epämukavuutta. Jos eivät kykene töihin hetkellisesti tarvitaan saikku ja siitäpä se voi psykiatrian ura alkaa. On ihan normaalia joskus esim väsähtää ja kärsiä tässä elämässä ja se ei välttämättä sovi kalenteriin.
Sitäkään ei sanota että ihmiset ei oikeasti välttämättä ole oppineet käsittelemään tunteitaan. Heillä ei ehkä ole tukiverkostoa ja psykiatria esittää roolia minkä entisaikaan ehkä yhteisö olisi voinut esittää tuen muodossa. Heillä voi olla traumaattisia kokemuksia mitä psykiatria on jo sormet syyhyten diagnosoimassa muilla diagnooseilla sekoittaen pakkaa. He luulevat että heissä on jotain sairasta kun he kärsii vaikka kärsimys on osa elämää. Nykyään lehtien palstat vilisee artikkeleita mielen ongelmista, radiosta tulee mainoksia ADHD:sta.

Oikeastihan elämä on pahimmillaan aika helkkarin brutaalia ja ikävääkin pahimmillaan. Läheisten ja terveyden menetys. Kärsimys. Kaikki.

Ei mitään amerikkalaista tv-sarjaa missä hymyillään ja tullaan unelmakotiin ja kaikki on niin ihanaa. On seesteinen unelmaonni ja happily ever after.

Josnlääke on pilannut jotain niin ei kun vaan tehdä valitus siitä, tai mennä toiselle lääkärille saamaan todistuksen siitä että lääke on pilannut.
Joten joka asiaan on syynsä , myös sairauteen

Anonyymi kirjoitti:

Josnlääke on pilannut jotain niin ei kun vaan tehdä valitus siitä, tai mennä toiselle lääkärille saamaan todistuksen siitä että lääke on pilannut.
Joten joka asiaan on syynsä , myös sairauteen

Lue lisää

Voi naiiviutta. Luuletko että edes monet neurologit myöntää psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäytön harmeja ja ihmisten kokemien oireiden yhteyttä lääkkeisiin. Jos potilas saa jonkun neuropatian se on varmaan ihan vain muista syistä johtuva uusi sairaus vaikka tokihan myönnetään että myös erinäköiset hermostoaineet voi johtaa neuropatiaan käsittääkseni alkoholi mukaanlukien(jota allekirjoittanut ei käytä). Hyvä neurologi ei ainakaan kieltäisi hermostolääkkeiden harmien yhteyttä mutta saattavat epävarmoina myös esfm tutkimuksen puutteen vuoksi koskaan olla vahvistamatta asiaa. Näitäkin voi olla, esim tutulle on sanottu "on mahdollista että lääkkeen ja haitan välillä yhteys" neurologisesta haitasta.

Miten he voi zoomata jollain kameralla mitä aivoissa ja hermostossa esim reseptoritasolla tapahtuu kun ihminen kokee harmia. Ei voi. Heillä on aika puutteelliset tavat tutkia harmeja paitsi potilaan kokemat oireet. Joku magneettikuva ei psyykenlääkeharmia paljasta.

He on kollegiaalisia psykiatreille.Harva lääkäri ei nokkii toista lääkäriä. Ja tunkevat päivittäin yhtä voimakkaita myrkkyjä ihmisille masennuslääkkeistä alkaen esim kivun hoitoon ja varmaan yhtäläisessä denialismissa haitoista. Psyykenpotilaana lääkäreille lähteminen voi olla kivuliasta jo asenteiden takia "jaa nää on taas näitä". Ja miten todistaa harmi minkäkin lääkkeen syyksi jos lääkehistoria on yli vuosikymmenen kestävä eli on ollut psykiatrian koekaniini vuosia. yhteisvaikutuksiakin on saattanut tulla lääkekoktailista. Vieroituspalstoilla ymmärretään että jokainen vieroitus, aloitus, ynnä muut lääkkeiden veivailut jättää jälkiänsä hermostoon myös negatiivisella tavalla, moni lääkäri ajattelee että no ei siitä jonkin aikaa sitten vuosia syömästä lääkkeestä enää vaikutuksia ole tai lääkehän on pois kehostasi. Väärin, ilmiö protracted withdrawal on olemassa mitä lääkärit vähättelee. Aivoilla on kyllä mahdollisuudet korjata ja palauttaa harmeja mutta siinäkin on rajansa.

Ehkä pitkäaikaisena psyykepotilaana kannattaa vaan hyväksyä että oma terveys turmellaan ja se vaan kuuluu asiaan. Toki kannatan valituksia jolla voidaan kuitata haittoja vähätteleville lääkäreille. Sääliksi käy ihmisiä jotka jossain vaiheessa tajuavat mihin kusetukseen lähtivät ja terveys on pilalla vuosia myöhemmin.

Siinä missä yhden lääkkeen vaikutusta tutkitaan lyhyitä aikoja monien ei tutkita. aineiden ongelmista valuu hiljalleen kymmenien vuosien aikana lisää tietoa. Ei kukaan tutki mitä tekee vuosien monimutkainen lääkehistoria.
Tajuatko edes kuinka vähän lääkkeiden harmeja esim pitkäaikaiskäytössä tutkitaan?

Itse tiedän että yhden pisteen jälkeen alkoi harmia tulla. Se oli se piste johon asti hermostoni ja reseptorini kesti venkslausta ja sitten alkoi painajainen yhden vieroituksen seurauksena. Tuntui kuin olisi bensaa heitetty liekkeihin haittojen suhteen sen jälkeen kun käytin lääkkeitä sen jälkeen muutaman kuukauden ja sitten riitti. Siihen loppui psykiatriapolkuni, muttei haitatta jäänyt.

Psykiatreille harmeista puhuminen voi sama kuin läimäyttäisi itseään. Kerran se johti vain lisälääkkeisiin ja kierteeseen missä tuntui että hyvä kun hengissä selvisi kaikista vieroituksista ja harmeista. Kielsivät, vähättelivät. "Nää on niin turvallisia lääkkeitä että". Kusipäät.

Jos lääkkeistä sanotaan että ei ymmärretä täysin niiden toimintamekanismia niin miten ymmärrettäisiin kunnolla niiden haittamekanismit kaan etenkään pitkällä aikavälillä.

Ja viimeiseksi: luuletko että joku julkinen puoli rupeaa selvittelemään jotain lääkkeiden puhkaisemia haittoja sen kummoisemmin tai niiden yhteyttä lääkkeisiin? Paikka missä yleisin lause on "ota burana". Hyvä kun joku aivoinfarktin saanut epämääräisemmillä oireilla pääsee hoitoon ettei vammaudu. Kaikilla psyykepotilailla ei ole ihan samanlaisia varoja lähteä selvittelemään vammojaan kuin Britney Spearsilla jolle on varmaan tehty jos minkälaisia testejä hermostovamman tutkimiseksi ja aivojen hapenpuutteen tutkimiseksi. Taitaa useammat haittoja saaneet saada kustannussyistä vain lisää psyykenpillereitä. Hulluksi leimaaminen on varmaan kustannustehokkain tapa kuitata harmi. Jos rahaa olisi ei kai siinä kun vaan kokeilisi lääkäriä toisensa jälkeen jolla voisi olla kiinnostusta selvitellä asiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Voi naiiviutta. Luuletko että edes monet neurologit myöntää psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäytön harmeja ja ihmisten kokemien oireiden yhteyttä lääkkeisiin. Jos potilas saa jonkun neuropatian se on varmaan ihan vain muista syistä johtuva uusi sairaus vaikka tokihan myönnetään että myös erinäköiset hermostoaineet voi johtaa neuropatiaan käsittääkseni alkoholi mukaanlukien(jota allekirjoittanut ei käytä). Hyvä neurologi ei ainakaan kieltäisi hermostolääkkeiden harmien yhteyttä mutta saattavat epävarmoina myös esfm tutkimuksen puutteen vuoksi koskaan olla vahvistamatta asiaa. Näitäkin voi olla, esim tutulle on sanottu "on mahdollista että lääkkeen ja haitan välillä yhteys" neurologisesta haitasta.

Miten he voi zoomata jollain kameralla mitä aivoissa ja hermostossa esim reseptoritasolla tapahtuu kun ihminen kokee harmia. Ei voi. Heillä on aika puutteelliset tavat tutkia harmeja paitsi potilaan kokemat oireet. Joku magneettikuva ei psyykenlääkeharmia paljasta.

He on kollegiaalisia psykiatreille.Harva lääkäri ei nokkii toista lääkäriä. Ja tunkevat päivittäin yhtä voimakkaita myrkkyjä ihmisille masennuslääkkeistä alkaen esim kivun hoitoon ja varmaan yhtäläisessä denialismissa haitoista. Psyykenpotilaana lääkäreille lähteminen voi olla kivuliasta jo asenteiden takia "jaa nää on taas näitä". Ja miten todistaa harmi minkäkin lääkkeen syyksi jos lääkehistoria on yli vuosikymmenen kestävä eli on ollut psykiatrian koekaniini vuosia. yhteisvaikutuksiakin on saattanut tulla lääkekoktailista. Vieroituspalstoilla ymmärretään että jokainen vieroitus, aloitus, ynnä muut lääkkeiden veivailut jättää jälkiänsä hermostoon myös negatiivisella tavalla, moni lääkäri ajattelee että no ei siitä jonkin aikaa sitten vuosia syömästä lääkkeestä enää vaikutuksia ole tai lääkehän on pois kehostasi. Väärin, ilmiö protracted withdrawal on olemassa mitä lääkärit vähättelee. Aivoilla on kyllä mahdollisuudet korjata ja palauttaa harmeja mutta siinäkin on rajansa.

Ehkä pitkäaikaisena psyykepotilaana kannattaa vaan hyväksyä että oma terveys turmellaan ja se vaan kuuluu asiaan. Toki kannatan valituksia jolla voidaan kuitata haittoja vähätteleville lääkäreille. Sääliksi käy ihmisiä jotka jossain vaiheessa tajuavat mihin kusetukseen lähtivät ja terveys on pilalla vuosia myöhemmin.

Siinä missä yhden lääkkeen vaikutusta tutkitaan lyhyitä aikoja monien ei tutkita. aineiden ongelmista valuu hiljalleen kymmenien vuosien aikana lisää tietoa. Ei kukaan tutki mitä tekee vuosien monimutkainen lääkehistoria.
Tajuatko edes kuinka vähän lääkkeiden harmeja esim pitkäaikaiskäytössä tutkitaan?

Itse tiedän että yhden pisteen jälkeen alkoi harmia tulla. Se oli se piste johon asti hermostoni ja reseptorini kesti venkslausta ja sitten alkoi painajainen yhden vieroituksen seurauksena. Tuntui kuin olisi bensaa heitetty liekkeihin haittojen suhteen sen jälkeen kun käytin lääkkeitä sen jälkeen muutaman kuukauden ja sitten riitti. Siihen loppui psykiatriapolkuni, muttei haitatta jäänyt.

Psykiatreille harmeista puhuminen voi sama kuin läimäyttäisi itseään. Kerran se johti vain lisälääkkeisiin ja kierteeseen missä tuntui että hyvä kun hengissä selvisi kaikista vieroituksista ja harmeista. Kielsivät, vähättelivät. "Nää on niin turvallisia lääkkeitä että". Kusipäät.

Jos lääkkeistä sanotaan että ei ymmärretä täysin niiden toimintamekanismia niin miten ymmärrettäisiin kunnolla niiden haittamekanismit kaan etenkään pitkällä aikavälillä.

Ja viimeiseksi: luuletko että joku julkinen puoli rupeaa selvittelemään jotain lääkkeiden puhkaisemia haittoja sen kummoisemmin tai niiden yhteyttä lääkkeisiin? Paikka missä yleisin lause on "ota burana". Hyvä kun joku aivoinfarktin saanut epämääräisemmillä oireilla pääsee hoitoon ettei vammaudu. Kaikilla psyykepotilailla ei ole ihan samanlaisia varoja lähteä selvittelemään vammojaan kuin Britney Spearsilla jolle on varmaan tehty jos minkälaisia testejä hermostovamman tutkimiseksi ja aivojen hapenpuutteen tutkimiseksi. Taitaa useammat haittoja saaneet saada kustannussyistä vain lisää psyykenpillereitä. Hulluksi leimaaminen on varmaan kustannustehokkain tapa kuitata harmi. Jos rahaa olisi ei kai siinä kun vaan kokeilisi lääkäriä toisensa jälkeen jolla voisi olla kiinnostusta selvitellä asiaa.

Lue lisää

Britneyn kokemus on hänen, ja sitä ei voi verrata kenenkään toisen kokemuksiin, kukaan ei tiedä miten hänen tilansa on, mutta maailman lehdet kirjoittelevat saadakseen lukijoita koska hän on julkkis ja huonokin mainonta on eduksi karriäärille.
Tunnen muutaman naisen ja miehenkin jotka ovat käyttäneet psykiatrian antamia lääkkeitä omituisiin vaivoihinsa kuten psd masennus tuska tuskatilat ja paniikin , kaikki ovat tyytyväisiä hoitoonsa , kaksi heistä halusi lopettaa lääkityksen ihan alussa mutta kumpikin sanoo tänään että oli hyvä kun kuuntelivat lääkäriä joka käski jatkamaan , ja sanoi että lääkityksen alussa sattaa olla huonompikin vaihe. He ovat iloisia tänään ja tuntevat itsensä terveeksi, joillain pieni tuki annos jäljellä lääkityksessä , joten en ole pitkän elämäni aikana nähnyt ketään näistä potilaista joille lääkitys ei olisi tehonnut.
Joten siksi ei voi haukkua että psykiatria olisi huono, sillä niin monta ihmistä on saanut avun vaivoihinsa .
Psykiatrin koulutus on hyvin pitkä , monia vuosia ja he saavat perusteelliset tiedot lääkkeistä ja sairauksista koulutuksessaaan , joten jos sinulla okei ole lääkehoito tehonnut , etkä edes ole valmis menemään toiselle psykiatrille saadaksesi avun vaivoihisi. Niin ei siinä neuvot silloin auta ja hyvä tahtokaan, koska sinulla on jo asenteesi valmiina näistä asioista .
Saa vaan toivoa että paranet vaivoistasi.

Neuropatiaan on monta syytä miksi sen saa, joten ei pitäisi itse mennä tekemään diagnooseja miksi on saanut jonkun vaivan, kun asiallisesti kertoo lääkärille olostaan niin yleensä lääkärit tietävät siihen lievitykseen .

Anonyymi kirjoitti:

Voi naiiviutta. Luuletko että edes monet neurologit myöntää psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäytön harmeja ja ihmisten kokemien oireiden yhteyttä lääkkeisiin. Jos potilas saa jonkun neuropatian se on varmaan ihan vain muista syistä johtuva uusi sairaus vaikka tokihan myönnetään että myös erinäköiset hermostoaineet voi johtaa neuropatiaan käsittääkseni alkoholi mukaanlukien(jota allekirjoittanut ei käytä). Hyvä neurologi ei ainakaan kieltäisi hermostolääkkeiden harmien yhteyttä mutta saattavat epävarmoina myös esfm tutkimuksen puutteen vuoksi koskaan olla vahvistamatta asiaa. Näitäkin voi olla, esim tutulle on sanottu "on mahdollista että lääkkeen ja haitan välillä yhteys" neurologisesta haitasta.

Miten he voi zoomata jollain kameralla mitä aivoissa ja hermostossa esim reseptoritasolla tapahtuu kun ihminen kokee harmia. Ei voi. Heillä on aika puutteelliset tavat tutkia harmeja paitsi potilaan kokemat oireet. Joku magneettikuva ei psyykenlääkeharmia paljasta.

He on kollegiaalisia psykiatreille.Harva lääkäri ei nokkii toista lääkäriä. Ja tunkevat päivittäin yhtä voimakkaita myrkkyjä ihmisille masennuslääkkeistä alkaen esim kivun hoitoon ja varmaan yhtäläisessä denialismissa haitoista. Psyykenpotilaana lääkäreille lähteminen voi olla kivuliasta jo asenteiden takia "jaa nää on taas näitä". Ja miten todistaa harmi minkäkin lääkkeen syyksi jos lääkehistoria on yli vuosikymmenen kestävä eli on ollut psykiatrian koekaniini vuosia. yhteisvaikutuksiakin on saattanut tulla lääkekoktailista. Vieroituspalstoilla ymmärretään että jokainen vieroitus, aloitus, ynnä muut lääkkeiden veivailut jättää jälkiänsä hermostoon myös negatiivisella tavalla, moni lääkäri ajattelee että no ei siitä jonkin aikaa sitten vuosia syömästä lääkkeestä enää vaikutuksia ole tai lääkehän on pois kehostasi. Väärin, ilmiö protracted withdrawal on olemassa mitä lääkärit vähättelee. Aivoilla on kyllä mahdollisuudet korjata ja palauttaa harmeja mutta siinäkin on rajansa.

Ehkä pitkäaikaisena psyykepotilaana kannattaa vaan hyväksyä että oma terveys turmellaan ja se vaan kuuluu asiaan. Toki kannatan valituksia jolla voidaan kuitata haittoja vähätteleville lääkäreille. Sääliksi käy ihmisiä jotka jossain vaiheessa tajuavat mihin kusetukseen lähtivät ja terveys on pilalla vuosia myöhemmin.

Siinä missä yhden lääkkeen vaikutusta tutkitaan lyhyitä aikoja monien ei tutkita. aineiden ongelmista valuu hiljalleen kymmenien vuosien aikana lisää tietoa. Ei kukaan tutki mitä tekee vuosien monimutkainen lääkehistoria.
Tajuatko edes kuinka vähän lääkkeiden harmeja esim pitkäaikaiskäytössä tutkitaan?

Itse tiedän että yhden pisteen jälkeen alkoi harmia tulla. Se oli se piste johon asti hermostoni ja reseptorini kesti venkslausta ja sitten alkoi painajainen yhden vieroituksen seurauksena. Tuntui kuin olisi bensaa heitetty liekkeihin haittojen suhteen sen jälkeen kun käytin lääkkeitä sen jälkeen muutaman kuukauden ja sitten riitti. Siihen loppui psykiatriapolkuni, muttei haitatta jäänyt.

Psykiatreille harmeista puhuminen voi sama kuin läimäyttäisi itseään. Kerran se johti vain lisälääkkeisiin ja kierteeseen missä tuntui että hyvä kun hengissä selvisi kaikista vieroituksista ja harmeista. Kielsivät, vähättelivät. "Nää on niin turvallisia lääkkeitä että". Kusipäät.

Jos lääkkeistä sanotaan että ei ymmärretä täysin niiden toimintamekanismia niin miten ymmärrettäisiin kunnolla niiden haittamekanismit kaan etenkään pitkällä aikavälillä.

Ja viimeiseksi: luuletko että joku julkinen puoli rupeaa selvittelemään jotain lääkkeiden puhkaisemia haittoja sen kummoisemmin tai niiden yhteyttä lääkkeisiin? Paikka missä yleisin lause on "ota burana". Hyvä kun joku aivoinfarktin saanut epämääräisemmillä oireilla pääsee hoitoon ettei vammaudu. Kaikilla psyykepotilailla ei ole ihan samanlaisia varoja lähteä selvittelemään vammojaan kuin Britney Spearsilla jolle on varmaan tehty jos minkälaisia testejä hermostovamman tutkimiseksi ja aivojen hapenpuutteen tutkimiseksi. Taitaa useammat haittoja saaneet saada kustannussyistä vain lisää psyykenpillereitä. Hulluksi leimaaminen on varmaan kustannustehokkain tapa kuitata harmi. Jos rahaa olisi ei kai siinä kun vaan kokeilisi lääkäriä toisensa jälkeen jolla voisi olla kiinnostusta selvitellä asiaa.

Lue lisää

Niin että heti kun joku sanoo jotain niin annat diagnoosin välittömästi
Luulen että tiedän näistä asioista hieman enemmän.

Varsinkin miten hoitomenetelmän toimii. Jos epäilee että joku lääke on aiheuttanut neuropatian niin toinen lääkäri voi tehdä siitä arvion, niin että sinä näytät luulevan että lääkärit jotenkin muka suojaa toisiaan.
Lääkäreillä ei ole mitään aihetta vähätellä tai olla välinpitämättömiä jota sinä yrität sanoa, kiroat koko lääkärikunnan omilla tekemisillä diagnooseillasi , ja syyttelet heitä asioista mihin heillä ei ole osaa ei arpaa.

Jokainen potilaskontakti kirjoitetaan journaaleihin ja syyt mihin potilas on hakenutumut vastaanotolle , myös lääkitys noteerataan tarkasti , kuten sekin jos potilas ei halua lääkkeitä .
Niin että kukaan lääkäri ei noin vaan huvin vuoksi ketään kohtele huonosti.
Sitten jos et ole hoitoon tyytyväinen niin se on sinun päätöksesi .

Mutta omat diagnoosit ei niinkuin ole vedenpitäviä silloin kun on lääketieteen mukaisesti diagnostisoitu. Niin että näyttää siltä että olet päättänyt jo sairautesi syyt ihan itse ilman lääketieteellistä koulutusta . Mitäs siihen enää on sanottavaa muuta kun että toivon mukaan saat voida hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

Niin että heti kun joku sanoo jotain niin annat diagnoosin välittömästi
Luulen että tiedän näistä asioista hieman enemmän.

Varsinkin miten hoitomenetelmän toimii. Jos epäilee että joku lääke on aiheuttanut neuropatian niin toinen lääkäri voi tehdä siitä arvion, niin että sinä näytät luulevan että lääkärit jotenkin muka suojaa toisiaan.
Lääkäreillä ei ole mitään aihetta vähätellä tai olla välinpitämättömiä jota sinä yrität sanoa, kiroat koko lääkärikunnan omilla tekemisillä diagnooseillasi , ja syyttelet heitä asioista mihin heillä ei ole osaa ei arpaa.

Jokainen potilaskontakti kirjoitetaan journaaleihin ja syyt mihin potilas on hakenutumut vastaanotolle , myös lääkitys noteerataan tarkasti , kuten sekin jos potilas ei halua lääkkeitä .
Niin että kukaan lääkäri ei noin vaan huvin vuoksi ketään kohtele huonosti.
Sitten jos et ole hoitoon tyytyväinen niin se on sinun päätöksesi .

Mutta omat diagnoosit ei niinkuin ole vedenpitäviä silloin kun on lääketieteen mukaisesti diagnostisoitu. Niin että näyttää siltä että olet päättänyt jo sairautesi syyt ihan itse ilman lääketieteellistä koulutusta . Mitäs siihen enää on sanottavaa muuta kun että toivon mukaan saat voida hyvin.

Lue lisää

"kukaan ei tiedä miten hänen tilansa on, mutta maailman lehdet kirjoittelevat saadakseen lukijoita koska hän on julkkis ja huonokin mainonta on eduksi karriäärille."

Hän on itse puhunut hoidon ja holhouksen aiheuttamista traumoista sekä hermovaurioistaan Instagram-kanavallaan mistä lehdet tehneet otsikoita. En tiedä haluaako hän enää edistää uraansa kaiken kokemansa jälkeen. Ja toivon että kirjoittaa paljastuskirjan ajastaan psykiatrian pakkohoidon ja holhouksen alaisuudessa. Olen ylpeä kaikista julkkiksista jotka on joutuneet psykiatrian surkeiden käytäntöjen uhreiksi ja uskaltavat tuoda asiaa esille. Rispekt.

"Tunnen muutaman naisen ja miehenkin jotka ovat käyttäneet psykiatrian antamia lääkkeitä omituisiin vaivoihinsa kuten psd masennus tuska tuskatilat ja paniikin , kaikki ovat tyytyväisiä hoitoonsa , kaksi heistä halusi lopettaa lääkityksen ihan alussa mutta kumpikin sanoo tänään että oli hyvä kun kuuntelivat lääkäriä joka käski jatkamaan , ja sanoi että lääkityksen alussa sattaa olla huonompikin vaihe. He ovat iloisia tänään ja tuntevat itsensä terveeksi"

No minä tunnen hirveän määrän ihmisiä jotka on saaneet psyykenlääkkeistä pahaa harmia ja vieroitusoireita. Heitä on PALJON somessa koska netissä on paljon tukiryhmiä ja ryhmittymiä lääkehaittoja ja vieroitusoireita saaneita, joista osa tullut tutummaksikin. Osa ei ole enää keskuudessammekaan harmin takia, rip, joka on ollut moninverroin pahempaa mihin lääkkeitä määrätty. Lääkkeitä, jotka teholtaan ei ole usein plaseboa merkittävästi parempia ja vain pieni prosentti saa kunnolla apua ja pitkäaikaista tehoa harvempi. Mutta ne on ensisijainen hoitokäytäntö.

On lääkkeistä tunne-elämän ja seksuaalipuolen kroonisia häiriöitä saaneita nuoria(PSSD) jotka kuvailee oloa kuin heidät olisi haudattu elävältä kun niin luonnollinen asia kuin seksuaalisuus on viety pois, kamalia pitkäkestoisia vieroitusoireita kokeneita(protracted withdrawal), kamalia lääkehaittoja kokeneita (esim akatisia) minkä vuoksi ihmiset elää kuin maanpäällistä helvettiä ravaten pitkin asuntoaan hermoheikkona paniikissa, ihmisiä joiden lääkeharmeja lääkäri on lääkinnyt, sähköttänyt ja jonain päivänä he ovat tajunneet että kyse on ollutkin lääkeharmista minkä vuoksi heitä on hoidettu. Ja heidän elämänreaktionsa alkuperäiseen kärsimykseen oli ihan normaali. On räikeää ylilääkintää, hoidon traumoja ynnä muuta, turmeltuneita terveyksiä vuosien lääkekoktailien takia. He on näkymättömiä eikä he kuulu psykiatrian narratiiviin.

Kiitos monen vieroittautujan olen hengissä tänään, koska tajusin miten vieroittautua turvallisesti kyseisistä toksisista koukuttavista aineista, mutta harmitta en jäänyt. En tiedä olisinko ollut psykiatrian hoidolla joka meni pieleen.

Tiedän ihmisiä jo ihan lähipiiristä jotka ovat kokeneet pitkiä vieroitusoireita, haittoja joiden takia on rampattu lääkäreillä ja olen kuullut myös sanonnan "kunpa en olisi koskaan aloittanutkaan niitä". Olen myös kuullut kun joku sanoo oltuaan ottamatta psykiatrian reseptiä "onneksi en ottanut" koska ihmiset voi selvitä vaikeuksistaan ilman itsensä huumaamista. Tiedän toki hyötyä saaneita mutta useimmat parhaiten voivat ihmiset on olleet terveellä tavalla lääkekriittisiä.

"Joten siksi ei voi haukkua että psykiatria olisi huono, sillä niin monta ihmistä on saanut avun vaivoihinsa ." Psykiatria on tasan niin hyvä miten se kohtelee potilaita jotka saa haittaa. Ja se ei kohtele heitä hyvin läheskään aina, eikä pyri estämään ja minimoimaan haittoja ja lähes rutiininomaisesti näkee lääkeongelmia sairauden oireina. Jokainen ihminen joka on saanut harmia psykiatrian lääkekeskeisten hoitokäytäntöjen takia. Jota ei ole informoitu kunnolla haitoista. Jota on vieroitettu miten sattuu informoimatta edes koko viekkareista kunnolla. Joiden tilaa on pahennettu vastuuttomalla lääkinnällä päällekkäin aineilla.Joka ei ole saanut kunnollista lääkeseurantaa. Jota on lääkitty kasvu- ja kehitysiässä ja sillä on ollut negatiivisia vaikutuksia joka on ollut tietämättään koekaniini. jolle on määrätty lääkkeitä niin pitkään että heidän tilansa huononee lääkkeen takia ja se puhkaisee terveysongelmia joka jne pitäisi olla suunnaton häpeäpilkku psykiatrialle. Mutta se ei ole koska kaikki vähättelee, pistää mielenterveyden piikkiin ynnä muuta.

Anonyymi kirjoitti:

"kukaan ei tiedä miten hänen tilansa on, mutta maailman lehdet kirjoittelevat saadakseen lukijoita koska hän on julkkis ja huonokin mainonta on eduksi karriäärille."

Hän on itse puhunut hoidon ja holhouksen aiheuttamista traumoista sekä hermovaurioistaan Instagram-kanavallaan mistä lehdet tehneet otsikoita. En tiedä haluaako hän enää edistää uraansa kaiken kokemansa jälkeen. Ja toivon että kirjoittaa paljastuskirjan ajastaan psykiatrian pakkohoidon ja holhouksen alaisuudessa. Olen ylpeä kaikista julkkiksista jotka on joutuneet psykiatrian surkeiden käytäntöjen uhreiksi ja uskaltavat tuoda asiaa esille. Rispekt.

"Tunnen muutaman naisen ja miehenkin jotka ovat käyttäneet psykiatrian antamia lääkkeitä omituisiin vaivoihinsa kuten psd masennus tuska tuskatilat ja paniikin , kaikki ovat tyytyväisiä hoitoonsa , kaksi heistä halusi lopettaa lääkityksen ihan alussa mutta kumpikin sanoo tänään että oli hyvä kun kuuntelivat lääkäriä joka käski jatkamaan , ja sanoi että lääkityksen alussa sattaa olla huonompikin vaihe. He ovat iloisia tänään ja tuntevat itsensä terveeksi"

No minä tunnen hirveän määrän ihmisiä jotka on saaneet psyykenlääkkeistä pahaa harmia ja vieroitusoireita. Heitä on PALJON somessa koska netissä on paljon tukiryhmiä ja ryhmittymiä lääkehaittoja ja vieroitusoireita saaneita, joista osa tullut tutummaksikin. Osa ei ole enää keskuudessammekaan harmin takia, rip, joka on ollut moninverroin pahempaa mihin lääkkeitä määrätty. Lääkkeitä, jotka teholtaan ei ole usein plaseboa merkittävästi parempia ja vain pieni prosentti saa kunnolla apua ja pitkäaikaista tehoa harvempi. Mutta ne on ensisijainen hoitokäytäntö.

On lääkkeistä tunne-elämän ja seksuaalipuolen kroonisia häiriöitä saaneita nuoria(PSSD) jotka kuvailee oloa kuin heidät olisi haudattu elävältä kun niin luonnollinen asia kuin seksuaalisuus on viety pois, kamalia pitkäkestoisia vieroitusoireita kokeneita(protracted withdrawal), kamalia lääkehaittoja kokeneita (esim akatisia) minkä vuoksi ihmiset elää kuin maanpäällistä helvettiä ravaten pitkin asuntoaan hermoheikkona paniikissa, ihmisiä joiden lääkeharmeja lääkäri on lääkinnyt, sähköttänyt ja jonain päivänä he ovat tajunneet että kyse on ollutkin lääkeharmista minkä vuoksi heitä on hoidettu. Ja heidän elämänreaktionsa alkuperäiseen kärsimykseen oli ihan normaali. On räikeää ylilääkintää, hoidon traumoja ynnä muuta, turmeltuneita terveyksiä vuosien lääkekoktailien takia. He on näkymättömiä eikä he kuulu psykiatrian narratiiviin.

Kiitos monen vieroittautujan olen hengissä tänään, koska tajusin miten vieroittautua turvallisesti kyseisistä toksisista koukuttavista aineista, mutta harmitta en jäänyt. En tiedä olisinko ollut psykiatrian hoidolla joka meni pieleen.

Tiedän ihmisiä jo ihan lähipiiristä jotka ovat kokeneet pitkiä vieroitusoireita, haittoja joiden takia on rampattu lääkäreillä ja olen kuullut myös sanonnan "kunpa en olisi koskaan aloittanutkaan niitä". Olen myös kuullut kun joku sanoo oltuaan ottamatta psykiatrian reseptiä "onneksi en ottanut" koska ihmiset voi selvitä vaikeuksistaan ilman itsensä huumaamista. Tiedän toki hyötyä saaneita mutta useimmat parhaiten voivat ihmiset on olleet terveellä tavalla lääkekriittisiä.

"Joten siksi ei voi haukkua että psykiatria olisi huono, sillä niin monta ihmistä on saanut avun vaivoihinsa ." Psykiatria on tasan niin hyvä miten se kohtelee potilaita jotka saa haittaa. Ja se ei kohtele heitä hyvin läheskään aina, eikä pyri estämään ja minimoimaan haittoja ja lähes rutiininomaisesti näkee lääkeongelmia sairauden oireina. Jokainen ihminen joka on saanut harmia psykiatrian lääkekeskeisten hoitokäytäntöjen takia. Jota ei ole informoitu kunnolla haitoista. Jota on vieroitettu miten sattuu informoimatta edes koko viekkareista kunnolla. Joiden tilaa on pahennettu vastuuttomalla lääkinnällä päällekkäin aineilla.Joka ei ole saanut kunnollista lääkeseurantaa. Jota on lääkitty kasvu- ja kehitysiässä ja sillä on ollut negatiivisia vaikutuksia joka on ollut tietämättään koekaniini. jolle on määrätty lääkkeitä niin pitkään että heidän tilansa huononee lääkkeen takia ja se puhkaisee terveysongelmia joka jne pitäisi olla suunnaton häpeäpilkku psykiatrialle. Mutta se ei ole koska kaikki vähättelee, pistää mielenterveyden piikkiin ynnä muuta.

Lue lisää

"Niin ei siinä neuvot silloin auta ja hyvä tahtokaan, koska sinulla on jo asenteesi valmiina näistä asioista ."

Sanotaanko näin että Siperia on opettanut. Jos harmia ei halua nähdä, sitä ei näe. Jos haluaa elää kauniissa turvallisessa maailmassa jossa psykiatrian onnenpillerit pelastaa elämiä, siellä voi olla. Sokeana harmille.

Ei minulla ole mitään asenteita, olen vain nähnyt psykiatrian toksisuuden ja totuuden. Minä uskoin psykiatriaan vuosia. Olin tollo!

He ei pysty kuvantamaan ihmisten aivoja ja tuottamaansa harmia aineilla keskushermostolle ja aivoille koska tekniikat ei ole niin kehittyneitä tai ne on kalliita. Olen nähnyt kyllä jotain keissejä missä ihminen on voinut todistaa lääkkeen tuottamaa harmia aivoille erinäisin testein,esim neuropsykologiset testit, erityyppiset aivokuvantamiset missä testataan aktiivisuutta eri aivoalueilla ynnä muuta, mistä mikään ei missään yleisessä käytössä vaan harva spesialisti alkaa tällaisia tekeen. Psykiatrft ei edes määräämishetkellä pysty todistamaan minkäänlaista viallisuutta aivoissa mitä hoidetaan koska mitään ei kuvanneta. Siksi he pystyy jatkamaan paskaa toimintaansa ja tuhota ihmisten elämiä näillä aineilla ja olla kuuntelematta potilaitaan jotka harmista valittaa. He voi räiskiä sokkona

Kuten olen joskus todennut, esim lääkeharmi on täydellinen rikos ja vuosisadan skämmi! Harmi voi aiheuttaa myös välillisesti ja muuten(esim PSSD:n, vieroitusoireiden ja kroonisen käytön takia) henkistä kärsimystä joita voi aina tulkita mielen ongelmina! Ja ties mitä aivo-ongelmia.

Pitää ihan nostaa hattua lääkeyhtiöille ja psykiatrialle Vaikuttavaa!
Kun lääkkeet etenkin tulee markkinoille niistä voidaan selittää aivan mitä puutaheinää potilaalle.

1. Potilaalle sanotaan: "ei aiheuta riippuvuutta, voi lopettaa milloin vain, jotain haittavaikutuksia". (Allekirjoittaneelle kerrottu hevon**ska)
Totuus: Mutta lääkkeet voi puhkaista dependenceä eli fyysistä riippuvuutta ja mukautumista mistä seuraa että ne voi olla hankala lopettaa ja niistä tulee viekkareita ja niitä ei todellakaan voi lopettaa milloin vain. Lääke vaikuttaa serotoniiniin mikä säätelee useita toimintoja kehossa seksuaalisuudesta alkaen joten haittavaikutukset voidaan nähdä myös lääkkeen tosiasiallisina vaikutuksina eikä minään hemmetin sivuvaikutuksina.

2. Masennuslääkkeet on masennuslääkkeitä jotka korjaa serotoniinivajetta, kemiallista epätasapainoa - valhe mitä lääkeyhtiöt promotoi menestyksekkäästi mistä tuli lähes joka kadunmiehen suussa hoettu lause jota moni kuuli myös hoitoväeltä.

Totuus: ei näyttöä tieteellisesti kemiallisista epätasapainosta serotoniinivajeista. Kyseinen väite saa ihmiset tuntemaan että he tarvii lääkettä korjaamaan jotain biologista, tuntemaan voimattomuutta että he voisi korjata asioita muuten, mikä edesauttaa koukkua lääkkeeseen ja voi saada tunteen kuin ilman sitä ei pärjää. Mitä voi edesauttaa myös dependence ja vieroitusoireisto. Masennuslääkkeet voi myös leikata tunteita, psykoaktiivisissa aineissa on monenlaisia vaikutuksia psyykeeseen mikä ei yksinomaa ole mielialaa nostava esim tunteiden turtuminen. Siksi
niiden kutsuminen masennuslääkkeiksi on jo harhaanjohtavaa. Plaseboon verrattuna lääke kehno teholtaan, mutta haitat todellisia koska lääke veivaa serotoniinia joka säätelee eri toimintoja kehossa. Jokainen potilas ansaitsisi tietää montako potilasta pitää hoitaa yhden saadessa tehon.

Ja onko teho pitkäaikainen? Onko? On näkemyksiä että pitkällä aikavälillä lääke voi joillain huonontaa hoitotuloksia.

3. Kun potilaalle sanotaan että lääkkeen voi lopettaa milloin vain se ei ole totta. Lääkkeen voi usein lopettaa vaan nysväten sitä alaspäin vähennellen, koska keho jää siihen eräällälailla koukkuun (dependence) ja lopetuksen voi tehdä vain oikeassa vähästressisessä elämäntilanteessa. Osa elää vaativaa elämää, milloin vieroituksen tekeminen haastavaa. Jos ihmisille sanotaan että lääkkeen voi lopettaa milloin vain he saattaa lopettaa lääkkeen miten sattuu ja he on lääkkeellä alta aikayksikön pahimmillaan taas kun olo kurja. Kuinkakohan moni ihmispolo on saanut lääkekoukkunsa takia diagnooseja kun olo heikkenee lopettaessa.

4. Haitat voi laittaa mielenterveyden piikkiin, ihan sama kuin paljon alkuperäistä pahempia ne olisi.

5. Haitat on näkymättömiä. Ei dramaattisimpia välttämättä päällepäin kuten neurolepteissä kun naama nykii mutta haitat voi tuhota sinut täysin ja varastaa seksuaalisuutesi, elämäsi, kroonistaa (lue pahentaa) masennuksesi, aiheuttaa anhedoniaa ynnä muuta hermosto-ongelmia ja ties mitä aivo-ongelmia. Kun olet päässyt vuosien eri lääkeketjujen käyttäjäksi voi voi. Et voi enää todistaa mitään tietyn lääkkeen piikkiin. No, se on sitten vain huonot geenit tai jotain..sairauksia on.

Kuten sanoin, täydellinen rikos! Taputuksia lääkeyhtiöille.

Anonyymi kirjoitti:

"Niin ei siinä neuvot silloin auta ja hyvä tahtokaan, koska sinulla on jo asenteesi valmiina näistä asioista ."

Sanotaanko näin että Siperia on opettanut. Jos harmia ei halua nähdä, sitä ei näe. Jos haluaa elää kauniissa turvallisessa maailmassa jossa psykiatrian onnenpillerit pelastaa elämiä, siellä voi olla. Sokeana harmille.

Ei minulla ole mitään asenteita, olen vain nähnyt psykiatrian toksisuuden ja totuuden. Minä uskoin psykiatriaan vuosia. Olin tollo!

He ei pysty kuvantamaan ihmisten aivoja ja tuottamaansa harmia aineilla keskushermostolle ja aivoille koska tekniikat ei ole niin kehittyneitä tai ne on kalliita. Olen nähnyt kyllä jotain keissejä missä ihminen on voinut todistaa lääkkeen tuottamaa harmia aivoille erinäisin testein,esim neuropsykologiset testit, erityyppiset aivokuvantamiset missä testataan aktiivisuutta eri aivoalueilla ynnä muuta, mistä mikään ei missään yleisessä käytössä vaan harva spesialisti alkaa tällaisia tekeen. Psykiatrft ei edes määräämishetkellä pysty todistamaan minkäänlaista viallisuutta aivoissa mitä hoidetaan koska mitään ei kuvanneta. Siksi he pystyy jatkamaan paskaa toimintaansa ja tuhota ihmisten elämiä näillä aineilla ja olla kuuntelematta potilaitaan jotka harmista valittaa. He voi räiskiä sokkona

Kuten olen joskus todennut, esim lääkeharmi on täydellinen rikos ja vuosisadan skämmi! Harmi voi aiheuttaa myös välillisesti ja muuten(esim PSSD:n, vieroitusoireiden ja kroonisen käytön takia) henkistä kärsimystä joita voi aina tulkita mielen ongelmina! Ja ties mitä aivo-ongelmia.

Pitää ihan nostaa hattua lääkeyhtiöille ja psykiatrialle Vaikuttavaa!
Kun lääkkeet etenkin tulee markkinoille niistä voidaan selittää aivan mitä puutaheinää potilaalle.

1. Potilaalle sanotaan: "ei aiheuta riippuvuutta, voi lopettaa milloin vain, jotain haittavaikutuksia". (Allekirjoittaneelle kerrottu hevon**ska)
Totuus: Mutta lääkkeet voi puhkaista dependenceä eli fyysistä riippuvuutta ja mukautumista mistä seuraa että ne voi olla hankala lopettaa ja niistä tulee viekkareita ja niitä ei todellakaan voi lopettaa milloin vain. Lääke vaikuttaa serotoniiniin mikä säätelee useita toimintoja kehossa seksuaalisuudesta alkaen joten haittavaikutukset voidaan nähdä myös lääkkeen tosiasiallisina vaikutuksina eikä minään hemmetin sivuvaikutuksina.

2. Masennuslääkkeet on masennuslääkkeitä jotka korjaa serotoniinivajetta, kemiallista epätasapainoa - valhe mitä lääkeyhtiöt promotoi menestyksekkäästi mistä tuli lähes joka kadunmiehen suussa hoettu lause jota moni kuuli myös hoitoväeltä.

Totuus: ei näyttöä tieteellisesti kemiallisista epätasapainosta serotoniinivajeista. Kyseinen väite saa ihmiset tuntemaan että he tarvii lääkettä korjaamaan jotain biologista, tuntemaan voimattomuutta että he voisi korjata asioita muuten, mikä edesauttaa koukkua lääkkeeseen ja voi saada tunteen kuin ilman sitä ei pärjää. Mitä voi edesauttaa myös dependence ja vieroitusoireisto. Masennuslääkkeet voi myös leikata tunteita, psykoaktiivisissa aineissa on monenlaisia vaikutuksia psyykeeseen mikä ei yksinomaa ole mielialaa nostava esim tunteiden turtuminen. Siksi
niiden kutsuminen masennuslääkkeiksi on jo harhaanjohtavaa. Plaseboon verrattuna lääke kehno teholtaan, mutta haitat todellisia koska lääke veivaa serotoniinia joka säätelee eri toimintoja kehossa. Jokainen potilas ansaitsisi tietää montako potilasta pitää hoitaa yhden saadessa tehon.

Ja onko teho pitkäaikainen? Onko? On näkemyksiä että pitkällä aikavälillä lääke voi joillain huonontaa hoitotuloksia.

3. Kun potilaalle sanotaan että lääkkeen voi lopettaa milloin vain se ei ole totta. Lääkkeen voi usein lopettaa vaan nysväten sitä alaspäin vähennellen, koska keho jää siihen eräällälailla koukkuun (dependence) ja lopetuksen voi tehdä vain oikeassa vähästressisessä elämäntilanteessa. Osa elää vaativaa elämää, milloin vieroituksen tekeminen haastavaa. Jos ihmisille sanotaan että lääkkeen voi lopettaa milloin vain he saattaa lopettaa lääkkeen miten sattuu ja he on lääkkeellä alta aikayksikön pahimmillaan taas kun olo kurja. Kuinkakohan moni ihmispolo on saanut lääkekoukkunsa takia diagnooseja kun olo heikkenee lopettaessa.

4. Haitat voi laittaa mielenterveyden piikkiin, ihan sama kuin paljon alkuperäistä pahempia ne olisi.

5. Haitat on näkymättömiä. Ei dramaattisimpia välttämättä päällepäin kuten neurolepteissä kun naama nykii mutta haitat voi tuhota sinut täysin ja varastaa seksuaalisuutesi, elämäsi, kroonistaa (lue pahentaa) masennuksesi, aiheuttaa anhedoniaa ynnä muuta hermosto-ongelmia ja ties mitä aivo-ongelmia. Kun olet päässyt vuosien eri lääkeketjujen käyttäjäksi voi voi. Et voi enää todistaa mitään tietyn lääkkeen piikkiin. No, se on sitten vain huonot geenit tai jotain..sairauksia on.

Kuten sanoin, täydellinen rikos! Taputuksia lääkeyhtiöille.

Lue lisää

"Neuropatiaan on lukemattomia eri syitä, joista yleisin on diabetes. Muista syistä voidaan mainita B12-vitamiinin puutos, kilpirauhassairaudet sekä maksan ja munuaisten vajaatoiminta."
Ei todettu ja olen käynyt verikokeita läpi

Polyneuropatia voi syntyä myös alkoholin liikakäytöstä, altistumisesta vahingollisille kemikaaleille (esimerkiksi lyijylle)"
Ei

"tai lääkkeiden haittavaikutuksista. Näissä tapauksissa puhutaan toksisista eli myrkkyvaikutuksen aiheuttamista polyneuropatioista. Tunnetuin polyneuropatiaa aiheuttava lääkeryhmä ovat solunsalpaajat, joita käytetään syöpäsairauksien hoidossa.[2]"
Ei ole syöpää eikä ole ollut syöpää

Toki tilani voi olla jotain muutakin kuin neuropatiaa mutta oireet mitä koen on neuropaattisia. Vuosia jalkoja on pistellyt ja tuikkinut, myös tuntopuutoksia. Vieroituksessa käynyt läpi myös polttavia tunteita kehossa. Hupaisinta että en ole edes ainoa IRL tietämäni ihminen jolla on pitkäaikaislääkinnän jälkeen jopa ihan todettu hermovamma. No, me olemme vain anekdootteja.

Toki kyse voi olla muustakin, ja voi olla että lähden sitä selvittelemään mikäli jaksan. Mutta mt-potilasstigma on olemassa myös lääkärien keskuudessa. Ihmistä ei pidetä minään luotettavana kun on psyykendiagnoosi ja jos on epäselviä oireita (mitä lääkehaitat voi olla ja niiden tutkimuskaan ei ole pitkällä) niin ei uskota. Eikä ole resursseja. Helppo vain puolittaisesti vähän tutkia alkamatta sörkkimään ampiaispesää liikaa ja mikäs ihanampaa kuin pistää psuyken piikkiin kaikki kun ei ymmärrystä, tutkimusta ole. Näennäisesti tehdä jotain mutta oikeasti ei juuri mitään. Perus lääketiedettä. Mikäs pillerireseptin sitten lääkehaittojen hoitoon laitetaan kun yleensä se kuuluu normihoitoon. Pikainen horina ja lääkeresepti.

Iän myötä minulle terveys on laaja-alaista itsestä huolenpitoa ja lääketiede on usein oireiden laastarimaista hoitoa jossa ei valjasteta kehon voimaa parantamaan itseään. Itse yritän vielä jos tämä olisikin neuropatiaa vielä miettiä voisiko jotenlin auttaa itseään niin että tämä vielä korjaantuisi.

Jos minulla olisi tosi paljon varaa kävisin vittuillessaankin vaikka mitä tutkimuksia läpi yksityisellä yrittääkseni todistaa harmia. Alkaisin käydä myös tutkimuksia läpi missä esim tutkitaan hypoteeseja mistä eri psykiatrian harmit johtuu jossa ihmisiä jolla on tiettyjä tiloja esim PSSD, neuvotaan menemään testeihin jotta voidaan löytää vahvistetta tutkia asiaa lisää jos löydetään samanlaisuutta. veikkaan että yksityisellä edes raha kelpaisi.:) Harrastus olisi sekin!

Kaikkein anteeksiantamattominta oli että kun koin jo haittaa mm vieroituksesta ja kärsin ja tunsin tuskaa siitä psykiatri vaan totesi sen jonain masennuksena, lääkitsi lisää ja pahensi sitä potenssiin viisi. Kiitos vaan! Ei auttanut ne teidän antipsykootit kun ilmeisesti strategia oli tuhota kaikenlainen ajattelukyky jotta voi kokea enää mitään suunnilleen. Aika tehokas strategia. Vähän kuin jalkakipuun katkaisisi jalan! Vielä parempaa, lamaannutettu potilas ei valitakaan. Psykopaatit! Niistä oli lysti vieroittautua!

Kun ainut työkalu on vasara, niin kaikki ongelmat alkaa näyttää nauloilta ja silleen.

En epäile yhtään että monen pitkäaikaispotilaan seuraus lääkkeistä on erinäköiset vauriot kehon toiminnalle koska lääkkeet vaikuttaa välittäjäaineisiin mitkä säätelee eri toimintoja kehossa. Eikä aivotkaan varmaan tykkää jatkuvasta vuosikausien "reseptoritykityksestä". Jokainen joka omaa vähääkään älynlahjoja tajuaa sen. Eihän ketään suositella muitakaan psykoaktiivisia aineita käyttään ylenmäärin. Keho kestää tiettyyn rajaan asti veivausta kiitos neuroplastisuuden mutta rajansa kaikella. Sitten alkaa kehon hajoaminen. Lääkkeet sotkee hermoston homeostaasia joka toisin kuin psykiatrit väittää useinkin on aika toimiva koska ihmisen naama ei nyi eikä hän pakkoravaa jalat ei vispaa eikä muutanaan mitä lääkkeet voi tehdä. Alakulo ei ole merkki välttänättä biologisesta toiminnanhäiriöstä aivoissa jota lääke korjaa ainakaan. Se on tunne.

Vuosia terveyteni on ollut paskana erinäisten psyykenlääkkeiden ja vieroitusten seurauksena. Kaikkea niin epämiellyttävää olen kokenut levottomista jaloista, extrapyramidaalisiin oireisiin ja erinäköisiin hermostollisiin oireisiin joita ehkä kuvaisin autonomisen hermoston oireina(yksi hypoteesi vieroituspalstalla), myös erityisesti vieroituksen aikana ja kamalien lamaavien lääkkeiden aikana koin kognitiivisia ongelmia. Olen saanut korjattua tuhoa jonkin verran ajamalla alas pillereitä, elämällä terveellisesti. Mutta haitat on alkaneet puskea esiin.

En odota enää että tulen parantumaan harmista täysin. Toivon että saan elämänlaatua sen verran ja hyväksyntää mitä kaikkea psyykenlääkemoska elämästäni varasti.

Anonyymi kirjoitti:

"Neuropatiaan on lukemattomia eri syitä, joista yleisin on diabetes. Muista syistä voidaan mainita B12-vitamiinin puutos, kilpirauhassairaudet sekä maksan ja munuaisten vajaatoiminta."
Ei todettu ja olen käynyt verikokeita läpi

Polyneuropatia voi syntyä myös alkoholin liikakäytöstä, altistumisesta vahingollisille kemikaaleille (esimerkiksi lyijylle)"
Ei

"tai lääkkeiden haittavaikutuksista. Näissä tapauksissa puhutaan toksisista eli myrkkyvaikutuksen aiheuttamista polyneuropatioista. Tunnetuin polyneuropatiaa aiheuttava lääkeryhmä ovat solunsalpaajat, joita käytetään syöpäsairauksien hoidossa.[2]"
Ei ole syöpää eikä ole ollut syöpää

Toki tilani voi olla jotain muutakin kuin neuropatiaa mutta oireet mitä koen on neuropaattisia. Vuosia jalkoja on pistellyt ja tuikkinut, myös tuntopuutoksia. Vieroituksessa käynyt läpi myös polttavia tunteita kehossa. Hupaisinta että en ole edes ainoa IRL tietämäni ihminen jolla on pitkäaikaislääkinnän jälkeen jopa ihan todettu hermovamma. No, me olemme vain anekdootteja.

Toki kyse voi olla muustakin, ja voi olla että lähden sitä selvittelemään mikäli jaksan. Mutta mt-potilasstigma on olemassa myös lääkärien keskuudessa. Ihmistä ei pidetä minään luotettavana kun on psyykendiagnoosi ja jos on epäselviä oireita (mitä lääkehaitat voi olla ja niiden tutkimuskaan ei ole pitkällä) niin ei uskota. Eikä ole resursseja. Helppo vain puolittaisesti vähän tutkia alkamatta sörkkimään ampiaispesää liikaa ja mikäs ihanampaa kuin pistää psuyken piikkiin kaikki kun ei ymmärrystä, tutkimusta ole. Näennäisesti tehdä jotain mutta oikeasti ei juuri mitään. Perus lääketiedettä. Mikäs pillerireseptin sitten lääkehaittojen hoitoon laitetaan kun yleensä se kuuluu normihoitoon. Pikainen horina ja lääkeresepti.

Iän myötä minulle terveys on laaja-alaista itsestä huolenpitoa ja lääketiede on usein oireiden laastarimaista hoitoa jossa ei valjasteta kehon voimaa parantamaan itseään. Itse yritän vielä jos tämä olisikin neuropatiaa vielä miettiä voisiko jotenlin auttaa itseään niin että tämä vielä korjaantuisi.

Jos minulla olisi tosi paljon varaa kävisin vittuillessaankin vaikka mitä tutkimuksia läpi yksityisellä yrittääkseni todistaa harmia. Alkaisin käydä myös tutkimuksia läpi missä esim tutkitaan hypoteeseja mistä eri psykiatrian harmit johtuu jossa ihmisiä jolla on tiettyjä tiloja esim PSSD, neuvotaan menemään testeihin jotta voidaan löytää vahvistetta tutkia asiaa lisää jos löydetään samanlaisuutta. veikkaan että yksityisellä edes raha kelpaisi.:) Harrastus olisi sekin!

Kaikkein anteeksiantamattominta oli että kun koin jo haittaa mm vieroituksesta ja kärsin ja tunsin tuskaa siitä psykiatri vaan totesi sen jonain masennuksena, lääkitsi lisää ja pahensi sitä potenssiin viisi. Kiitos vaan! Ei auttanut ne teidän antipsykootit kun ilmeisesti strategia oli tuhota kaikenlainen ajattelukyky jotta voi kokea enää mitään suunnilleen. Aika tehokas strategia. Vähän kuin jalkakipuun katkaisisi jalan! Vielä parempaa, lamaannutettu potilas ei valitakaan. Psykopaatit! Niistä oli lysti vieroittautua!

Kun ainut työkalu on vasara, niin kaikki ongelmat alkaa näyttää nauloilta ja silleen.

En epäile yhtään että monen pitkäaikaispotilaan seuraus lääkkeistä on erinäköiset vauriot kehon toiminnalle koska lääkkeet vaikuttaa välittäjäaineisiin mitkä säätelee eri toimintoja kehossa. Eikä aivotkaan varmaan tykkää jatkuvasta vuosikausien "reseptoritykityksestä". Jokainen joka omaa vähääkään älynlahjoja tajuaa sen. Eihän ketään suositella muitakaan psykoaktiivisia aineita käyttään ylenmäärin. Keho kestää tiettyyn rajaan asti veivausta kiitos neuroplastisuuden mutta rajansa kaikella. Sitten alkaa kehon hajoaminen. Lääkkeet sotkee hermoston homeostaasia joka toisin kuin psykiatrit väittää useinkin on aika toimiva koska ihmisen naama ei nyi eikä hän pakkoravaa jalat ei vispaa eikä muutanaan mitä lääkkeet voi tehdä. Alakulo ei ole merkki välttänättä biologisesta toiminnanhäiriöstä aivoissa jota lääke korjaa ainakaan. Se on tunne.

Vuosia terveyteni on ollut paskana erinäisten psyykenlääkkeiden ja vieroitusten seurauksena. Kaikkea niin epämiellyttävää olen kokenut levottomista jaloista, extrapyramidaalisiin oireisiin ja erinäköisiin hermostollisiin oireisiin joita ehkä kuvaisin autonomisen hermoston oireina(yksi hypoteesi vieroituspalstalla), myös erityisesti vieroituksen aikana ja kamalien lamaavien lääkkeiden aikana koin kognitiivisia ongelmia. Olen saanut korjattua tuhoa jonkin verran ajamalla alas pillereitä, elämällä terveellisesti. Mutta haitat on alkaneet puskea esiin.

En odota enää että tulen parantumaan harmista täysin. Toivon että saan elämänlaatua sen verran ja hyväksyntää mitä kaikkea psyykenlääkemoska elämästäni varasti.

Lue lisää

"He ovat iloisia tänään ja tuntevat itsensä terveeksi, joillain pieni tuki annos jäljellä lääkityksessä , joten en ole pitkän elämäni aikana nähnyt ketään näistä potilaista joille lääkitys ei olisi tehonnut."

No siis jos minut olisi nähnyt alkupuolella lääkkeenkäyttöäni olisit voinut todeta samoin. Kaikki oli niin fantsua ja toimivaa! Koin jopa ettei minulla ole enää mitään korjattavaa koska oloni oli niin turrutetun hyvä. Jos olisit joku joka näki minut silloin, voisit käyttää tätä väitteenäsi. Mutta ihmiset jotka määrää esim lääkkeitä, ei näe aina vuosia myöhemmin ihmisiä.

Tokihan ongelmia alkoi olla jo alkupuolella alkuvuosina lääkkeenkäyttöä: seksuaalipuoli leikkaantui ja tuli seksuaalisen puolen tunto-ongelmia (en tiedä miksen käynyt vakavaa keskustelua aiheesta lääkätin kanssa, kenties johtuen siitä että olin henkisesti kakara ja sivistymätön aloittaessani lääkkten ja löäkäritkin vaihtuili ilman kunnon hoitosihdetta yhteen). Kun unohti ottaa lääkkeet tuntui kuin iso sähköisku olisi napsahtanut päässä aina kun liikutti katsetta ja niin ihmeellinen olo kuin joku olisi kumauttanut päähän että lääke oli otettava. Meni toimintakyky siihen asti että lääkkeen otti koska ei hitossa missään töissä voi olla noin. Lähdin jopa kesken päivän hakemaan lääkettä kun tiesin miten käy jos en ota. Olin paniikissa kun joskus jäi resepti uusimatta ajoissa. Ja heti kun otin pillerin, muutama tunti niin sähköiskut loppui ja se pökkyrä missä oli hankala toimia kun aivot oli sekaisin ilman ainetta johon koukku. Ja ei riippuvuutta aiheuttavia. Anna mun nauraa! Ja nämähän lääkkeet varmaan lisää aivoterveyttä! Huutista!

Tämä oli minun arkeani psykiatrian "terveeksi tekevissä" lääkityksissä. Jälkikäteen kyseenalaistin kaiken hyödyn mitä lääkkeisiin liittyi koska ymmärsin kuinka keho mukautuu niihin niin vahvasti vuosien käytössä. Olisin voinut olla iloinen nuori ihminen ilman näitä pillereitä joka olisi oppinut pärjäämään lääkkeettä niinkuin nykyäänkin opettelen elämää(harmin kanssa). Mutta minä uskoin kaiken sen garbagen mitä minulle niistä sanottiin.

Kun yritin irti aloin saada oireita mitä minulla ei ennen lääkkeitä ollut aiemmin ollut.

En saa koskaan nähdä millaisen elämän olisin voinut elää. Joudun aina miettimään tätä, lopun elämääni. Moni asia tuhottuna.

En tajunnut moniakaan asioita mitä lääke teki käyttäessäni sitä. Koska minulla ei ollut sitä ymmärrystä mitä nyt. En tajunnut lääkkeen turruttavuutta. Nykyään tajuan. On anteeksiantamatonta miten huonolla informaatiolla lääke minulle määrättiin. Mikä pahinta lääke sotki itsekäsityksen niin että on syvä hämmennys kun eg hahmota elämääni kunnolla. On lääkitty aika joka tuntuu itsestä vieraalle koska en kokenut tunteitani kuten normaalisti. Lääkkeen jälkeen tuntui kuin eläisin uudelleen teini-ikääni ja palasin ymmärrykseen paremmin kuka olin ja mitä koin silloin.

Lääkkeitä määräävät ja hoitoväki ei näe niitä ongelmia mitä lääkkeistä alkaa tulla kunnolla. He ei koe niitä ja oma kokemus lisää ymmärrystä kummasti. He ei näe entisiä potilaitaan. Eivätkä välttämättä tuottamiaan kroonikkoja tai puhkaisemiaan iatrogeenisia(hoidolla aiheutettuja) tiloja ja ongelmia. On helppoa olla sokea jos se on aina potilaan sairaus vaan. Ei kannata ihmetellä jos jollain ei enää pitkän ajan päästä lääkkeet enää tehoa. Koska aivot kestää aikansa venkslausta.

Anonyymi kirjoitti:

"Neuropatiaan on lukemattomia eri syitä, joista yleisin on diabetes. Muista syistä voidaan mainita B12-vitamiinin puutos, kilpirauhassairaudet sekä maksan ja munuaisten vajaatoiminta."
Ei todettu ja olen käynyt verikokeita läpi

Polyneuropatia voi syntyä myös alkoholin liikakäytöstä, altistumisesta vahingollisille kemikaaleille (esimerkiksi lyijylle)"
Ei

"tai lääkkeiden haittavaikutuksista. Näissä tapauksissa puhutaan toksisista eli myrkkyvaikutuksen aiheuttamista polyneuropatioista. Tunnetuin polyneuropatiaa aiheuttava lääkeryhmä ovat solunsalpaajat, joita käytetään syöpäsairauksien hoidossa.[2]"
Ei ole syöpää eikä ole ollut syöpää

Toki tilani voi olla jotain muutakin kuin neuropatiaa mutta oireet mitä koen on neuropaattisia. Vuosia jalkoja on pistellyt ja tuikkinut, myös tuntopuutoksia. Vieroituksessa käynyt läpi myös polttavia tunteita kehossa. Hupaisinta että en ole edes ainoa IRL tietämäni ihminen jolla on pitkäaikaislääkinnän jälkeen jopa ihan todettu hermovamma. No, me olemme vain anekdootteja.

Toki kyse voi olla muustakin, ja voi olla että lähden sitä selvittelemään mikäli jaksan. Mutta mt-potilasstigma on olemassa myös lääkärien keskuudessa. Ihmistä ei pidetä minään luotettavana kun on psyykendiagnoosi ja jos on epäselviä oireita (mitä lääkehaitat voi olla ja niiden tutkimuskaan ei ole pitkällä) niin ei uskota. Eikä ole resursseja. Helppo vain puolittaisesti vähän tutkia alkamatta sörkkimään ampiaispesää liikaa ja mikäs ihanampaa kuin pistää psuyken piikkiin kaikki kun ei ymmärrystä, tutkimusta ole. Näennäisesti tehdä jotain mutta oikeasti ei juuri mitään. Perus lääketiedettä. Mikäs pillerireseptin sitten lääkehaittojen hoitoon laitetaan kun yleensä se kuuluu normihoitoon. Pikainen horina ja lääkeresepti.

Iän myötä minulle terveys on laaja-alaista itsestä huolenpitoa ja lääketiede on usein oireiden laastarimaista hoitoa jossa ei valjasteta kehon voimaa parantamaan itseään. Itse yritän vielä jos tämä olisikin neuropatiaa vielä miettiä voisiko jotenlin auttaa itseään niin että tämä vielä korjaantuisi.

Jos minulla olisi tosi paljon varaa kävisin vittuillessaankin vaikka mitä tutkimuksia läpi yksityisellä yrittääkseni todistaa harmia. Alkaisin käydä myös tutkimuksia läpi missä esim tutkitaan hypoteeseja mistä eri psykiatrian harmit johtuu jossa ihmisiä jolla on tiettyjä tiloja esim PSSD, neuvotaan menemään testeihin jotta voidaan löytää vahvistetta tutkia asiaa lisää jos löydetään samanlaisuutta. veikkaan että yksityisellä edes raha kelpaisi.:) Harrastus olisi sekin!

Kaikkein anteeksiantamattominta oli että kun koin jo haittaa mm vieroituksesta ja kärsin ja tunsin tuskaa siitä psykiatri vaan totesi sen jonain masennuksena, lääkitsi lisää ja pahensi sitä potenssiin viisi. Kiitos vaan! Ei auttanut ne teidän antipsykootit kun ilmeisesti strategia oli tuhota kaikenlainen ajattelukyky jotta voi kokea enää mitään suunnilleen. Aika tehokas strategia. Vähän kuin jalkakipuun katkaisisi jalan! Vielä parempaa, lamaannutettu potilas ei valitakaan. Psykopaatit! Niistä oli lysti vieroittautua!

Kun ainut työkalu on vasara, niin kaikki ongelmat alkaa näyttää nauloilta ja silleen.

En epäile yhtään että monen pitkäaikaispotilaan seuraus lääkkeistä on erinäköiset vauriot kehon toiminnalle koska lääkkeet vaikuttaa välittäjäaineisiin mitkä säätelee eri toimintoja kehossa. Eikä aivotkaan varmaan tykkää jatkuvasta vuosikausien "reseptoritykityksestä". Jokainen joka omaa vähääkään älynlahjoja tajuaa sen. Eihän ketään suositella muitakaan psykoaktiivisia aineita käyttään ylenmäärin. Keho kestää tiettyyn rajaan asti veivausta kiitos neuroplastisuuden mutta rajansa kaikella. Sitten alkaa kehon hajoaminen. Lääkkeet sotkee hermoston homeostaasia joka toisin kuin psykiatrit väittää useinkin on aika toimiva koska ihmisen naama ei nyi eikä hän pakkoravaa jalat ei vispaa eikä muutanaan mitä lääkkeet voi tehdä. Alakulo ei ole merkki välttänättä biologisesta toiminnanhäiriöstä aivoissa jota lääke korjaa ainakaan. Se on tunne.

Vuosia terveyteni on ollut paskana erinäisten psyykenlääkkeiden ja vieroitusten seurauksena. Kaikkea niin epämiellyttävää olen kokenut levottomista jaloista, extrapyramidaalisiin oireisiin ja erinäköisiin hermostollisiin oireisiin joita ehkä kuvaisin autonomisen hermoston oireina(yksi hypoteesi vieroituspalstalla), myös erityisesti vieroituksen aikana ja kamalien lamaavien lääkkeiden aikana koin kognitiivisia ongelmia. Olen saanut korjattua tuhoa jonkin verran ajamalla alas pillereitä, elämällä terveellisesti. Mutta haitat on alkaneet puskea esiin.

En odota enää että tulen parantumaan harmista täysin. Toivon että saan elämänlaatua sen verran ja hyväksyntää mitä kaikkea psyykenlääkemoska elämästäni varasti.

Lue lisää

Tärkeintä on, että hyväksyy itse sen, mitä on käynyt.
Muilta ihmisiltä sitä hyväksyntää on aika vaikeaa odottaa, toivoa toki voi.
Itsellänikään loppuelämä ei ole enää kovinkaan hyvä, juurikin lääkityksistä johtuneiden haittojen takia.

Henkisesti on helpottanut se, kun olen hyväksynyt tämän, mitä elämä nyt on.
Sitä ei tarvitse hyväksyä, miksi ja miten, on tapahtunut mitä on, mutta sen voi hyväksyä, että näin on käynyt, ja on vain jatkettava elämää, sitä mitä siitä on vielä jäljellä.

Anonyymi kirjoitti:

Britneyn kokemus on hänen, ja sitä ei voi verrata kenenkään toisen kokemuksiin, kukaan ei tiedä miten hänen tilansa on, mutta maailman lehdet kirjoittelevat saadakseen lukijoita koska hän on julkkis ja huonokin mainonta on eduksi karriäärille.
Tunnen muutaman naisen ja miehenkin jotka ovat käyttäneet psykiatrian antamia lääkkeitä omituisiin vaivoihinsa kuten psd masennus tuska tuskatilat ja paniikin , kaikki ovat tyytyväisiä hoitoonsa , kaksi heistä halusi lopettaa lääkityksen ihan alussa mutta kumpikin sanoo tänään että oli hyvä kun kuuntelivat lääkäriä joka käski jatkamaan , ja sanoi että lääkityksen alussa sattaa olla huonompikin vaihe. He ovat iloisia tänään ja tuntevat itsensä terveeksi, joillain pieni tuki annos jäljellä lääkityksessä , joten en ole pitkän elämäni aikana nähnyt ketään näistä potilaista joille lääkitys ei olisi tehonnut.
Joten siksi ei voi haukkua että psykiatria olisi huono, sillä niin monta ihmistä on saanut avun vaivoihinsa .
Psykiatrin koulutus on hyvin pitkä , monia vuosia ja he saavat perusteelliset tiedot lääkkeistä ja sairauksista koulutuksessaaan , joten jos sinulla okei ole lääkehoito tehonnut , etkä edes ole valmis menemään toiselle psykiatrille saadaksesi avun vaivoihisi. Niin ei siinä neuvot silloin auta ja hyvä tahtokaan, koska sinulla on jo asenteesi valmiina näistä asioista .
Saa vaan toivoa että paranet vaivoistasi.

Lue lisää

Mutta kun kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Kun sanoo psykiatrille tai hoitajalle lääkkeen olevan haitallista, ja aiheuttavan paljon kärsimystä, sitä ei uskota, vasn sanotaan, että on hoitovastainen. Pakkolääkitseminen kouluttavilla loppuelämän lääkkeillä on törkeää. Eikä loppuelämän lääkityksiä saisi asettaa ihmisiin, jos ihminen itse ei ole sellaiseen halukas tai valmis. Kaikenkukkuraksi niistä vammauttavista kemikaaleista ei meinaa päästä millään keinoilla irti. Siinä sitten epätoivoisrna jotkut löhtevät hakemaan katukaupasta apulääkitystä irtipääsemisrksi.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta kun kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Kun sanoo psykiatrille tai hoitajalle lääkkeen olevan haitallista, ja aiheuttavan paljon kärsimystä, sitä ei uskota, vasn sanotaan, että on hoitovastainen. Pakkolääkitseminen kouluttavilla loppuelämän lääkkeillä on törkeää. Eikä loppuelämän lääkityksiä saisi asettaa ihmisiin, jos ihminen itse ei ole sellaiseen halukas tai valmis. Kaikenkukkuraksi niistä vammauttavista kemikaaleista ei meinaa päästä millään keinoilla irti. Siinä sitten epätoivoisrna jotkut löhtevät hakemaan katukaupasta apulääkitystä irtipääsemisrksi.

Lue lisää

Jatkuvasti puhutaan tuosta pakkolääkinnästä.
Avohoidon puolella ei ole pakkolääkintää.
Eri asia on, jos katsotaan olevan niin sairas, tai huonossa kunnossa, että lääkkeitä on käytettävä, niin sitten on laitettava laitokseen lääkittäväksi.

Jos ja kun saa itsensä sen verran hyvään kuntoon psyykkisesti, ettei yksinkertaisesti tarvitse lääkkeitä, niin ei niitä kukaan pakota syömään.

Anonyymi kirjoitti:

Jatkuvasti puhutaan tuosta pakkolääkinnästä.
Avohoidon puolella ei ole pakkolääkintää.
Eri asia on, jos katsotaan olevan niin sairas, tai huonossa kunnossa, että lääkkeitä on käytettävä, niin sitten on laitettava laitokseen lääkittäväksi.

Jos ja kun saa itsensä sen verran hyvään kuntoon psyykkisesti, ettei yksinkertaisesti tarvitse lääkkeitä, niin ei niitä kukaan pakota syömään.

Lue lisää

Minä menin lääkkeillä huonoon kuntoon. Yhtäkkiä tuli kognitiivisia ongelmia, extrapyramidaalioireita, kävin läpi ahdistavia vieroitusoireita. Lääkevieroitus myös tuhosi uneni. Kaikki kärsimykseni nähtiin mt-ongelman ulottuvuutena ja syynä miksi minun pitäisi käyttää lääkkeitä. Kun ajoin aineet alas hitaasti, oloni parani merkittävästi enkä ole koskaan ollut osastolla sen koommin. Harmitta en jäänyt kun hermostoani sorkittiin jo haittaa kokeneena. Mm.PSSD-oireita. Kiinnostaako kellään mt-hoidossa seuraukset toimenpiteistä? Ei.

En olisi voinut kuntoutua lääkkeillä koska en sietänyt niitä. Irrotin itseni lääkkeistä. Minulle ei enää koskaan neurotoksisia kemikaaleja hermostooni.

Kuinkakohan monelle käy niin ketä pakkolääkitään että oikeasti ovat huonossa kunnossa lääkkeistä mutta nähdään että heitä pitää vain lääkitä lisää. Aineiden negatiivisia vaikutuksia tulkitaan psykiatrian pseudotieteen sairauksina. Sääliksi käy ne ihmiset.

"Sinulla on sairaus kun lopetit toimivat lääkkeesi. Tarvit lisää lisää lisää lääkkeitä". (oikeasti ihminen on saanut vuosien käytöss harmia, keho on mukautunut aineisiin ja siitä kestää pitempään palautua kuin psykiatria tiedostaa koska psykiatriahan on heti näkemässä haitat ja viekkaritkin ja traumat lääkehaitoista ja hoidoista osana sairautta).

Psykiatria=joillekin painajainen.

Että se siitä laitokseen lääkittäväksi parantumaan laittamisesta. Jotkut reppanat toki sinne joutuu. Toki varmaan jonkun olo kohenee mutta nykyinen hoitomalli (biopsykiatria medikalisaatio äärimmäisen lääkekeskeinen hoito yhdistettynä pakottamiseen saa aikaan kylmiä väreitä jo ajatuskin. Hyi). Ei jonkun henkinen kärsimys oikeuta toimenpiteitä jonka kohtreksi laitoksessa joutuu niin itsestäänselvästi kun moni ajattelee. Mutta siitä uusi keskustelu. Psyykenongelmia hoidetaan kuin katkennutta jalkaa samalla sapluunalla. Kaikille sama hoito. Auta armias jos se ei sovi, lääkkeistä tulee pahaa haittaa. Siinä on siemenet traumatisoitumiselle hoidossa. Ei yllätä kun joissain tutkimuksissa oli havaittu kohonnut itsemurhariski kotiutumisessa sairaalan jälkeen. Jos sinut on vain vedetty "aivot solmuun" ja turrakai aineilla väkisin osastolla jopa väkivalloin mikä osa siitä on ollut sinua parantavaa?

En edes ole varma mikä on se syyperuste millä aineet perustellaan pakkohoidossa koska aineet ei ole mikään insuliini diabetekseen tai biologisesti korjaava. Antipsykoottien esim Zyprexan on nähty kutistavan aivoja apinpilla, kaikki psyykenlääkkeet aiheuttaa physical dependenceä missä aivot pyrkii reagoimaan aineisiin esim laskemalla reseptorien määrää koska homeostaasia sotkettu, serotoniini/dopamiiniteoria ei ole tieteellisesti validi. Uskon että tulevaisuus tulee osoittamaan kuinka haitallisia kyseiset aineet on aivoille. Esim PSSD ja kaikki aineiden harmit esim tardiivi dyskinesia, parkinsonismi, akatisia on osoituksia siitä. Odotan innolla kaikkia tutkimuksia missä aineiden harmit osoitetaan terveydelle yhä tarkemmin.

Terveyttä tuhoava tai aivoja vahingoittava ei voi olla tervehdyttävä asia.

Ei kenenkään pitäisi joutua kohteeksi sille että omat aivot väkisin muokataan kemiallisesti uusiksi.
Lääkkeet on omiansa sosiaaliseen kontrolliin ja käytöksen tukahduttamiseen mitä pidetään epätoivottavana "käytöshäiriöihin". Ja osa pitää aineiden vaikutuksista kuten joku pitää vaikka amfetamiinista ja kai joillekin on ihan vapauttavaa olla esim turtunut. Siinä on "psyykenlääkkeiden" se mekanismi mihin ne perustuu.

Ja totta avohoidossa ei pakkolääkitä mutta toki joillain riski on tulla lähetetyksi avolta pakkohoitoon. Ihmisille myös valehdellaan lääkkeiden toimintamekanismista sanoen kuin se korjaisi jotain biologista aivo-ongelmaa, ei läheskään aina ole kerrottu physical dependencestä vaan painotettu että riippuvuutta ei tule. Käyttääkö ihminen tällöin kunnolla informoituna lääkkeitä? Ei ole siis täysin omasta päätösvallasta kiinni käyttääkö lääkkeitä jos omaa vääristyneitä kuvia siitä miksi lääkkeitä pitäisi syödä, miten ne toimii, miten keho reagoi niihin. Ihmisille valehdellaan miksi lääkkeitä kannattaisi käyttää rutiininomaisesti hoidossa. Siksi eivät esim vieroittaudu pitkäaikaisista aineista vaikkeivat niitä niin tehokkaaksi kokisikaan ajoissa.

Anonyymi kirjoitti:

Minä menin lääkkeillä huonoon kuntoon. Yhtäkkiä tuli kognitiivisia ongelmia, extrapyramidaalioireita, kävin läpi ahdistavia vieroitusoireita. Lääkevieroitus myös tuhosi uneni. Kaikki kärsimykseni nähtiin mt-ongelman ulottuvuutena ja syynä miksi minun pitäisi käyttää lääkkeitä. Kun ajoin aineet alas hitaasti, oloni parani merkittävästi enkä ole koskaan ollut osastolla sen koommin. Harmitta en jäänyt kun hermostoani sorkittiin jo haittaa kokeneena. Mm.PSSD-oireita. Kiinnostaako kellään mt-hoidossa seuraukset toimenpiteistä? Ei.

En olisi voinut kuntoutua lääkkeillä koska en sietänyt niitä. Irrotin itseni lääkkeistä. Minulle ei enää koskaan neurotoksisia kemikaaleja hermostooni.

Kuinkakohan monelle käy niin ketä pakkolääkitään että oikeasti ovat huonossa kunnossa lääkkeistä mutta nähdään että heitä pitää vain lääkitä lisää. Aineiden negatiivisia vaikutuksia tulkitaan psykiatrian pseudotieteen sairauksina. Sääliksi käy ne ihmiset.

"Sinulla on sairaus kun lopetit toimivat lääkkeesi. Tarvit lisää lisää lisää lääkkeitä". (oikeasti ihminen on saanut vuosien käytöss harmia, keho on mukautunut aineisiin ja siitä kestää pitempään palautua kuin psykiatria tiedostaa koska psykiatriahan on heti näkemässä haitat ja viekkaritkin ja traumat lääkehaitoista ja hoidoista osana sairautta).

Psykiatria=joillekin painajainen.

Että se siitä laitokseen lääkittäväksi parantumaan laittamisesta. Jotkut reppanat toki sinne joutuu. Toki varmaan jonkun olo kohenee mutta nykyinen hoitomalli (biopsykiatria medikalisaatio äärimmäisen lääkekeskeinen hoito yhdistettynä pakottamiseen saa aikaan kylmiä väreitä jo ajatuskin. Hyi). Ei jonkun henkinen kärsimys oikeuta toimenpiteitä jonka kohtreksi laitoksessa joutuu niin itsestäänselvästi kun moni ajattelee. Mutta siitä uusi keskustelu. Psyykenongelmia hoidetaan kuin katkennutta jalkaa samalla sapluunalla. Kaikille sama hoito. Auta armias jos se ei sovi, lääkkeistä tulee pahaa haittaa. Siinä on siemenet traumatisoitumiselle hoidossa. Ei yllätä kun joissain tutkimuksissa oli havaittu kohonnut itsemurhariski kotiutumisessa sairaalan jälkeen. Jos sinut on vain vedetty "aivot solmuun" ja turrakai aineilla väkisin osastolla jopa väkivalloin mikä osa siitä on ollut sinua parantavaa?

En edes ole varma mikä on se syyperuste millä aineet perustellaan pakkohoidossa koska aineet ei ole mikään insuliini diabetekseen tai biologisesti korjaava. Antipsykoottien esim Zyprexan on nähty kutistavan aivoja apinpilla, kaikki psyykenlääkkeet aiheuttaa physical dependenceä missä aivot pyrkii reagoimaan aineisiin esim laskemalla reseptorien määrää koska homeostaasia sotkettu, serotoniini/dopamiiniteoria ei ole tieteellisesti validi. Uskon että tulevaisuus tulee osoittamaan kuinka haitallisia kyseiset aineet on aivoille. Esim PSSD ja kaikki aineiden harmit esim tardiivi dyskinesia, parkinsonismi, akatisia on osoituksia siitä. Odotan innolla kaikkia tutkimuksia missä aineiden harmit osoitetaan terveydelle yhä tarkemmin.

Terveyttä tuhoava tai aivoja vahingoittava ei voi olla tervehdyttävä asia.

Ei kenenkään pitäisi joutua kohteeksi sille että omat aivot väkisin muokataan kemiallisesti uusiksi.
Lääkkeet on omiansa sosiaaliseen kontrolliin ja käytöksen tukahduttamiseen mitä pidetään epätoivottavana "käytöshäiriöihin". Ja osa pitää aineiden vaikutuksista kuten joku pitää vaikka amfetamiinista ja kai joillekin on ihan vapauttavaa olla esim turtunut. Siinä on "psyykenlääkkeiden" se mekanismi mihin ne perustuu.

Ja totta avohoidossa ei pakkolääkitä mutta toki joillain riski on tulla lähetetyksi avolta pakkohoitoon. Ihmisille myös valehdellaan lääkkeiden toimintamekanismista sanoen kuin se korjaisi jotain biologista aivo-ongelmaa, ei läheskään aina ole kerrottu physical dependencestä vaan painotettu että riippuvuutta ei tule. Käyttääkö ihminen tällöin kunnolla informoituna lääkkeitä? Ei ole siis täysin omasta päätösvallasta kiinni käyttääkö lääkkeitä jos omaa vääristyneitä kuvia siitä miksi lääkkeitä pitäisi syödä, miten ne toimii, miten keho reagoi niihin. Ihmisille valehdellaan miksi lääkkeitä kannattaisi käyttää rutiininomaisesti hoidossa. Siksi eivät esim vieroittaudu pitkäaikaisista aineista vaikkeivat niitä niin tehokkaaksi kokisikaan ajoissa.

Lue lisää

Ainahan on riski olemassa, että pakkohoitoon voi joutua.
Tarkkailuun ehkä herkemmin, ja siellä sitten vasta päätetään pakkohoidosta.
Pakkohoidolle on oltava muitakin kriteereitä kuin ainoastaan lääkkeistä kieltäytyminen.

Itse kun vuosia sitten kerroin lääkärille lopettaneeni lääkkeen käytön, hän " uhkasi " pakkohoidolla, jättäen kyllä lauseen vähän kesken, mutta hyvin siitä selvän sai, mitä sanoi.
Sen keskustelun aikana tajusin itsekin, että lääkäri tarkkaili jollain tavalla käytöstäni ja puhumistani, ilmeneekö mitään sellaista, että saisi laitettua minut pakkohoitoon.
No, eipä ilmennyt. Lääkäri oli kirjoittanut käyntitekstiin, ettei aihetta pakkohoitoon ole.

Lääkitystä olisi kuulemma pitänyt jatkaa ennaltaehkäisyyn ( psykoosin ), vaikka kaikki syyt, jotka vuosia aiemmin olivat psykooseihin johtaneet, oli hoidettu pois.
Sen verran itse sanoin, että mietitään sitä lääkitystä sitten, jos se psykoosi tulee.
Mieleeni tuli alkaa vitsailla asiasta kipulääkkeiden mahdolliseen ennaltaehkäisevään käyttöön viitaten, mutta katsoin paremmaksi pysyä hiljaa.

Haitat on minullekin jäänyt vuosikausien lääkkeiden käytön jälkeen, mutta keskityn mieluummin tähän aikaan ja paikkaan, kuin että jäisin uhriutuneena voivottelemaan, miksi kävi niinkuin kävi.
Onni kohdallani on, kun en ole traumatisoituvaa tyyppiä.
Ja vielä sekin, että nykyään osaan ja uskallan sanoa omat mielipiteeni selkeästi ja ns. terveellä tavalla, perustellen ja kyseenalaistaen asioita. Psykiatrisen historiani alkuaikoina en sitä osannut tai uskaltanut.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta kun kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Kun sanoo psykiatrille tai hoitajalle lääkkeen olevan haitallista, ja aiheuttavan paljon kärsimystä, sitä ei uskota, vasn sanotaan, että on hoitovastainen. Pakkolääkitseminen kouluttavilla loppuelämän lääkkeillä on törkeää. Eikä loppuelämän lääkityksiä saisi asettaa ihmisiin, jos ihminen itse ei ole sellaiseen halukas tai valmis. Kaikenkukkuraksi niistä vammauttavista kemikaaleista ei meinaa päästä millään keinoilla irti. Siinä sitten epätoivoisrna jotkut löhtevät hakemaan katukaupasta apulääkitystä irtipääsemisrksi.

Lue lisää

Kaikki eivät tietenkään ole samanlaisia, jotkut pärjäävät ilman lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Ainahan on riski olemassa, että pakkohoitoon voi joutua.
Tarkkailuun ehkä herkemmin, ja siellä sitten vasta päätetään pakkohoidosta.
Pakkohoidolle on oltava muitakin kriteereitä kuin ainoastaan lääkkeistä kieltäytyminen.

Itse kun vuosia sitten kerroin lääkärille lopettaneeni lääkkeen käytön, hän " uhkasi " pakkohoidolla, jättäen kyllä lauseen vähän kesken, mutta hyvin siitä selvän sai, mitä sanoi.
Sen keskustelun aikana tajusin itsekin, että lääkäri tarkkaili jollain tavalla käytöstäni ja puhumistani, ilmeneekö mitään sellaista, että saisi laitettua minut pakkohoitoon.
No, eipä ilmennyt. Lääkäri oli kirjoittanut käyntitekstiin, ettei aihetta pakkohoitoon ole.

Lääkitystä olisi kuulemma pitänyt jatkaa ennaltaehkäisyyn ( psykoosin ), vaikka kaikki syyt, jotka vuosia aiemmin olivat psykooseihin johtaneet, oli hoidettu pois.
Sen verran itse sanoin, että mietitään sitä lääkitystä sitten, jos se psykoosi tulee.
Mieleeni tuli alkaa vitsailla asiasta kipulääkkeiden mahdolliseen ennaltaehkäisevään käyttöön viitaten, mutta katsoin paremmaksi pysyä hiljaa.

Haitat on minullekin jäänyt vuosikausien lääkkeiden käytön jälkeen, mutta keskityn mieluummin tähän aikaan ja paikkaan, kuin että jäisin uhriutuneena voivottelemaan, miksi kävi niinkuin kävi.
Onni kohdallani on, kun en ole traumatisoituvaa tyyppiä.
Ja vielä sekin, että nykyään osaan ja uskallan sanoa omat mielipiteeni selkeästi ja ns. terveellä tavalla, perustellen ja kyseenalaistaen asioita. Psykiatrisen historiani alkuaikoina en sitä osannut tai uskaltanut.

Lue lisää

Ei aina ole riskiä olemassa että joutuu pakkohoitoon. Pakkohoito ei ole mikään itänaapurin liikkeellekannalle pano, jonne kaikki etniset vähemmistöt ja köyhät lähetetään.

Ihmisen pitää oireilla näkyvästi, jonka jälkeen lääkärin tehtävä on arvoida onko aihetta pakkohoitoon vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Ei aina ole riskiä olemassa että joutuu pakkohoitoon. Pakkohoito ei ole mikään itänaapurin liikkeellekannalle pano, jonne kaikki etniset vähemmistöt ja köyhät lähetetään.

Ihmisen pitää oireilla näkyvästi, jonka jälkeen lääkärin tehtävä on arvoida onko aihetta pakkohoitoon vai ei.

Lue lisää

Kuka täällä on mokomaa väittänyt? Pakkohoitoon voi myös joutua mennessään vapaaehtoiseen hoitoon osastolle. Miettien kuinka huonoja reaktioita lääkkeisiin voi tulla kammottava ajatus että lääkehoito voitaisiin muuttaa pakolliseksi kesken hoidon. lääkärit voi tulkita kuten esim ylläolevassa esimerkkitapauksessa mainittiin lääkealasajot ("psykoosinestolääkkeet") syyksi pohtia pakkohoitoa, voi olla aika ahdistavaa miettiä potilaana sanansa tarkkaan tuossa tilanteessa kun toisella on noin hirmuinen valta. Psykoosinestolääke my ass. Itse en ole koskaan ollut niin huonossa kunnossa kun aloitin napsimaan näitä aineita. Mikä helkkarin psykoosinesto? Toki jos aivojen toimintaa rapautetaan esim salpaamalla dopamiinia niin tuskin järki juoksee normaalisti eikä siltä osin mikään mielikuvituskaan jota jotkut tarvii kehittääkseen harhojansa.

Pitää myös arvioida ylipäätään pakkohoidon etiikkaa. Okei, joku oirehtii, onko oikeutusta pakkolääkitä häntä lääkkeillä jotka

a) voi pahentaa sekavuutta koska ON YKSILÖLLISTÄ miten ihminen reagoi näihin psykoaktiivisiin aineisiin vaikka psykiatria on maalannut kuvan kuinka ne hoitaa jotain aivojen toiminnan häiriöitä (vaikka myöntävätkin haitat puhuen niistä sivulauseessa). Mutta sitä he ei myönnä että lääke voi merkittävästi heikentää oloa, lisätä tuskaisuutta, pahentaa mielen oireilua.
b) aiheuttaa akatisiaa ja tardiivia dyskinesiaa. Kiduttavia oireita
c) voi aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia joista yksi esimerkki esim diabetes
d) tutkimuksessa kutistaa aivoja ja rampauttaa aivoja jota tarvitaan oman elämänsä parantamiseen parempaan suuntaan
e) voi varastaa ihmiseltä tunne-elämää, lamata, turruttaa ja aiheuttaa seksuaalisen toiminnan häiriöitä

Anonyymi kirjoitti:

Kuka täällä on mokomaa väittänyt? Pakkohoitoon voi myös joutua mennessään vapaaehtoiseen hoitoon osastolle. Miettien kuinka huonoja reaktioita lääkkeisiin voi tulla kammottava ajatus että lääkehoito voitaisiin muuttaa pakolliseksi kesken hoidon. lääkärit voi tulkita kuten esim ylläolevassa esimerkkitapauksessa mainittiin lääkealasajot ("psykoosinestolääkkeet") syyksi pohtia pakkohoitoa, voi olla aika ahdistavaa miettiä potilaana sanansa tarkkaan tuossa tilanteessa kun toisella on noin hirmuinen valta. Psykoosinestolääke my ass. Itse en ole koskaan ollut niin huonossa kunnossa kun aloitin napsimaan näitä aineita. Mikä helkkarin psykoosinesto? Toki jos aivojen toimintaa rapautetaan esim salpaamalla dopamiinia niin tuskin järki juoksee normaalisti eikä siltä osin mikään mielikuvituskaan jota jotkut tarvii kehittääkseen harhojansa.

Pitää myös arvioida ylipäätään pakkohoidon etiikkaa. Okei, joku oirehtii, onko oikeutusta pakkolääkitä häntä lääkkeillä jotka

a) voi pahentaa sekavuutta koska ON YKSILÖLLISTÄ miten ihminen reagoi näihin psykoaktiivisiin aineisiin vaikka psykiatria on maalannut kuvan kuinka ne hoitaa jotain aivojen toiminnan häiriöitä (vaikka myöntävätkin haitat puhuen niistä sivulauseessa). Mutta sitä he ei myönnä että lääke voi merkittävästi heikentää oloa, lisätä tuskaisuutta, pahentaa mielen oireilua.
b) aiheuttaa akatisiaa ja tardiivia dyskinesiaa. Kiduttavia oireita
c) voi aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia joista yksi esimerkki esim diabetes
d) tutkimuksessa kutistaa aivoja ja rampauttaa aivoja jota tarvitaan oman elämänsä parantamiseen parempaan suuntaan
e) voi varastaa ihmiseltä tunne-elämää, lamata, turruttaa ja aiheuttaa seksuaalisen toiminnan häiriöitä

Lue lisää

Mietin myös kuinka monet väkivallanteot ja itsemurhat on tehty lääkeaineista sekavana tai vaikka vieroitusoireista sekavana(ei tarkoita siis että kyse relapsi välttämättä). Tai lääkehaittojen vuoksi? Koin itse että kyseiset aineet muutti aivotoimintaa ja tunne-elämää huolestuttavilla tavoilla mistä ei puhuta koskaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mietin myös kuinka monet väkivallanteot ja itsemurhat on tehty lääkeaineista sekavana tai vaikka vieroitusoireista sekavana(ei tarkoita siis että kyse relapsi välttämättä). Tai lääkehaittojen vuoksi? Koin itse että kyseiset aineet muutti aivotoimintaa ja tunne-elämää huolestuttavilla tavoilla mistä ei puhuta koskaan.

Lue lisää

Psykiatria voisi myöntää edes turruttavansa ihmisiä aineilla joiden käytöstä pidetään sairaana. Se on eräänlaista sosiaalista kontrollia vaikka siinä olisi kuinka kauniita tarkoitusperiä. Loppupeleissä mitään kovin kaunista ei ole pakotetuissa aineissa. Kehtaavat vielä kutsua tuota "hoidoksi" jos ihmiset kokee pahoja henkisiä harmeja ja haittoja siitä.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria voisi myöntää edes turruttavansa ihmisiä aineilla joiden käytöstä pidetään sairaana. Se on eräänlaista sosiaalista kontrollia vaikka siinä olisi kuinka kauniita tarkoitusperiä. Loppupeleissä mitään kovin kaunista ei ole pakotetuissa aineissa. Kehtaavat vielä kutsua tuota "hoidoksi" jos ihmiset kokee pahoja henkisiä harmeja ja haittoja siitä.

Lue lisää

Omalla kohdallani lääkityksissä alkuvuosina, oikeastaan monet vuodet, ei ollut mitään kaunista, tai kauniita tarkoitusperiä.
Itselle oli alkuun kyllä, kun ongelmani alkoivat pääni sekoittamisella ja halulla olla mahdollisimman sekaisin, kovasti tavoiteltu olotila.

Kun alkoholi oli saanut riittävästi sotkua aikaiseksi, tuli kuvaan mukaan psyykenlääkkeet.
Jippii, viinaa, ja lääkkeitä ( ihan lääkärin määrääminä ).
Kun noilla aineilla oikein sekaisin meni, niin " sairaus oli vain pahentunut ", ja eikun lisää lääkkeitä ( ja oikein lääkärin määrääminä ).

Pikkuhiljaa paheni sairaus, ja siinä mukana elämäkin.
En silti väittäisi, että lääkkeet tuhosi elämäni, vaan itse tuhosin lääkkeillä ( ja vähän muullakin ) elämäni.
Sitten tulee se mutta, kaikesta voi kuitenkin selvitä, mikään ei ole täysin mahdotonta, vaikka ajoittain siltä saattaa tuntuakin.
Kovat on ollut oppirahat, mutta opiksi sain, että jatkossa itse määrään mitä suuhuni laitan, ei ainakaan viinaa, ja pillereitä ( ei edes lääkärin määräämiä ).

Anonyymi kirjoitti:

Mietin myös kuinka monet väkivallanteot ja itsemurhat on tehty lääkeaineista sekavana tai vaikka vieroitusoireista sekavana(ei tarkoita siis että kyse relapsi välttämättä). Tai lääkehaittojen vuoksi? Koin itse että kyseiset aineet muutti aivotoimintaa ja tunne-elämää huolestuttavilla tavoilla mistä ei puhuta koskaan.

Lue lisää

Niin, eikös se ole aika yleisesti tiedossa, että mt-potilaat pimahtelee ja lähtee tekemään murhia? Iltalehdissäkin on harva se päivä näitä tapauksia.

Mutta montakos sinä tunnet? Ehkä se mielikuva MT-potilaista, ei ihan aina pidä paikkaansa.

Anonyymi kirjoitti:

Mietin myös kuinka monet väkivallanteot ja itsemurhat on tehty lääkeaineista sekavana tai vaikka vieroitusoireista sekavana(ei tarkoita siis että kyse relapsi välttämättä). Tai lääkehaittojen vuoksi? Koin itse että kyseiset aineet muutti aivotoimintaa ja tunne-elämää huolestuttavilla tavoilla mistä ei puhuta koskaan.

Lue lisää

Mä tein väkivallan teon viina-lääkepöllyssä sekavana, mitä en ikinä tekisi selvin päin.
Väittivät, että teko johtui sairaudestani.
On se vaan kumma, että se oli ainoa kerta, vaikka sairaaksi on väitetty kolmisenkymmentä vuotta.
Jälkeenpäin kaverini ovat sanoneet, ettei minusta olisi ikinä uskonut tuollaiseen tekoon, ei sen puoleen, en olisi uskonut/enkä usko itsekään.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, eikös se ole aika yleisesti tiedossa, että mt-potilaat pimahtelee ja lähtee tekemään murhia? Iltalehdissäkin on harva se päivä näitä tapauksia.

Mutta montakos sinä tunnet? Ehkä se mielikuva MT-potilaista, ei ihan aina pidä paikkaansa.

Lue lisää

Eivät mt-potilaat ole yhtään enempää edustettuina väkivaltarikoksissa kuin terveemmätkään.
Vaikka toiselle pahaa tekevä ihminen ei kyllä koskaan täysin terve ole.
Jos on omat asiat hyvin, ei pitäisi tulla mielihaluja satuttaa muita.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka täällä on mokomaa väittänyt? Pakkohoitoon voi myös joutua mennessään vapaaehtoiseen hoitoon osastolle. Miettien kuinka huonoja reaktioita lääkkeisiin voi tulla kammottava ajatus että lääkehoito voitaisiin muuttaa pakolliseksi kesken hoidon. lääkärit voi tulkita kuten esim ylläolevassa esimerkkitapauksessa mainittiin lääkealasajot ("psykoosinestolääkkeet") syyksi pohtia pakkohoitoa, voi olla aika ahdistavaa miettiä potilaana sanansa tarkkaan tuossa tilanteessa kun toisella on noin hirmuinen valta. Psykoosinestolääke my ass. Itse en ole koskaan ollut niin huonossa kunnossa kun aloitin napsimaan näitä aineita. Mikä helkkarin psykoosinesto? Toki jos aivojen toimintaa rapautetaan esim salpaamalla dopamiinia niin tuskin järki juoksee normaalisti eikä siltä osin mikään mielikuvituskaan jota jotkut tarvii kehittääkseen harhojansa.

Pitää myös arvioida ylipäätään pakkohoidon etiikkaa. Okei, joku oirehtii, onko oikeutusta pakkolääkitä häntä lääkkeillä jotka

a) voi pahentaa sekavuutta koska ON YKSILÖLLISTÄ miten ihminen reagoi näihin psykoaktiivisiin aineisiin vaikka psykiatria on maalannut kuvan kuinka ne hoitaa jotain aivojen toiminnan häiriöitä (vaikka myöntävätkin haitat puhuen niistä sivulauseessa). Mutta sitä he ei myönnä että lääke voi merkittävästi heikentää oloa, lisätä tuskaisuutta, pahentaa mielen oireilua.
b) aiheuttaa akatisiaa ja tardiivia dyskinesiaa. Kiduttavia oireita
c) voi aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia joista yksi esimerkki esim diabetes
d) tutkimuksessa kutistaa aivoja ja rampauttaa aivoja jota tarvitaan oman elämänsä parantamiseen parempaan suuntaan
e) voi varastaa ihmiseltä tunne-elämää, lamata, turruttaa ja aiheuttaa seksuaalisen toiminnan häiriöitä

Lue lisää

Noh, kaikkihan täällä on anonyymejä, eli anonyymi on mokomaa väittänyt sanomalla ”Ainahan on riski olemassa, että pakkohoitoon voi joutua. ”

Ei ole aina.

Pitäisi olla vaikkapa muodossa. ”Psykoosissa ollessa on aina riski olemassa, että pakkohoitoon voi joutua.” Tai vaikka muodossa ”Kun on vaaraksi itselleen tai muille on riski olemassa, että pakkohoitoon voi joutua.”

Vapaaehtoisuushan ei myöskään automaattisesti poista psykoosia, tai vaaraa itselle tai muille, vaikka paljon hoitoon tai sen pakkoon vaikuttaakin.

Anonyymi kirjoitti:

Noh, kaikkihan täällä on anonyymejä, eli anonyymi on mokomaa väittänyt sanomalla ”Ainahan on riski olemassa, että pakkohoitoon voi joutua. ”

Ei ole aina.

Pitäisi olla vaikkapa muodossa. ”Psykoosissa ollessa on aina riski olemassa, että pakkohoitoon voi joutua.” Tai vaikka muodossa ”Kun on vaaraksi itselleen tai muille on riski olemassa, että pakkohoitoon voi joutua.”

Vapaaehtoisuushan ei myöskään automaattisesti poista psykoosia, tai vaaraa itselle tai muille, vaikka paljon hoitoon tai sen pakkoon vaikuttaakin.

Lue lisää

Kyllä sitä nyt niin on tarve viilata..pilkkua nus......
Eiköhän suurin osa lukijoista ymmärtänyt täysin tuon lauseen " ainahan on riski..."

Anonyymi kirjoitti:

Noh, kaikkihan täällä on anonyymejä, eli anonyymi on mokomaa väittänyt sanomalla ”Ainahan on riski olemassa, että pakkohoitoon voi joutua. ”

Ei ole aina.

Pitäisi olla vaikkapa muodossa. ”Psykoosissa ollessa on aina riski olemassa, että pakkohoitoon voi joutua.” Tai vaikka muodossa ”Kun on vaaraksi itselleen tai muille on riski olemassa, että pakkohoitoon voi joutua.”

Vapaaehtoisuushan ei myöskään automaattisesti poista psykoosia, tai vaaraa itselle tai muille, vaikka paljon hoitoon tai sen pakkoon vaikuttaakin.

Lue lisää

Pakkohoitoon ei määrätä, jos ihminen suostuu vapaaehtoiseen hoitoon.
Toki vapaaehtoiseen hoitoon on mahdollisuus heilläkin, jotka haluavat hakeutua vapaaehtoisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoitoon ei määrätä, jos ihminen suostuu vapaaehtoiseen hoitoon.
Toki vapaaehtoiseen hoitoon on mahdollisuus heilläkin, jotka haluavat hakeutua vapaaehtoisesti.

Höpöhöpöhöpö. Jos ihminen hakeutuu vapaaehtoisesti osastolle hoito voidaan muuttaa tahdonvastaiseksi milloin vain mikäli tietyt kritiikit tulkitsijan mielestä täyttyy.

Vaikka joku olisi vaaraksi itselleen, "psykoosissa" mitä ikinä se tarkoittaakaan tulkitsijan mielestä (pelkkä epäily riittää pakkohoitopäätökseen) niin voi kysyä onko pakkohoitotavat oikeutettuja jos on riski että ne

a) huonontavat oloa
b) tekevät vastaavaa harmia mitä tässä ketjussa mainittu
c) traumatisoivat
d) on riski että hoito aiheuttaa haittaa jota hoidetaan mt-ongelmana esim lisää itsemurha-ajatuksia, kiduttavaa oloa haittavaikutusten muodossa
e) hankaloittavat yksilön kykyä hahmottaa tilannettaan, verbaalisesti ilmaista itseään ja tuntea tunne-elämäänsä

Yrität vaan sönkätä sitä että jos ihminen oirehtii vakavasti hän joutuu pakkohoitoon kuin se olisi aina oikeutettua että ihmistä väkisinlääkitään kun kerran hän oirehtii vakavasti. Kun kerran on sentään "psykoosipotilas".

Minä taas kyseenalaistan tätä ja revin jokaisen psykiatrian arvon ja käsityksen auki.

Esim kysymällä

Millä oikeutetaan väkisinlääkitseminen biologisella hoidolla? Voisiko ihmisiä auttaa muuten?
Onko hoito ennenkaikkea sosiaalista kontrollia?

Anonyymi kirjoitti:

Mä tein väkivallan teon viina-lääkepöllyssä sekavana, mitä en ikinä tekisi selvin päin.
Väittivät, että teko johtui sairaudestani.
On se vaan kumma, että se oli ainoa kerta, vaikka sairaaksi on väitetty kolmisenkymmentä vuotta.
Jälkeenpäin kaverini ovat sanoneet, ettei minusta olisi ikinä uskonut tuollaiseen tekoon, ei sen puoleen, en olisi uskonut/enkä usko itsekään.

Lue lisää

Itse psyykenlääkkeet kokeneena ja vieroitukset niistä (mikä sisälsi sekavuustiloja ja pahaa unettomuutta) en ihmettele että jotkut ajautuu väkivaltaan lääkkeuden seurauksena koska uskon että aineet voi vääristää ja muuttaa ajattelua ja voi vaikuttaa impulssikontrolliin sekä lisätä ärsyyntyneisyyttä, levottomuutta sekä tunne-elämän heittelyä. Plus tuhota unet ja siltä osin esim lisätä sekavaa oloa.

Joku osa itsestä joka voi olla se omien tunteiden tulkitsija, laittaa estoja ynnä muuta voi olla lääkkeiden lamaamana. Ihminen ei koe tunteitaan normaalisti vaan lääke irrottaa ja erkaannuttaa niistä. Itse olen kokenut epätodellista oloa lääkkeiden vieroituksen seurauksena kuin tuntuu kuin olisi utuinen olo ja asiat ei tunnu tutulle. Aineet voi myös lisätä sisäistä levottomuutta esim akatisiaa ja siltäosin impulssikontrolli voi häiriintyä koska jos olo on kaoottinen kun ei pysty pysymään paikallaan en ihmettelisi jos siinä saattaa käyttäytyä tavoin mitä ei normaalisti

Koin mm.masennuslääkevieroituksessa levottomuutta ja ärsyyntyneisyyden puuskia sekä vuoristoratamaista tunne-elämän heittelyä.

Kyse psyykenlääkkeiden tavasta sotkea päätä on sama ilmiä kun joidenkin pää sekoaa päihde pillerisekoitelmilla. Aina aineilla päätä sekottaessa on kyse psykiatrian tai laiton aine, on riski että ihminen käyttäytyy tavallisesta poikkeavasti ja hänen käytöksensä muuttuu arvaamattomilla tavoilla. Tätä ei koskaan psykiatria tule myöntämään.

Jälkikäteen ihminen voi havaita aineet lopetettuaan mikä oli todellinen niiden vaikutus itseensä. Aineiden aikana hän voi olla medication spellbinding-tilassa eli ei ymmärrä lääkkeen vaikutusta itseensä ja käytökseensä.

Anonyymi kirjoitti:

Itse psyykenlääkkeet kokeneena ja vieroitukset niistä (mikä sisälsi sekavuustiloja ja pahaa unettomuutta) en ihmettele että jotkut ajautuu väkivaltaan lääkkeuden seurauksena koska uskon että aineet voi vääristää ja muuttaa ajattelua ja voi vaikuttaa impulssikontrolliin sekä lisätä ärsyyntyneisyyttä, levottomuutta sekä tunne-elämän heittelyä. Plus tuhota unet ja siltä osin esim lisätä sekavaa oloa.

Joku osa itsestä joka voi olla se omien tunteiden tulkitsija, laittaa estoja ynnä muuta voi olla lääkkeiden lamaamana. Ihminen ei koe tunteitaan normaalisti vaan lääke irrottaa ja erkaannuttaa niistä. Itse olen kokenut epätodellista oloa lääkkeiden vieroituksen seurauksena kuin tuntuu kuin olisi utuinen olo ja asiat ei tunnu tutulle. Aineet voi myös lisätä sisäistä levottomuutta esim akatisiaa ja siltäosin impulssikontrolli voi häiriintyä koska jos olo on kaoottinen kun ei pysty pysymään paikallaan en ihmettelisi jos siinä saattaa käyttäytyä tavoin mitä ei normaalisti

Koin mm.masennuslääkevieroituksessa levottomuutta ja ärsyyntyneisyyden puuskia sekä vuoristoratamaista tunne-elämän heittelyä.

Kyse psyykenlääkkeiden tavasta sotkea päätä on sama ilmiä kun joidenkin pää sekoaa päihde pillerisekoitelmilla. Aina aineilla päätä sekottaessa on kyse psykiatrian tai laiton aine, on riski että ihminen käyttäytyy tavallisesta poikkeavasti ja hänen käytöksensä muuttuu arvaamattomilla tavoilla. Tätä ei koskaan psykiatria tule myöntämään.

Jälkikäteen ihminen voi havaita aineet lopetettuaan mikä oli todellinen niiden vaikutus itseensä. Aineiden aikana hän voi olla medication spellbinding-tilassa eli ei ymmärrä lääkkeen vaikutusta itseensä ja käytökseensä.

Lue lisää

Minulle nykyään psykiatrian huumeet on eräänlaisia huumeita missä laittomatkin vaikka vaikutus ei ole suoraan identtinen, koska jokaisessa on omanlaisensa vaikutusprofiili mm sen mukaan mihin välittäjäaineisiin ja reseptoreihin aine vaikuttaa. Mutta yhteneväisyyksiä voi olla merkittäviä. Perehtykääpä vaikka kokaiini ja SSRI-vieroitusoireiden yhtäläisyyksiin. On myös tutkimus jossa on löydetty lukuisia yhteneväisyyksiä bentso- ja SSRI-vieroitusoireissa missä toista kutsuraan riippuvuutta aiheuttavaksi ja toista ei. Bentsot kelpaa katukaupassakin vaikka psykiatria määrää niitä. (Lääkäreiltä saat pahimmat huumeet). Olisi niin hupaisaa kun joku alkaisi oikeasti tutkia yhteneväisyyksiä huumeidenkäytön ja psykiatrian aineiden vaikutusten välillä aivokemiallisesti. On yhteneväisiä psykoaktiivisten aineiden lakeja, adaptaatio, physical dependence, viekkarit, uskoisin myös että se että vaikutus ei pysy identtisenä käyttöajan vaan suotuisa vaikutus voi muuttua ja heikentyä altistaen pahalle ololle.

Kukaan ei vaan valehtele että kokaiinia kannattaa käyttää säännöllisesti koska se korjaa kemiallista epätasapainoa. Toki laittomia huumeitakin käytettiin lääkkeinä joitakin entisaikaan ja nykyäänkin niitä tuotu uudelleen esim miniannoksina psykiatrian hoitoon.

Jos joku suosittelisi minulle enää "psyykenlääkkeitä" katsoisin häntä kuin halpaa makkaraa. Miksi helvetissä haluaisin koukuttaa itseni johonkin aineeseen joka muuttaa tunne-elämääni hyvin satunnaisella tavalla? Ja käyttää aineita joiden vieroitusten vuoksi päädyin osastolle? Aineita jolla pääsen johonkin omituiseen vuoristorataan vieroitusten ja yleensä aineen ominaisuuksien vuoksi ja yritän säätää aineita löytämättä koskaan balanssia koska psykoaktiivisten aineiden lakeihin kuuluu mm.toleranssi eikä vaikutus pysy stabiilina välttis. Haitat ulottuu psyykkeeseen. Ei ole olemassa mitään hiton masennuslääkettä. Kyse on psykoaktiivisesta aineesta jossa on arvaamattomia vaikutuksia tunne-elämälle jossa on monilla jotain yhteneväisiä piirteitä esim tunnetason leikkautuminen.

Yhteinen nimitys näille kaikille aineille olisi psykoaktiivinen aine mikä ei erottele sitä onko kyse laillinen vai laiton aine.
Yhteinen tekijä aineissa on physical dependence missä keho aikojensaatossa mukautuu säännölliseen tykitykseen aineilla tehden muutoksia esim vähentämällä reseptorien määrää yrittäen pitää yllä homeostaasia missä mitään ei ole liikaa ja siitä seuraa lopettaessa viekkareita. Näiden aineiden vetely säännöllisesti pakottaa kehon muodostamaan uuden homeostaasin alussa, annoksia vaihdeltaessa ja lopettaessa mikä ei ole aina ongelmatonta.

Psykiatria voisi oppia paljon kroonisilta laittomia psykoaktiivisia aineita käyttäviltä. :) Kuinka heidän seksuaaliset kykynsä rapautuvat aineiden myötä, kuinka he ovat kroonisesti alakuloisia, terveyteen tulee ongelmia, olo heittelehtii, ja hakeutuvat säännöllisesti aineiden käyttöön etsien yhä uudestaan yhä uudenlaisia oloja aineista, virtaa, upperia, downeria.

Yhteistä psykiatrian aineisiin lähteneelle ja huumeriippuvaiselle on varmaan se että jossain vaiheessa pääsevät kokeilemaan yhä voimakkaampia psykiatrian aineita aka antipsykootteja joka on se viimeinen korjausyritys fixata aivojen sekoittaminen aineilla ja tasoittaa oloa mutta vaikutus on enemmänkin lamata aivotoimintaa ja sedatoida. Se on se niiden terapeuttinen vaikutus. Monesta isoannoksisia antipsykootteja ja isoja lääkekoktaileja vetävästä tulee huono toimintakykyinen kroonikko.

Katsoin osastolla ihmisiä joiden silmät seisoi päässä ainekoktailiensa jälkeen ja mietin vain kuinka sairas tieteenala psykiatria on kun näkee sedatoinnin tavaksi muka hoitaa ihmisiä. Toki varmaan hetkellinen sedatointi voi auttaa jotain (itse koin lähinnä tuskaa turrutuksesta koska koin etten ole oma itseni, on itselle vieras olo ja huomasin että aivotoimintani oli kaapattu jollain kemiallisella aineella mikä muutti sitä ahdistavalla tavalla). Miten tällaiset ratkaisee ihmisen psyykeen kriisin? Minä saisin lähinnä paniikin jos joku lamaisi minut vasten tahtoani.

Ja jos olisikin hetkellinen sedatointi kyseessä. Ehei, psykiatria lääkitsee vuosia, vuosikymmeniä ihmisiä aineilla. En ihmettele heikkoja hoitotuloksia näin lääkekeskeisestä lääkkeisiin kritiikittömästi suhtautuvasta hoitomallista jolla on epärealistisia luuloja lääkkeiden toimivuudesta pitkällä aikavälillä ja joka ymmärtää niin huonosti psykoaktiivisiin aineisiin liittyviä ominaisuuksia.

Aina kannattaa olla varovainen alkaessaan käyttää psykoaktiivisia aineita jos ei halua sekoilla. Esim Katinka Newman niminen ihminen on kirjoittanut kirjan sekavuuskokemuksista masennuslääkkeissä ja hän onneksi palasi omaksi itsekseen ajaessaan aineet alas.
https://youtu.be/Q3OiM9bCa5E

Anonyymi kirjoitti:

Itse psyykenlääkkeet kokeneena ja vieroitukset niistä (mikä sisälsi sekavuustiloja ja pahaa unettomuutta) en ihmettele että jotkut ajautuu väkivaltaan lääkkeuden seurauksena koska uskon että aineet voi vääristää ja muuttaa ajattelua ja voi vaikuttaa impulssikontrolliin sekä lisätä ärsyyntyneisyyttä, levottomuutta sekä tunne-elämän heittelyä. Plus tuhota unet ja siltä osin esim lisätä sekavaa oloa.

Joku osa itsestä joka voi olla se omien tunteiden tulkitsija, laittaa estoja ynnä muuta voi olla lääkkeiden lamaamana. Ihminen ei koe tunteitaan normaalisti vaan lääke irrottaa ja erkaannuttaa niistä. Itse olen kokenut epätodellista oloa lääkkeiden vieroituksen seurauksena kuin tuntuu kuin olisi utuinen olo ja asiat ei tunnu tutulle. Aineet voi myös lisätä sisäistä levottomuutta esim akatisiaa ja siltäosin impulssikontrolli voi häiriintyä koska jos olo on kaoottinen kun ei pysty pysymään paikallaan en ihmettelisi jos siinä saattaa käyttäytyä tavoin mitä ei normaalisti

Koin mm.masennuslääkevieroituksessa levottomuutta ja ärsyyntyneisyyden puuskia sekä vuoristoratamaista tunne-elämän heittelyä.

Kyse psyykenlääkkeiden tavasta sotkea päätä on sama ilmiä kun joidenkin pää sekoaa päihde pillerisekoitelmilla. Aina aineilla päätä sekottaessa on kyse psykiatrian tai laiton aine, on riski että ihminen käyttäytyy tavallisesta poikkeavasti ja hänen käytöksensä muuttuu arvaamattomilla tavoilla. Tätä ei koskaan psykiatria tule myöntämään.

Jälkikäteen ihminen voi havaita aineet lopetettuaan mikä oli todellinen niiden vaikutus itseensä. Aineiden aikana hän voi olla medication spellbinding-tilassa eli ei ymmärrä lääkkeen vaikutusta itseensä ja käytökseensä.

Lue lisää

Minulla on myös muisto masennuslääkevieroituksesta joka oli huolettava. En yhtäkkiä kestänyt turhautumista lainkaan. Odottelin jonossa ja yhtäkkiä minulle tuli hyvin aggressiivinen olo. Olin raivoissani kun jono ei etene. En ole koskaan kokenut vastaavaa. Tunnetilat tulee puskista. Ne on ihan todella intensiivisiä ja säikähdän niitä. Tällaista paskaa joutuu käymään läpi vieroituksessa. Kunnon mind fuck. Kyllä moni pääsee niin paljon helpommalla kun eivät ikinä lähdekään moisiin aineisiin. Ja näitä määrätään nuorille jotka muutenkin vasta kehittyy tunne-elämältään, no huhhuh. Ei kannata ihmetellä jos joidenkin pää pimahtaa lääkkeiden takia.

Ihmettelen erityisesti päihdeongelmaisten psyykenlääkitsemistä. Miten joku aine auttaa? Se vain opettaa ihmistä käsittelemään aineilla ongelmiaan. Monelle nuorelle opetetaan aineilla ratkomaan ongelmia. Aineista opitaan hakemaan surua, lohdutusta, iloa, aktiivisuutta. Mietin kuinka moni nuori ihminen on tänäkin viikonloppuna juonut kännit ja päällä lääkitys? Monet nuoret juovat ja juhlivat, se on selvää. Silloinhan psyykenlääkereseptit on todella hyvä idis!

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä sitä nyt niin on tarve viilata..pilkkua nus......
Eiköhän suurin osa lukijoista ymmärtänyt täysin tuon lauseen " ainahan on riski..."

Tavan tallukoiden kanssahan tällaista pilkun viilausta ei tarvita, mutta foorumilla missä kymmenen vakiokäviää yrittää kollektiivisesti unohtaa, miksi koko psykiatria on olemassa, niin katson aiheelliseksi joskus viilata pilkkua myös takaisin.

Anonyymi kirjoitti:

Tavan tallukoiden kanssahan tällaista pilkun viilausta ei tarvita, mutta foorumilla missä kymmenen vakiokäviää yrittää kollektiivisesti unohtaa, miksi koko psykiatria on olemassa, niin katson aiheelliseksi joskus viilata pilkkua myös takaisin.

Lue lisää

Voi olla syitä miksi psykiatria on olemassa mutta silti psykiatrinen hoito on suurelta osin surkeaa, terveyttä tuhoavaa ja oloa huonontavaa.Joku toki joka tykkää aivojensa toiminnan sotkemisesta aineilla, on naiivi ja tietämätön, tai ei ole koskaan itse kokeillut kunnon psyykenlääkekoktaileja jonka toimeentulo riippuu aineiden jakamisesta voi olla toista mieltä.

Heillehän aineiden jakaminen on vain hyvää hoitoa ja haitat on vain osa hoitamista. Ihan sama meneekö ihmisten elämät pilalle, onko heitä informoitu haitoista. Kukaan ei ota vastuuta

Anonyymi kirjoitti:

Voi olla syitä miksi psykiatria on olemassa mutta silti psykiatrinen hoito on suurelta osin surkeaa, terveyttä tuhoavaa ja oloa huonontavaa.Joku toki joka tykkää aivojensa toiminnan sotkemisesta aineilla, on naiivi ja tietämätön, tai ei ole koskaan itse kokeillut kunnon psyykenlääkekoktaileja jonka toimeentulo riippuu aineiden jakamisesta voi olla toista mieltä.

Heillehän aineiden jakaminen on vain hyvää hoitoa ja haitat on vain osa hoitamista. Ihan sama meneekö ihmisten elämät pilalle, onko heitä informoitu haitoista. Kukaan ei ota vastuuta

Lue lisää

Psykiatrian väkivalta

Johon niputan
- vaillinaisen informaation antamisen lääkkeiden toimintamekanismista, lääkkeisiin sisältyvistä ongelmista mitä psykiatria tekee jatkuvasti
- silmien sulkemisen tuottamaltaan harmilta eikä kunnollista halua edes oppia kaikista lääkkeisiin sisältyvistä harmiulottuvuuksista ja laittaa kunnon paukkuja sen tutkimukseen
- halu määrätä aineita ja päteä siinä miten aineet vaikuttaa kokeilematta niitä itse, nöyryyden puuttuminen siinä kun sorkitaan jotain mitä ei kunnolla ymmärretä
- harmien ja hoidon tuottamien traumojen tulkitsemisen mt-ongelmana
- itsevarmuuden määrätä lääkkeitä mutta silti kykenemättömyyden ymmärtää harmia
- kykenemättömyyden oppia psykiatriasta harmia saaneilta
- ihmisten kuuntelemattomuuden lääkehaitoista ja heidän alentamisen vähättelemällä heidän arvostelukylyään ja uskottavuuttaan, koska heidät on leimattu sairaiksi
- halu olla kehittämättä inhimillisempää hoitoa koska lääkekeskeinen apu nyt sopii vaan tiettyihin intresseihin ja resursseihin niin hyvin ja koska biologinen paradigma
- halu tulkita kaikki medikalisaatioperspektiivin kautta saaden yhä useammat näkemään tunteensa sairautena mikä on vallalla oleva ilmiö
- joidenkin elämän riistäminen sotkemalla heidän kehonsa avun nimissä aineilla mikä voi tehdä elämästä kidutusta
- brutaalit lääkekeskeiset kylmäkiskoiset pakkohoitotavat missä käytetään fyysistä voimaa ihmisiin ja alennetaan perusoikeuksia sen suhteen mitä aineita hänen kehoonsa laitetaan. Kukaan ei ole kiinnostunut mitä ihmiselle tapahtuu, onko hoito oikeasti psyykettä hoitavaa ja tällä tavoin tehokasta

Ja niin edelleen.

...On oikeutettu siksi koska tavan tallukat ja valtaväestö jolla ei ole kosketuspintaa oikeuttavat mielessään hoitotavat ja luottavat psykiatrian auktoriteetteihin kuin Jumaliin jotka hoitavat mt-potilaita hellästi.

Kun he ovat sentään sairaita. Sitähän sinä yrität jankata, kuinka surkeakin kehoa vahingoittava hoito on oikeutettua haitoista huolimatta koska joku on sairas.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian väkivalta

Johon niputan
- vaillinaisen informaation antamisen lääkkeiden toimintamekanismista, lääkkeisiin sisältyvistä ongelmista mitä psykiatria tekee jatkuvasti
- silmien sulkemisen tuottamaltaan harmilta eikä kunnollista halua edes oppia kaikista lääkkeisiin sisältyvistä harmiulottuvuuksista ja laittaa kunnon paukkuja sen tutkimukseen
- halu määrätä aineita ja päteä siinä miten aineet vaikuttaa kokeilematta niitä itse, nöyryyden puuttuminen siinä kun sorkitaan jotain mitä ei kunnolla ymmärretä
- harmien ja hoidon tuottamien traumojen tulkitsemisen mt-ongelmana
- itsevarmuuden määrätä lääkkeitä mutta silti kykenemättömyyden ymmärtää harmia
- kykenemättömyyden oppia psykiatriasta harmia saaneilta
- ihmisten kuuntelemattomuuden lääkehaitoista ja heidän alentamisen vähättelemällä heidän arvostelukylyään ja uskottavuuttaan, koska heidät on leimattu sairaiksi
- halu olla kehittämättä inhimillisempää hoitoa koska lääkekeskeinen apu nyt sopii vaan tiettyihin intresseihin ja resursseihin niin hyvin ja koska biologinen paradigma
- halu tulkita kaikki medikalisaatioperspektiivin kautta saaden yhä useammat näkemään tunteensa sairautena mikä on vallalla oleva ilmiö
- joidenkin elämän riistäminen sotkemalla heidän kehonsa avun nimissä aineilla mikä voi tehdä elämästä kidutusta
- brutaalit lääkekeskeiset kylmäkiskoiset pakkohoitotavat missä käytetään fyysistä voimaa ihmisiin ja alennetaan perusoikeuksia sen suhteen mitä aineita hänen kehoonsa laitetaan. Kukaan ei ole kiinnostunut mitä ihmiselle tapahtuu, onko hoito oikeasti psyykettä hoitavaa ja tällä tavoin tehokasta

Ja niin edelleen.

...On oikeutettu siksi koska tavan tallukat ja valtaväestö jolla ei ole kosketuspintaa oikeuttavat mielessään hoitotavat ja luottavat psykiatrian auktoriteetteihin kuin Jumaliin jotka hoitavat mt-potilaita hellästi.

Kun he ovat sentään sairaita. Sitähän sinä yrität jankata, kuinka surkeakin kehoa vahingoittava hoito on oikeutettua haitoista huolimatta koska joku on sairas.

Lue lisää

Tässä se tuli aikas hyvin kiteytettynä!

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian väkivalta

Johon niputan
- vaillinaisen informaation antamisen lääkkeiden toimintamekanismista, lääkkeisiin sisältyvistä ongelmista mitä psykiatria tekee jatkuvasti
- silmien sulkemisen tuottamaltaan harmilta eikä kunnollista halua edes oppia kaikista lääkkeisiin sisältyvistä harmiulottuvuuksista ja laittaa kunnon paukkuja sen tutkimukseen
- halu määrätä aineita ja päteä siinä miten aineet vaikuttaa kokeilematta niitä itse, nöyryyden puuttuminen siinä kun sorkitaan jotain mitä ei kunnolla ymmärretä
- harmien ja hoidon tuottamien traumojen tulkitsemisen mt-ongelmana
- itsevarmuuden määrätä lääkkeitä mutta silti kykenemättömyyden ymmärtää harmia
- kykenemättömyyden oppia psykiatriasta harmia saaneilta
- ihmisten kuuntelemattomuuden lääkehaitoista ja heidän alentamisen vähättelemällä heidän arvostelukylyään ja uskottavuuttaan, koska heidät on leimattu sairaiksi
- halu olla kehittämättä inhimillisempää hoitoa koska lääkekeskeinen apu nyt sopii vaan tiettyihin intresseihin ja resursseihin niin hyvin ja koska biologinen paradigma
- halu tulkita kaikki medikalisaatioperspektiivin kautta saaden yhä useammat näkemään tunteensa sairautena mikä on vallalla oleva ilmiö
- joidenkin elämän riistäminen sotkemalla heidän kehonsa avun nimissä aineilla mikä voi tehdä elämästä kidutusta
- brutaalit lääkekeskeiset kylmäkiskoiset pakkohoitotavat missä käytetään fyysistä voimaa ihmisiin ja alennetaan perusoikeuksia sen suhteen mitä aineita hänen kehoonsa laitetaan. Kukaan ei ole kiinnostunut mitä ihmiselle tapahtuu, onko hoito oikeasti psyykettä hoitavaa ja tällä tavoin tehokasta

Ja niin edelleen.

...On oikeutettu siksi koska tavan tallukat ja valtaväestö jolla ei ole kosketuspintaa oikeuttavat mielessään hoitotavat ja luottavat psykiatrian auktoriteetteihin kuin Jumaliin jotka hoitavat mt-potilaita hellästi.

Kun he ovat sentään sairaita. Sitähän sinä yrität jankata, kuinka surkeakin kehoa vahingoittava hoito on oikeutettua haitoista huolimatta koska joku on sairas.

Lue lisää

-Lääkkeistä on yleisesti ottaen hyvin tietoa saatavilla. Hyvänä esimerkkinä voi pitää vaikka tätä foorumia. Omalta osaltani voin taas sanoa, että osaston pöydällä oli kansio jossa kaikki yleisimmät lääkkeet löytyivät, ja onhan jokaisessa pakkauksessakin pakkaus seloste. Joskus vain on ihmisiä jotka ovat siinä kunnossa etteivät pysty sisäistämään sitä tietoa.

-Jokaisessa lääkkeessä on haittavaikutuksensa. Lääkettä käytettäessä pitää arvioida saatuja hyötyjä ja haittoihin nähden. Joskus lääke on hyvinkin kohtuullinen hinta yhteiskuntakelpoisuudesta. Eikä lääkettä tarvitse syödä, jos siitä ei ole näkyvää hyötyä.

-Jokainen lääke on hyvin testattu. Ei lääkäreillä ole tarvetta testata itse vaikkapa sytostaatteja. Vaatimus moisesta kertoo vain omaa karua kieltään sairaudesta.

-Useimmissa sairaaloissa on jo omat relapsi osastonsa, jotka ovat erikoistuneet niiden hoitoon, ja tietävät kyllä milloin on kyse lääkehaitoista, ja milloin relapsista.

-Useat MT potilaat eivät ymmärrä ympäristölleen aiheuttamaa jatkuvaa haittaa, joten silloin kun haitoista puhutaan, kannattaisi ehkä olla ihan hiljaa.

-Suomessa on neljännesmiljoona miepä palveluiden käyttäjää, ja joka toinen sairastuu mielenterveysongelmaan jossain vaiheessa elämänsä aikana. Taitaa olla niin, että foorumin perusvänkääjä ei pysty hyväksymään sitä että tavantallukat osaavat ajatella itse ja tietää tasan tarkkaan mitä on sairaudentunnottomuus ja hoitovastaisuus.

Jos pärjäät ilman lääkkeitä, älä valita siitä.

Anonyymi kirjoitti:

-Lääkkeistä on yleisesti ottaen hyvin tietoa saatavilla. Hyvänä esimerkkinä voi pitää vaikka tätä foorumia. Omalta osaltani voin taas sanoa, että osaston pöydällä oli kansio jossa kaikki yleisimmät lääkkeet löytyivät, ja onhan jokaisessa pakkauksessakin pakkaus seloste. Joskus vain on ihmisiä jotka ovat siinä kunnossa etteivät pysty sisäistämään sitä tietoa.

-Jokaisessa lääkkeessä on haittavaikutuksensa. Lääkettä käytettäessä pitää arvioida saatuja hyötyjä ja haittoihin nähden. Joskus lääke on hyvinkin kohtuullinen hinta yhteiskuntakelpoisuudesta. Eikä lääkettä tarvitse syödä, jos siitä ei ole näkyvää hyötyä.

-Jokainen lääke on hyvin testattu. Ei lääkäreillä ole tarvetta testata itse vaikkapa sytostaatteja. Vaatimus moisesta kertoo vain omaa karua kieltään sairaudesta.

-Useimmissa sairaaloissa on jo omat relapsi osastonsa, jotka ovat erikoistuneet niiden hoitoon, ja tietävät kyllä milloin on kyse lääkehaitoista, ja milloin relapsista.

-Useat MT potilaat eivät ymmärrä ympäristölleen aiheuttamaa jatkuvaa haittaa, joten silloin kun haitoista puhutaan, kannattaisi ehkä olla ihan hiljaa.

-Suomessa on neljännesmiljoona miepä palveluiden käyttäjää, ja joka toinen sairastuu mielenterveysongelmaan jossain vaiheessa elämänsä aikana. Taitaa olla niin, että foorumin perusvänkääjä ei pysty hyväksymään sitä että tavantallukat osaavat ajatella itse ja tietää tasan tarkkaan mitä on sairaudentunnottomuus ja hoitovastaisuus.

Jos pärjäät ilman lääkkeitä, älä valita siitä.

Lue lisää

Ainakin esimerkiksi silloin kun aineet aloitin ei ollut tietoa saatavilla kuten nyt, eikä esim somea. Olisikin ollut!. Suomi24:ää en pidä kovin luotettavana lähteenä lääkehaitoista, on paljon asiatonta keskustelua moderoinnin ollessa vähemmän tiukkaa kuin muualla ja on harvoja jotka esim linkkaavat lähteet väitteilleen. Osa on asiallisia viestejä ja mielipiteitä toki ja paikka tarjoaa hyvän kanavan keskustella. En todellakaan vuosia sitten uskonut, että lääkäri olisi niin typerä, että määräisi vastaavanlaisia lääkkeitä ongelmineen nuorelle ja luotin hänen arvostelukykyynsä, mikä on ollut suurin virheeni. Enää en nosta lääkäriä yläpuolelleni asiantuntijaksi kuin silloin ilman mitään kritiikkiä. Nykyään en ottaisi mitään lääkäriltä medikalisaation ja lääkekeskeisen hoidon aikoina lukematta kritiiikkiä. Luottamukseni meni nykylääketieteeseen ja sen metodeihin sörkkiä asioita jotka ei edes ole pielessä biologisesti aineilla silmät ummessa tuottaen yhä uusia biologisia ongelmia mitkä voi aiheuttaa kärsimystä. Koska oikeastihan mitään ei korjata biologisesti.
Osalle aloitetaan lääkkeitä osastoilla eikä todellakaan ole mitään kansioita, niistä ei mainita. Aloitetaan vain lääkkeitä. Lehdissä ei kirjoitettu vieroitusoireista ja lääkäri väitti että aineet voi lopettaa milloin vain eikä aiheuta riippuvuutta eikä maininnut nuorelle mitään esim seksuaalipuolen harmeista. Olin iältäni sellainen etten ymmärtänyt vielä tieteellisestä tutkimuksesta, tiennyt mistä etsiä tietoa. Nykyään tiedän. Onkin paljon epäeettisyyttä määrätä nuorelle jonka aivot kehittymässä koktailia lääkkeitä. Lääkäri pilasi elämääni, ymmärtämättä asiaa mitenkään.

Pakkausseloste ei ole luotettava koska se on vain hankalasti hahmotettava lista (kaikissa lääkkeissä on pitkä lista haittoja), jota on helppo tulkita niin, että ei nuo minulle varmaan tule kun ne on harvinaisia ja lääkäritkin ajattelee näin. Se ei tavoita oikeasti lääkehaitan aiheuttamaa tuskaa, mitä esim extrapyramidaalioireet tekee. Se on tasolla että haluaisi heittäytyä ikkunasta mielummin kuin elää haitan kanssa koska olo on niin tuskainen pahimmillaan haitan vuoksi. Kyseisten oireiden yleisyyttä ei ole edes määritelty pakkausselosteessa. Sain niitä kun vieroitusta lääkittiin jota lääkäri piti vain relapsina. Relapsi my ass. Haitat väheni aineet alasajaessa hitaasti ajan kanssa (aikaa meni). kyse oli vieroitusoireista, jota lääkittiin, pahennettiin tilannetta joka lopulta johti haittoihin jota lääkittiin ja olin yhtäkkiä huonoimmassa kunnossa elämässäni mitä psykiatria katsoi vain mt-ongelman kautta. Sulkien silmänsä että haitat puhkesi juurikin vieroitusoireiden lääkinnän myötä ja kaikkosivat kun lopetin heidän aineensa.
Nykyään ymmärrän SSRI-aineiden tosiasialliset riskit koska ymmärrän että sivuvaikutukset on osa lääkkeen vaikutusta siinä missä ns. hyödyllisinä pidetyt vaikutukset jotka ei ole sen ensisijaisempia kuin sivuvaikutuksetkaan tärkeydessä. Ja olen löytänyt kanavani luotettavalle tiedolle. Sivuvaikutukset seuraavat kun niinkin olennaista välittäjäainetta veivataan joka säätelee lukuisia toimintoja kehossa. Uskoisin että ainakin oma kehoni osaa säädellä kyseistä välityäjäainetta melko hyvin jos asiaan ei puututa ja kehosta pidetään huolta. Toki häikkää jäi kun psykiatriaan etehdyin menemään.
SSRI-lääkkeiden paketteihin tuli maininta jatkuvista seksuaalihäiriöistä 2019, eli lääkkeet oli markkinoilla pitkiä aikoja ilman potilasinformaatiota tästä. Tardiivi dyskinesia kesti kymmeniä vuosia tulla ymmärretyksi sekä bentsojen riippuvuutta aiheuttava luonne tutkimusten myötä joten haitat valuu kymmeniä vuosia myöhässä yleiseen tietoisuuteen. Paketissa ei kerrota aineen vaikutuksista tunne-elämälle esim tunnetason leikkautuminen. Kyse kun on loppuviimeksi psykoaktiivisisesta aineesta jossa on monenlaisia potentiaalisia vaikutuksia tunne-elämälle, ei vain se suotuisa. Aineesta ei ymmärretä kaikkea mitä se kehossa tekee ja mitä harmia se voi oikeasti tehdä.

Lääkärien tietoihin ei voi luottaa, koska he rutiininomaisesti korostavat hyötyjä ja vähättelee haittoja ja heillä on selvä halu nähdä aineet jotain biologista poikkeamaa korjaavana siinä.Erään ystäväni lääkäri sanoi "kuka aloittaisi lääkkert jos puhuisi paljon haitoista" vähätellen ihmisten oikeutta saada tietoa. Lääkkeen vaikutus ei ole suuresti erotettavissa plasebosta joten lääkkeen haitoista suuri puhuminen voi viedä sen pienenkin tehon. Heidän koulutuksensa ei tarjoa riittävää tietoa lääkkeiden haitoista, joka huomioi kaikki nyanssit lääkeongelmiin. Jos olisi heidän potilaidensa ei tarvitsisi vieroituspalstoilla hakea apua lääkevieroituksen ongelmiin kuten itse tein ja tuhannet muut. Psyykenlääkkeitä saa määrätä myös yleislääkärit jonka pitää hallita iso määrä aineita.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin esimerkiksi silloin kun aineet aloitin ei ollut tietoa saatavilla kuten nyt, eikä esim somea. Olisikin ollut!. Suomi24:ää en pidä kovin luotettavana lähteenä lääkehaitoista, on paljon asiatonta keskustelua moderoinnin ollessa vähemmän tiukkaa kuin muualla ja on harvoja jotka esim linkkaavat lähteet väitteilleen. Osa on asiallisia viestejä ja mielipiteitä toki ja paikka tarjoaa hyvän kanavan keskustella. En todellakaan vuosia sitten uskonut, että lääkäri olisi niin typerä, että määräisi vastaavanlaisia lääkkeitä ongelmineen nuorelle ja luotin hänen arvostelukykyynsä, mikä on ollut suurin virheeni. Enää en nosta lääkäriä yläpuolelleni asiantuntijaksi kuin silloin ilman mitään kritiikkiä. Nykyään en ottaisi mitään lääkäriltä medikalisaation ja lääkekeskeisen hoidon aikoina lukematta kritiiikkiä. Luottamukseni meni nykylääketieteeseen ja sen metodeihin sörkkiä asioita jotka ei edes ole pielessä biologisesti aineilla silmät ummessa tuottaen yhä uusia biologisia ongelmia mitkä voi aiheuttaa kärsimystä. Koska oikeastihan mitään ei korjata biologisesti.
Osalle aloitetaan lääkkeitä osastoilla eikä todellakaan ole mitään kansioita, niistä ei mainita. Aloitetaan vain lääkkeitä. Lehdissä ei kirjoitettu vieroitusoireista ja lääkäri väitti että aineet voi lopettaa milloin vain eikä aiheuta riippuvuutta eikä maininnut nuorelle mitään esim seksuaalipuolen harmeista. Olin iältäni sellainen etten ymmärtänyt vielä tieteellisestä tutkimuksesta, tiennyt mistä etsiä tietoa. Nykyään tiedän. Onkin paljon epäeettisyyttä määrätä nuorelle jonka aivot kehittymässä koktailia lääkkeitä. Lääkäri pilasi elämääni, ymmärtämättä asiaa mitenkään.

Pakkausseloste ei ole luotettava koska se on vain hankalasti hahmotettava lista (kaikissa lääkkeissä on pitkä lista haittoja), jota on helppo tulkita niin, että ei nuo minulle varmaan tule kun ne on harvinaisia ja lääkäritkin ajattelee näin. Se ei tavoita oikeasti lääkehaitan aiheuttamaa tuskaa, mitä esim extrapyramidaalioireet tekee. Se on tasolla että haluaisi heittäytyä ikkunasta mielummin kuin elää haitan kanssa koska olo on niin tuskainen pahimmillaan haitan vuoksi. Kyseisten oireiden yleisyyttä ei ole edes määritelty pakkausselosteessa. Sain niitä kun vieroitusta lääkittiin jota lääkäri piti vain relapsina. Relapsi my ass. Haitat väheni aineet alasajaessa hitaasti ajan kanssa (aikaa meni). kyse oli vieroitusoireista, jota lääkittiin, pahennettiin tilannetta joka lopulta johti haittoihin jota lääkittiin ja olin yhtäkkiä huonoimmassa kunnossa elämässäni mitä psykiatria katsoi vain mt-ongelman kautta. Sulkien silmänsä että haitat puhkesi juurikin vieroitusoireiden lääkinnän myötä ja kaikkosivat kun lopetin heidän aineensa.
Nykyään ymmärrän SSRI-aineiden tosiasialliset riskit koska ymmärrän että sivuvaikutukset on osa lääkkeen vaikutusta siinä missä ns. hyödyllisinä pidetyt vaikutukset jotka ei ole sen ensisijaisempia kuin sivuvaikutuksetkaan tärkeydessä. Ja olen löytänyt kanavani luotettavalle tiedolle. Sivuvaikutukset seuraavat kun niinkin olennaista välittäjäainetta veivataan joka säätelee lukuisia toimintoja kehossa. Uskoisin että ainakin oma kehoni osaa säädellä kyseistä välityäjäainetta melko hyvin jos asiaan ei puututa ja kehosta pidetään huolta. Toki häikkää jäi kun psykiatriaan etehdyin menemään.
SSRI-lääkkeiden paketteihin tuli maininta jatkuvista seksuaalihäiriöistä 2019, eli lääkkeet oli markkinoilla pitkiä aikoja ilman potilasinformaatiota tästä. Tardiivi dyskinesia kesti kymmeniä vuosia tulla ymmärretyksi sekä bentsojen riippuvuutta aiheuttava luonne tutkimusten myötä joten haitat valuu kymmeniä vuosia myöhässä yleiseen tietoisuuteen. Paketissa ei kerrota aineen vaikutuksista tunne-elämälle esim tunnetason leikkautuminen. Kyse kun on loppuviimeksi psykoaktiivisisesta aineesta jossa on monenlaisia potentiaalisia vaikutuksia tunne-elämälle, ei vain se suotuisa. Aineesta ei ymmärretä kaikkea mitä se kehossa tekee ja mitä harmia se voi oikeasti tehdä.

Lääkärien tietoihin ei voi luottaa, koska he rutiininomaisesti korostavat hyötyjä ja vähättelee haittoja ja heillä on selvä halu nähdä aineet jotain biologista poikkeamaa korjaavana siinä.Erään ystäväni lääkäri sanoi "kuka aloittaisi lääkkert jos puhuisi paljon haitoista" vähätellen ihmisten oikeutta saada tietoa. Lääkkeen vaikutus ei ole suuresti erotettavissa plasebosta joten lääkkeen haitoista suuri puhuminen voi viedä sen pienenkin tehon. Heidän koulutuksensa ei tarjoa riittävää tietoa lääkkeiden haitoista, joka huomioi kaikki nyanssit lääkeongelmiin. Jos olisi heidän potilaidensa ei tarvitsisi vieroituspalstoilla hakea apua lääkevieroituksen ongelmiin kuten itse tein ja tuhannet muut. Psyykenlääkkeitä saa määrätä myös yleislääkärit jonka pitää hallita iso määrä aineita.

Lue lisää

Lääkärit ei huomioi psykoaktiivisten aineiden lakeja mitkä on "adaption, tolerance, and potential dependence with withdrawal upon reduction of the drug.""A homeostasis premised on presence of the drug, physiological “dependence” is not synonymous with “addiction”, which may co-occur with some psychotropics."" Moni lääkäri ei erota edes termien physical dependence, addiction eroa. Jos erottaisivat, eivät hehkuttaisi niin estoitta että masislääkkeet ei tee riippuvuutta unohtaen mainita viekkarit ja physical dependencen eli fyysisen riippuvuuden/mukautumisen. Mutta ehkä he onkin vastuuttomia eikä kiinnosta mainita moisesta! Tietämättömiä aineistaan.

Pidän psyykenlääkkeitä psykoaktiivisina aineina jotka ei ansaitsisi nimeä lääke. Jos aivojansa haluaa muuttaa psykoaktiivisella aineella ja kutsua sitä lääkkeeksi, toki niin saa tehdä. Minulle nykyään kehon tarpeisiin vastaaminen; vitamiininpuutosten korjaus, liikunta ja ruokavalio on" lääkkeitä" jotka oikeasti kohentaa kehon ja aivojen terveyttä. Psyykenlääkkeet on petollisia koska ne ei aina näytä kaikkia kammottavimpia puoliaan heti alussa vaan ongelmat alkaa näkyä esim tehon loppumisen myötä jota voi olla aluksi hankala hahmottaa(itselläni lääke muuttui apatisoivaksi ajan saatossa ja rankkaa päiväväsyä aiheuttavaksi) alun aktivoivan jälkeen, tai negatiivisena reaktiona lääkkeen pitoisuuden muutoksiin tai vieroitukseen tai vuosikausien aineenkäytön hoitotuloksia huonontavana vaikutuksena vointiin. Aivot joutuu kehittämään aina uuden homeostaasitilan kun niitä sorkitaan kemiallisesti ja koukutetaan olemaan aineen alla 24/7 kun annoksia muutellaan. Niistä voi olla hankala pyristellä irti.

Ihmisille kerrottaessa että heidän aivoissaan on kemiallinen vika jota korjataan saadaan ihmisten vahvemmin koukuttautumaan ajatukseen että heidän pitää käyttää aineita korjaamaan viallisuuksia aivokemioissaan ja tuntemaan että heillä ei ole muita mahdollisuuksia pärjätä. Mahdollisten viekkarien haastavuus voi olla peruste ihmisille jatkaa aineita.

"Jokainen lääke on hyvin testattu. Ei lääkäreillä ole tarvetta testata itse vaikkapa sytostaatteja. Vaatimus moisesta kertoo vain omaa karua kieltään sairaudesta."

No mitä nyt pitää hyvin testattuna. Jos pitää hyvin testattuna sitä että sörkitään hyvin olennaista ja laajasti kehon toimintoja säätelevää välittäjäainetta reseptoreineen vuositolkulla viikkojen tai kahden vuoden tutkimusten pohjalta pitkäaikaiskäytössä kun alunperin lääkkeet tarkoitettiin lyhyemmin käytettäväksi niin go for it. Jonka toimintamekanismista spekuloidaan vieläkin ja myönnetään että kaikkea ei tiedetä. Itse mietin aina aineen negatiivisia vaikutuksia aivokemiallisesti ja hermostoon mitä negatiivista tästä voi seurata esim sen pohjalta millaisia viekkareita ja haittoja ihmiset saa. En antaisi jonkun puolisokkona korjata autoanikaan, miksi haluaisin jonkun antaa puolisokkona hyötyjä vain korostaen veivata aivokemiani uusiksi aiheuttaen vielä häikkää eri puolella kehoa koska kyse on kehon toimintoja säätelevästä välittäjäaineesta joka voi esim tuhota seksuaalisen puolen. Psykiatria, pysy erossa aivoistani! Ne on minun.:D

Olen lukenut netistä lääkärin kokemuksia tutkimukseen osallistumisesta missä kokeili neuroleptejä ja psykiatri jonkinverran traumatisoitui kokemastaan joksikin aikaa eikä kyennyt toimimaan aineissa.
Suuri osa lääkäreistä pätee aivan suurella innolla määräten aineita joiden haittoja eivät aina edes usko psyykelle. Koen tuon niin ahdistavaksi etten enää halua kenenkään muun kertovan mikä minulle parasta tai mitä lääkkeet ei voi tehdä joka ei itse edes kokenut miltä oikeasti aineet tuntuu.

-Useimmissa sairaaloissa on jo omat relapsi osastonsa, jotka ovat erikoistuneet niiden hoitoon, ja tietävät kyllä milloin on kyse lääkehaitoista, ja milloin relapsista.

Höpöhöpö. Eivät tunnistaneet lääkehaittoja eivätkä ottaneet viekkareita tosissaan. He haluaa aina nähdä relapseja joka paikassa. Ja kun ainoa työkalu on vasara kaikki ongelmat näyttää nauloilta ja kun suuri polte on ihmisten luokittelu, sairaana näkeminen ja lääkintä niin sitähän he myös tekevät . He ei ymmärrä myöskään kuinka kauan keholla voi mennä aikaa korjata toimintaansa esim vieroituksessa. Monia lääkitään joiden ongelmat kumpuaa lääkehaitoista.

"-Useat MT potilaat eivät ymmärrä ympäristölleen aiheuttamaa jatkuvaa haittaa, joten silloin kun haitoista puhutaan, kannattaisi ehkä olla ihan hiljaa."
Eli psyykenpotilaiden pitäisi olla hiljaa haitoista jotka voi aiheuttaa heille kidutusta ja ajaa jopa itsemurhaan kun he on sinun näkemyksesi mukaan ympäristölle haitaksi? Kiitos, siinä olen samaa mieltä että psykiatriassa on sosiaalisen kontrollin ulottuvuus(esim.aineilla hiljaiseksi), odotan vain että joku psykiatriassa oikeasti myöntäisi tämän eikä väittäisi että korjataan aivoja aineilla.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkärit ei huomioi psykoaktiivisten aineiden lakeja mitkä on "adaption, tolerance, and potential dependence with withdrawal upon reduction of the drug.""A homeostasis premised on presence of the drug, physiological “dependence” is not synonymous with “addiction”, which may co-occur with some psychotropics."" Moni lääkäri ei erota edes termien physical dependence, addiction eroa. Jos erottaisivat, eivät hehkuttaisi niin estoitta että masislääkkeet ei tee riippuvuutta unohtaen mainita viekkarit ja physical dependencen eli fyysisen riippuvuuden/mukautumisen. Mutta ehkä he onkin vastuuttomia eikä kiinnosta mainita moisesta! Tietämättömiä aineistaan.

Pidän psyykenlääkkeitä psykoaktiivisina aineina jotka ei ansaitsisi nimeä lääke. Jos aivojansa haluaa muuttaa psykoaktiivisella aineella ja kutsua sitä lääkkeeksi, toki niin saa tehdä. Minulle nykyään kehon tarpeisiin vastaaminen; vitamiininpuutosten korjaus, liikunta ja ruokavalio on" lääkkeitä" jotka oikeasti kohentaa kehon ja aivojen terveyttä. Psyykenlääkkeet on petollisia koska ne ei aina näytä kaikkia kammottavimpia puoliaan heti alussa vaan ongelmat alkaa näkyä esim tehon loppumisen myötä jota voi olla aluksi hankala hahmottaa(itselläni lääke muuttui apatisoivaksi ajan saatossa ja rankkaa päiväväsyä aiheuttavaksi) alun aktivoivan jälkeen, tai negatiivisena reaktiona lääkkeen pitoisuuden muutoksiin tai vieroitukseen tai vuosikausien aineenkäytön hoitotuloksia huonontavana vaikutuksena vointiin. Aivot joutuu kehittämään aina uuden homeostaasitilan kun niitä sorkitaan kemiallisesti ja koukutetaan olemaan aineen alla 24/7 kun annoksia muutellaan. Niistä voi olla hankala pyristellä irti.

Ihmisille kerrottaessa että heidän aivoissaan on kemiallinen vika jota korjataan saadaan ihmisten vahvemmin koukuttautumaan ajatukseen että heidän pitää käyttää aineita korjaamaan viallisuuksia aivokemioissaan ja tuntemaan että heillä ei ole muita mahdollisuuksia pärjätä. Mahdollisten viekkarien haastavuus voi olla peruste ihmisille jatkaa aineita.

"Jokainen lääke on hyvin testattu. Ei lääkäreillä ole tarvetta testata itse vaikkapa sytostaatteja. Vaatimus moisesta kertoo vain omaa karua kieltään sairaudesta."

No mitä nyt pitää hyvin testattuna. Jos pitää hyvin testattuna sitä että sörkitään hyvin olennaista ja laajasti kehon toimintoja säätelevää välittäjäainetta reseptoreineen vuositolkulla viikkojen tai kahden vuoden tutkimusten pohjalta pitkäaikaiskäytössä kun alunperin lääkkeet tarkoitettiin lyhyemmin käytettäväksi niin go for it. Jonka toimintamekanismista spekuloidaan vieläkin ja myönnetään että kaikkea ei tiedetä. Itse mietin aina aineen negatiivisia vaikutuksia aivokemiallisesti ja hermostoon mitä negatiivista tästä voi seurata esim sen pohjalta millaisia viekkareita ja haittoja ihmiset saa. En antaisi jonkun puolisokkona korjata autoanikaan, miksi haluaisin jonkun antaa puolisokkona hyötyjä vain korostaen veivata aivokemiani uusiksi aiheuttaen vielä häikkää eri puolella kehoa koska kyse on kehon toimintoja säätelevästä välittäjäaineesta joka voi esim tuhota seksuaalisen puolen. Psykiatria, pysy erossa aivoistani! Ne on minun.:D

Olen lukenut netistä lääkärin kokemuksia tutkimukseen osallistumisesta missä kokeili neuroleptejä ja psykiatri jonkinverran traumatisoitui kokemastaan joksikin aikaa eikä kyennyt toimimaan aineissa.
Suuri osa lääkäreistä pätee aivan suurella innolla määräten aineita joiden haittoja eivät aina edes usko psyykelle. Koen tuon niin ahdistavaksi etten enää halua kenenkään muun kertovan mikä minulle parasta tai mitä lääkkeet ei voi tehdä joka ei itse edes kokenut miltä oikeasti aineet tuntuu.

-Useimmissa sairaaloissa on jo omat relapsi osastonsa, jotka ovat erikoistuneet niiden hoitoon, ja tietävät kyllä milloin on kyse lääkehaitoista, ja milloin relapsista.

Höpöhöpö. Eivät tunnistaneet lääkehaittoja eivätkä ottaneet viekkareita tosissaan. He haluaa aina nähdä relapseja joka paikassa. Ja kun ainoa työkalu on vasara kaikki ongelmat näyttää nauloilta ja kun suuri polte on ihmisten luokittelu, sairaana näkeminen ja lääkintä niin sitähän he myös tekevät . He ei ymmärrä myöskään kuinka kauan keholla voi mennä aikaa korjata toimintaansa esim vieroituksessa. Monia lääkitään joiden ongelmat kumpuaa lääkehaitoista.

"-Useat MT potilaat eivät ymmärrä ympäristölleen aiheuttamaa jatkuvaa haittaa, joten silloin kun haitoista puhutaan, kannattaisi ehkä olla ihan hiljaa."
Eli psyykenpotilaiden pitäisi olla hiljaa haitoista jotka voi aiheuttaa heille kidutusta ja ajaa jopa itsemurhaan kun he on sinun näkemyksesi mukaan ympäristölle haitaksi? Kiitos, siinä olen samaa mieltä että psykiatriassa on sosiaalisen kontrollin ulottuvuus(esim.aineilla hiljaiseksi), odotan vain että joku psykiatriassa oikeasti myöntäisi tämän eikä väittäisi että korjataan aivoja aineilla.

Lue lisää

"Suomessa on neljännesmiljoona miepä palveluiden käyttäjää, ja joka toinen sairastuu mielenterveysongelmaan jossain vaiheessa elämänsä aikana. Taitaa olla niin, että foorumin perusvänkääjä ei pysty hyväksymään sitä että tavantallukat osaavat ajatella itse ja tietää tasan tarkkaan mitä on sairaudentunnottomuus ja hoitovastaisuus."

Niin, psykiatria on luonut kuvan kuin ihmiset sairastuisi mt-ongelmiin kun kyse voi olla vain elämästäkin, ihmiselämään liittyvästä kärsimyksestä ja elämän traumoista jotka medikalisoidaan lääkitystä vaativiksi tiloiksi katsoessa psykiatriaperspektiivin kautta. Ehkä joku yhteiskunnassakin laukaisee ihmisten pahoinvointia? Mutta huomio laitetaan ihmisiin ja heidän aivokemioihinsa ja aivoihin ja sillä myydään lääkkeitä.

"Jos pärjäät ilman lääkkeitä, älä valita siitä."
Sinulla ei ole oikeutta määritellä mistä asioista saa puhua ja kuka saa puhua.

Ja tottakai pärjään, meihin on rakennettu suuria sisäisiä voimavaroja ja luonnottomat psyykenaineet on olleet markkinoilla kymmeniä vuosia. Evoluutiomme valossa olemme olleet aineitta todella pitkiä aikoja verrattuna medikalisaation aikaan. On myös olemassa muunlaisia tukimuotoja joihin ei sisälly lääke, toki ne ei tuota niin kivasti lääkeyhtiöille eikä ole samallalailla kiva tunne leikkiä lääkäriä kun ei tee mitään biologisesti ja määrää pillereitä.

Minulle on jäänyt haittaa vuosikausien ainelääkinnästä. Vielä nykypäivänä lääkärit osoittaa typeryyttä jossa esim yhden viruksen nähdään aiheuttavan pitkäaikaisia oireita mutta aivokemioiden veivaus vuositolkulla uusiksi, vieroitukset ynnä muut hermostoon vaikuttavat asiat ei voisi aiheuttaa pitkäaikaishaittoja.

Lääkärit on kiinnostuneita sairauksien hoidosta lääkkeillä, ei lääkehaitoista ja siitä mitä neg.seurauksia heidän aineistaan voi olla.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin esimerkiksi silloin kun aineet aloitin ei ollut tietoa saatavilla kuten nyt, eikä esim somea. Olisikin ollut!. Suomi24:ää en pidä kovin luotettavana lähteenä lääkehaitoista, on paljon asiatonta keskustelua moderoinnin ollessa vähemmän tiukkaa kuin muualla ja on harvoja jotka esim linkkaavat lähteet väitteilleen. Osa on asiallisia viestejä ja mielipiteitä toki ja paikka tarjoaa hyvän kanavan keskustella. En todellakaan vuosia sitten uskonut, että lääkäri olisi niin typerä, että määräisi vastaavanlaisia lääkkeitä ongelmineen nuorelle ja luotin hänen arvostelukykyynsä, mikä on ollut suurin virheeni. Enää en nosta lääkäriä yläpuolelleni asiantuntijaksi kuin silloin ilman mitään kritiikkiä. Nykyään en ottaisi mitään lääkäriltä medikalisaation ja lääkekeskeisen hoidon aikoina lukematta kritiiikkiä. Luottamukseni meni nykylääketieteeseen ja sen metodeihin sörkkiä asioita jotka ei edes ole pielessä biologisesti aineilla silmät ummessa tuottaen yhä uusia biologisia ongelmia mitkä voi aiheuttaa kärsimystä. Koska oikeastihan mitään ei korjata biologisesti.
Osalle aloitetaan lääkkeitä osastoilla eikä todellakaan ole mitään kansioita, niistä ei mainita. Aloitetaan vain lääkkeitä. Lehdissä ei kirjoitettu vieroitusoireista ja lääkäri väitti että aineet voi lopettaa milloin vain eikä aiheuta riippuvuutta eikä maininnut nuorelle mitään esim seksuaalipuolen harmeista. Olin iältäni sellainen etten ymmärtänyt vielä tieteellisestä tutkimuksesta, tiennyt mistä etsiä tietoa. Nykyään tiedän. Onkin paljon epäeettisyyttä määrätä nuorelle jonka aivot kehittymässä koktailia lääkkeitä. Lääkäri pilasi elämääni, ymmärtämättä asiaa mitenkään.

Pakkausseloste ei ole luotettava koska se on vain hankalasti hahmotettava lista (kaikissa lääkkeissä on pitkä lista haittoja), jota on helppo tulkita niin, että ei nuo minulle varmaan tule kun ne on harvinaisia ja lääkäritkin ajattelee näin. Se ei tavoita oikeasti lääkehaitan aiheuttamaa tuskaa, mitä esim extrapyramidaalioireet tekee. Se on tasolla että haluaisi heittäytyä ikkunasta mielummin kuin elää haitan kanssa koska olo on niin tuskainen pahimmillaan haitan vuoksi. Kyseisten oireiden yleisyyttä ei ole edes määritelty pakkausselosteessa. Sain niitä kun vieroitusta lääkittiin jota lääkäri piti vain relapsina. Relapsi my ass. Haitat väheni aineet alasajaessa hitaasti ajan kanssa (aikaa meni). kyse oli vieroitusoireista, jota lääkittiin, pahennettiin tilannetta joka lopulta johti haittoihin jota lääkittiin ja olin yhtäkkiä huonoimmassa kunnossa elämässäni mitä psykiatria katsoi vain mt-ongelman kautta. Sulkien silmänsä että haitat puhkesi juurikin vieroitusoireiden lääkinnän myötä ja kaikkosivat kun lopetin heidän aineensa.
Nykyään ymmärrän SSRI-aineiden tosiasialliset riskit koska ymmärrän että sivuvaikutukset on osa lääkkeen vaikutusta siinä missä ns. hyödyllisinä pidetyt vaikutukset jotka ei ole sen ensisijaisempia kuin sivuvaikutuksetkaan tärkeydessä. Ja olen löytänyt kanavani luotettavalle tiedolle. Sivuvaikutukset seuraavat kun niinkin olennaista välittäjäainetta veivataan joka säätelee lukuisia toimintoja kehossa. Uskoisin että ainakin oma kehoni osaa säädellä kyseistä välityäjäainetta melko hyvin jos asiaan ei puututa ja kehosta pidetään huolta. Toki häikkää jäi kun psykiatriaan etehdyin menemään.
SSRI-lääkkeiden paketteihin tuli maininta jatkuvista seksuaalihäiriöistä 2019, eli lääkkeet oli markkinoilla pitkiä aikoja ilman potilasinformaatiota tästä. Tardiivi dyskinesia kesti kymmeniä vuosia tulla ymmärretyksi sekä bentsojen riippuvuutta aiheuttava luonne tutkimusten myötä joten haitat valuu kymmeniä vuosia myöhässä yleiseen tietoisuuteen. Paketissa ei kerrota aineen vaikutuksista tunne-elämälle esim tunnetason leikkautuminen. Kyse kun on loppuviimeksi psykoaktiivisisesta aineesta jossa on monenlaisia potentiaalisia vaikutuksia tunne-elämälle, ei vain se suotuisa. Aineesta ei ymmärretä kaikkea mitä se kehossa tekee ja mitä harmia se voi oikeasti tehdä.

Lääkärien tietoihin ei voi luottaa, koska he rutiininomaisesti korostavat hyötyjä ja vähättelee haittoja ja heillä on selvä halu nähdä aineet jotain biologista poikkeamaa korjaavana siinä.Erään ystäväni lääkäri sanoi "kuka aloittaisi lääkkert jos puhuisi paljon haitoista" vähätellen ihmisten oikeutta saada tietoa. Lääkkeen vaikutus ei ole suuresti erotettavissa plasebosta joten lääkkeen haitoista suuri puhuminen voi viedä sen pienenkin tehon. Heidän koulutuksensa ei tarjoa riittävää tietoa lääkkeiden haitoista, joka huomioi kaikki nyanssit lääkeongelmiin. Jos olisi heidän potilaidensa ei tarvitsisi vieroituspalstoilla hakea apua lääkevieroituksen ongelmiin kuten itse tein ja tuhannet muut. Psyykenlääkkeitä saa määrätä myös yleislääkärit jonka pitää hallita iso määrä aineita.

Lue lisää

Puhutko nyt haitoista itsellesi, vai ympäristölle, kun puhut niiden vähenemisestä lääkkeen vähentämisen myötä?

Anonyymi kirjoitti:

Höpöhöpöhöpö. Jos ihminen hakeutuu vapaaehtoisesti osastolle hoito voidaan muuttaa tahdonvastaiseksi milloin vain mikäli tietyt kritiikit tulkitsijan mielestä täyttyy.

Vaikka joku olisi vaaraksi itselleen, "psykoosissa" mitä ikinä se tarkoittaakaan tulkitsijan mielestä (pelkkä epäily riittää pakkohoitopäätökseen) niin voi kysyä onko pakkohoitotavat oikeutettuja jos on riski että ne

a) huonontavat oloa
b) tekevät vastaavaa harmia mitä tässä ketjussa mainittu
c) traumatisoivat
d) on riski että hoito aiheuttaa haittaa jota hoidetaan mt-ongelmana esim lisää itsemurha-ajatuksia, kiduttavaa oloa haittavaikutusten muodossa
e) hankaloittavat yksilön kykyä hahmottaa tilannettaan, verbaalisesti ilmaista itseään ja tuntea tunne-elämäänsä

Yrität vaan sönkätä sitä että jos ihminen oirehtii vakavasti hän joutuu pakkohoitoon kuin se olisi aina oikeutettua että ihmistä väkisinlääkitään kun kerran hän oirehtii vakavasti. Kun kerran on sentään "psykoosipotilas".

Minä taas kyseenalaistan tätä ja revin jokaisen psykiatrian arvon ja käsityksen auki.

Esim kysymällä

Millä oikeutetaan väkisinlääkitseminen biologisella hoidolla? Voisiko ihmisiä auttaa muuten?
Onko hoito ennenkaikkea sosiaalista kontrollia?

Lue lisää

Tietysti hoito voidaan muuttaa vastentahtoiseksi.
Jos vapaaehtoisena hoitoon hakeutuu, sitten se alkaa vapaaehtoisena.

Se voidaan muuttaa pakkohoidoksi silloin, jos katsotaan, että potilas tarvitsee hoitoa, mutta hän ei ole suostuvainen jäämään osastolle vapaaehtoisesti.
Jos suostuu jäämään, niin sitä ei muuteta pakoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Puhutko nyt haitoista itsellesi, vai ympäristölle, kun puhut niiden vähenemisestä lääkkeen vähentämisen myötä?

En yleensä sano näin mutta painu hiiteen.:)

Anonyymi kirjoitti:

Tietysti hoito voidaan muuttaa vastentahtoiseksi.
Jos vapaaehtoisena hoitoon hakeutuu, sitten se alkaa vapaaehtoisena.

Se voidaan muuttaa pakkohoidoksi silloin, jos katsotaan, että potilas tarvitsee hoitoa, mutta hän ei ole suostuvainen jäämään osastolle vapaaehtoisesti.
Jos suostuu jäämään, niin sitä ei muuteta pakoksi.

Lue lisää

Olet edelleenkin väärässä. Hoito voidaan muuttaa pakkohoidoksi vaikka ihminen suostuisi jäämään. Psykiatria saa alkaa väkisinlääkitä vapaaehtoisena hoidossa olevia jos heidän mielestä tietyt kriteerit täyttyy. He voi myös lääkitä jo lääkkeistä haittaa saaneita tai kenties jopa lääkkeiden vuoksi oirehtivia. Tästä on netissä tarinoita lukuisia.

Heillä ei ole mitään varsinaisia velvollisuuksia saada hoidolla tuloksia. Potilas voi olla näennäisesti hengissä aivot rapautettuna elämänlaatu nollissa. :) Lopussa potilas ottaa itsensä päiviltä mutta ainakin hoito on tehty byrokraattisesti oikein.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin esimerkiksi silloin kun aineet aloitin ei ollut tietoa saatavilla kuten nyt, eikä esim somea. Olisikin ollut!. Suomi24:ää en pidä kovin luotettavana lähteenä lääkehaitoista, on paljon asiatonta keskustelua moderoinnin ollessa vähemmän tiukkaa kuin muualla ja on harvoja jotka esim linkkaavat lähteet väitteilleen. Osa on asiallisia viestejä ja mielipiteitä toki ja paikka tarjoaa hyvän kanavan keskustella. En todellakaan vuosia sitten uskonut, että lääkäri olisi niin typerä, että määräisi vastaavanlaisia lääkkeitä ongelmineen nuorelle ja luotin hänen arvostelukykyynsä, mikä on ollut suurin virheeni. Enää en nosta lääkäriä yläpuolelleni asiantuntijaksi kuin silloin ilman mitään kritiikkiä. Nykyään en ottaisi mitään lääkäriltä medikalisaation ja lääkekeskeisen hoidon aikoina lukematta kritiiikkiä. Luottamukseni meni nykylääketieteeseen ja sen metodeihin sörkkiä asioita jotka ei edes ole pielessä biologisesti aineilla silmät ummessa tuottaen yhä uusia biologisia ongelmia mitkä voi aiheuttaa kärsimystä. Koska oikeastihan mitään ei korjata biologisesti.
Osalle aloitetaan lääkkeitä osastoilla eikä todellakaan ole mitään kansioita, niistä ei mainita. Aloitetaan vain lääkkeitä. Lehdissä ei kirjoitettu vieroitusoireista ja lääkäri väitti että aineet voi lopettaa milloin vain eikä aiheuta riippuvuutta eikä maininnut nuorelle mitään esim seksuaalipuolen harmeista. Olin iältäni sellainen etten ymmärtänyt vielä tieteellisestä tutkimuksesta, tiennyt mistä etsiä tietoa. Nykyään tiedän. Onkin paljon epäeettisyyttä määrätä nuorelle jonka aivot kehittymässä koktailia lääkkeitä. Lääkäri pilasi elämääni, ymmärtämättä asiaa mitenkään.

Pakkausseloste ei ole luotettava koska se on vain hankalasti hahmotettava lista (kaikissa lääkkeissä on pitkä lista haittoja), jota on helppo tulkita niin, että ei nuo minulle varmaan tule kun ne on harvinaisia ja lääkäritkin ajattelee näin. Se ei tavoita oikeasti lääkehaitan aiheuttamaa tuskaa, mitä esim extrapyramidaalioireet tekee. Se on tasolla että haluaisi heittäytyä ikkunasta mielummin kuin elää haitan kanssa koska olo on niin tuskainen pahimmillaan haitan vuoksi. Kyseisten oireiden yleisyyttä ei ole edes määritelty pakkausselosteessa. Sain niitä kun vieroitusta lääkittiin jota lääkäri piti vain relapsina. Relapsi my ass. Haitat väheni aineet alasajaessa hitaasti ajan kanssa (aikaa meni). kyse oli vieroitusoireista, jota lääkittiin, pahennettiin tilannetta joka lopulta johti haittoihin jota lääkittiin ja olin yhtäkkiä huonoimmassa kunnossa elämässäni mitä psykiatria katsoi vain mt-ongelman kautta. Sulkien silmänsä että haitat puhkesi juurikin vieroitusoireiden lääkinnän myötä ja kaikkosivat kun lopetin heidän aineensa.
Nykyään ymmärrän SSRI-aineiden tosiasialliset riskit koska ymmärrän että sivuvaikutukset on osa lääkkeen vaikutusta siinä missä ns. hyödyllisinä pidetyt vaikutukset jotka ei ole sen ensisijaisempia kuin sivuvaikutuksetkaan tärkeydessä. Ja olen löytänyt kanavani luotettavalle tiedolle. Sivuvaikutukset seuraavat kun niinkin olennaista välittäjäainetta veivataan joka säätelee lukuisia toimintoja kehossa. Uskoisin että ainakin oma kehoni osaa säädellä kyseistä välityäjäainetta melko hyvin jos asiaan ei puututa ja kehosta pidetään huolta. Toki häikkää jäi kun psykiatriaan etehdyin menemään.
SSRI-lääkkeiden paketteihin tuli maininta jatkuvista seksuaalihäiriöistä 2019, eli lääkkeet oli markkinoilla pitkiä aikoja ilman potilasinformaatiota tästä. Tardiivi dyskinesia kesti kymmeniä vuosia tulla ymmärretyksi sekä bentsojen riippuvuutta aiheuttava luonne tutkimusten myötä joten haitat valuu kymmeniä vuosia myöhässä yleiseen tietoisuuteen. Paketissa ei kerrota aineen vaikutuksista tunne-elämälle esim tunnetason leikkautuminen. Kyse kun on loppuviimeksi psykoaktiivisisesta aineesta jossa on monenlaisia potentiaalisia vaikutuksia tunne-elämälle, ei vain se suotuisa. Aineesta ei ymmärretä kaikkea mitä se kehossa tekee ja mitä harmia se voi oikeasti tehdä.

Lääkärien tietoihin ei voi luottaa, koska he rutiininomaisesti korostavat hyötyjä ja vähättelee haittoja ja heillä on selvä halu nähdä aineet jotain biologista poikkeamaa korjaavana siinä.Erään ystäväni lääkäri sanoi "kuka aloittaisi lääkkert jos puhuisi paljon haitoista" vähätellen ihmisten oikeutta saada tietoa. Lääkkeen vaikutus ei ole suuresti erotettavissa plasebosta joten lääkkeen haitoista suuri puhuminen voi viedä sen pienenkin tehon. Heidän koulutuksensa ei tarjoa riittävää tietoa lääkkeiden haitoista, joka huomioi kaikki nyanssit lääkeongelmiin. Jos olisi heidän potilaidensa ei tarvitsisi vieroituspalstoilla hakea apua lääkevieroituksen ongelmiin kuten itse tein ja tuhannet muut. Psyykenlääkkeitä saa määrätä myös yleislääkärit jonka pitää hallita iso määrä aineita.

Lue lisää

Olikohan vuonna 1998 tai 1999 ei voi muistaa ihan tarkkaan. Kun etsin tietoa lääkkeistä netistä, niin ihan hyvin löyty. Eikä tieto ole siitään vähentynyt, ellei sitten disinformaatiota lasketa, jos siihen haksahtaa.

Anonyymi kirjoitti:

En yleensä sano näin mutta painu hiiteen.:)

Osasitpa muotoilla sen kivasti. Ei tullut kuuloonkaan silloin kun minulla oli paha olla. Annoin sen kuulua ja näkyä ympäristölle. Mutta en koskaan kuvitellut olevani pyhäkoulun opettaja.

Edelleenkin kysyn, oletko symppis selvinpäin ja huippu"jätkä" humalassa ilman lääkitystä, jos sinut tuntevilta ihmisiltä kysytään?

Ei ole disinformaatiota väittää että psykiatrian aineisiin tulee physical dependence (ei suomalaista vastinetta kuin ehkä fyysinen riippuvuus) kun niitä käyttää säännöllisesti mikä oireilee vieroitusoireina lopetushetkellä ja voi tehdä lopettamisesta haastavaa. Miljardit neuronit mukautuu aineen alla oloon säännöllisessä käytössä. Sama voi tulla huumeisiin säännöllisellä käytöllä. Tästä syystä voi olla hankala erottaa mikä on lääkkeen hyödyllinen vaikutus ja mikä osa vieroitusoireiden välttelyä säännöllisellä käytöllä ja mikä osa relapsia , tosiasiallista ihmisen omaa kärsimystä lopettaessa ja mikä osa seurausta siitä kun ihmisen keho on mukautunut aineeseen ja kun se otetaan pois siitä seuraa vieroitusoireita.

Tästä perspektiivistä lääkärien puhuminen esim masennuslääkkeistä ei riippuvuutta aiheuttavina unohtaen mainita vieroitusoireiston ja physical dependence ilmiöm on vähintään kyseenalaista. Näin kävi minulle.

Ei ole disinformaatiota väittää että masennuslääkkeet voi turruttaa ja leikata tunteita ja puhuminen niistä masennuslääkkeinä on tästä perspektiivistä jokseensakin harhaanjohtavaa.

On näkökulma-asia näkeekö haitat sivuvaikutuksina vai lääkkeen pääasiallisina vaikutuksina johtuen puuttumisesta kehon olennaisen lukuisia toimintoja säätelevään välittäjäaineeseen. Nykyään näen tämän suurena riskinä henk koht.

Ei ole disinformaatiota puhua PSSD:stä joka mainitaan toisenlaisella ilmauksella paketissa. Kuka helvetti haluaa käyttää plaseboon ei merkittävästi teholta verrattua ainetta joka voi aiheuttaa pitkiä jatkuvia seksuaalihäiriöitä?

Ei ole disinformaatiota kutsua psykiatrian aineita psykoaktiivisiksi aineiksi.

Ei ole disinformaatiota puhua haitoista mitkä mainitaan myös nykyään pakkausselosteessa kuten pitkäkestoisemmista vaikeammista vieroitusoireista joista vielä muutama sitten varmaan moni jankkasi ettei niitä edes ole olemassa. Osa lääkäreistä ei varmaan vieläkään myönnä.

Ei ole disinformaatiota että psyykenlääkkeet turmelee joidenkin elämää ja aiheuttaa joillekin kidutukseen verrattavia haittavaikutuksia tai turmelee terveyttä tai elämänlaatuun varastaen tiettyjä aspekteja mikä vaikuttaa myös henkiseen vointiin

Toki voi olla naiivi hömelö joka ei itse osaa ajatella jolle lääke korjaa kemiallista epätasapainoa tai lisää hienosti neuroplastisuutta (näkemättä ongelmia). Ei siinä mitään, niin minäkin olin. Luin lähteinä psykiatrian kritiikitöntä sontaa aineista. Enää en ole naiivi hölmö kuten nuorena. Luotan lukemaani kritiikkiin paljon enemmän kuin korulauseisiin aineista useimmilta psykiatreilta.

Ei ole väärin kritisoida lääkäreitä jotka määräävät lääkkeitä kun ihmisen aivot vielä kehittyy sokkona sen vaikutuksista.

En usko että useimmat näitä hermostoääkkeitä(än) kehuvista edes osaavat selittää miksi aine on heidän aivoilleen niin suotuisa joka perustuisi edes tieteeseen. Heillä kuitenkin on siitä vahva kuva

Tiedostan toki että jotkut kokevat elävänsä psykiatrian aineiden vuoksi parempaa elämää. Ei se silti sulje pois ongelmia tulevaisuudessa aineiden takia. Toivon että heidän ainevaikutuksensa pysyy tasaisena eikä aineisiin sisälly samoja ongelmia mitä itse koin. En paljoa pistä painoarvoa joidenkin lässytykselle lääkkeidensä mahtavuudesta jos käyttöhistoria on lyhyt eivätkä koskaan ole kokeilleet lopettaa niitä.

Anonyymi kirjoitti:

"Suomessa on neljännesmiljoona miepä palveluiden käyttäjää, ja joka toinen sairastuu mielenterveysongelmaan jossain vaiheessa elämänsä aikana. Taitaa olla niin, että foorumin perusvänkääjä ei pysty hyväksymään sitä että tavantallukat osaavat ajatella itse ja tietää tasan tarkkaan mitä on sairaudentunnottomuus ja hoitovastaisuus."

Niin, psykiatria on luonut kuvan kuin ihmiset sairastuisi mt-ongelmiin kun kyse voi olla vain elämästäkin, ihmiselämään liittyvästä kärsimyksestä ja elämän traumoista jotka medikalisoidaan lääkitystä vaativiksi tiloiksi katsoessa psykiatriaperspektiivin kautta. Ehkä joku yhteiskunnassakin laukaisee ihmisten pahoinvointia? Mutta huomio laitetaan ihmisiin ja heidän aivokemioihinsa ja aivoihin ja sillä myydään lääkkeitä.

"Jos pärjäät ilman lääkkeitä, älä valita siitä."
Sinulla ei ole oikeutta määritellä mistä asioista saa puhua ja kuka saa puhua.

Ja tottakai pärjään, meihin on rakennettu suuria sisäisiä voimavaroja ja luonnottomat psyykenaineet on olleet markkinoilla kymmeniä vuosia. Evoluutiomme valossa olemme olleet aineitta todella pitkiä aikoja verrattuna medikalisaation aikaan. On myös olemassa muunlaisia tukimuotoja joihin ei sisälly lääke, toki ne ei tuota niin kivasti lääkeyhtiöille eikä ole samallalailla kiva tunne leikkiä lääkäriä kun ei tee mitään biologisesti ja määrää pillereitä.

Minulle on jäänyt haittaa vuosikausien ainelääkinnästä. Vielä nykypäivänä lääkärit osoittaa typeryyttä jossa esim yhden viruksen nähdään aiheuttavan pitkäaikaisia oireita mutta aivokemioiden veivaus vuositolkulla uusiksi, vieroitukset ynnä muut hermostoon vaikuttavat asiat ei voisi aiheuttaa pitkäaikaishaittoja.

Lääkärit on kiinnostuneita sairauksien hoidosta lääkkeillä, ei lääkehaitoista ja siitä mitä neg.seurauksia heidän aineistaan voi olla.

Lue lisää

”Höpöhöpö. Eivät tunnistaneet lääkehaittoja eivätkä ottaneet viekkareita tosissaan. He haluaa aina nähdä relapseja joka paikassa...”
-Yksi ihminen ei kelpaa mittatikuksi järjestelmässä joka myllyttää sitä neljännes miljoonaa asiakasta ja joista kyselyjen mukaan yli 80% suosittelisi palvelua kaverilleen.

”Eli psyykenpotilaiden pitäisi olla hiljaa haitoista jotka voi aiheuttaa heille kidutusta ja ajaa jopa itsemurhaan kun he on sinun näkemyksesi mukaan ympäristölle haitaksi?”
-Saivartelullako nyt taas yrität mitätöidä koko sen fundamentaalisen syyn miksi psykiatria on olemassa? Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö lääkkeiden haittavaikutuksista saisi puhua, vaan siitä, että joskus kannattaa olla ihan hiljaa ja näyttää tyhmältä, eikä avata suutaan ja saivartelullaan todistaa tyhmyyttään kaikille.

”Niin, psykiatria on luonut kuvan kuin ihmiset sairastuisi mt-ongelmiin kun kyse voi olla vain elämästäkin... ”
-Psykiatria muovaa ihmisten käsitystä mielenterveydestä yhtä vähän kuin seksuaaliterapia muokkaa suuren yleisön käsityksiä seksuaalisesta suuntauksesta tai sukupuolen kirjosta. Se muutostyö tulee jostain aivan muualta. Jos et pysty hyväksymään sitä, että suuri yleisö puhuu ja tietää yhä enemmän mielenterveydestä, niin se on sinun henkilökohtainen menetys, ei suuren yleisön.

”Sinulla ei ole oikeutta määritellä mistä asioista saa puhua ja kuka saa puhua.”
-Taasko yrität saivarrella? Minulla ei tietenkään ole oikeutta määritellä mistä puhutaan, mutta jos tätä neuvoa ei osaa hyödyntää, puhua asioista objektiivisesti, nähdä syitä ja seurauksia, niin silloin sen suuren yleisön silmissä saattaa näyttää tyhmältä.

”Lääkärit on kiinnostuneita sairauksien hoidosta lääkkeillä, ei lääkehaitoista ja siitä mitä neg.seurauksia heidän aineistaan voi olla. ”
-Lääkäri joutuu punnitsemaan kaikkia hyötyjä ja haittoja, onko hän aina oikeassa, ei tietenkään, mutta sairaudentunnoton ihminen ei koskaan harkitse sitä henkistä oksennusta mitä muiden ihmisten niskaan lataa.

Bonuksena kysyn, että miksi minä en ole missään muualla kun tällä foorumilla kuullut tätä aivokemia höpötystä? Ei ole yksikään lääkäri siitä puhunut, eikä yksikään hoitaja, ja niitä nyt alkaa jo muutama olla vyön alla.

Anonyymi kirjoitti:

”Höpöhöpö. Eivät tunnistaneet lääkehaittoja eivätkä ottaneet viekkareita tosissaan. He haluaa aina nähdä relapseja joka paikassa...”
-Yksi ihminen ei kelpaa mittatikuksi järjestelmässä joka myllyttää sitä neljännes miljoonaa asiakasta ja joista kyselyjen mukaan yli 80% suosittelisi palvelua kaverilleen.

”Eli psyykenpotilaiden pitäisi olla hiljaa haitoista jotka voi aiheuttaa heille kidutusta ja ajaa jopa itsemurhaan kun he on sinun näkemyksesi mukaan ympäristölle haitaksi?”
-Saivartelullako nyt taas yrität mitätöidä koko sen fundamentaalisen syyn miksi psykiatria on olemassa? Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö lääkkeiden haittavaikutuksista saisi puhua, vaan siitä, että joskus kannattaa olla ihan hiljaa ja näyttää tyhmältä, eikä avata suutaan ja saivartelullaan todistaa tyhmyyttään kaikille.

”Niin, psykiatria on luonut kuvan kuin ihmiset sairastuisi mt-ongelmiin kun kyse voi olla vain elämästäkin... ”
-Psykiatria muovaa ihmisten käsitystä mielenterveydestä yhtä vähän kuin seksuaaliterapia muokkaa suuren yleisön käsityksiä seksuaalisesta suuntauksesta tai sukupuolen kirjosta. Se muutostyö tulee jostain aivan muualta. Jos et pysty hyväksymään sitä, että suuri yleisö puhuu ja tietää yhä enemmän mielenterveydestä, niin se on sinun henkilökohtainen menetys, ei suuren yleisön.

”Sinulla ei ole oikeutta määritellä mistä asioista saa puhua ja kuka saa puhua.”
-Taasko yrität saivarrella? Minulla ei tietenkään ole oikeutta määritellä mistä puhutaan, mutta jos tätä neuvoa ei osaa hyödyntää, puhua asioista objektiivisesti, nähdä syitä ja seurauksia, niin silloin sen suuren yleisön silmissä saattaa näyttää tyhmältä.

”Lääkärit on kiinnostuneita sairauksien hoidosta lääkkeillä, ei lääkehaitoista ja siitä mitä neg.seurauksia heidän aineistaan voi olla. ”
-Lääkäri joutuu punnitsemaan kaikkia hyötyjä ja haittoja, onko hän aina oikeassa, ei tietenkään, mutta sairaudentunnoton ihminen ei koskaan harkitse sitä henkistä oksennusta mitä muiden ihmisten niskaan lataa.

Bonuksena kysyn, että miksi minä en ole missään muualla kun tällä foorumilla kuullut tätä aivokemia höpötystä? Ei ole yksikään lääkäri siitä puhunut, eikä yksikään hoitaja, ja niitä nyt alkaa jo muutama olla vyön alla.

Lue lisää

Yksi ihminen ei kelpaa mittatikuksi järjestelmässä joka myllyttää sitä neljännes miljoonaa asiakasta ja joista kyselyjen mukaan yli 80% suosittelisi palvelua kaverilleen."

Kannattaa huomioida potilaana että systeemillä ei kiinnosta ja kellään ei kiinnosta psykiatrialla tuhotut ihmiselämät. Sen näkee lääkehaittoja kokevana. He on kiinnostuneet vain ketkä saa hyötyä ja systeemin puolustaminen. Heillä ei kiinnosta tuottamansa harmi tai oppia siitä tai heillä ei vain ole edes resursseja kiinnostua.
Kokemukseni systeemistä ovat hirveät.

Vähän hankala kyllä uskoa että systeemi olisi noin hyvä resurssipuutteidenkin valossa jossa ihmisillä lääkärit vaihtuilee. On esim ollut paljon kirjoituksia lehdissä ihmisten kokemista ongelmista masennuslääkeiden kanssa ja resurssien vähäisyydestä.

Ymmärrän psykiatrian olemassaolon mutta en syytä miksi se on obsessoitunut ihmisten aivokemioiden muuttamiseen toiseksi aineilla mitkä vaikuttaa olennaisiin välittäjäaineita jotka vastaa lukuisten toimintojen säätelystä kehossa aiheuttaen ongelmia.

Lääkeyhtiöt ovat tehneet suuria kampanjoita esim lisätäkseen tietoa masennuksesta ja masennushoidoista. Ajatus aivokemioiden häiriöstä nousee esiin monissa keskusteluissa jossa ihmiset kuvaa ongelmiaan näin. Ei se sattumalta ole tullut.

Mistä luulet että ihmisten yhä kasvava itsestä ja omasta kärsimyksestä diagnoosina puhuminen on peräisin jossa somekanavalla nimeä seuraa lista diagnooseja? Ai ei muka psykiatrialla ole osaa eikä arpaa :D tunteista puhuminen on kokenut medikalisaatiota. Minä muuten puhun itse mielummin tunteista, kärsimyksestä, mielen hyvinvoinnista kuin mielenterveydestä.

Jaa, no minulle on lääkkeiden toimintamekanismista viitattu että kyse on kemiallisesta epätasapainosta, että aivoissa olisi epänormaaliuksia serotoniinissa mitä lääke korjaa.

"The idea that depression is the result of abnormalities in brain chemicals, particularly serotonin (5-hydroxytryptamine or 5-HT), has been influential for decades, and provides an important justification for the use of antidepressants. A link between lowered serotonin and depression was first suggested in the 1960s [1], and widely publicised from the 1990s with the advent of the Selective Serotonin Reuptake Inhibitor (SSRI) antidepressants [2,3,4]. Although it has been questioned more recently [5, 6], the serotonin theory of depression remains influential, with principal English language textbooks still giving it qualified support [7, 8], leading researchers endorsing it [9,10,11], and much empirical research based on it [11,12,13,14]. Surveys suggest that 80% or more of the general public now believe it is established that depression is caused by a ‘chemical imbalance’ [15, 16]. Many general practitioners also subscribe to this view [17] and popular websites commonly cite the theory [18]."
https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

Tässä sinulle lääkeyhtiömainos joka promotoi tuota valhetta: https://youtu.be/twhvtzd6gXA

Venlafaksiinipaketti:" Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini-ja noradrenaliinipitoisuuksien arvellaan olevan tavallista pienemmät. Masennuslääkkeiden vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniini- ja noradrenaliinipitoisuuksien suurenemisesta."

"Masennusoireita syntyy mm. serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotiloista. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. " https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Psykiatria/Masennus_eli_mielialalaakkeet(25726)

Voi olla että tätä kuuli enemmän SSRI-lääkkeiden kulta-aikana kun nuorena näitä aineita määrättiin.
Kuvittelin tosiaan hoitavani aineilla kemiallista epätasapainoa aivoissa. Sittemmin luulin että aine on suorastaan hyödyllinen aivoille neuroplastisuuden vuoksi. :D

Ei oikeastaan edes naurata koska nämä oli suurelta osin BS.ää tietäen harmit.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi ihminen ei kelpaa mittatikuksi järjestelmässä joka myllyttää sitä neljännes miljoonaa asiakasta ja joista kyselyjen mukaan yli 80% suosittelisi palvelua kaverilleen."

Kannattaa huomioida potilaana että systeemillä ei kiinnosta ja kellään ei kiinnosta psykiatrialla tuhotut ihmiselämät. Sen näkee lääkehaittoja kokevana. He on kiinnostuneet vain ketkä saa hyötyä ja systeemin puolustaminen. Heillä ei kiinnosta tuottamansa harmi tai oppia siitä tai heillä ei vain ole edes resursseja kiinnostua.
Kokemukseni systeemistä ovat hirveät.

Vähän hankala kyllä uskoa että systeemi olisi noin hyvä resurssipuutteidenkin valossa jossa ihmisillä lääkärit vaihtuilee. On esim ollut paljon kirjoituksia lehdissä ihmisten kokemista ongelmista masennuslääkeiden kanssa ja resurssien vähäisyydestä.

Ymmärrän psykiatrian olemassaolon mutta en syytä miksi se on obsessoitunut ihmisten aivokemioiden muuttamiseen toiseksi aineilla mitkä vaikuttaa olennaisiin välittäjäaineita jotka vastaa lukuisten toimintojen säätelystä kehossa aiheuttaen ongelmia.

Lääkeyhtiöt ovat tehneet suuria kampanjoita esim lisätäkseen tietoa masennuksesta ja masennushoidoista. Ajatus aivokemioiden häiriöstä nousee esiin monissa keskusteluissa jossa ihmiset kuvaa ongelmiaan näin. Ei se sattumalta ole tullut.

Mistä luulet että ihmisten yhä kasvava itsestä ja omasta kärsimyksestä diagnoosina puhuminen on peräisin jossa somekanavalla nimeä seuraa lista diagnooseja? Ai ei muka psykiatrialla ole osaa eikä arpaa :D tunteista puhuminen on kokenut medikalisaatiota. Minä muuten puhun itse mielummin tunteista, kärsimyksestä, mielen hyvinvoinnista kuin mielenterveydestä.

Jaa, no minulle on lääkkeiden toimintamekanismista viitattu että kyse on kemiallisesta epätasapainosta, että aivoissa olisi epänormaaliuksia serotoniinissa mitä lääke korjaa.

"The idea that depression is the result of abnormalities in brain chemicals, particularly serotonin (5-hydroxytryptamine or 5-HT), has been influential for decades, and provides an important justification for the use of antidepressants. A link between lowered serotonin and depression was first suggested in the 1960s [1], and widely publicised from the 1990s with the advent of the Selective Serotonin Reuptake Inhibitor (SSRI) antidepressants [2,3,4]. Although it has been questioned more recently [5, 6], the serotonin theory of depression remains influential, with principal English language textbooks still giving it qualified support [7, 8], leading researchers endorsing it [9,10,11], and much empirical research based on it [11,12,13,14]. Surveys suggest that 80% or more of the general public now believe it is established that depression is caused by a ‘chemical imbalance’ [15, 16]. Many general practitioners also subscribe to this view [17] and popular websites commonly cite the theory [18]."
https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

Tässä sinulle lääkeyhtiömainos joka promotoi tuota valhetta: https://youtu.be/twhvtzd6gXA

Venlafaksiinipaketti:" Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini-ja noradrenaliinipitoisuuksien arvellaan olevan tavallista pienemmät. Masennuslääkkeiden vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniini- ja noradrenaliinipitoisuuksien suurenemisesta."

"Masennusoireita syntyy mm. serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotiloista. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. " https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Psykiatria/Masennus_eli_mielialalaakkeet(25726)

Voi olla että tätä kuuli enemmän SSRI-lääkkeiden kulta-aikana kun nuorena näitä aineita määrättiin.
Kuvittelin tosiaan hoitavani aineilla kemiallista epätasapainoa aivoissa. Sittemmin luulin että aine on suorastaan hyödyllinen aivoille neuroplastisuuden vuoksi. :D

Ei oikeastaan edes naurata koska nämä oli suurelta osin BS.ää tietäen harmit.

Lue lisää

Jos muut löytää viitteitä tämän teorian promotoimisesta suomalaisilla nettisivuilla linkatkaa tälle gaslightaajalle joka yrittää muka sivuuttaa että tuo vale ei olisi ollut olemassa. Voisi ottaa kuvakaappaukset kaikista jos vähän päivittelevät niitä vastaamaan nykytutkimuksia. :)

Summa summarum. Potilaille voi sanoa shaibaa miksi ainetta kannattaa käyttää. Olen kuullut osastohoitajan käyttävän ilmauksia "masennuslääkkeet on kuin insuliini diabeetikolle" (ero toki että masentuneella ei ole todistetusti vajetta jostain aineesta) ja nää lääkkeet korjaa kemiallista epätasapainoa. Kuulin tuon venlafaksiinipaketin / TAYS tyylisen valheen joskus nuorena lääkäriltä syynä käyttää ainetta.

Anonyymi kirjoitti:

Olikohan vuonna 1998 tai 1999 ei voi muistaa ihan tarkkaan. Kun etsin tietoa lääkkeistä netistä, niin ihan hyvin löyty. Eikä tieto ole siitään vähentynyt, ellei sitten disinformaatiota lasketa, jos siihen haksahtaa.

Lue lisää

1992-1998 sain itse yhdellä osastolla lukea Pharmaca Fennicaa aina silloin, kun aloitettiin joku uusi lääke.
Kun taas toisessa sairaalassa pyytäessäni saada lukea uudesta lääkkeestä, eivät antaneet, vaan selittivät, että kun ihmiset tulevat kipeiksi lukiessaan niitä tekstejä, haittoja ym.
Siellä ns. yleistettiin, että kaikki saisivat haittoja luettuaan tietoa.
Kerroin kyllä, että olin saanut edellisessäkin paikassa lukea.
Eivät siltikään suostuneet.

Anonyymi kirjoitti:

1992-1998 sain itse yhdellä osastolla lukea Pharmaca Fennicaa aina silloin, kun aloitettiin joku uusi lääke.
Kun taas toisessa sairaalassa pyytäessäni saada lukea uudesta lääkkeestä, eivät antaneet, vaan selittivät, että kun ihmiset tulevat kipeiksi lukiessaan niitä tekstejä, haittoja ym.
Siellä ns. yleistettiin, että kaikki saisivat haittoja luettuaan tietoa.
Kerroin kyllä, että olin saanut edellisessäkin paikassa lukea.
Eivät siltikään suostuneet.

Lue lisää

Osastolla ollessa ei kukaan tosiaankaan sanonut että tarjolla olisi ollut Pharmaca Fennica. Jos ihmisten ei anneta lukea haitoista heidän oikeuttaan informed consenttiin loukataan. Nykyään älypuhelinten aikana asiat on paremmin koska Pharmaca Fennicat ja kritiikki on netissä kun sen osaa hakea. Tokihan ihmisiltä saatetaan tietyillä osastoilla viedä oikeus älypuhelimiinkin.

Anonyymi kirjoitti:

Osastolla ollessa ei kukaan tosiaankaan sanonut että tarjolla olisi ollut Pharmaca Fennica. Jos ihmisten ei anneta lukea haitoista heidän oikeuttaan informed consenttiin loukataan. Nykyään älypuhelinten aikana asiat on paremmin koska Pharmaca Fennicat ja kritiikki on netissä kun sen osaa hakea. Tokihan ihmisiltä saatetaan tietyillä osastoilla viedä oikeus älypuhelimiinkin.

Lue lisää

Joo, ei silloinkaan kukaan sanonut, mutta älysin itse pyytää, kun tiesin sellaisen Pharmacan olevan olemassa.
Ja halusin tietää lääkkeistä, joita minulle määrättiin.

Anonyymi kirjoitti:

Osastolla ollessa ei kukaan tosiaankaan sanonut että tarjolla olisi ollut Pharmaca Fennica. Jos ihmisten ei anneta lukea haitoista heidän oikeuttaan informed consenttiin loukataan. Nykyään älypuhelinten aikana asiat on paremmin koska Pharmaca Fennicat ja kritiikki on netissä kun sen osaa hakea. Tokihan ihmisiltä saatetaan tietyillä osastoilla viedä oikeus älypuhelimiinkin.

Lue lisää

Eikö kukaan potilaista tosiaan puhunut Pharma Fennican olemassaolosta? Eihän osastolla tarjota hoitajien toimesta raamattujakaan, ja silti kaikki tietää että uskonto on olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö kukaan potilaista tosiaan puhunut Pharma Fennican olemassaolosta? Eihän osastolla tarjota hoitajien toimesta raamattujakaan, ja silti kaikki tietää että uskonto on olemassa.

Lue lisää

Ei. En varmaan nuorena edes tiennyt mikä tuo on. Luotin vain lääkäriin.

Mielestäni informed consent masennuslääkkeisiin menisi jokseensakin näin:
- montako potilasta tarvii hoitaa että yksi saa hyödyn (NNT-luku). (Ei haittaisi sanoa jos annettaisiin tietoa lääkkeen hyödyistä plaseboon verrattuna)

Aika monella saattaisi silmät aueta kun kuulee nämä! Miksi hitossa kokeilla ainetta jota pitää käyttää tosi monen että yksi saa hyödyn kun voisi olla muitakin keinoja hoidattaa itseään ja ylipäätään oppia elämään tunteiden kanssa

- masennuslääkkeisiin voi sisältyä kehon mukautumisen niihin ja adaptaation vuoksi (säännöllisessä käytössä) vieroitusoireita lopettaessa ja niiden riski kasvaa käytettäessä pitkään ja isoja annoksia. Keho voi fyysisesti mukautua ja tulla fyysisesti eräällälailla riippuvaiseksi lääkkeisiin (dependence). Joillakin ne vieroitusoireet voi olla vaikeampia ja pitkäkestoisempia (esimerkkejä oireista)
Vieroitusoireiden vuoksi ne on tärkeää vähentää asteittain pois mielellään lääkärin valvonnassa
- masennuslääkkeet saattavat leikata tunteita joillakin
- masennuslääkkeet voi aiheuttaa toisinaan unettomuutta ja päiväväsymystä
- masennuslääkkeet vaikuttaa välittäjäaineen toimintaan joka säätelee lukuisia tehtäviä kehossa. Se voi aiheuttaa mm.seksuaalisen toiminnan häiriöitä jotka voi toisinaan jatkua käytön loputtuakin ja muita haittoja jotka voi lukea pakkausselosteesta
- toisinaan haitat voi olla mielenterveydellekin haitallisia esimerkiksi itsemurha-ajatukset nuorilla, akatisia (mikä liittyy lääkkeen mahdollisuuteen lisätä motorista levottomuutta ja agitaatiota mihin voi sisältyä tuskaisuutta ja hankaluutta olla paikallaan, mikä voi oirehtia mielenterveyden puolella myös)
- masennuslääkkeiden ARVELLAAN toimivan näin, *selitys*, mutta toisaalta tiedossa voi olla puutteita, mm.lääkkeiden vaikutuksessa kasvuun ja kehitykseen nuorilla ja pitkäaikaiskäytössä.
(SSRI-lääkkeiden ei ole todistettu korjaavan serotoniinivajetta!!! Lääkkeen aiheuttaman neurogeneesi ei ole takuuvarmaa että kyse on yksinomaa aivoterveydelle pelkästään suotuisasta asiasta)
- masennuslääkkeisiin saattaa sisältyä toleranssi-ilmiö missä teho voi loppua ("antidepressant tachyphylaxis")

Lisäksi jonkinsorttinen alustava suunnitelma käyttöajasta missä pyritään siihen että käyttö ei olisi tarpeettoman pitkäkestoista ja potilas tietäisi kuka seuraa käyttöä lähitulevaisuudessa.

Tuossa olisi tieto minkä jokainen potilas ansaitsisi tietää mutta itse kuulin vain täyttä sponsored by pharma sontaa kuinka masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta(oh really???), kuinka ne voi lopettaa milloin vain (oh really???) ja voi vähän suutakin kuivata ja olla jotain haittoja. Toki tuo suun kuivuminenkin voi olla hieman ikävää kun altistuu hammasongelmille.

Ei voi kuin sanoa kuinka vähän psykiatria ja lääketiede on kiinnostunut valistamaan potilaita haitoista ja näkee arvokkaaksi heidän tietää aineen ongelmista jotta voi käyttää aineita turvallisemmin ja riskejä minimoiden.

Mutta terveisiä sinne lääkeyhtiöille ja heidän jargoniaan levitteleville lääkäreille:

potilaat joiden elämää aineillanne on turmeltu ja jotka ei ole saaneet luotettavaa informaatiota ei ole tyhmiä ja jäätte kiinni valeistanne, tyhmyydestänne ja pimittelyistänne ja oikeus voittaa vielä.

Me emme ole mitään hupsista vaan kylläpäs rapatessa roiskui kun ei ehkä ymmärretty lääkkeistä vielä kaikkea. Me olemme ihmisiä joista yhdenkin turmeltu elämä on merkityksellinen. Me emme katoa kun saitte rahanne me olemme täällä.

Anonyymi kirjoitti:

Neuropatiaan on monta syytä miksi sen saa, joten ei pitäisi itse mennä tekemään diagnooseja miksi on saanut jonkun vaivan, kun asiallisesti kertoo lääkärille olostaan niin yleensä lääkärit tietävät siihen lievitykseen .

Lue lisää

Mullekin on tullut neuropatia, käytin psyykenlääkkeitä monet vuodet.
Neurologian puolella tuo todettiin, syytä ei selvitetty, mistä on tullut.
Ainoa minkä neurologi sanoi, " ei ole alkoholin aiheuttama ".

Anonyymi kirjoitti:

Eikö kukaan potilaista tosiaan puhunut Pharma Fennican olemassaolosta? Eihän osastolla tarjota hoitajien toimesta raamattujakaan, ja silti kaikki tietää että uskonto on olemassa.

Lue lisää

Paikassa, jossa käytetään ylenmäärin lääkkeitä, on oltava olemassa jotain ( ennen Pharmaca, nykyisin internet ), jossa on tietoa lääkkeistä.
Niitä tietoja katsoo myös lääkärit, ja ehkä hoitajatkin tarvittaessa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos muut löytää viitteitä tämän teorian promotoimisesta suomalaisilla nettisivuilla linkatkaa tälle gaslightaajalle joka yrittää muka sivuuttaa että tuo vale ei olisi ollut olemassa. Voisi ottaa kuvakaappaukset kaikista jos vähän päivittelevät niitä vastaamaan nykytutkimuksia. :)

Summa summarum. Potilaille voi sanoa shaibaa miksi ainetta kannattaa käyttää. Olen kuullut osastohoitajan käyttävän ilmauksia "masennuslääkkeet on kuin insuliini diabeetikolle" (ero toki että masentuneella ei ole todistetusti vajetta jostain aineesta) ja nää lääkkeet korjaa kemiallista epätasapainoa. Kuulin tuon venlafaksiinipaketin / TAYS tyylisen valheen joskus nuorena lääkäriltä syynä käyttää ainetta.

Lue lisää

Ei ole multa pois, jos jonkun maailma on yksi iso kaasuvalo.

Hauskana kuriositeettina voin mainita, että ainoa paikka jossa olen kuullut tämän foorumin lisäksi lausahduksen "kuin insuliinia diabeetikolle" On Karjalan heili vuodelta 17

Siinä ropposen pekka kertoo kuulumisia itäsuomesta, ja jostain syystä tämä menevä slogani on nostettu otsikoksi.

No ei siinä mitä, raflaava otsikko myy, mutta Pekalta meni sen noin kaksikymmentä vuotta, meidän yhteistä hoitoa, ennen kun hän rupesi minulle niitä lääkkeitä ehdottelemaan. Ehkä se vaatii sen diabeteksen ensin, ennen kun saa insuliilia.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole multa pois, jos jonkun maailma on yksi iso kaasuvalo.

Hauskana kuriositeettina voin mainita, että ainoa paikka jossa olen kuullut tämän foorumin lisäksi lausahduksen "kuin insuliinia diabeetikolle" On Karjalan heili vuodelta 17

Siinä ropposen pekka kertoo kuulumisia itäsuomesta, ja jostain syystä tämä menevä slogani on nostettu otsikoksi.

No ei siinä mitä, raflaava otsikko myy, mutta Pekalta meni sen noin kaksikymmentä vuotta, meidän yhteistä hoitoa, ennen kun hän rupesi minulle niitä lääkkeitä ehdottelemaan. Ehkä se vaatii sen diabeteksen ensin, ennen kun saa insuliilia.

Lue lisää

Tämä yksi henkilö kenties sinä haluaa tuoda vahvasti esiin että kemiallista epätasapainoa (esim puheet serotoniinin vähäisyydestä) ei muka ole sanottu syyksi käyttää lääkkeitä kun hänelle ei ole sanottu, mutta aiheesta löytyy kyllä tietoa netissä jo ihan virallisina pidetyiltä sivuilta joilla lukee jäänteitä tästä teoriasta. Väitteeni on että psykiatrian potilaille annetut syyt lääkkeidenkäytölle voivat olla vaikka suoraan lääkeyhtiöiden markkinointikampanjasta ja kaikenlaista olennaista voidaan jättää sanomatta tai potilaita jopa estää pääsemästä käsiksi haittainformaatioon pimittämällä Pharmaca Fennicoita potilaita suojatakseen. Valitettavasti Pharmacan piilottaminen ei kyllä suojele potilasta haitoilta välttämättä vaan vaarantaa hänen tiedonsaantioikeuttaan. Nykyään kiitos älypuhelinten tieto on heti saatavilla vaikkakin osastot saattavat rajoittaa joidenkin potilaiden oikeutta myös älypuhelimiin. Itse kyllä etsisin kritiikin Pharmacan ulkopuoleltakin.

Myös siitä, miten tällaisten perusteiden sanominen lääkkeenkäytön syyksi voi vaikuttaa ihmisen tunteeseen omasta pärjäämisestä aineitta ja varmasti myös tarpeeseen mitä aineidenkäyttöön kokee verrattuna siihen jos aine kuvattaisiin esim tukikepiksi pahimman läpi, joka tuskin korjaa mitään aivoissa ja jota kuvattaisiin mielialoja mahdollisesti tukevana psykoaktiivisena aineena jonka käyttö olisi varmaan fiksu pitää tilapäisenä.
"The chemical imbalance theory of depression is still put forward by professionals [17], and the serotonin theory, in particular, has formed the basis of a considerable research effort over the last few decades [14]. The general public widely believes that depression has been convincingly demonstrated to be the result of serotonin or other chemical abnormalities [15, 16], and this belief shapes how people understand their moods, leading to a pessimistic outlook on the outcome of depression and negative expectancies about the possibility of self-regulation of mood [64,65,66]. The idea that depression is the result of a chemical imbalance also influences decisions about whether to take or continue antidepressant medication and may discourage people from discontinuing treatment, potentially leading to lifelong dependence on these drugs [67, 68]." https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

Mitä on myös lääkärien toimesta tehty on masennuslääkkeiden sanominen ei riippuvuutta aiheuttaviksi (yrittäen valkopestä niitä verrattuna aikaisemmin markkinoille tulleisiin aineisiin mitä aikanaan määrättiin mitkä muutama vuosikymmen sitten todettiin riippuvuutta aiheuttaviksi.) Kenties taustalla on lääkeyhtiöiden markkinointikampanjat tai mikä muu lienee syyksi että tätä pitää erityisesti painottaa valkopesten lääkkeitä jos potilaiden mieliin on jäänyt kaihertavia epäilyksiä lääkeyhtiön edellisistä pikku pillereistä.

Ajattelin vain että jos muut löytävät lisää esimerkkejä kyseenalaistamastasi/henkilön kyseenalaistamasta ilmiöstä, niin hän ei voisi vähätellä ilmiötä.

Diabetes on todellinen biologispohjainen tauti jota hoidetaan insuliinilla. Masentuneelta ei puutu aivoista SSRI-lääkkeitä, eikä ole mitään todistetta millään kokeella että masentuneen aivoissa olisi häiriö (ja hän kuolisi SSRI-lääkkeen puutteeseen) ja SSRI-lääkkeet voi myös aiheuttaa kärsimystä erilaisten oireyden muodossa (jotka naurettavasti saatetaan laskea masennuksen oireiksi itsessään kuten unettomuus tai seksihalujen puute tai tunteiden leikkautuminen tai laukaista melkoista alakuloa ja pahaa oloa kuten kemiallinen jatkuva kastraatio tai akatisia). Kärsimystä toki voi aineilla kokeilla lievittää mutta jokainen ansaitsee edes jokseensakin totuudenmukaisen kuvauksen aineista eikä jotain typerää markkinointipuhetta jossa muistetaan mainita dependenceä tekevässä aineessa kuinka se ei tee riippuvuutta ja voi lopettaa milloin vain(kun sitä jo lähtökohtaisesti suositellaan käyttämään niin pitkään että dependence alkaa jo syntyä).
Kärsivien ihmisten ei tarvi kestää vieroitusoireita joista ei mainittu mitään kun lääkärillä oli niin kiire vakuutella miksi ainetta kannattaisi käyttää erilaisin ruusunpunaisin mainoslausein tai tulla kemiallisesti kastroiduksi pysyvästi tietämättä riskistä mitään. Vaikka kuinka joidenkin mielestä sairaita pitää lääkitä.

Ilmeisesti vastuu näiden kirjoittajien mukaan ottaa selvää on potilaalla mikä on aika mielenkiintoinen näkemys, etenkin jos mietitään vaikka nuoria ihmisiä jolle myös psykiatrian aineita määrätään. Tottakai psykiatrin pitäisi tarjota oikeasti kattava informed consent mahdollisista hyödyistä ja haitoista. Potilaan kuullessa haitat voi sanoa sitten helposti, ef kiitos, en halua altistaa itseäni näille. Kohtaan sitten vaikka tunteeni mielummin ja minulla on oikeus tähän.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä yksi henkilö kenties sinä haluaa tuoda vahvasti esiin että kemiallista epätasapainoa (esim puheet serotoniinin vähäisyydestä) ei muka ole sanottu syyksi käyttää lääkkeitä kun hänelle ei ole sanottu, mutta aiheesta löytyy kyllä tietoa netissä jo ihan virallisina pidetyiltä sivuilta joilla lukee jäänteitä tästä teoriasta. Väitteeni on että psykiatrian potilaille annetut syyt lääkkeidenkäytölle voivat olla vaikka suoraan lääkeyhtiöiden markkinointikampanjasta ja kaikenlaista olennaista voidaan jättää sanomatta tai potilaita jopa estää pääsemästä käsiksi haittainformaatioon pimittämällä Pharmaca Fennicoita potilaita suojatakseen. Valitettavasti Pharmacan piilottaminen ei kyllä suojele potilasta haitoilta välttämättä vaan vaarantaa hänen tiedonsaantioikeuttaan. Nykyään kiitos älypuhelinten tieto on heti saatavilla vaikkakin osastot saattavat rajoittaa joidenkin potilaiden oikeutta myös älypuhelimiin. Itse kyllä etsisin kritiikin Pharmacan ulkopuoleltakin.

Myös siitä, miten tällaisten perusteiden sanominen lääkkeenkäytön syyksi voi vaikuttaa ihmisen tunteeseen omasta pärjäämisestä aineitta ja varmasti myös tarpeeseen mitä aineidenkäyttöön kokee verrattuna siihen jos aine kuvattaisiin esim tukikepiksi pahimman läpi, joka tuskin korjaa mitään aivoissa ja jota kuvattaisiin mielialoja mahdollisesti tukevana psykoaktiivisena aineena jonka käyttö olisi varmaan fiksu pitää tilapäisenä.
"The chemical imbalance theory of depression is still put forward by professionals [17], and the serotonin theory, in particular, has formed the basis of a considerable research effort over the last few decades [14]. The general public widely believes that depression has been convincingly demonstrated to be the result of serotonin or other chemical abnormalities [15, 16], and this belief shapes how people understand their moods, leading to a pessimistic outlook on the outcome of depression and negative expectancies about the possibility of self-regulation of mood [64,65,66]. The idea that depression is the result of a chemical imbalance also influences decisions about whether to take or continue antidepressant medication and may discourage people from discontinuing treatment, potentially leading to lifelong dependence on these drugs [67, 68]." https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

Mitä on myös lääkärien toimesta tehty on masennuslääkkeiden sanominen ei riippuvuutta aiheuttaviksi (yrittäen valkopestä niitä verrattuna aikaisemmin markkinoille tulleisiin aineisiin mitä aikanaan määrättiin mitkä muutama vuosikymmen sitten todettiin riippuvuutta aiheuttaviksi.) Kenties taustalla on lääkeyhtiöiden markkinointikampanjat tai mikä muu lienee syyksi että tätä pitää erityisesti painottaa valkopesten lääkkeitä jos potilaiden mieliin on jäänyt kaihertavia epäilyksiä lääkeyhtiön edellisistä pikku pillereistä.

Ajattelin vain että jos muut löytävät lisää esimerkkejä kyseenalaistamastasi/henkilön kyseenalaistamasta ilmiöstä, niin hän ei voisi vähätellä ilmiötä.

Diabetes on todellinen biologispohjainen tauti jota hoidetaan insuliinilla. Masentuneelta ei puutu aivoista SSRI-lääkkeitä, eikä ole mitään todistetta millään kokeella että masentuneen aivoissa olisi häiriö (ja hän kuolisi SSRI-lääkkeen puutteeseen) ja SSRI-lääkkeet voi myös aiheuttaa kärsimystä erilaisten oireyden muodossa (jotka naurettavasti saatetaan laskea masennuksen oireiksi itsessään kuten unettomuus tai seksihalujen puute tai tunteiden leikkautuminen tai laukaista melkoista alakuloa ja pahaa oloa kuten kemiallinen jatkuva kastraatio tai akatisia). Kärsimystä toki voi aineilla kokeilla lievittää mutta jokainen ansaitsee edes jokseensakin totuudenmukaisen kuvauksen aineista eikä jotain typerää markkinointipuhetta jossa muistetaan mainita dependenceä tekevässä aineessa kuinka se ei tee riippuvuutta ja voi lopettaa milloin vain(kun sitä jo lähtökohtaisesti suositellaan käyttämään niin pitkään että dependence alkaa jo syntyä).
Kärsivien ihmisten ei tarvi kestää vieroitusoireita joista ei mainittu mitään kun lääkärillä oli niin kiire vakuutella miksi ainetta kannattaisi käyttää erilaisin ruusunpunaisin mainoslausein tai tulla kemiallisesti kastroiduksi pysyvästi tietämättä riskistä mitään. Vaikka kuinka joidenkin mielestä sairaita pitää lääkitä.

Ilmeisesti vastuu näiden kirjoittajien mukaan ottaa selvää on potilaalla mikä on aika mielenkiintoinen näkemys, etenkin jos mietitään vaikka nuoria ihmisiä jolle myös psykiatrian aineita määrätään. Tottakai psykiatrin pitäisi tarjota oikeasti kattava informed consent mahdollisista hyödyistä ja haitoista. Potilaan kuullessa haitat voi sanoa sitten helposti, ef kiitos, en halua altistaa itseäni näille. Kohtaan sitten vaikka tunteeni mielummin ja minulla on oikeus tähän.

Lue lisää

Itse asiassa en hakenut sieltä Pharmacasta muuta kuin tietoa lääkkeistä.
Tiedon lukeminen ei estänyt minua aloittamasta lääkkeiden käyttöä.
Ensinnäkin tiedän sen, ettei kaikkia niitä haittavaikutuksia tule yhdelle ihmiselle, jotka on lueteltu kustakin lääkkeestä kyseisessä teoksessa. Toki joitain voi tulla.

Elämäni oli niin päihteiden kyllästämää, että mielenkiinnolla kokeilin kaikki lääkkeet, joita minulle määrättiin ( olihan saatava selville, meneekö pää enemmän sekaisin kun lääkkeitä ottaa alkoholin kanssa yhdessä ).
Ja kun jatkuvasti olin sekaisin, niin ei siinä kovin paljoa tullut haittoihinkaan kiinnitettyä huomiota, jos vaikka niitä varmasti olikin.

Toki jälkeenpäin ajatellen, olin todella typerä " leikkiessäni " kaiken moskan kanssa.
Onneksi ne ajat ovat ohi, ja olen vielä jonkinlaisessa kunnossa voidakseni nauttia kohtalaisen tyydyttävästä elämästä.

Jottei nyt taas lipsaha uhritumisfantasioiksi, niin sanottakoon, että suomessa edunvalvojat joutuvat pitämään kirjanpitoa, mihin ihmisen rahoja käytetään ja se kirjanpito tarkastetaan viranomaisen toimesta.

Anonyymi kirjoitti:

Jottei nyt taas lipsaha uhritumisfantasioiksi, niin sanottakoon, että suomessa edunvalvojat joutuvat pitämään kirjanpitoa, mihin ihmisen rahoja käytetään ja se kirjanpito tarkastetaan viranomaisen toimesta.

Lue lisää

No Spearsin kohdalla Amerikassa edunvalvontakuvio oli varmaan hiukan erilainen. Sairaaksi todettu edunvalvonnan alainen ihminen teki uraa ja elätti myös muita ihmisiä uransa avulla mikä oli sangen mielenkiintoinen kuvio mutta onneksi edunvalvonta, syystäkin, purettiin. Nähtäväksi jää onko Spearista enää esiintyjäksi vaurioidensa kanssa.

Itselläni ei ole tietoa mistään Suomessa tapahtuvasta edunvalvonnasta eikä tämä ketju siihen liitykään.

Spearsilla oli toisaalta kokemusta pakkopsykiatriasta joka ei liene kovin muodoiltaan erilaista maidemme välillä ja sen vaikutuksista mistä hän tulee varmaan maksamaan pitkään niin terveysvammojen ja traumojen takia.

Anonyymi kirjoitti:

No Spearsin kohdalla Amerikassa edunvalvontakuvio oli varmaan hiukan erilainen. Sairaaksi todettu edunvalvonnan alainen ihminen teki uraa ja elätti myös muita ihmisiä uransa avulla mikä oli sangen mielenkiintoinen kuvio mutta onneksi edunvalvonta, syystäkin, purettiin. Nähtäväksi jää onko Spearista enää esiintyjäksi vaurioidensa kanssa.

Itselläni ei ole tietoa mistään Suomessa tapahtuvasta edunvalvonnasta eikä tämä ketju siihen liitykään.

Spearsilla oli toisaalta kokemusta pakkopsykiatriasta joka ei liene kovin muodoiltaan erilaista maidemme välillä ja sen vaikutuksista mistä hän tulee varmaan maksamaan pitkään niin terveysvammojen ja traumojen takia.

Lue lisää

Noh, amerikka nyt on monessa muussakin aika erillainen maa. Siellähän saa ihan vapaasti asua kadulla oman mielenterveysongelmansa kanssa. Ei paljoo sossutädit tule kiusaamaan.

Mitä taas Britneyhin tulee, niin hänhän on erittäin hyvä esimerkki siitä, että miten huonossa kunnossa ihmisen oikeasti täytyy olla, ennen kuin hän joutuu holhoukseen. Toisin kuin täälläkin ajoin väitetään, niin se ei todellakaan tapahdu vahingossa, vaan siihen tarvitaan ihan kunnon sekoilua.

Anonyymi kirjoitti:

Noh, amerikka nyt on monessa muussakin aika erillainen maa. Siellähän saa ihan vapaasti asua kadulla oman mielenterveysongelmansa kanssa. Ei paljoo sossutädit tule kiusaamaan.

Mitä taas Britneyhin tulee, niin hänhän on erittäin hyvä esimerkki siitä, että miten huonossa kunnossa ihmisen oikeasti täytyy olla, ennen kuin hän joutuu holhoukseen. Toisin kuin täälläkin ajoin väitetään, niin se ei todellakaan tapahdu vahingossa, vaan siihen tarvitaan ihan kunnon sekoilua.

Lue lisää

Hermoromahduksen jälkeen Britney joutui yli kymmeneksi vuodeksi holhoukseen jossa hänen elämäänsä vaikutettiin aivan merkittävällä tavalla. Hänen isällään ei ollut mitään intressiä lopettaa edunvalvontaa(myös oma rahallinen hyöty) kunnes vihdoin Britney sai edunvalvonnan katkaistua. Samalla moni miesjulkkis saa sekoilla niin paljon kuin ehtii esim Kanye, Charlie Sheen tai esim mainitsemani Aaron Carter. Pojat on poikii.

Vaikuttaa että lapsitähteys monessa tapauksessa pistää ns pään sekaisin ja ehkä estää jollain tapaa normaalia tunne-elämän kehitystä?

"Sekoilu" voi olla myös ihan luonnollinen reaktio kuormittaviin olosuhteisiin, elämäntapaan jokd on äärimmäisyyksiä täynnä, seuraaviin paparazzeihin, ristipaineisiin missä tuon luokan julkimo joutuu kokemaan. Tuo ei ole millään tavoin varmaan luonnollinen tapa elää elämäänsä joka edistäisi kenenkään hyvinvointia.

Kuka on väittänyt että edunvalvontaan helpolla joutuisi? Toki joutuessaan kontrolloivan psykiatrisen systeemin pyörteisiin siitä voi olla hankala päästä eroon.

Anonyymi kirjoitti:

Noh, amerikka nyt on monessa muussakin aika erillainen maa. Siellähän saa ihan vapaasti asua kadulla oman mielenterveysongelmansa kanssa. Ei paljoo sossutädit tule kiusaamaan.

Mitä taas Britneyhin tulee, niin hänhän on erittäin hyvä esimerkki siitä, että miten huonossa kunnossa ihmisen oikeasti täytyy olla, ennen kuin hän joutuu holhoukseen. Toisin kuin täälläkin ajoin väitetään, niin se ei todellakaan tapahdu vahingossa, vaan siihen tarvitaan ihan kunnon sekoilua.

Lue lisää

Kyllä kuule suomessakin asuu hesassa 7000 asunnotonta päihdepotilasta joilla mt:t vaivaa kadulla, ei se sen ihmeempää ole täälläkään, vaikka muuta luulisi. ihan turha on asunnottoman päihde ja mt-ongelmaisen hakeutua päivystykseen ja saada apua, sairaalahoitoa ja sosiaalista apua asunnon saantiin. siellä kuule nämä tyypit passitetaan kotiin ja he joutuvat sitten hakeen apunsa parista aidosta hyväntekeväisyysjärjestöstä, samaritan ja joku toinen, nimeä en muista, jotta saavat edes akuutteihin vaivoihin edes jotain apua.

Anonyymi kirjoitti:

Jottei nyt taas lipsaha uhritumisfantasioiksi, niin sanottakoon, että suomessa edunvalvojat joutuvat pitämään kirjanpitoa, mihin ihmisen rahoja käytetään ja se kirjanpito tarkastetaan viranomaisen toimesta.

Lue lisää

Hehe, on niitä ollut täälläkin edunvalvojia vuosien varrella, jotka ovat vieneet valvottaviensa rahoja ja omaisuuksia.
Ei asiassa ole aina auttanut edes viralliset valvojat ja tarkastajat.

Onhan noita juttuja putkahdellut vuosien varrella lehdissä ja teeveessäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä kuule suomessakin asuu hesassa 7000 asunnotonta päihdepotilasta joilla mt:t vaivaa kadulla, ei se sen ihmeempää ole täälläkään, vaikka muuta luulisi. ihan turha on asunnottoman päihde ja mt-ongelmaisen hakeutua päivystykseen ja saada apua, sairaalahoitoa ja sosiaalista apua asunnon saantiin. siellä kuule nämä tyypit passitetaan kotiin ja he joutuvat sitten hakeen apunsa parista aidosta hyväntekeväisyysjärjestöstä, samaritan ja joku toinen, nimeä en muista, jotta saavat edes akuutteihin vaivoihin edes jotain apua.

Lue lisää

Suomessa asunnottomia on tällä hetkellä ARAn selvityksen mukaan noin 4 341 (ARA 2021).

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa asunnottomia on tällä hetkellä ARAn selvityksen mukaan noin 4 341 (ARA 2021).

Asunnottomuus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla asunnottomilla olisi päihdeongelma.
On olemassa myös asunnottomia, joilla ei ole päihde- tai mt-ongelmia.
Asunnottomaksi voi joutua monesta eri syystä.

Anonyymi kirjoitti:

Noh, amerikka nyt on monessa muussakin aika erillainen maa. Siellähän saa ihan vapaasti asua kadulla oman mielenterveysongelmansa kanssa. Ei paljoo sossutädit tule kiusaamaan.

Mitä taas Britneyhin tulee, niin hänhän on erittäin hyvä esimerkki siitä, että miten huonossa kunnossa ihmisen oikeasti täytyy olla, ennen kuin hän joutuu holhoukseen. Toisin kuin täälläkin ajoin väitetään, niin se ei todellakaan tapahdu vahingossa, vaan siihen tarvitaan ihan kunnon sekoilua.

Lue lisää

Niin Amerikka on siltä osin esim.erilainen maa, että siellä on ollut opioidiepidemia minkä seurauksena kuoli paljon sakkia ja medikalisaatio on ihan omalla tasollaan. Lääkeyhtiöt saavat mainostaa TV:ssä esim psyykenlääkkeitä.

Siellä on olemassa myös outpatient commitment mikä tarkoittaa sitä että pakkolääkitsemisoikeudet voi oikeuden päätöksellä ulottua siihen kun ihminen elää elämäänsä yhteisössä eli avohoitoon ja pakkolääkintään voidaan velvoittaa oikeuden päätöksellä.

Nyt oli niin tyhmä kommentti että ei jaksa edes kommentoida.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt oli niin tyhmä kommentti että ei jaksa edes kommentoida.

Mutta haluatko narsistina aina viimeisen sanan?

Anonyymi kirjoitti:

Mutta haluatko narsistina aina viimeisen sanan?

Se kertoo myös omasta psyykkeestä kun näkee narskuja ja uhriutujia joka paikassa:) projisointi jne

Olen pahoillani. Minulla mielialaan vaikuttaa se minkälaisena oireet on milläkin hetkellä. Tällä hetkellä fyysinen sairastaminen nostatti niitä merkittävästi. Kuvaisin yli kymmenen vuoden lääkeputken seurauksia kuin aivo/hermostovauriona/haittana mistä olen yrittänyt toipua.

Toisinaan tuntuu että ei enää jaksa niitä oireita kun ne on pahempana

On aika tsoukki mikä ero oireissa oli ennen psyykenlääkkeitä ja niiden jälkeen. Ennen niitä oireet oli pitkälti olosuhteisiin, tapahtuneisiin asioihin liittyviä tunne-elämän reaktioita, joiden arvelin ratkeavan olosuhteita muuttamalla. Olin esim yksinäinen ja se masensi. Masennus oli itkua, ei samanlaista anhedonista oloa mitä koen pitkäaikais lääkitysten seurauksena ja yhden vieroituksen seurauksena puhjenneet kognitiiviset ongelmat oli minulle vieras konsepti. Psyykenlääkket teki ongelmista enemmän fysiologisempia sotkien kehoni. Kun keho sotketaan se laukaisee kärsimystä kun asiat ei toimi oikein.

Itse varmaan mielummin valitsisin eutanasian kuin loppuikäni enää pillereissä saatika vajaavaltaisena joidenkin laitoshoitsujen armoilla. Ongelma on myös se että tietyn pisteen jälkeen en enää ole sietänyt psyykenlääkkeitä ja oloa mitä niistä tulee ei voi kuvata lääkepöhnänä vaan sana kidutus tai syvä pahoinvointi voisi kuvata ehkä paremmin asiaa miksi koen että nuo lääkkeet voisi enemmän laittaa jonnekin sektoriin "olen näille allerginen". Aloin saada lääkkeistä yhä kasvavia kognitiivisia ongelmia, extrapyramidaalisia oireita ynnä muuta jotka onneksi(!!!) helpottivat monta pykälää kun pääsi tuosta moskasta eroon. Jos minulla olisi nuo extrapyramidaalioireet päällä varmaan kuolisin ennemmin.

Se on aina helpompi jatkaa elämää jos on elämänlaatua enemmän jäljellä. Kaikilla #prescribedharm ihmisillä ei ole, esim twitterissä voi häshtägiin tutustua ja monenlaisiin tarinoihin. Toivon että saan elämänlaatua takaisin.

Anonyymi kirjoitti:

Olen pahoillani. Minulla mielialaan vaikuttaa se minkälaisena oireet on milläkin hetkellä. Tällä hetkellä fyysinen sairastaminen nostatti niitä merkittävästi. Kuvaisin yli kymmenen vuoden lääkeputken seurauksia kuin aivo/hermostovauriona/haittana mistä olen yrittänyt toipua.

Toisinaan tuntuu että ei enää jaksa niitä oireita kun ne on pahempana

On aika tsoukki mikä ero oireissa oli ennen psyykenlääkkeitä ja niiden jälkeen. Ennen niitä oireet oli pitkälti olosuhteisiin, tapahtuneisiin asioihin liittyviä tunne-elämän reaktioita, joiden arvelin ratkeavan olosuhteita muuttamalla. Olin esim yksinäinen ja se masensi. Masennus oli itkua, ei samanlaista anhedonista oloa mitä koen pitkäaikais lääkitysten seurauksena ja yhden vieroituksen seurauksena puhjenneet kognitiiviset ongelmat oli minulle vieras konsepti. Psyykenlääkket teki ongelmista enemmän fysiologisempia sotkien kehoni. Kun keho sotketaan se laukaisee kärsimystä kun asiat ei toimi oikein.

Itse varmaan mielummin valitsisin eutanasian kuin loppuikäni enää pillereissä saatika vajaavaltaisena joidenkin laitoshoitsujen armoilla. Ongelma on myös se että tietyn pisteen jälkeen en enää ole sietänyt psyykenlääkkeitä ja oloa mitä niistä tulee ei voi kuvata lääkepöhnänä vaan sana kidutus tai syvä pahoinvointi voisi kuvata ehkä paremmin asiaa miksi koen että nuo lääkkeet voisi enemmän laittaa jonnekin sektoriin "olen näille allerginen". Aloin saada lääkkeistä yhä kasvavia kognitiivisia ongelmia, extrapyramidaalisia oireita ynnä muuta jotka onneksi(!!!) helpottivat monta pykälää kun pääsi tuosta moskasta eroon. Jos minulla olisi nuo extrapyramidaalioireet päällä varmaan kuolisin ennemmin.

Se on aina helpompi jatkaa elämää jos on elämänlaatua enemmän jäljellä. Kaikilla #prescribedharm ihmisillä ei ole, esim twitterissä voi häshtägiin tutustua ja monenlaisiin tarinoihin. Toivon että saan elämänlaatua takaisin.

Lue lisää

Kokemuksesta jäi myös henkiset arvet esim ongelmat luottamuksessa ihmisiin (ei käytännössä enää juuri luottamusta lääkäreihin), traumaoireilua sun muuta. On vaatinut aikamoista vahvuutta yrittää ponnistella eteenpäin harmien kanssa jota ei voi ymmärtää ihmiset jotka ei ole vastaavaa kokeneet. On helppo vähätellä ihmisten kokemaa jos ei ole itte kokenut.

Toivon että nämä kaikki ihmisten kuvaamat harmit mitä nettiin kirjoitellaan tullaan tulevaisuuden maailmassa katsomaan että mitä helv oikein silloin ajateltiin että ihmisiä hoidettiin vahingoittamalla heidän kehoaan ja suhtautuminen aivojen kyllästämiseen psykiatrian aineilla on ihan erilaista kuin nykyään. Pikemminkin ymmärretään että terve keho terve mieli, miten tuke TERVEELLÄ tavalla kognitiivisia toimintoja parantaen aivotoimintaa pitkällä aikavälillä, ei yrittämällä jollain toksisella pikaratkaisulla joka pitemmän päälle haitallinen lisätä hyvinvointia. Tosin nykyisten rikkaiden ja valtaaomaavien lääkeyhtiöiden aikakautena en yhtään ihmettelisi jos medikalisaatio vaan pahenee. Yhä useampi ihminen alkaa tosin varmaan suhtautua skeptisemmin lääkeyhtiöiden tuottamaan moskaan ja alkaa näkyä liikkeitä joissa ihmiset keskittyy tavoittelemaan hyvinvointia muuren. Puoskaritkin saa seuraajia mutta sen on lääketiede itseaiheuttanut. Ihmiset menettäö luottamuksensa.

Tulen nauramaan partaani siinä päivänä kun oikeasti alkaa tulla kunnon evidenssiä siitä mitä harmia nämä lääkkeet aiheuttaa esim PSSD, PAWS(protracted withdrawal) syntymekanismit selviää ja mitä kehossa voi mennä pieleen jatkuvalla ainekyllästyksellä.

Voi olla paljon yhtäläisyyksiä long covidin eli viruksen aiheuttamien pitkäaikaisten oireiden ja hermostoa venkslaavoen aineiden pitkäaikaisten oireiden välillä. Pointti on että jos joku menee hermostossa pieleen se voi aiheuttaa invalidisoivan kierteen samantyyppisiäkin ongelmia. Esim keho reagoi lisäämällä inflammaatiota tai puhkeaa joku autoimmuuniongelma. Ennenkaikkea vieroitus pitäisi ymmärtää isona pahimmillaan pitkäkestoisena stressitilana keholle jossa kehon systeemit jotka on epätasapainossa antaa signaalia keholle pitäen stressitilaa korkealla.

Ehkä hän haluaa trollata ja veetuilla holhoojilleen ja muille tunkemalla alastonkuvia. Hänellä ei enää kiinnosta tunkea jotain täydellistä kuvaa itsestään someen. Näyttää ns keskisormea. On tienannut niin paljon ettei tarvitse ansaita enää rahaakaan jos ei halua.

Se on jokaisen oma asia, mitä joku, taui kukin omassa elämässään, tai somessa tekee. Jos ei tee mitään rikosta, tai häiritse ketään. Toisten tekemisiä ei myöskään ole pakko seurata, eikä myöskään ärsyyntyä. Järkevä valinta sekin.

Ei ihmisen kotiin kukaan tule tekemään pakkokeinoja tai monitorointeja....
Jos noin kuvittelee, niin ei ole ihme, jos jotain hoitoa tai lääkityksiä tyrkytetään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ihmisen kotiin kukaan tule tekemään pakkokeinoja tai monitorointeja....
Jos noin kuvittelee, niin ei ole ihme, jos jotain hoitoa tai lääkityksiä tyrkytetään.

Tilannetta vaikeuttaa sähkön hinta https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11121

Tulee mieleen kuin tämä tarina. Näkee jo tytön habituksen muutoksesta lääkkeiden negatiiviset vaikutukset.

https://www.madinamerica.com/2022/07/catherines-story-a-child-lost-to-psychiatry/

Olen nänyt lukuisia nelikymppisiä ihmisiä, jotka ovat vihdoin saaneet itsensä hoitotasapainoon, ja alkavat haaveilemaan töihin menemisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen nänyt lukuisia nelikymppisiä ihmisiä, jotka ovat vihdoin saaneet itsensä hoitotasapainoon, ja alkavat haaveilemaan töihin menemisestä.

vaatii "hoidon" ja "lääkkeiden" lopettamisen ja elämän ilman psykoterroria ja huumeita

Anonyymi kirjoitti:

Olen nänyt lukuisia nelikymppisiä ihmisiä, jotka ovat vihdoin saaneet itsensä hoitotasapainoon, ja alkavat haaveilemaan töihin menemisestä.

Jos lääkkeitä on käyttänyt lyhyen aikaa ja saanut itsensä hoitotasapainoon en käyttäisi sitä osoituksena psykiatrian toimivuudesta ainakaan pitemmän päälle. Pitemmän päälle tiellä voi olla edessä lääkekoukku ja sen tuomat ongelmat ja kasvavia haittoja. Ainakin oma kokemus oli että lääkeaineet muuttui turruttaviksi etenkin jos annosnostoja tehtiin, menetti tehoaan pitkässä juoksussa, ei huvittanut käyttää niitä haittojen kuten seksuaalihäiriöiden vuoksi eikä mitään hoitotasapainoa ollut tämän takia helppoa saavuttaa. Pikemminkin, lääkkeiden venkslaus ja haitat lisäsi epätasapainoa elämässä. Tasapainoa ei myöskään lisännyt viekkarit jotka lisäsi heittelyä.

Tai että lääkitystä on mininoitu ja yksinkertaistettu ja kappas vain ihmisellä onkin alkanut mennä paremmin. (Menisikö vielä paremmin jos ei olisi itseään aineisiin koukuttanut). Mietin joskus kun yksi tuttu otti sähköhoitoa ja kaikki lääkkeet ajettiin alas ja vointi koheni että mitä olisi käynyt jos joku olisi vain hänet vieroittanut aineista ja laittanut "leikisti" sähköhoitoon (plaseboa) niin mitäs sitten.
Harvemmin kun psykiatria tälleen purkaa kenenkään aineita hoidollisessa mielessä.

Miten voi saavuttaa hoitotasapainon aineissa jossa ei ole mitään takeita että niiden vaikutus on pitkällä aikavälillä tehokas, samanlainen ja stabiili?

Jossain vaiheessa aivojen kemiallista rakentamista uusiksi kamelin selkä katkeaa ja ihminen romahtaa. On se sitten vieroitus tai lääkehaitta kyseessä tai aivojen krooninen kyllästäminen aineilla jossa pitkäaikaisessa käytössä aine ei tuota samoja tuloksia ja alkaakin toimia masentavana lääkkeenä.

Toki tiedän jotain jotka pillereistään huolimatta (kiitos niiden?) puskevat elämässä eteenpäin mutta lienee monella epämääräinen romahtelu ainakin oman kokemuksen valossa aika yleistä. Itse en kyennyt ainekoktaileilla toimimaan mitenkään ja arvostan sen verran aivoterveyttäni että jätin ne pois.

Itse tiedän psykiatrian lääkkeiden suurkuluttajia ja melkoista elämää se sekin on kauhoa pillereitä monta kertaa päivässä kellontarkasti suuhun. Olen kuullut mm.että ihminen ei tiedä mikä osa on enää omaa ongelmaa, mikä osa pillerin haittoja. On selittämätöntä ahdistusta jatkuvasti etenkin jos aineita ei ota ajallaan.

On ne kyllä aika epeleitä ne psykiatrit kun pystyy ilman mitään verikokeita tai kuvantamisia ihmisen aivo-ongelmista määräämään oikeat aineet jolla ihminen on tasapainossa ja yhtäkkiä kykenee työelämään. Sekoittelemaan aineita päällekkäin, testailemaan upperin ja downerin juuri oikeaan suhteeseen, aktivoivan ja tasoittavan vai mitä näitä nyt on :D ja ahdistuskin laimenee. Vau!

Valitettavasti siinä voi noinkin käydä.
Itselleni myös nuoresta alkaen alkoi alamäki, oli runsaat lääkitykset, ja muutakin ongelmaa.
Pahemmaksihan kaikki vain meni ajan myötä, olemus muuttui, käytös muuttui, psyyke muuttui, ulkonäkö muuttui, lähes kaikki muuttui.

Kuitenkin alamäen juurelta on mahdollista lähteä kiipeämään ylöspäin, se on vain pitkä matka, ja pitkäkestoinen, vaatii voimia, tahtoa ja jaksamista.
Mutta se on mahdollista. Ikävä kyllä on monia, jotka eivät jaksa mäen laelle asti, vaan saattavat jopa luovuttaa kesken matkan.
Eikä se kaikilla onnistu välttämättä, jos on psyykkisesti tosi huonossa kunnossa, eikä mikään ole saanut vointia edes yhtään parempaan suuntaan.
Omalla kohdallani henki säilyi, vaikka useamman kerran lähtö oli aika lähellä, mutta terveys ei kestänyt parhaalla mahdollisella tavalla.

Itse kutsuisin ironiseksi sen, että kaikki jotka tällä foorumilla lopettavat lääkityksen, paranevat myös siitä alkuperäisestä sairaudesta, mitä varten lääkitys on aloitettu...

Anonyymi kirjoitti:

Itse kutsuisin ironiseksi sen, että kaikki jotka tällä foorumilla lopettavat lääkityksen, paranevat myös siitä alkuperäisestä sairaudesta, mitä varten lääkitys on aloitettu...

Lue lisää

Niin jos edes on mitään sairautta. Katsos kun mt-ongelmat voi olla reaktioita köyhyyteen, huonoihin elintapoihin, kovaan stressiin, itselle haitallisiin arvoihin ja käyttäytymismalleihin mitkä lisää pahoinvointia(myös yhteiskunnan taholta tuleviin), suruun, yksinäisyyteen, epätyydyttäviin olosuhteisiin, traumoihin eikä mikään krooninen aivosairaus minkä käsityksen psykiatria on luonut. Aivojaankin voi kuntouttaa neuroplastisuuden vuoksi ja rakentaa uusia hermoyhteyksiä. Ihminen oppii uusia selviytymismalleja elämässään ja käsittelemään traumoja. Ehkä ihminen voi myös siedättäytyä kärsimykseen ja oppia käsittelemään sitä.

Vieroitus on shokkiterapiaa oppia uusia käyttäytymismalleja. Haitat voi olla pahempia kuin mikään alunperin kokemansa kärsimys. Jos siitä helvetistä selviää, voi selvitä kyllä muista ongelmista. Ainakaan omat ongelmani on siedettävämpiä lääkehaittoihin verrattuna. En koskaan enää haluaisi ottaa riskiä että saan samantyyppisiä haittoja.

Mikä tuossa on niin hankala ymmärtää?

Juuri näin. Ei ole koskaan mitään takeita että lääkkeestä saavutettu positiivinen vointi pysyy stabiilina (jota on saatettu yrittää pitkään saavuttaa jo valmiiksi eri lääkekokeiluilla), koska psykiatrian muihinkin aineisiin kuin bentsodiatsepiineihin voi sisältyä erääntyyppinen toleranssi-ilmiö. Masennuslääkkeissä tälle on nimitys "antidepressant tachyphylaxis" tai tätä on myös sanottu nimellä
"Prozac poop out", mikä viittaa siihen että lääkkeen teho loppuu ylläpitohoidosta huolimatta.https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24800130/ Sanotaan, ettei tätä tapahdu tosin kaikilla.

Antipsykooteihin on erään näkökulman mukaan epäilty olevan kytköksissä ilmiö nimeltä "supersensitivity psychosis". Biologiset muutokset mitä antipsykootit aiheuttaa voi tämän teorian mukaan aiheuttaa korkeampia relapsilukuja. Koska antipsykootit vähentää dopamiinin aktiivisuutta aivoissa, aivot yrittää kompensoida sitä tulemalla "herkistyneeksi, herkäksi" ("supersensitivite") dopamiinille. Lääkkeet laukaisee nousun dopamiinireseptorien tiheydessä. Tämä häiriö dopamiinin toiminnassa aikojen saatossa tämän teorian valossa tekee potilaat alttiimmiksi psykooseille ja mahdollisesti on yhteydessä pahempiin relapseihin vieroituksessa. Veikkaan että moni psykoosipotilas joutuu tässä vaiheessa vaan yhä suurempien annosten käyttäjiksi ja kukaties muihinkin vaivoihin antipsykootteja käyttävät altistuu psykoottisille oireille

Moni hoitohenkilö saattaa luulla, että nämä ongelmat on korjattavissa (kun niitä ei edes tiedosteta vaan keskitytään sairaus ja siihen lääkitys-ajatteluun) tykittämällä aivoja "pienen tulen sijaan kunnon tykityksellä" tai vaihtamalla vain pilleriä ja siinä on potentiaali mielestäni myös pahentaa tilannetta ja laittaa ihminen yhä enemmän "suohon", jossa ihminen menee kohti yhä voimakkaampia hoitoja (jotka ei tarkoita parempia hoitotuloksia) ja voimakkaampia haittoja, ja kenties invalidisoitumista. Seuraavaksi potilaan hoitopolku etenee aivojen sähköttämiseen, suurempiannoksisiin neurolepteihin ja kenties polyfarmasiaan, mistä potilaalle voi jäädä käteen yhä heikompi aivoterveys.

Lääkkeen teho voi lopahtaa ja lääke muuttuakin enemmän haitalliseksi pitkässä juoksussa huonontaen vointia. Esimerkiksi tutkija Giovanni Fava on spekuloinut tällä ilmiöllä vastatoleranssimallissaan. Hän selittää tällä mallilla sitä miksi joidenkin teho masennuslääkkeistä voi loppua ja miksi tietyt haitat alkavat vasta viiveellä. Hän myös näkee, että lääkehoito voi ohjata joidenkin sairauden siihen pisteeseen, että he eivät vastaa enää hoitoon kuten ennen. Myös antidepressant tachyphylaxis teoriassa nähdään, että potilaat joilla teho loppuu masennuslääkkeisiin voi vastata heikommin jatkossa uusiin lääkkeisiin. Potilaat kärsivät Favan mukaan uudentyyppisistä oireista kuten hankalista vieroitusoireista tai esim hypomaniasta näissä tilanteissa. Hän näkee että masennuslääkkeet voi tehdä uudentyyppisiä ongelmia lisäten sairauden kroonistumista ja alttiutta masennusoireille. Tästä huolimatta ihmisille on määrätty kyseisiä aineita ilman huolta tästä tai huomisesta kenties kroonistaen ja pahentaen heidän tilaansa kutsuen sitä sairaudeksi.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125320970325

"The oppositional model of tolerance may explain loss of treatment efficacy during maintenance treatment and the fact that some side effects tend to occur only after a certain time. These processes may also direct the illness into a treatment-unresponsive course, including manifestations of bipolar disorder or paradoxical reactions. When drug treatment ends, oppositional processes no longer encounter resistance, resulting in potential onset of new withdrawal symptoms, persistent post-withdrawal disorders, hypomania, and resistance to treatment if it is reinstituted. In all these cases, antidepressant medications may constitute a form of iatrogenic comorbidity, which increases chronicity and vulnerability to depressive episodes."

Monet lääkärit suhtautuu asioihin niin, että ei sitä mitään viekkareita tai mitään pitäisi olla enää tietyn aikamääreen jälkeen vieroituksesta koska lääke on pois kehosta. Jo vähän valistuneemmat lääkärit saattaa alkaa selittää kuinka "aivokemioilla kestää aikansa palautua lääkkeestä", eivätkä aseta tälle mitään tiettyä aikamäärettä, koska se on yksilöllistä. Toki moni palautuu nopeaa ja kenties tätä edesauttaa lyhyt lääkehistoria, mutta ei ole syytä tuudittautua tähän.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri näin. Ei ole koskaan mitään takeita että lääkkeestä saavutettu positiivinen vointi pysyy stabiilina (jota on saatettu yrittää pitkään saavuttaa jo valmiiksi eri lääkekokeiluilla), koska psykiatrian muihinkin aineisiin kuin bentsodiatsepiineihin voi sisältyä erääntyyppinen toleranssi-ilmiö. Masennuslääkkeissä tälle on nimitys "antidepressant tachyphylaxis" tai tätä on myös sanottu nimellä
"Prozac poop out", mikä viittaa siihen että lääkkeen teho loppuu ylläpitohoidosta huolimatta.https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24800130/ Sanotaan, ettei tätä tapahdu tosin kaikilla.

Antipsykooteihin on erään näkökulman mukaan epäilty olevan kytköksissä ilmiö nimeltä "supersensitivity psychosis". Biologiset muutokset mitä antipsykootit aiheuttaa voi tämän teorian mukaan aiheuttaa korkeampia relapsilukuja. Koska antipsykootit vähentää dopamiinin aktiivisuutta aivoissa, aivot yrittää kompensoida sitä tulemalla "herkistyneeksi, herkäksi" ("supersensitivite") dopamiinille. Lääkkeet laukaisee nousun dopamiinireseptorien tiheydessä. Tämä häiriö dopamiinin toiminnassa aikojen saatossa tämän teorian valossa tekee potilaat alttiimmiksi psykooseille ja mahdollisesti on yhteydessä pahempiin relapseihin vieroituksessa. Veikkaan että moni psykoosipotilas joutuu tässä vaiheessa vaan yhä suurempien annosten käyttäjiksi ja kukaties muihinkin vaivoihin antipsykootteja käyttävät altistuu psykoottisille oireille

Moni hoitohenkilö saattaa luulla, että nämä ongelmat on korjattavissa (kun niitä ei edes tiedosteta vaan keskitytään sairaus ja siihen lääkitys-ajatteluun) tykittämällä aivoja "pienen tulen sijaan kunnon tykityksellä" tai vaihtamalla vain pilleriä ja siinä on potentiaali mielestäni myös pahentaa tilannetta ja laittaa ihminen yhä enemmän "suohon", jossa ihminen menee kohti yhä voimakkaampia hoitoja (jotka ei tarkoita parempia hoitotuloksia) ja voimakkaampia haittoja, ja kenties invalidisoitumista. Seuraavaksi potilaan hoitopolku etenee aivojen sähköttämiseen, suurempiannoksisiin neurolepteihin ja kenties polyfarmasiaan, mistä potilaalle voi jäädä käteen yhä heikompi aivoterveys.

Lääkkeen teho voi lopahtaa ja lääke muuttuakin enemmän haitalliseksi pitkässä juoksussa huonontaen vointia. Esimerkiksi tutkija Giovanni Fava on spekuloinut tällä ilmiöllä vastatoleranssimallissaan. Hän selittää tällä mallilla sitä miksi joidenkin teho masennuslääkkeistä voi loppua ja miksi tietyt haitat alkavat vasta viiveellä. Hän myös näkee, että lääkehoito voi ohjata joidenkin sairauden siihen pisteeseen, että he eivät vastaa enää hoitoon kuten ennen. Myös antidepressant tachyphylaxis teoriassa nähdään, että potilaat joilla teho loppuu masennuslääkkeisiin voi vastata heikommin jatkossa uusiin lääkkeisiin. Potilaat kärsivät Favan mukaan uudentyyppisistä oireista kuten hankalista vieroitusoireista tai esim hypomaniasta näissä tilanteissa. Hän näkee että masennuslääkkeet voi tehdä uudentyyppisiä ongelmia lisäten sairauden kroonistumista ja alttiutta masennusoireille. Tästä huolimatta ihmisille on määrätty kyseisiä aineita ilman huolta tästä tai huomisesta kenties kroonistaen ja pahentaen heidän tilaansa kutsuen sitä sairaudeksi.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125320970325

"The oppositional model of tolerance may explain loss of treatment efficacy during maintenance treatment and the fact that some side effects tend to occur only after a certain time. These processes may also direct the illness into a treatment-unresponsive course, including manifestations of bipolar disorder or paradoxical reactions. When drug treatment ends, oppositional processes no longer encounter resistance, resulting in potential onset of new withdrawal symptoms, persistent post-withdrawal disorders, hypomania, and resistance to treatment if it is reinstituted. In all these cases, antidepressant medications may constitute a form of iatrogenic comorbidity, which increases chronicity and vulnerability to depressive episodes."

Monet lääkärit suhtautuu asioihin niin, että ei sitä mitään viekkareita tai mitään pitäisi olla enää tietyn aikamääreen jälkeen vieroituksesta koska lääke on pois kehosta. Jo vähän valistuneemmat lääkärit saattaa alkaa selittää kuinka "aivokemioilla kestää aikansa palautua lääkkeestä", eivätkä aseta tälle mitään tiettyä aikamäärettä, koska se on yksilöllistä. Toki moni palautuu nopeaa ja kenties tätä edesauttaa lyhyt lääkehistoria, mutta ei ole syytä tuudittautua tähän.

Lue lisää

Aivoissa ja kehossa tapahtuu muutoksia reaktiona aineen vaikutukseen koko käytön ajan, esimerkiksi siis keho säätää reseptorien määrää alemmaksi, jos jotain pyritään lisäämään, jotta mitään ei olisi liikaa. Täten siis ei voida vain ajatella kuin keho palaisi johonkin alkuperäiseen tilaan naps vaan hetken päästä lopetuksesta. Sen pitää tehdä muutoksia jotta se saavuttaa uuden homeostaasin jossa kaikki toimii taas balanssissa, esim lisätä reseptorien määrää. Kyse on monimutkaisesta ilmiöstä, kehossa kaikki soljuu ihanteellisesti balanssissa jossa yksi asia vaikuttaa johonkin tehden dominopalikkamaisesti vaikutuksia toiseen asiaan. Aivot ja hermosto ei välttämättä ole kuin ennen tässä pisteessä ja käyttöhistoriasta voi jäädä häikkiä esim seksuaaliseen toimintaan tai pitkittyneitä vieroitusoireita (PAWS). Ja kukaties mitä muuta koska emme pääse zoomaamaan kehoon hyvin tarkasti mikroskooppisesti mitä kaikentyyppisiä muutoksia on tapahtunut aivojen, autonomisen hermoston, kehon ynnä muussa kokonaisvaltaisessa toiminnassa jossa on paljon erilaisia palikoita. Suurella osalla keho korjaa itsensä ja olo normalisoituu taas jälleen ilman aineita, kun vieroitusoireet on "lusittu". Toki tämä ei sulje biologisella tasolla muutoksia pois vaikka niitä ei huomaa. Keholla on ihmeellinen tapa kääntää tämä kemiallinen sotkeminen uudeksi homeostaasiksi, mutta ei ole mitään takeita etteikö johonkin asiaan voi jäädä häikkää, balanssia ei löydykään automaattisesti kehon monimutkaisessa toiminnassa eikä palautuminen mene kuin leikki vaan. Keho osaa korjata haittoja mutta silläkin on rajansa, mistä esimerkki on tardiivi dyskinesia joka ei kaikissa tapauksissa poistu. Se on visuaalisesti nähtävillä oleva haitta, kaikki haitat ei ole selkeästi nähtävillä vaikka ne olisi olemassa. Riskejä vaikeille vieroitusoiteille lisää mitä isommat annokset ja pidemmät käyttöajat.

On suuri kysymysmerkki mitä käy jos aletaan yhä uudella aineella kyllästämään aivoja ja hermostoa kun keho yrittää palautua entisestä. Psykiatrialle aivot tuntuu olevan kuin keitto jonne voi ilman suurempia murheita heitellä vähän sitä sun tätä ignooraten lääkehistorian vaikutukset oloon. Kokeilla aina uutta.
Eikä lääkkeiden ongelmat tähän lopu, vaikka psykiatriassa halutaan suhtautua lääkityksiin kuin hedelmäosaston hedelmiin mitä voi vaan kokeilla ilman suurempia seurauksia näihin sairauksiin yhä uutta hedelmää kokeillen leikkien lääkäriä jossa tykätään tosi yksinkertaisesta: sairaus ja siihen lääke hoitosuositusten mukaan-ajattelusta. Se sentään ratkaisee asiat kun vaihtaa huonosta lääkkeestä uuteen!
Raja voi kyllä alkaa hämärtyä mikä osa on enää sairautta ja lääkehaittaa jossain pisteessä, mikä lisää mielestäni jonkinverran eettisiä ongelmia esim pitkäaikaislääkittyjen/kenties jo harmia kokeneiden pakkohoitoihin mistä kukaan ei koskaan sano sanallakaan. Psykiatria saattaa "syyllistää" potilaiden sairautta asioista mitkä voi liittyäkin heidän lääkkeidensä ulottuvuuksiin kuten esim.kognitiiviset ongelmat, kroonistunut masennus, alttius psykooseille, hypomaaniset oireet vieroituksessa tai puhkeamisessa käytön aikana, paranoidisuus lääkehaittojen suhteen (vaikka oikeasti syytä on epäillä lääkkeiden tuottaneen harmia).

Anonyymi kirjoitti:

Aivoissa ja kehossa tapahtuu muutoksia reaktiona aineen vaikutukseen koko käytön ajan, esimerkiksi siis keho säätää reseptorien määrää alemmaksi, jos jotain pyritään lisäämään, jotta mitään ei olisi liikaa. Täten siis ei voida vain ajatella kuin keho palaisi johonkin alkuperäiseen tilaan naps vaan hetken päästä lopetuksesta. Sen pitää tehdä muutoksia jotta se saavuttaa uuden homeostaasin jossa kaikki toimii taas balanssissa, esim lisätä reseptorien määrää. Kyse on monimutkaisesta ilmiöstä, kehossa kaikki soljuu ihanteellisesti balanssissa jossa yksi asia vaikuttaa johonkin tehden dominopalikkamaisesti vaikutuksia toiseen asiaan. Aivot ja hermosto ei välttämättä ole kuin ennen tässä pisteessä ja käyttöhistoriasta voi jäädä häikkiä esim seksuaaliseen toimintaan tai pitkittyneitä vieroitusoireita (PAWS). Ja kukaties mitä muuta koska emme pääse zoomaamaan kehoon hyvin tarkasti mikroskooppisesti mitä kaikentyyppisiä muutoksia on tapahtunut aivojen, autonomisen hermoston, kehon ynnä muussa kokonaisvaltaisessa toiminnassa jossa on paljon erilaisia palikoita. Suurella osalla keho korjaa itsensä ja olo normalisoituu taas jälleen ilman aineita, kun vieroitusoireet on "lusittu". Toki tämä ei sulje biologisella tasolla muutoksia pois vaikka niitä ei huomaa. Keholla on ihmeellinen tapa kääntää tämä kemiallinen sotkeminen uudeksi homeostaasiksi, mutta ei ole mitään takeita etteikö johonkin asiaan voi jäädä häikkää, balanssia ei löydykään automaattisesti kehon monimutkaisessa toiminnassa eikä palautuminen mene kuin leikki vaan. Keho osaa korjata haittoja mutta silläkin on rajansa, mistä esimerkki on tardiivi dyskinesia joka ei kaikissa tapauksissa poistu. Se on visuaalisesti nähtävillä oleva haitta, kaikki haitat ei ole selkeästi nähtävillä vaikka ne olisi olemassa. Riskejä vaikeille vieroitusoiteille lisää mitä isommat annokset ja pidemmät käyttöajat.

On suuri kysymysmerkki mitä käy jos aletaan yhä uudella aineella kyllästämään aivoja ja hermostoa kun keho yrittää palautua entisestä. Psykiatrialle aivot tuntuu olevan kuin keitto jonne voi ilman suurempia murheita heitellä vähän sitä sun tätä ignooraten lääkehistorian vaikutukset oloon. Kokeilla aina uutta.
Eikä lääkkeiden ongelmat tähän lopu, vaikka psykiatriassa halutaan suhtautua lääkityksiin kuin hedelmäosaston hedelmiin mitä voi vaan kokeilla ilman suurempia seurauksia näihin sairauksiin yhä uutta hedelmää kokeillen leikkien lääkäriä jossa tykätään tosi yksinkertaisesta: sairaus ja siihen lääke hoitosuositusten mukaan-ajattelusta. Se sentään ratkaisee asiat kun vaihtaa huonosta lääkkeestä uuteen!
Raja voi kyllä alkaa hämärtyä mikä osa on enää sairautta ja lääkehaittaa jossain pisteessä, mikä lisää mielestäni jonkinverran eettisiä ongelmia esim pitkäaikaislääkittyjen/kenties jo harmia kokeneiden pakkohoitoihin mistä kukaan ei koskaan sano sanallakaan. Psykiatria saattaa "syyllistää" potilaiden sairautta asioista mitkä voi liittyäkin heidän lääkkeidensä ulottuvuuksiin kuten esim.kognitiiviset ongelmat, kroonistunut masennus, alttius psykooseille, hypomaaniset oireet vieroituksessa tai puhkeamisessa käytön aikana, paranoidisuus lääkehaittojen suhteen (vaikka oikeasti syytä on epäillä lääkkeiden tuottaneen harmia).

Lue lisää

Surviving ADs-palstan perustajan mielestä mikä on auttanut vieroittautumaan ihmisiä lääkkeistä ja yrittänyt löytää ihmisten kokemista oireisra säännönmukaisuuksia, vieroituksessa oleva hermosto voi kestää heikommin psykoaktiivisia aineita ja tämä voi lisätä paradoksaalisten reaktioiden määrää, jossa aineesta ei tulekaan suotuisa tavoiteltu efekti vaan poikkeava ja haitallinen sekä aikaansaada kindling-reaktion ja kenties hermoston herkistymistä uusille kemikaaleille.

Kindling-reaktiolla viitataan neurologiseen oireeseen, reaktioon missä toistuvat vieroitukset aineista aiheuttavat sen, että riski saada vakavampia vieroitusoireita nousee (seuraavilla vieroituskerroilla). Hermostoon jää siis jälki, se "muistaa", edelliset vieroituskerrat. Hermosto "muistaa" edelliset kerrat kun sitä on vahingoitettu tai vieroitettu aineista. Toistuvat vieroitukset voi aiheuttaa siis yliherkistymistä kun sama tai uusi lääke aloitetaan. Kindlingissä keho voi tehdä haitallisen reaktion lääkkeeseen seuraavalla käyttökerralla. Riskiä tälle voi kenties kohottaa menneet haitalliset reaktiot aineisiin, äkilliset typerästi toteutetut lääkevaihdokset ja nopeat jopa seinään tehdyt alasajot, unohdetut annokset
ynnä muu vastaava. https://www.nationalelfservice.net/treatment/antidepressants/tapering-off-antidepressants/
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7970174/

Kindling-reaktio ymmärretään paremmin bentsodiatsepiineissa, mutta se voinee ulottua myös masennuslääkkeisiin. Vaikuttaa, että bentsodiatsepiineissa ja masennuslääkkeissä on paljon yhteneväisyyksiä esim physical dependence ilmiön myötä, jossa keho, hermosto ja miljardit neuronit adaptoituu olemaan aineen alla säännöllisessä käytössä ja siitä seuraa vieroitusoireita. Sama ilmiö voi liittyä niin paljon erilaisiin säännöllisesti käytettäviin aineisiin. Loppupeleissä säännöllisesti käytettävät psykiatrian aineet ei olekaan niin erilaisia toisistaan vaan säännölliseen ainekäyttöön sisältyy samantyyppisiä ongelmia psykoaktiivisten aineiden laeista johtuen(toleranssi, adaptaatio, vieroitusoireet, physical dependence). Kenties yhteneväisyydet ulottuu myös laittomien aineiden puolelle, jossa esim huumekaan ei enää jonkun pisteen jälkeen tuota enää hyvää olotilaa, vaikutus muuttuu, ei enää saa huumeista samanlaisia kiksejä,physical dependencen takia tulee vieroitusoireita lopettaessa ja ihmisen mieliala voi kroonistua huonoksi. Moniin huumeisiin voi liittyä myös seksuaalihäiriöitä.

Kenties kindling-ilmiö linkittyy siihen samaan kokonaisuuteen, kun puhutaan että ihmisistä tulee hoitoresistenttejä tai saavat tardiivin dysforian, missä masennus kroonistuu lääkkeiden myötä.

Ironista on, että tässä vaiheessa hoitoa saattaa ololle löytyäkin kohentumista aineiden alasajosta. Potilas on käynyt läpi sen, mitä psykiatrialla on tarjottavana ja jatkaa elämäänsä harmien kanssa kenties saaden elämänlaatuaan takaisin kun kehon annetaan korjata itseään ilman psykiatrian sotkua jossa kehoa pakotetaan kokoajan läpikäymään uuden homeostaasitilan rakentaminen ja mahdollisia vieroitusoireita sekä kindling-reaktioita.

Keholle tämä voikin olla kuin uusi "lääke".

Yllätyksenä voi tulla, että ahdistus lääkevaihdoksista, haitoista ja vieroituksista helpottaa, kognitiivinen toiminta korjaantuu, lääkkeiden leikkaama tunne-elämä voi tulla takaisin, lääkkeiden tukahduttama seksuaalinen puoli voi tulla takaisin.

Toki ei kaikilla, ainakaan heti, aikaa voi kulua, eikä pidä minimoida kroonisen ainekäytön mahdollisia negatiivisia vaikutuksia kehon ja mielen hyvinvoinnille sekö myös harmien vaikutusta psyykeeseen. Entisaikaan masennus ymmärrettiin hetkellisempänä siinä missä nykyään se on jotenkin kroonisempi ilmiö. Miksi ihmisen sairaus palaisi aina takaisin myöhemmin kun esim lopettaa aineensa? Voiko yllä kirjoittamani mekanismit vaikuttaa tämän sairauden paluuseen lääkkeet lopettaessa(joka itseasiassa voi olla liitoksissa iatrogeenisiin harmeihin ja vieroitusoireisiin)?
Voiko lääke estää ihmisen prosessointia kun se leikkaa tunteita ja pitää häntä tietyllä tapaa menneisyydessä? Se on ainakin fakta, että ihmiset voi oppia uusia käytösmalleja eli ei ole takeita että sairaus jatkuu. Sairaus voi loppua ja ihminen kokea elämänsä ihan hyväksi ja siedettäväksi vaikka olisi oireita.

Ihminen voi alkaa myös nähdä itsensä lääkkeiden lopettamisen jälkeen aktiivisena toimijana, joka kykenee itse vaikuttamaan oloonsa ja löytämään uudentyyppisiä keinoja vaikuttaa oloonsa. Hänen ei tarvitse enää odotella sen ja sen lääkityksen oloa korjaavaa vaikutusta (josta ei ole takeita, koska krooninen ainekäyttö on voinut altistaa potilasta hoitoresistenttiydelle). Hänen ei tarvitse enää "alistua" oppiin jossa ihminen on kemiallisesti viallinen ja sitä pitää korjata aineilla eikä hänen tarvitse enää etsiä aineista erilaista parempaa oloa kenties saaden aineista vain pienen lyhyehkön hetken suuressa mittakaavassa sitä tavoiteltavaa oloa(ei ole tae pitemmästä tehosta) kunnes ylläkuvaamani ongelmat voi puhjeta.

Anonyymi kirjoitti:

Itse kutsuisin ironiseksi sen, että kaikki jotka tällä foorumilla lopettavat lääkityksen, paranevat myös siitä alkuperäisestä sairaudesta, mitä varten lääkitys on aloitettu...

Lue lisää

Nyt en väitä parantuneeni, mutta kerron, että yksi asia voi johtaa toiseen, jne.
Nuorena olin päihteiden väärinkäyttäjä, ajan myötä sekosi psyykekin ( aika yleistä päihdemaailmassa ).

Kun psyyke meni sekaisin, psykooseja, vaihtelevia mielialoja, itsetuhoisuutta, ym. aloitettiinhan niihin sitten lääkitykset, runsaat sellaiset.
Lääkkeitä lisäiltiin ja vaihdeltiin jatkuvasti, myös päihteiden runsas käyttö jatkui samaan aikaan.
Menin koko ajan enemmän ja enemmän sekaisin, eikun lisää lääkkeitä ja lääkkeen vaihtoja.
Vaihto tapahtui usein niin nopeasti, lyhyen käytön jälkeen, ettei edellisten lääkkeiden vaikutusta varmastikaan ehtinyt edes huomata.

Tuli siinä samalla pari diagnoosiakin, epävakaa persoona ja psykoosisairaus.
( Onko tuo jotenkin outoa, kun on jatkuvasti jo valmiiksi sekaisin kaikenlaisista aineista ? )
Psykooseja tuli moniakin jo päihteiden takia, ja kuka on persoonana tasainen ja käyttäytyy tasaisesti ( mitä ihmisiltä yleensä odotetaan ), kun koko elämä on päihteiden takia solmussa, eikä enää itsekään tiedä, kuka on, missä, miten, miksi...

Pisin laitoshoitoni oli viimeinen hoito, jonka tarvitsin, koska sain apua ihan oikeasti, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.
Omat elämän solmut tuli avattua, päihteet jäivät historiaan, sain muutenkin tutustua itseeni uudella, terveemmällä tavalla.

En toki väitä täysin parantuneeni, mutta hyvin olen pärjännyt ilman lääkkeitä jo useita vuosia. Kenties juuri siitä syystä, koska silloisen sairastumisen aiheuttaneet tekijät ovat poissa.

Itse en näe asiassa mitään ironiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin jos edes on mitään sairautta. Katsos kun mt-ongelmat voi olla reaktioita köyhyyteen, huonoihin elintapoihin, kovaan stressiin, itselle haitallisiin arvoihin ja käyttäytymismalleihin mitkä lisää pahoinvointia(myös yhteiskunnan taholta tuleviin), suruun, yksinäisyyteen, epätyydyttäviin olosuhteisiin, traumoihin eikä mikään krooninen aivosairaus minkä käsityksen psykiatria on luonut. Aivojaankin voi kuntouttaa neuroplastisuuden vuoksi ja rakentaa uusia hermoyhteyksiä. Ihminen oppii uusia selviytymismalleja elämässään ja käsittelemään traumoja. Ehkä ihminen voi myös siedättäytyä kärsimykseen ja oppia käsittelemään sitä.

Vieroitus on shokkiterapiaa oppia uusia käyttäytymismalleja. Haitat voi olla pahempia kuin mikään alunperin kokemansa kärsimys. Jos siitä helvetistä selviää, voi selvitä kyllä muista ongelmista. Ainakaan omat ongelmani on siedettävämpiä lääkehaittoihin verrattuna. En koskaan enää haluaisi ottaa riskiä että saan samantyyppisiä haittoja.

Mikä tuossa on niin hankala ymmärtää?

Lue lisää

Minulle on ihan sama, jos ihminen syö lääkkeitä, köyhyyteen, huonoihin elintapoihin tai vaikka stressiin. Ihmettelen vain, että miten se vieroituksen shokkiterapia saa sen köyhyyden katoamaan?

Anonyymi kirjoitti:

Minulle on ihan sama, jos ihminen syö lääkkeitä, köyhyyteen, huonoihin elintapoihin tai vaikka stressiin. Ihmettelen vain, että miten se vieroituksen shokkiterapia saa sen köyhyyden katoamaan?

Lue lisää

En tiedä onko sinua siunattu kovin korkealla luetunymmärtämisellä ja leikitkö tyhmää.

Luitkohan oikein, REAKTIO asioihin. Ihmisille voi tapahtua vaikka millaisia asioita elämässä mitkä tuottavat kärsimystä ja pahaa oloa, traumaa ja mitä lie. Ihmisillä ei ole selviytymiskeinoja selvitä jostain vaikeuksista. Osa on herkkiä(mikä ei tosiaan kannata tässä maailmessa). Elon tiellä voi sortua. Elämään kuuluu kärsimys. Joskus voi ahdistaakin. Voi olla raskasta.

Mielestäni elämään on sisäänrakennettuna kärsimys ja jokainen ihminen joutuu melkeinpä oppimaan kohtaamaan sitä ja käsittelemään sitä.

Kun sitä aletaan katsomaan medikalisaatiopersektiivistä, nämä reaktiot nähdään lääkittävänä joka voi lisätä uusia ongelmia ongelmien päälle. Miten? No se selvenee ylläolevasta kirjoituksestani lääkkeiden ongelmista. Ihmisen pitää siis selvitä sekä alkuperäisestä kärsimyksestään että pahimmillaan lääkkeiden ongelmista siihen päälle. Joskus se lääke nostaa ne ongelmat monimutkaisemmaksi monin eri tavoin jotka on mainittu tässäkin ketjussa. Jos sitä ei ymmärrä, ei sitten ymmärrä. Ehkä kokemus opettaa. Jos selviää tuosta, ei halua enää koskea aineisiin. Jos näkee päänsä kirkastuvan kerran kunnolla, ei halua enää vetää jotain ainetta josta yrittäisi hakea jotain eri oloa. Itse ainakin koen ajatuksen ahdistavaksi.

Minusta myös lääkkeettömyyttä pitäisi kutsua lääkkeeksi niille jotka taivastelee tätä lääkkeettömyyden valitsemista. Sen lääkkeettömyys- lääkkeen vaikutuksia on oppiminen kohtaamaan itsensä, tunteensa aidosti luomuna. Se voi lisätä aktiivisuutta, ajatusten kirkkautta verrattuna muihin lääkkeisiin joillakin. Lääke ei ole suoraan tehokas vaan se voi vaatia esim panostamista itsestä huolenpitoon ja sivussa voi käydä terapiassa. Opetella elämää. Sivuvaikutuksia kyseisessä "lääkkeessä" voi olla tunteiden turtumisen puuttuminen, sekä tunteidensa kokeminen sellaisena kuin ne ovat sekä elämän kärsimyksen kohtaaminen silmästä silmään.
Ihmiset voi oppia toisinaan diilaamaan itsensä ja omien tunteidensa kanssa ilman aineita.

Eiköhän henkinen kärsimys ole monen asian summa, eikä niinkuin typistät sen pelkäksi köyhyydeksi.

Tarkoittaako henkinen kärsimys että on sairaus? Jotkut haluavat määritellä ongelmansa niin. Itse tykkään määritellä itseni nykyisin ihmiseksi, koska en tunnista itseäni jonkun tekemästä keinotekoisesta karsinasta joka sivuuttaa reaktiomallien alkusyyt, luetellen vain oireita ja lääketeollisuus hieroo käteen käsiään kun pääsee muokkaamaan toisten aivoja. Ei kiitos sille.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä onko sinua siunattu kovin korkealla luetunymmärtämisellä ja leikitkö tyhmää.

Luitkohan oikein, REAKTIO asioihin. Ihmisille voi tapahtua vaikka millaisia asioita elämässä mitkä tuottavat kärsimystä ja pahaa oloa, traumaa ja mitä lie. Ihmisillä ei ole selviytymiskeinoja selvitä jostain vaikeuksista. Osa on herkkiä(mikä ei tosiaan kannata tässä maailmessa). Elon tiellä voi sortua. Elämään kuuluu kärsimys. Joskus voi ahdistaakin. Voi olla raskasta.

Mielestäni elämään on sisäänrakennettuna kärsimys ja jokainen ihminen joutuu melkeinpä oppimaan kohtaamaan sitä ja käsittelemään sitä.

Kun sitä aletaan katsomaan medikalisaatiopersektiivistä, nämä reaktiot nähdään lääkittävänä joka voi lisätä uusia ongelmia ongelmien päälle. Miten? No se selvenee ylläolevasta kirjoituksestani lääkkeiden ongelmista. Ihmisen pitää siis selvitä sekä alkuperäisestä kärsimyksestään että pahimmillaan lääkkeiden ongelmista siihen päälle. Joskus se lääke nostaa ne ongelmat monimutkaisemmaksi monin eri tavoin jotka on mainittu tässäkin ketjussa. Jos sitä ei ymmärrä, ei sitten ymmärrä. Ehkä kokemus opettaa. Jos selviää tuosta, ei halua enää koskea aineisiin. Jos näkee päänsä kirkastuvan kerran kunnolla, ei halua enää vetää jotain ainetta josta yrittäisi hakea jotain eri oloa. Itse ainakin koen ajatuksen ahdistavaksi.

Minusta myös lääkkeettömyyttä pitäisi kutsua lääkkeeksi niille jotka taivastelee tätä lääkkeettömyyden valitsemista. Sen lääkkeettömyys- lääkkeen vaikutuksia on oppiminen kohtaamaan itsensä, tunteensa aidosti luomuna. Se voi lisätä aktiivisuutta, ajatusten kirkkautta verrattuna muihin lääkkeisiin joillakin. Lääke ei ole suoraan tehokas vaan se voi vaatia esim panostamista itsestä huolenpitoon ja sivussa voi käydä terapiassa. Opetella elämää. Sivuvaikutuksia kyseisessä "lääkkeessä" voi olla tunteiden turtumisen puuttuminen, sekä tunteidensa kokeminen sellaisena kuin ne ovat sekä elämän kärsimyksen kohtaaminen silmästä silmään.
Ihmiset voi oppia toisinaan diilaamaan itsensä ja omien tunteidensa kanssa ilman aineita.

Eiköhän henkinen kärsimys ole monen asian summa, eikä niinkuin typistät sen pelkäksi köyhyydeksi.

Tarkoittaako henkinen kärsimys että on sairaus? Jotkut haluavat määritellä ongelmansa niin. Itse tykkään määritellä itseni nykyisin ihmiseksi, koska en tunnista itseäni jonkun tekemästä keinotekoisesta karsinasta joka sivuuttaa reaktiomallien alkusyyt, luetellen vain oireita ja lääketeollisuus hieroo käteen käsiään kun pääsee muokkaamaan toisten aivoja. Ei kiitos sille.

Lue lisää

Sen täytyy olla minun heikko luetun ymmärtäminen, kun en sitten millään löydä niitä alkuperäisiä ongelmia tältä foorumilta niiden tuhansien viestien seasta.

Koska eihän se voi olla sitä klassista sairaudentunnottomuutta, joka tahtoo ne muuten unohtaa.

Kyllä minä itse tiesin että mihin lääkkeitä kokeilin, ja totesin että eivät auttaneet. Minun ongelmat ovat edelleen osa minua ja minun elämää. Eikä lääkkeillä ole mitään osaa eikä arpaa niihin, asiohin mitkä ovat olleet ennen niiden kokeilua.

Anonyymi kirjoitti:

Sen täytyy olla minun heikko luetun ymmärtäminen, kun en sitten millään löydä niitä alkuperäisiä ongelmia tältä foorumilta niiden tuhansien viestien seasta.

Koska eihän se voi olla sitä klassista sairaudentunnottomuutta, joka tahtoo ne muuten unohtaa.

Kyllä minä itse tiesin että mihin lääkkeitä kokeilin, ja totesin että eivät auttaneet. Minun ongelmat ovat edelleen osa minua ja minun elämää. Eikä lääkkeillä ole mitään osaa eikä arpaa niihin, asiohin mitkä ovat olleet ennen niiden kokeilua.

Lue lisää

Sinun kokemuksesi on sinun kokemuksesi. Et selvästikään ole sitten kokenut mitään vaikeampia lääkehaittoja kun et ymmärrä tätä.

En suostu kutsumaan reagointia paskoihin raskaisiin asioihin tai selviytymiskeinojen puutetta sairaudeksi. Tai sitä kun lääkkeet alkaa vuosien saatossa tuottaa yhä enemmän ongelmia ja niitä käyttää täysin väärällä ymmärryksellä niiden toimintamekanismista mikä ylläpiti tunnetta että niitä pitää käyttää.Ja olen huomannut että elämän kanssa pärjää lääkkeettä ja olisi todennäköisesti hyvin pärjännyt ilman jo nuoresta pitäen jos en olisi haksahtanut psykiatriaan nuorena ja alkanut vuosien ainekäyttöä. Olisin ansainnut tehdä ns informed consentin mitä en tehnyt Ennen psykiatriaan menoa ei ollut moniakaan oireita mitkä lääkkeiden myötä tuli. Sitten niistä tulee uusi pahan olon lähde. Haitat on luonnottomia.

Tuo sairaudentunnoton-syyttely on naurettavaa

Olenko väittänyt että minulla ei olisi ongelmia ja ettenkö kärsisi välillä? Pointti on vaan se että osaan ratkoa niitä aineetta ja olisin voinut osata ratkoa niitä aineetta alunperinkin. Sen sijaan koen saaneeni harmia aineista turhaan.

Jos aineet olisi edes määrätty kunnon informaation kautta asiat olisi paremmin. Mutta ei.