Annoin sulle sirun sydämen,
sekä avaimen pienen kultaisen.
Jos ikinä mua kaipaisit,
niillä luokses mä navigoisin,
syleilyyn sut ain' kaappaisin,
riemulla sut iäksi omisin.
Vaan aika ruostutti avaimen,
hidasti tahdin sirun sydämen.
Kun kerran mulle sä soitit,
kerroit suuren kysymyksen,
sitä kauan olin odottanut,
hiljaa sisälläin vain haaveillut.
En voinut sua enää roikottaa,
aika pitkä oli jäänyt jo taa.
Silmät kostuen, ääni jo murtuen,
sanoin sulle lopulta sen:
En voi aikaa tarkkaa luvata,
siksi käy eteenpäin elämässä,
älä vain odota mua eteisessä.
Sulle tuolloin myös lupasin,
susta aina pitää hyvän huolen.
Muistat kai sen, ihanainen.
Kipuilin tuota myös pitkään,
ei koskenut miestä mikään.
Sua usein katson ja aattelen:
Oisitpa oikein onnellinen,
se mulle säteilis sydämestä,
auttais ehkä irtipäästämistä.
Sitä silti halua aidosti en,
oisitpa joskus mun, nainen!
Toivossa on hyvää ehkä elää,
vastaan tulee joskus köyden pää.
Siitä vaikea on eteen ponnistaa,
sydän kun on jäänyt kauas taa.
Kipua sisälläin viel' tunnen,
toivon siruja muualta jo haen.
Turhaa sekin, tiedän kyllä.
Onni löytyy vain sydän yllä.
(C) Mies Joka Odotti Liian Kauan
sekä avaimen pienen kultaisen.
Jos ikinä mua kaipaisit,
niillä luokses mä navigoisin,
syleilyyn sut ain' kaappaisin,
riemulla sut iäksi omisin.
Vaan aika ruostutti avaimen,
hidasti tahdin sirun sydämen.
Kun kerran mulle sä soitit,
kerroit suuren kysymyksen,
sitä kauan olin odottanut,
hiljaa sisälläin vain haaveillut.
En voinut sua enää roikottaa,
aika pitkä oli jäänyt jo taa.
Silmät kostuen, ääni jo murtuen,
sanoin sulle lopulta sen:
En voi aikaa tarkkaa luvata,
siksi käy eteenpäin elämässä,
älä vain odota mua eteisessä.
Sulle tuolloin myös lupasin,
susta aina pitää hyvän huolen.
Muistat kai sen, ihanainen.
Kipuilin tuota myös pitkään,
ei koskenut miestä mikään.
Sua usein katson ja aattelen:
Oisitpa oikein onnellinen,
se mulle säteilis sydämestä,
auttais ehkä irtipäästämistä.
Sitä silti halua aidosti en,
oisitpa joskus mun, nainen!
Toivossa on hyvää ehkä elää,
vastaan tulee joskus köyden pää.
Siitä vaikea on eteen ponnistaa,
sydän kun on jäänyt kauas taa.
Kipua sisälläin viel' tunnen,
toivon siruja muualta jo haen.
Turhaa sekin, tiedän kyllä.
Onni löytyy vain sydän yllä.
(C) Mies Joka Odotti Liian Kauan
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi te jotkut valisette itse tuon surun. Siksikö että syvällä on ajatus että en pysty ja en kelpaa?
Kaikki ei aina ole vain omassa kädessä.
Nätti runo. Ei kaikilta noin vain synny. 😊
Lähetä sille ketä kaipailet.
Voi hän sen täältäkin lukea. Käy täällä välillä, tiedämme molemmat.
Ihana
Joku sanoi että lähetä ketä kaipailet kannustan sinua lähettää myös
Nainen Sivusta
Voi mutkistaa asioita entisestään. Tänne hyvä, ja voin vinkata käymään täällä: " S24, Sydämeni siru..."