Mietin aamusella, löydänkö suomen kielestä L-kirjaimeen päättyviä sanoja.
Tuli mieleeni säveL ja niveL, ja etsiskelin lisää. Sammal.
En ole kieltä opiskellut, mutta kiinnostaisi tietää, mitä kantasanoja näillä konsonanttiin päättyvillä suomen sanoilla on. Kuinka kaukaa historiastamme sanat tulevat.
Eräässä artikkelissa mainittiin, että "minä" on yksi kielemme vanhimpia sanoja, kaikissa murremuodoissaan. Se on ainakin 8 000 v. vanha ilmaisu.
Huikaisevaa ajatella, kuinka pitkälle menneisyyteemme sanat meidät voivat viedä.
Tuli mieleeni säveL ja niveL, ja etsiskelin lisää. Sammal.
En ole kieltä opiskellut, mutta kiinnostaisi tietää, mitä kantasanoja näillä konsonanttiin päättyvillä suomen sanoilla on. Kuinka kaukaa historiastamme sanat tulevat.
Eräässä artikkelissa mainittiin, että "minä" on yksi kielemme vanhimpia sanoja, kaikissa murremuodoissaan. Se on ainakin 8 000 v. vanha ilmaisu.
Huikaisevaa ajatella, kuinka pitkälle menneisyyteemme sanat meidät voivat viedä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ajan autoL
Minulle tuli mieleen kannel, ommel. Kennel :)
Kotimaankielisestä raamatunkäännöksestä voi löytää useita. Jos siis on niitä voimia etsiä. Kivaa maanantaita.
Suomen kielessä sanat yleensä päättyvät vokaaliin.
Pähkäilen mielessäni, löytyykö konsonanttiin päättyviä substantiiveja. En keksi juuri mitään.
Joku tulla päivitteli sanaa "kallistua". Muitakin kummia sanoja on, jotka tarkoittavat ihan eri asioita, murteista niitä löytyy.
Monilla sanoilla on useita merkityksiä, ei se niin ihmeellistä ole.
Sitä esiintyy muissakin kielissä.
Sanojen alkuperät ja merkitykset ovat kiinnostavia, kuljettavathan sanat mukanaan kaukaistakin historiaa esimerkiksi elinkeinoista, uskomuksista ja perhesuhteista.
Nyt löytyi l-ja r-loppuisiin sanoihin selitystä :
https://fi.wiktionary.org/wiki/Liite:Suomen_kielen_likvidakonsonanttiin_päättyvät_sanat
T-loppuisia substantiiveja on myös, kuten neitsyt, olut, ohut, lyhyt, tiehyt, kevyt.
N-loppuisia on paljon, jos luetaan mukaan -nen-loppuiset, kuten koululainen, tyttönen, poikanen. Tekimien nimiäkin on runsaasti, kuten tahdistin, suutin, kaulin, vedin. Muita: kämmen, siemen, taimen, paimen.
S-loppuisista esimerkkejä : hammas, taivas, lammas, seiväs, keihäs, saalis.
Mukavaa lumipyryistä maanantain jatkoa minunkin puolestani! Ei juuri nyt päivyt paista eikä kuuhut kumota.
Kirjautuminen putosi edellisestä 12.50.
Suomen kieli on mainio siitäkin, että jokainen voi luoda omia sanoja kuvaamaan jotain tilannetta, lapsilla siihen on taito ihan luonnostaan. Kun ei sanaa tiedä, luo sen itse kuvaamaan tilannetta.
Lehdessä eräänä päivänä lapsi sanoi, että kiusatulle tulee "surumieli". Liikuttava kuvaus mielentilasta.'
Lapseni "sokersi" mehunsa makeaksi.
Leikola on tehnyt analyysin suomalaisesta "no niin"-lausahduksesta, joka on mitä monikäyttöisin puheenparsi.
Kaikille kivaa suomen kielen päivää! Ikävällä pyryilmalla kannattaakin ottaa hyllystä murrekirja ja lukea sitä ääneen, hymyä huuleen!
Ei pyryilma ole ikävä, jos ei tarvitse sinne lähteä tuulta vasten kulkemaan.
Ikkunasta katsellen pyryilma on kaunis ja ihastuttava, kuin jouluinen postikortti.
Lapsilla on hyvin kuvaavia sanoja, niinkuin siivet on lentimet, airot on soutimet.
Oma tyttöni sanoi pienenä navettaa lehmivarastoksi.
Tässä on videolla se Leikolan no niin
https://www.youtube.com/watch?v=9EWMlCusxjQ
Mikä onkaan se sana jossa kaikki kirjaimet ovat vokaaleja? Yhteenkirjoitettu sana kirjaimia 8 kpl. Tietääkö joku? Katsotaan jonkun ajan päästä osuuko joku oikeaan. Kerron sitten ainakin yhden.
Vastaus vokaaleita kaikki ja sana on... hääyöaie.
Laitoin saman sanan, mutta viesti poistettiin.
Meinasin sen kirjoittaa, mutta en halunnut pilata aloittajan yllätystä.
Tuo h lienee konsonantti.
En ole käyttänyt hakua netissä vaan muistan lukeneeeni tai jonkun sanonen sen hääyöaie kauan sitten ja tuli mieleen kun sanailitte.
Petkel ja perkel.
Kerran viel kerran viel, laulaa oi, satakiel...
Koska oikeat sanat ovat esim. satakieli ja se siis lopu l. Petkele ei petkel.
Sanan pitää olla tunnettu kirajakielinen ei murre eikö katkottu lopusta. esim muusta, koton ei ole kotona. Vedes ei ole vedessä. Ajattelin selventää asiaa.
Lasten verbaalinen luovuus onkin riemastuttavaa ja hyvin loogista, tietenkin hiihtäminen tapahtuu hiihtimillä ja soutaminen soutimilla, sokerin lisääminen on sokertamista. Joskus olen kuullut, että kädet ristissä kiittävällä on kiittimet ristissä. Oma tyttöni kyseli lieden nappuloista, että "monoselleko laitetaan", kun halusi tietää, monettako kuudesta numerosta tulisi käyttää tehona. Vielä nytkin joskus keskenämme kysellään, monoselleko haluat saunan tai monosellako keitetään. Lapsenlapselle ostettiin pieni perhoshaavi, jolla hän sitten "haaveili" myös pikkukaloja.
Samalla sanalla voi olla monta merkitystä, ja näitä on joskus aikoinaan palstallakin kerätty. "Kuusi palaa" voi liittyä tuohon sokertamiseen, mutta onhan se myös valitettava katastrofi joulun aikaan.
Ei ole vielä näkynyt tuota luvattua pitkää vokaalisanaa...
Kun googleen kurkkii, sielläkin esitellään tuo hääyöaie, eli yksi konsonantti alussa, ja vielä pitempi riiuuyöaie. Siitä joku on pannut vielä paremmaksi : riiuuyöaieauer.
Ai-ai -puoliapinasta saa kyllä ilman alkukonsonattiakin : ai-ai-yöaie.
Sokertamisen ymmärrän kyllä paremmin epäselvänä puheena kuin sokerin lisäämisenä.
Sokerointi on sokerin lisäämistä.
Sokerointi voi olla myös pers`karvojen poistoa hienommalla nimikkeellä!
T. Leilatäti Luvialta.
Jatkosodassa oli sellaisiakin taisteluja, joissa miehiltä paloi pers'karvat.
Mieleen muistui myös tämä taannoinen euroopan remonttimies A. Hirtel, jonka nimi myös päättyy L-kirjaimeen.
T. Unto Urjalasta.