tulevat ihmistä lähelle Hannu-Pekka Björkmanin kirjassa "Metsä ei kuule
neuvojani".
Hannu-Pekka Björkman kertoo kirjoituksistaan:
"Olen yrittänyt tuoda esiin asioita, joita pidän henkisen elämän kannalta
perustavanlaatuisena. Tuolloin olen liikkunut väistämättä luonnon,
filosofian, uskon ja taiteen maailmassa."
"Eletty, näetty ja koettu on tallentunut ja tiivistynyt lauseiksi".
Björkmanin rauhallisista eri aiheisista kertomuksista välittyy lukijan
mieleen tyyneyttä ja mielenrauhaa.
Se on paljon näinä aikoina.
neuvojani".
Hannu-Pekka Björkman kertoo kirjoituksistaan:
"Olen yrittänyt tuoda esiin asioita, joita pidän henkisen elämän kannalta
perustavanlaatuisena. Tuolloin olen liikkunut väistämättä luonnon,
filosofian, uskon ja taiteen maailmassa."
"Eletty, näetty ja koettu on tallentunut ja tiivistynyt lauseiksi".
Björkmanin rauhallisista eri aiheisista kertomuksista välittyy lukijan
mieleen tyyneyttä ja mielenrauhaa.
Se on paljon näinä aikoina.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kuulostaa hienolta kirjalta. Varmaan pitkä jono kirjastossa.
Björkmanin uutuuskirjasta ei ole kovin pitkää jonoa. Hänen kirjoillaan ei ole kovin
suurta kysyntää, mutta jos pääsee sisälle yhteen haluaa todennäköisesti lukea
muutkin.
Hän ei kuulu niihin, joita kustantaja "rummuttaen" mainostaisi laajalle lukijakunnalle.
Hänen pienet kertomuksensa ovat ihmiselle,
jolla on aikaa ja kiinnostusta lukea muutakin kuin eniten myytyjä menestysteoksia.
Björkmanin kertomuksien mielenmaisemista ja ajatuksista lähtee usein polku lukijan elämään ja ajatuksiin. Oletan, että siksi hänen tekstinsä tulee niin lähelle lukijaa.
Hänellä on myös hieno taito kirjoittaa yksinkertaisesti ja ilmaista vähillä sanoilla paljon.
Onko se joko "luonnonlahja" vai hiottu taito vai kumpaakin ?
Kertomuskokoelma on joka tapauksessa hyvä !
Se ei aiheuta ristiriitaisia ajatuksia, ei vaadi tai "haasta" lukijaa,
se etsii merkityksiä ja pohtii elämää lukijan kanssa yhdessä - jos lukija haluaa
niin tehdä.
Tuo mies on laivan risteilyisäntä, joka selvisi kiperistäkin tilanteista.
Kai sen muistatte. Tuli televisiosta.
Ainiin olikin. Vaimona hänellä oli näyttelijä Minna Haapkylä, mutta ero tuli ja Minnalla on nyt naisystävä Joanna Haartti, jonka kanssa suunnittelee häitä. Ihan äskettäin Arto Nyberg haastatteli Minnaa.
M/s Romantica.
Mm. Elina Knihtilä kanssa palkitussa Sisäilmaa.
H-P Björkman on näitä monilahjakkuuksia.
Tarvittaessa tosi pokerinaama niin kuin näyttelijällä pitää ollakin.
Tunnerikas mies, kun luonnosta kirjoittaa.
Vähän niinkuin Veikko Huovinen, joka on paras Suomalainen kirjailija,
Hannu- Pekka Björkman kirjoittaa niin hyvin luonnosta,
että tuntee sammalen jalkansa alla ja kävyn kopsahtavan päähän.
Björkmanin kirjan nimi voi johtaa harhaan. Kirja ei ole varsinaisesti metsäaiheinen.
Siinä on yksi henkevä kirjoitus metsästä ja puista. Kirjoittaja kirjoittaa elämästä, ihmisyydestä, henkisyydestä ja merkityksistä, joita hän löytänyt tai etsii eri aiheiden kautta, mm. luonnon, ihmisyyden, hiljaisuuden, kauneuden, elämänvaiheiden ja
taiteen kautta.
Ilo ja suru, melankolia ja nostalgia ja monta muuta elementtiä on mukana kirjassa
laajalla skaalalla, pieninä kerta-annoksina.
Kirjaa voi tietenkin lukea myös "hauki on kala" tyyliin nopeasti läpi pettyneenä
näkemättä ja kokematta siinä mitään mitä joku toinen näkee ja kokee.
Mitähän muita mukavia mielenrauhaa antavia uutuuskirjoja olisi ?
Tai muuten vaan mukavia kirjoja ?
En ole lukenut Björkmanin kirjoja, hänen kolumnejaan vain. Joel Haahtela tulee tuosta esittelystäsi, Ano 23.53, mieleen ja hänen tuotantonsa.
Molemmat ovat ortodokseja ja kai se osaltaan selittää kiinnostusta noihin mainitsemiisi teemoihin. Haahtela on myös psykiatri.
Tietty mielentila, viritys, on ainakin Haahtelan kirjoja lukiessa tarpeen, siis minulle..))
Jaakobin portaat ilmestyi häneltä viimeksi.
Björkmanin kirjat on koottu kolumneista. Ne saattavat olla monille tuttuja
sitä kautta.
Mukava "rauhoittava" kirja voi sattua eteen odottamatta.
Nappasin kirjastosta kirjan "Olipa kerran saari"
muistoja Viron Vormsin saarelta.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/olipa-kerran-saari-9789527345146?gclid=EAIaIQobChMIpei3vLLM-wIV0hV7Ch2IzAL0EAQYASABEgJodPD_BwE
Se kertoo ajasta, jota ei Suomessa ei enää ole. Ihan kuin olisi lapsuudessaan käynyt.
Kirjassa on paljon kuvia.
Pitääpä tutustua Haahtelan kirjoihin. Onko väliä missä järjestyksessä niitä lukee ?
Tämä Jaakobin portaat on trilogian viimeinen osa, Ano 16.47. Sitä ennen oli Adelen kysymys ja Hengittämisen taito. En tiedä onko väliä lukeeko järjestyksessä.
Pienoisromaaneja kaikki, hengellistä etsintää ne minusta kuvaavat ja kuten sanottu tietty viritys on hyväksi niitä lukiessa.
Kiva jos olet kiinnostunut. Ehkä kerrot vaikutelmistasi jos/kun olet lukenut..))
Kirjailija Joel Haahtelaa syytetään verkkopalvelu redditissä pedofiliasta. Itselle ei kotimainen kirja ole niin tuttu, eikä kirjallisuus, harry potteria lukuunottamatta muutenkaan, mutta millaisia kirjoja hän tekee? Onko mahdollisesti ennenkin syyllistynyt vastaavaan, jossa kertoo itse näin käyneen tms?
"Onko mahdollisesti ennenkin syyllistynyt vastaavaan, jossa kertoo itse näin käyneen tms?" Hyvin vaikea uskoa todeksi. Mikä tuollainen reddit on ?
Nykyinen puolisonsa on myös kirjailija. Nina Honkanen.
Luen ronskinhauskaa kirjaa "suomalaisuudesta". Se kirvottaa naurua esiin,
mutta ei ole "korkeakirjallisuutta" eikä tarkoitakaan olla.
https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/suomalaisuuden-kultainen-kirja/
Tilasin itselleni tutuksi käyneestä divarista mielenrauhaa a la Björkman.
https://www.finlandiakirja.fi/fi/matti-valta-suomen-lehdot-1170892
Tuli lämmin nostalginen olo, kun näin kirjan kannen "Suomen lehdot"
( ja niitten luonnonvaraiset kasvit)
En ole edes kuullut sanaa 'lehto' miesmuistiin.
Kuulostelin sanaa mielessäni - - - lehto - - - lehtometsä - - -
kaunis kuva piirtyi silmien eteen.
nm. nuorena puskissa
Luonnon monimuotoisuuden katoaminen saattaa köyhentää sanavarastoakin.
Siitä ei puhuta mitä ei ole enää tai mitä ei nähdä kaupungissa. Tietääkö nuoriso
luonnonvaraisia kasveja nimeltä ? Muistaako iäkkäämpikään ?
"Lehdokki, orvokki, vuokko ja moni muu" lauletaan laulussa, sen vielä muistaa.
Luonnolla on ihmeitätekevä vaikutus. Jo pelkkä luonnon ajatteleminen tai
ikkunan läpi katsominen rauhoittaa.
Luonnon terveyshyödyistä on tutkittua tietoa. Oleskelu luonnossa elvyttää, rauhoittaa
ja lievittää stressiä.
Tutkimusten mukaan luonto herättää valmiuden havaita myönteisiä tunteita, koettu terveydentila paranee, ja tyytyväisyys lisääntyy.
Jo viiden minuutin oleskelu metsässä laskee verenpainetta, rauhoittaa sykettä ja helpottaa lihasjännitystä.
Hyvinvoinnin kannalta tärkein lähiluonto.
Terveys ja hyvinvointi vahvistuvat erityisesti silloin, kun luonto on lähellä kotia.
Mitä lähempänä asuinalueita viheralueet sijaitsevat ja mitä vihreämpiä ne ovat,
sitä enemmän ne vahvistavat asukkaiden hyvinvointia.
Ikääntyneillä viherympäristön aistimusten ja muutosten havainnointi voi vahvistaa olemassaolon kokemusta, kuten luonnon herättämät muistot ja menneisyyden mielikuvat.
Elämän tarkoituksellisuuden tunnetta voivat lisätä luonnon jatkuvuus ja kiertokulku vuodenaikoineen ja kasvukausineen.
Muistatteko lehtoniittyjen kukan tuoksun ?
https://luontoportti.com/t/930/kevatesikko
Tuoksut jäävät ihmeellisesti muistiin. Kevätesikonkin vienon tuoksun muistaa
"nenässään", vaikkei ole nähnyt niitä 50:een vuoteen eikä osaisi kuvailla mille
se tuoksuu.
Onneksi tässä kaaosmaisessa maailmassa on muutamia tapoja löytää mielenrauhaa, esimerkiksi kirjat ja luonto.
Luontokirjaan voi olla mukava uppoutua ja netistäkin voi löytää hienoja
luontovalokuvia.
"City-Sirkasta" ei ole nyt luontoon lähtemään.
Luin illalla loppuun Johanna Venhon kirjoittaman "Martti Suosalon
tähänastinen elämä". Se sopii "mielenrauhoitukseen". Mukava kirja.
Martti Suosalon näköinen kirja.
Sain vihdoin kirjastosta Björkmanin kirjan "Metsä ei kuule neuvojani"
ja luetuksi sen.
Siinä kirjoittaa lämpimästi ihminen ihmiselle pienistä asioista,
joilla voi olla suuri merkitys jollekin lukijalle.
Ei tarvinnut yhtään sanaa googlatakaan.
Jos maailma alkaa riipiä, sen voi avata mistä kohtaa vaan, se antaa rauhaa
sieluun. Erikoisesti pidin muutamista tarinoista,
juuri tuosta "Keskeneräisyyden kauneudestakin".
Se koskee niin esinettä, ihmistä kuin elämää.
Kaiken ei tarvitse olla täydellistä ollakseen kaunista.
Rosoinen on sileää kauniimpaa.