Mikä näistä pahin diagnoosi ??

Hyppää sisältöön

Rikoksentorjunta.fi
Valitse KieliSuomi Välj språketSvenska Select languageEnglish
Avaa valikkoHae Avaa valikkoValikko
Haaste-logo
Haaste-lehti käsittelee rikoksentorjuntaa ja kriminaalipolitiikkaa
Rikoksentorjunta
fi
Haaste-lehti
Artikkeli
Kehitykselliset neuropsykiatriset häiriöt ja väkivalta – Tarkentuvaa tietoa rekisteritutkimuksista
18.5.2022 8.53

Kehitykselliset neuropsykiatriset häiriöt ilmenevät lapsuudessa vaikuttaen mm. kielelliseen ja ei-kielelliseen viestintään, oppimiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen, toiminnan ohjaamiseen sekä tunteiden säätelyyn. Muiden merkittävien haasteiden lisäksi kehityksellisiin häiriöihin liittyy muuhun väestöön verrattuna kohonnut riski väkivaltaiselle käytökselle ja väkivallan uhriksi joutumiselle. Viimeaikaiset rekisteritutkimukset ovat tarkentaneet kuvaa kehityksellisten häiriöiden yhteydestä väkivaltarikoksiin ja uhrikokemuksiin.
Kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä ovat esimerkiksi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD), autismikirjon häiriöt, Touretten oireyhtymä sekä oppimisvaikeudet ja älyllinen kehitysvammaisuus. Kehityksellisyydellä tarkoitetaan, että häiriöt ilmenevät jo lapsuudessa, useimmiten viimeistään koulun alkaessa. Oirekuva kuitenkin vaihtelee iän mukaan ja joskus varsinainen diagnoosi saadaan vasta aikuisena.

Kehityksellisten neuropsykiatristen häiriöiden syyt jäävät yksilötasolla useimmiten tuntemattomiksi, mutta väestötasolla tiedetään, että sairastumisriskiä selittävät suurelta osin perinnölliset tekijät. Kuten useisiin psykiatrisiin sairauksiin, myös moniin kehityksellisiin häiriöihin liittyy kohonnut riski väkivaltaiselle käytökselle ja väkivallan uhriksi joutumiselle. Kohonneesta riskistä huolimatta vain pieni osa kehityksellisistä häiriöistä kärsivistä syyllistyy väkivaltarikoksiin tai joutuu niiden uhriksi.

ADHD on vahva riskitekijä
Eniten rikoskäyttäytymisen ja väkivallan riskiä on tutkittu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön ADHD:n osalta. Tutkimusten perustella ADHD:ta voidaan pitää selvänä väkivallan riskitekijänä. Aiempien tutkimusten tuloksia koostaneen meta-analyysin mukaan henkilöillä, jotka olivat saaneet ADHD-diagnoosin ennen 18 vuoden ikää, oli yli kolminkertainen riski tulla pidätetyksi väkivaltarikoksen vuoksi suhteessa väestöverrokkeihin.

Kuten muihinkin kehityksellisiin häiriöihin, ADHD:hen liittyy hyvin usein päihdehäiriöitä ja muita psykiatrisia liitännäissairauksia, mutta väkivallan riski ei näytä ainakaan täysin selittyvän niiden vaikutuksella. Lisäksi perheasetelmia hyödyntäneet tutkimukset ovat osoittaneet, että riski ei selity täysin perheeseen liittyvillä taustatekijöillä, sillä ADHD-diagnoosin saaneilla henkilöillä on myös sisaruksiinsa verrattuna kohonnut riski väkivaltaan. Toisaalta myös ADHD-diagnoosin saaneiden sisaruksilla on muuhun väestöön verrattuna kohonnut riski väkivaltarikoksiin, mikä viittaa familiaalisiin riskitekijöihin eli perheenjäsenten jakamiin geneettisiin tekijöihin ja/tai ympäristötekijöihin ADHD:n ja väkivaltaisen käytöksen taustalla.

Tuoreessa ruotsalaisessa rekisteritutkimuksessa kartoitettiin kehityksellisten häiriöiden yhteyttä väkivallan uhriksi joutumiseen terveydenhuollon hoitoilmoitusrekistereiden ja kuolemansyyrekisterin avulla. Kaikista häiriöistä korkein riski liittyi ADHD-diagnoosiin: pahoinpitelyn vuoksi sairaala- tai avohoitoon joutumisen tai kuoleman riski oli miehillä 2,5-kertainen ja naisilla yli viisinkertainen muuhun väestöön verrattuna. Osa kohonneesta riskistä selittyi perheeseen liittyvillä tekijöillä. Kun analyyseissä huomioitiin lisäksi päihdehäiriöt, lapsuudenaikaiset käytöshäiriöt sekä rikostuomiot, yhteydet uhrikokemuksiin heikkenivät mutta eivät hävinneet kokonaan. Tutkijoiden mukaan tulokset viittasivat siihen, että osa ADHD:hen liittyvästä riskistä saattaa välittyä näiden ilmiöiden kautta.

Osana ADHD:n hoitoa käytetään usein lääkitystä. ADHD-lääkkeiden käytön yleisyydestä on käyty keskustelua, varsinkin lasten hoidon osalta. Farmakoepidemiologisissa tutkimuksissa on saatu tukea sille, että ADHD-lääkityksellä saattaa olla suotuisa vaikutus rikoskäyttäytymiseen sekä muuhun riskikäyttäytymiseen. Tutkimusten mukaan henkilöillä, joilla on ADHD-diagnoosi, on madaltunut riski väkivalta- ja muihin rikoksiin sekä esimerkiksi liikenneonnettomuuksiin lääkityksen aikana verrattuna jaksoihin ilman lääkitystä.

Autismikirjolla ei selvää yhteyttä väkivaltaan
Verrattuna ADHD:hen autismikirjon häiriöiden yhteys väkivaltarikosriskiin on tutkimusten valossa huomattavasti epäselvempi. Joissain tutkimuksissa on raportoitu kohonneita riskilukuja muuhun väestöön verrattuna, mutta tilastollinen epävarmuus on ollut suurta. Toisaalta on saatu näyttöä siitä, että autismiin liittyvä kohonnut riski selittyisi täysin samanaikaisesti esiintyvien ADHD:n ja käytöshäiriöiden vaikutuksella.

Yllä mainitussa väkivallan uhriksi joutumista tarkastelleessa rekisteritutkimuksessa havaittiin, että autismikirjon diagnoosin saaneilla miehillä riski oli