Olen mokannut kaiken elämäni aikana. Kaikki opiskelut, työnteon yritykset, kurssit, kaverisuhteet, perhe-elämä, juhlatilaisuudet ym. ovat menneet penkin alle. Lisäksi olen tuhlannut rahaa turhuuksiin ja ollut huolimaton omaisuuteni suhteen. Olen epäonnistunut täysin kaikessa. Koko ajan tulvii mieleen noloja muistoja ja unetkin muistuttavat menneistä. Miten tästä enää noustaan?
Olen luuseri
Anonyymi-ap
17353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jopa näet kaiken nyt synkkänä. Masennuksen oireita? Siihen löytyy apua.
Varmaan sinulla on ollut myös onnistumisen hetkiä välillä?
Toivon, että suunta kääntyy ylöspäin.
Näen vain totuuden enkä enää yritä kieltää sitä itseltäni. On myös onnistumisen hetkiä.
Mutta olet kuitenkin yrittänyt. Samaa ei voi sanoa kaikista. Sinun ei tarvitse jossitella. Minun piti hoitaa yksi yritys erään asian suhteen, jotta voin antautua kuolemaan. Nyt minun ei tarvitse kysellä, että mitä jos olisin yrittänyt? Yritin ja epäonnistuin totaalisesti. Nyt voin lähteä hyvillä mielin.
Muutkin mokaa,ei sellaista täydellistä ihmistä olekkaan joka ei koskaan möhli missään.Noloja juttuja sattuu ainakin kerta päivässä mut eteenpäin mennään eikä sitä tarvi märehtiä enempiä.Niistät nenäs ja oot niinku muutkin miehet,kyl se siitä.
Chillaa, ei tarvitse nousta mihinkään. Kaikki kyllä kuollaan aikanaan ja koitetaan kestää siihen saakka, sitten vaan sanotaa so long suckwers!
No joo. Eipä tässä tarvi mihinkään nousta tai pyrkiä. Kunhan taapertaa päivän kerrallaan ja etsii päiviin mielekästä sisältöä. Tehkööt ne työt jotka osaa ja kykenee. Meitsi vaan chillaa :)
Tottakai on luuseri, jos on itse niin päättänyt.
Muut eivät kuitenkaan välttämättä ajattele juuri sinun/minun olevan luuseri.
Aloittaja on masentunut.
Joku jo kirjoittikin, että kaikki mokaavat joskus.
On sitten eri asia, kuinka itse jää jumiin omiin mokiinsa, koska totuushan on, etteivät muut niitä toisen mokia muista, eniten ne jäävät vain omaan mieleen.
Elämä kuitenkin jatkuu, ja mokatkin ( ainakin osan ) voi kääntää myös voimavaraksi.
Mokista ja epäonnistumisista voi oppia, ainakin sen, ettei välttämättä tee samoja mokia uudestaan.
Jos joku menee pieleen, niin yrittää nousta sieltä, ja aloittaa alusta.
Ihminen, ja ihmisen elämä voi muuttua, yleensä se on eniten omasta itsestä kiinni, mitä haluaa.
No heippa, ei kaikki voi olla epäonnistunutta. Ainahan kaikesta on oppinut jotain. Sanon kavereille, jotka ovat supersuorittajia, että "vien vaatimatonta uraani eteenpäin", niin itselleni ei tule liikaa paineita. Tämä on aika hyvä juttu yhdestä tv-sarjasta: "Menneisyys on harvoin sellaista, jota olisimme toivoneet ja tulevaisuudesta emme tiedä. On vain tämä hetki."
Ympäristönvaihdos ja/tai näkökulman vaihtaminen voivat auttaa.
Ehkä sitten ei ihan kaikki. Pitää yrittää muuttaa näkökulmaa. Ikävä kyllä ympäristönvaihdos ei auta. Ongelmat kulkevat mukanani ihan sama minne menen. Kiitos tsemppaamisesta.
Elämä on helvetti, joka on pakko suorittaa.
No olethan sä ammattikiussaaja, juoppo luuseri, toisina esiintyjä, rikos kerhon johtaja, narsisti psykopaatti, siinä sulle hahmo mies ammatteja, toivottavasti pääset pian sinne suljetulle ksvereines.
Kenenä nyt esiinnyt mies!
Ehkä juuri se tekee elämästä helvetin, jos ajattelee elämää jonain pakkosuorittamisena.
Tuo aiemmin mainittu näkökulma-asia on aika tärkeä näkökulma.
Mitä enemmän itseään ruoskii, ja itseltään vaatii, varmasti on ajoittain vaikeaa ja raskasta.
Jos vaikka vähän luuseria omassa itsessään onkin, niin kenties silloin pääseekin vähän helpommalla, edellyttäen, että itse sen tajuaa ja ymmärtää. Ei tarvitse syytellä itseään.
Itse olin nuorempana aikamoinen luuseri, ainakin omasta mielestäni, mutta sitä voi käyttää myös voimavarana, ettei tarvitse koko ikäänsä ajatella olevansa se luuseri.
Kukaan ei ole täydellinen, eikä edes tarvitse, ei ole pakko.
Paras on kun riittää ensimmäiseksi omana itsenään, itselleen, sellaisena kuin on.
Luuserius on yleensä eniten vain siellä omassa päässä, ei muut ympärillä niin ajattele, paitsi ehkä sellaiset, jotka itsekin pitävät itseään luuserina omassa päässään.
Olet tainnut mies tehdä kavereinesi jonkun elämästä yhtä helvettiä, hoitoa sinä tarviit, olet mieleltäsi sairas!
Kukaan ei pääse itseään karkuun, niinhän se on.
Mene entisen vaimosi luo, sinne venäjälle!
On vain yksi joka pitää minua enää pystyssä. Se on helluntaiseurakunta ja ihanat ihmiset siellä.