Onko täällä skitsofreeniaa sairastavia, jotka ovat saaneet kuntoutustukea eli väliaikaista eläkettä tietyn vuosimäärän, mutta lääkäri on kieltäytynyt kirjoittamasta uutta B-lausuntoa? Millainen tilanne tiellä on ollut ja on nyt? Oletteko siis päätyneet töihin vai työkkärin kortistoon, vaikka oma fiilis saattaisi olla että työkykyä ei ole?
Olen yrittänyt arvioida skitsofreniaa sairastavien määrää ja kuinka paljon on eläkkeellä ja kuinka moni kuntoutuu töihin. Tiedot ovat puutteellisia, mutta vaikuttaisi siltä että kaikki 1% väestöstä, joilla diagnoosi on eli noin 55000 ihmistä ei olisi työkyvyttömyyseläkkeellä. (koska mielenterveydestä johtuvista eläkkeistä vie masennus tietyn osuuden eikä jäljelle enää jää koko skitsofreniaa sairastavien joukkoa)
Voiko oikeasti olla niin, että ihmisellä on skitsofrenia (jatkuva eli pitkäaikainen) ja lääkäri olettaa että juuri lääkkeet tekisivät hänestä työkuntoisen eikä kirjoita B-lausuntoa vaikka henkilö kokee että lääkkeet juuri vievät työkyvyn (zombiemaisuus, parkinsonin taudin oireet mm.). Toisaalta ilman lääkkeitä psykoosin uusiutuminen olisi mahdollista.
Joidenkin tilastojen mukaan skitsofreniaa sairastuvista vain 10% työllistyy. Niin missä ovat nämä 90% skitsofreniaa sairastavista kun koko joukko ei taida olla työkyvyttömyys eläkkeellä - - tilastoja on vaikea arvioida mutta jos noin 130000 ihmistä on työkyvyttömyys eläkkeellä ja noin 33% mielenterveys syistä eli 42900 ja näistäkin suuri osa masennuksen takia niin se tarkoittaisi että kaikki skitsofreniaa sairastavat eivät olisi työkyvyttömyys eläkkeellä.
Kuitenkin tilastojen mukaan vain noin 10 työllistyy. Jääkö siis skitsofreniaa sairastava ilman tukea (ns. tippuu toimeentulotuelle tai työkkärin tuelle) vaikka olisi edelleen sairaus, jos kuntoutustukea ei enää myönnetä?
Toki kertokaa myös jos teillä on psykoosisairaus ja kuntoutustuki on vain lopetettu vaikka itse kokee että oireet ja työkyvyttömyys jatkuu.
Olen yrittänyt arvioida skitsofreniaa sairastavien määrää ja kuinka paljon on eläkkeellä ja kuinka moni kuntoutuu töihin. Tiedot ovat puutteellisia, mutta vaikuttaisi siltä että kaikki 1% väestöstä, joilla diagnoosi on eli noin 55000 ihmistä ei olisi työkyvyttömyyseläkkeellä. (koska mielenterveydestä johtuvista eläkkeistä vie masennus tietyn osuuden eikä jäljelle enää jää koko skitsofreniaa sairastavien joukkoa)
Voiko oikeasti olla niin, että ihmisellä on skitsofrenia (jatkuva eli pitkäaikainen) ja lääkäri olettaa että juuri lääkkeet tekisivät hänestä työkuntoisen eikä kirjoita B-lausuntoa vaikka henkilö kokee että lääkkeet juuri vievät työkyvyn (zombiemaisuus, parkinsonin taudin oireet mm.). Toisaalta ilman lääkkeitä psykoosin uusiutuminen olisi mahdollista.
Joidenkin tilastojen mukaan skitsofreniaa sairastuvista vain 10% työllistyy. Niin missä ovat nämä 90% skitsofreniaa sairastavista kun koko joukko ei taida olla työkyvyttömyys eläkkeellä - - tilastoja on vaikea arvioida mutta jos noin 130000 ihmistä on työkyvyttömyys eläkkeellä ja noin 33% mielenterveys syistä eli 42900 ja näistäkin suuri osa masennuksen takia niin se tarkoittaisi että kaikki skitsofreniaa sairastavat eivät olisi työkyvyttömyys eläkkeellä.
Kuitenkin tilastojen mukaan vain noin 10 työllistyy. Jääkö siis skitsofreniaa sairastava ilman tukea (ns. tippuu toimeentulotuelle tai työkkärin tuelle) vaikka olisi edelleen sairaus, jos kuntoutustukea ei enää myönnetä?
Toki kertokaa myös jos teillä on psykoosisairaus ja kuntoutustuki on vain lopetettu vaikka itse kokee että oireet ja työkyvyttömyys jatkuu.
Vastaukset 26
Vanhimmat
AP: piti kirjoittaa siis "Kuitenkin tilastojen mukaan vain noin 10 (PROSENTTIA) työllistyy".
Ja pieni osa skitsofreniaa sairastavista voi siis olla vanhuuseläkkeellä tai vielä sairauspäivärahalla mutta näidenkään ryhmien määrät eivät oikein riitä selittämään myönnettyjen työkyvyttömyys eläkkeiden pientä määrää ja missä ne loput skitsofreniaa sairastavat sitten ovat.
Onko tämä nyt se epikriisejä louhinnan tuloksellisin alue AP, silloinko ei tarvitse niin paljon pelätä että kohde oikeuksia tavoittelisi
Suurin kriisi tässä on psykoosipotilaiden pakollinen (jääkylmä) vaahtokylpy, jota en soisi kenellekään. Ymmärrätkö millaisia kriisejä voi syntyä yhdestä kylvettäjän kirjoittamasta kirjeestä. Vaikken ko. viiteryhmään IRL kuuluisi (saatan kuulua, kuka sen tietää?), tunnen sympatiaa ja huolta tästä kylpyporukasta. Kylvettäjäkin saa hiukan empatiaa, vaikken missään nimessä toimintaansa hyväksy. En myöskään ymmärrä tätä maailmaa, jossa kylpyveden lotraajat saavat lisää rahaa ja vastuutehtäviä.
Mää en ole missään vaiheessa saanut b-lausuntoa enkä kuntoutusrahaa, vaikka on skitsofreniadiagnoosi ja Kanta.fi-tietojen mukaan se on pysyvä diagnoosi.
En oikein rohkene hakemaankaan eläkettä tai kuntoutustukea, vaikka koen että en ole työkykyinen, koska pitäisi mennä lääkärille selostamaan, joka määräisi sitten rutiininomaisesti jotain psykoosinestolääkettä, joita en ole koskaan käyttänyt. Tällähetkellä ahdistaa vähemmän, kun ei ole voimassaolevaa lääkereseptiä, jonka perusteella voisi väittää minun laiminlyövän sairauteni hoidon...
Olen myös loputtoman kyllästynyt, että ihmisiä rankataan diagnoosin mukaan. Jos psykoosipotilaat saa eniten etuisuuksia, sen jälkeen persoonallisuushäiriöiset (erityisesti epä vakaat) sen jälkeen vasta masentuneet. Jos todetaan selvästi että juuri persoonan häiriö kuormittaa eniten yhteis-kuntaa. Niin kysynkin millä perusteella psykoosipotilaat saavat kunnan ulkopuolista apua (2 Kertaa Eläke) ja epävakaille ei riitä mitään. Sitten ihmetellään kun kukaan ei halua epävakaa diagnoosia, no ei kai, kun edut on luokkaa 0. Lakimies en ole, mutta ihmettelen miksei tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja syrjinnän eston nimissä ole tarjottu epävakaille vaikka ns. etuisuuksien suhteessa samanlaista ulkoista kotipalvelua (1 Kertaa Eläke). Ajatellaanko yleisesti, ettei epävakaiden ongelmia tarvitse huomioida lainkaan? Onko psykoosipotilaiden edustajat ns. ritareina pyöreissä pöydissä?
Sitten on vielä masennuspotilaat, joiden vuosi etuisuudet ovat samaa luokkaa kuin kunnan ulkop. psykoosipotilaiden parin viikon edut. Nämä masentuneet joutuvat vielä repeämään persoonan häiriöiden avuksi, kun kela ei tarjoa epävakaille tukijaisia ja keskenään heitä ei voida jättää. Masentuneille ei löydy edes vakipohjaLLisiA kenkiin, vaikka joutuvat hiihtämään, onko reilua? Olen varmaan yksin, mutta pakko on sanoa, että ns. syvillä vesillä seilataan. Ja minkäs teet taas on meikäläisellä kuppi nurin ja kahvit housuilla, kun on taas pitkä putki takana, joka on minun omaksi parhaaksi palaverin mukaan. Täytyykö todistaa tämäkin väite vääräksi himputti soikoon kun levätä pitäisi.
Joo mä keskustelin tästä ihmisten "rankkaamisesta" diagnoosin perusteella kaverin kanssa, mutta päädyttiin kaverin kanssa siihen ettei psykoosisairautta sairastavaa, persoonallisuus häiriöistä ja masennuksesta kärsivää pitäisi edes verrata toisiinsa.
Psykoosisairaus on näistä ainoa, jossa henkilöllä on ongelmia ymmärtää todellisuutta ja hän saa vahvan antipsykoottilääkityksen. Mielestäni ketään, jolla on antipsykoottilääkitys, ei pitäisi vaatia olla työelämässä - niin hirveää myrkkyä ne on. Riippuen lääkityksestä, jos joku kokee pystyvänsä töihin antipsykootteja syöden niin sen pitäisi olla vapaaehtoista.
Psykoosisairaudesta voi parantua ja palata työelämään. Skitsifreniassa ennuste on vähän huonompi.
Persoonallisuushäiriötä sairastavan todellisuustaju säilyy, eikä siihen ole lääkitystä mikä haittaisi työelämää. Kyllä he varmasti enemmän tukea silti kaipaisivat kuin nykyään saavat.
Myös masennusta sairastavan todellisuuskuva säilyy, eikä lääkitys ole läheskään niin vahva kuin antipsykootit. Suuri osa masentuneista voi jatkaa töissä. Milloin masentunut sitten on oikeutettu eläkkeeseen on sitten lääkärin asia määritellä.
Lisäksi haluaisin mainita, että tuskin skitsofreniaa sairastavat saavat mitään sen parempia etuuksia kuin työkkärin rahan ja toimeentulotuen perusteella elävät. Tiedän monta skitsofreniaa sairastavaa, jolla eläke niin pieni että saa siihen toimeentulotukea päälle ja kokonaissumma on sama kuin kellä tahansa, terveellä joka ei ole työelämässä. Ainoa etu eläkkeessä on se, että sitä ei tarvitse joka kk hakea niin kuin toimeentulotukea ellei saa sellaista toimeentulotuen vuoden päätöstä.
Kiitos tosi paljon vastauksesta! Juuri mietinkin onko sinun kaltaisia olemassa, että onko systeemi jättänyt ihmisiä ilman kuntoutustukea. Mutta siihen tosissaan vaaditaan hoitosuunnitelma jne. tehtynä yhdessä lääkärin kanssa...
Jos mitenkään pärjäät ilman lääkkeitä ja b-lausuntoa niin se lienee parempaa elämää sillä antipsykootit ovat ihan jäätävän hirveitä. Itse syön niitä vain koska pelkään psykoosin uusiutumista niin paljon. Olen jotenkin siinä uskossa, että jos jättäisin lääkkeet pois niin kuntoutustukea ei uusittaisi, kun en olisi sitoutunut hoitoon. Ja lääkkeiden syöntiä vahditaan verikokein.
Monella kuntoutustuki voi olla niin pieni, että joutuu hakemaan toimeentulotukea siihen lisäksi, joten en tiedä eroaako kokonaistilanne siitä (jos elää kokonaan toimeentulotuella tms) loppupeleissä että saisi kuntoutustukea.
Se pointti ei tässä ole etuisuudet, mulle henkilökohtaisesti ei kuulu se, kuka saa ja mitä etuisuuksia. Olen samaa mieltä, ettei pidä verrata toisiinsa, ja tuollaisista muutaman kuukauden pätkistä olen myös aivan samaa mieltä, että huonoja vaihtoehtoja ovat. Se nyt tästä vielä puuttuu, että siellä aletaan keskenään sotimaan. Mutta se mikä tarinan pointti oli, oli se, että peroonan häiriöiset ovat aivan p#skana, apua ei tule, mistään palaverista ei ole apua, koska siellä ei ollut paikalla kukaan, joka pystyisi asiasta päättämään. Mä voin päristä omalle perheelle loputtomasti, mut mä tiedän, että se on turhaa ja turhaa p#skan eteenpäin vellomista, kun kaikki tekee sen minkä voi. Mut sitä en hyväksy, että ihmisille luodaan niin helv. olosuhteet, joista selvitäkseen jonkun täytyy venytellä lakeja, jonkun selkä on vaarassa mennä pskaksi, ihmiset ilkeilee (minä mukaanlukien) ja joutuu kokemaan riittämättömyyden tunnetta, on riski, että joutuu pelaamaan koronaa kotona, koska tiettyihin asioihin ei saa apua, koska persoja on niin vähän. Ja kyseenalaistan sitä, että pidetään näennäiskokouksia, en tiedä vaatiiko lainsäädäntö, jotka ovat aivan turhia, kun päättäjiä ei ole paikalla. Ja mitä halusin tuolla aiemmalla tekstillä ns. sanoa oli se, että millä perusteella kunta päättää, että ulkopuolista apua kaivataan psykoosipotilaille mutta ei persoonaongelmaisille, kun molemmat ovat aivan k#sessa, jos joutuvat/joutuisivat pärjäämään omillaan ja persoonan häiriöisten tilanne on musta aivan kestämätön, psykoosipotilaiden tilanteesta en tiedä enkä lähde edes arvaamaan. Ja tietyllä tapaa musta se on syrjintää, ei ainakaan ole yhdenvertaista, kun toimitaan tällä tavalla. Ja on loputtoman väärin se, että asioita venkslataan useissa eri kokouspöydissä ennen kuin ne yksinkertaisetkaan asiat on perheen päätettävissä. Ja se on aivan turhaa hierarkiaa ja byrokratiaa, josta tulee imo pikimmiten päästä eroon.
Muistaakseni noin 30% paranee. Tulkitsen sen niin, että he ovat myös ilman eläkettä. Puhumattakaan niistä joita ei alunperinkään diagnosoida.
Noin 30% paranee tilastojen mukaan, mutta vain 10% palaa työelämään. Aloinkin siis miettimään, että jos haluaa jättää hoidon kesken niin onko silloin tilastoitu toipuneeksi, jos ei tarvitse hoitoa.
Eläkkeellä on noin 70% (30% vanhuuseläkkeellä ja 40% työkyvyttömyyseläkkeellä). Luvut siis vain suuntaa-antavia eläketilastoista.
Se on vähän jännä, että jos ihminen ei halua hoitoa ja roikkuu työkkärissä työttömänä työnhakijana vaikka olisi edelleen skitsofrenian takia työkyvytön niin sitten kai tilastoidaan "toipuneeksi".
Eniten ehkä kiinnostaa, onko sellaisia jotka ovat sitoutuneet hoitoon, mutta lääkäri keksii että pitäisi mennä töihin neuroleptilääkittynä, eikä uusi b-lausuntoa kuntoutustukea varten. Omasta mielestäni ja omasta kokemuksesta sanoisin että ne on niin myrkkyä ja tekee ihmisestä zombien ja tahdottoman että ketään joka niitä syö, ei pitäisi vaatia minkäänlaisiin töihin ennen lääkityksen lopettamista ja toipumisaikaa lääkityksestä. Toivon että itse pärjäisin parin vuoden päästä ilman eikä niistä olisi jäänyt pysyviä vaurioita ja työkyky palautuisi kun lopettaisi antipsykoottien syöminen. Tällä hetkellä taas psykoosin todennäköinen uusiutuminen (on jo uusiutunut) estää lääkkeen lopettamisen.
Koska skitsofrenia ei ole lääketieteellisesti validi diagnoosi, niin paranemisennusteet vaihtelevat sen mukaan, mikä määritelmä "parantumiselle" milloinkin keksitään vähän samaan tapaan, kuin relapsin kriteerit keksitään aina uudelleen jokaisessa relapsitutkimuksessa. Esimerkiksi kakkostyypin diabeteksesta voi usein parantua hyvällä ruokavaliohoidolla koska tunnetaan sen syntymekanismit, ja sitä voi aika objektiivisesti mitata verikokeilla. Diabeteksen diagnoosikriteerit ei vaihtele loputtomasti, joten siitä parantumista on paljon yksinkertaisempi mitata kuin näiden kulttuurisidonnaisten häiriöiden. Skitsofrenian parantumisarviot vaihtelevatkin rajusti sen mukaan, hyväksytäänkö ihmiseltä esim. pientä "eksentrisyyttä", onko työllistyminen olennainen kriteeri parantumisen määrittäjänä, kuinka monta vuotta pitää olla ilman relapsia jne. Kun "parantumista" mitataan tiukemmilla kriteereillä eli edellytetään sekä kohtuullisen normaalia toimintakykyä että psykoosioireiden poissaoloa, niin vain 13,5 % skitsofreenikoista paranee erään tutkimuskatsauksen mukaan. Toipuneiden osuus on näillä kriteereillä arvioituna heikentynyt viime vuosikymmeninä, vaikka hoidon väitetään parantuneen. Ei ole mikään yllätys, että suurin osa ei työllisty. Moni ihminen, joka on syönyt vuosikausia neuroleptejä ei näytä sellaiselta että pystyisi omaehtoisesti edes nostamaan perseensä sohvalta, saati sitten että vakuuttaisi työnantajan omasta työkelpoisuudestaan. Jos taustalla on vielä vuosikausien järkyttävän loistavan hoidon aiheuttamaa pitkittynyttä työelämän ulkopuolella olemista, niin kuka ihme sellaisen ihmisen palkkaisi, vaikka olisi kuinka motivoitunut ja tervepäinen.
https://www-ncbi-nlm-nih-gov.ezproxy.uef.fi:2443/pmc/articles/PMC3796077/
Tarkoitatko että yhteiskunnan vaatimukset ovat kasvaneet nopeammin kuin neuroleptien kehitys?
Vanha postaus, mutta laitetaan silti.
IPS sijoita ja valmenna toimintamalli on tarkoitettu tukemaan nimenomaan psykoosisairaiden työllistymistä avoimille työmarkkinoille.
Sitä saa tällähetkellä noin puolessa suomen hytealueita. ja on osaltaan kirjattu myös hallitusohjelmaan, joten eiköhän se sieltä muutaman vuoden päästä leviä loppuihinkin.
Aiheeseen voi tutustua uudenmaan nettisivuilta, mutta sitä voi kysyä omaltahoitajalta.
https://sijoitajavalmenna-uusimaa.fi/
No minä olen työmarkkinatuella. Siirryin joitakin vuosia sitten, kun katsottiin, että suuntautuisin työelämään.
Olen ehkä paremmassa jamassa nyt. Olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa. Jatkan sitä varmaan ensi vuonna taas.
Skitsofrenia on remissiossa eli osittain parantunut. Ei taida olla oireita. Negatiivisista oireista en osaa sanoa onko niitä.
Toivon ainakin, että minusta tulee työkykyinen joskus.
Saako kysyä, että oletko edelleen hoitosuhteessa ja syöt neuroleptejä, jos olet tällä hetkellä työmarkkinatuella.
Oma mielipiteeni on että ketään neuroleptejä syövää ei pitäisi painostaa työelämään!
Itsekkin haluaisin kyllä työelämään, joten kiitos vastauksestasi siitä miten tuo siirtymä voisi olla mahdollinen.
No tällä hetkellä voin olla adhd, joka ei saa mitään aikaan, toisinaan voin olla geneettisestä skitsofrenia-alttiudesta kärsivä skitsofreenikko, toisena päivänä voin olla ptsd:stä ja masennuksesta kärsivä potilas tms. Joskus voin jopa kuvitella olevani niitä kaikkia. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän totta ja niitä ongelmia löytyy lähipiiristä. Ja varmasti jos annan tarkempia tietoja niin joku haluaa tonkia tarkemmin kenestä puhun, joka on p#rseestä, koska itse asia on tärkeä eikä ihmisten yksityisasioiden puiminen. Ja vaikka niistä saankin puhua, niin ne on luottamuksella kerrottu, niin on parempi, etten sitä tee. Omien asioiden levittelyä toki saan ja teen niin paljon kuin milloin ikinä tekee mieli ja mikä onkin kulloinenkin vtutuksen aste. Ne ketkä avaa mun paperit, näkevät Uuno Turhapuron kertomuksen, minä olen enemmän tai vähemmän Loiri , vaikka viihdynkin reikäpaidassa. ADHD:tä ei ole ja asbergerkin on poissuljettu kertomuksen mukaan.
Olen hoitosuhteessa ja syön psyykenlääkettä ja masennuslääkettä. Toimii hyvin. Ja hoitotaholta saa paljon apua.
Ei aiheuta haittavaikutuksia. Latuda tällä hetkellä. Se nukuttaa, mutta käytän sitä päästäkseni aiemmin nukkumaan. Koska olen muutoin aika yökukkuja.
Lääkkeet tekee musta toimintakykyisen ja normaalin. Joissain suhteessa koen jopa, että toimin paremmin kuin aiemmin terveenä.
En enää niin myöhästy ja olen tasapainoisempi tunteiltani. Ennen tunteet meni laidasta laitaan ja helposti itkeä vollotin tai huusin, kun olin ylikuormittunut liioista ärsykkeistä tai väsymyksestä.
Koen olevani normaalimpi siten ja minulla on parempi itsetunto.
Olen työvalmennuksessa. Ips projekti. Se on uusi juttu mielenterveysihmisille.
Nyt on kyllä viimeisen vuoden aikana tullut vastoinkäymisiä, jotka on heikentänyt toimintakykyä. Mutta ehkä olen tulevaisuudessa työkykyisempi.
Jännä että Latuda nukuttaa ku mulla se vei yöunet.
Ei kai lääkäri voi olla kirjoittamatta b-lausuntoa skitsofreniaa sairastavalle joka kokee olevansa työkyvytön ku eiks se olis vähän niin kuin heitteillejättö?
Työkyvyttömyys ja kokemus työkyvyttömyydestä on kaksi eri asiaa. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava että ehkä yhdeksänkymmentä yhdeksän sadasta skitsofreenikosta haluaa töihin.
Lähinnä ajattelin tilannetta että sairaanhoitaja väitti että lääkkeillä olisi työkykyinen, vaikka lääkkeet juuri vie työkyvyn, tekee tahdottomaksi zombieksi, uuvuttaa, jatkuva väsymys. Antipsykootteja pitäisi syödä vaan sen vähän aikaa (muutama vuosi) et ehkäistään psykoosin uusiutumista ja sitten pitäis saada kokeilla olla ilman lääkettä ja mennä töihin.
Sairaanhoitaja ei työkykyä määrittele mut pelottaa et tollainen lääkäri tulis vastaan, joka vähättelee sedatiivisen antipsykootin haittavaikutuksia ja työkykyä vähentävää ominaisuutta. Sama lääke siis hyvä psykoosin hoitoon ja siksi sitä syödään.
Totuuden nimissä täytyy kyllä sanoa että haluaminen töihin ja töiden tekeminen on eri asia. Tilastojen mukaan sekä Suomessa että maailmassa noin 10% skitsofreniaa sairastavista on töissä. 70% eläkkeellä ja 20% ties missä... kuten työkkärin listoilla ja saikulla.
Nii mut jos asiakas/potilas sanoo että kokee olevansa työkyvytön niin ei se lääkäri voi lausuntoon kirjoittaa että potilas sanoo olevansa työkykyinen. Jos asiakas sanoo että hänellä on ahdistusta niin kyllä lääkäri lausuntoon sen kirjoittaa. En vain tiedä kuka sen arvion sitten loppupeleissä tekee... mut tutkinut lääkäri vai vakuutusyhtiön lääkäri että onko työkykyinen vai ei. Ymmärtääkseni mut tutkinut lääkäri kai toteaa työkyvyttömyyden ja vakuutusyhtiön lääkäri arvioi sen.
no sanna marin on parhaillaan sellaisessa elämäntilanteessa
Kauan teillä on ollut määräaikainen eläke ennen pysyvää? Ja onks silloin lääkäri hakenut pysyvää eläkettä vai onks eläkeyhtiö vaan päättänyt niin?
Jostain muualta luin että kuntoutustukea jatketaan yli 2 vuotta vain perustellusta syystä ja sen jälkeen joko töihin tai pysyvä eläke.
Oon kyllä kuullut että ihmisiä on ollut 3-4 vuotta kuntoutustuella, jonka jälkeen pysyvä eläke ja sitten toisaalta olen kuullut että henkilö oli 10 vuotta kuntoutustuella, jonka jälkeen hän itse kyllästyi siihen ja hoitoon ja ryhtyi opiskelijaksi.
Ei ole mitään tiettyä vuosimäärää kuinka kauan voi olla kuntoutustuella.